Sivut


maanantai 30. huhtikuuta 2012

Nesteitä, nesteistä ja nesteessä

Oli määrä viettää leppoisa sunnuntai, ja osittain se onnistuikin. Pientä epämukavuutta aiheutti neste nimeltä vesi. Lauantai-iltana rupesi kuulumaan huhuja, että tulvavedet olisivat lianneet juomaveden ja kaikki vesi tulisi keittää. Illalla ajeli sitten kaiutinautokin varmistamassa tätä huhua ja ainakin minulla soi ovikello ja sain käteen tiedotteen ja vedenkäyttöohjeet. Päätin, että nyt jos koskaan kannattaa juoda lasi viiniä ;-) Vaikka olin kyllä ehtinyt teeystäväni kanssa hörppiä sekä pikaisesti kiehautettua teetä että ihan sitä ihtiään, saastunutta hanavettä. Saa nähdä...

Simaa löytyy myös

Sunnuntai alkoi siis veden keittämisellä. Keitin kaksi kattilallista jäähtymään päivän tulevia tarpeita varten. Aamukahvit join vasta Essolla, jonne taas reippaasti lenkkeilimme ystävän kanssa, kun sää oli mitä mainioin. Ensiapua vesiasioihin toi myös äitini samalla kun palautti esikoisen kotiin. Päiväkahvit siis keitimme naapurikaupungista kuljetettuun pulloveteen.



Muuten jatkoinkin sitten leppoisaa oleilemista ison pojan kanssa. Piha kutsui katselemaan miten kukat ovat kasvaneet ja haravointihommiin myös. Istahdinpa vähän aurinkoon lueskelemaankin. Samalla tuli suunniteltua kesäkukka-asioita. Voi miten ihanaa ja inspiroivaa aikaa tämä kevät on!

Laitoimme myös kala-kasviscurrya ja mahat pullollaan katsoimme vielä illan päälle leffan ja huolsimme rastoja. Ghostbusters oli esikoiselle uusi tuttavuus enkä muista että minäkään olisin sitä aikoinaan nähnyt. No, eipä olisi niin ollut väliksikään. Olikohan aika ajanut ohi vai miksi en syttynyt yhtään?

Tänään käyn töissä ja sitten valmistelemmekin vappua, jahka kuopus saapuu.

Oikein mukavaa työväen juhlaa ihan jokaiselle!

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Naisen osa?


Hihii, löysin Vanhaa viiniä -blogista ihanan listan, mitä naisen tulisi ennen kolmeakymmentä ikävuottaan omistaa ja osata. Alunperin se löytyy täältä. Tuo nyt vaan on niin herkullinen, että minun on ihan pakko vähän kommentoida. Osui sikälikin hyvään saumaan, että olen yksin kotona nauttimasta vapaasta ja voin tehdä mitä mielin. Näissä kohdissa tulee usein pohtineeksi elämää ja valintojaan, kun siihen kerrankin on keskeytymätöntä aikaa.

Ehkä tätä voisi  soveltaa nelikymppiseenkin?



Asiat, joita naisten tulisi kolmekymppiseksi mennessä omistaa ovat:

1. Yksi sellainen poikaystävä, jonka luokse voit palata vain huomataksesi, kuinka pitkälle olet päässyt. No en palaa en, mutta voin ajatella eräitä ja huomata, että olen tehnyt oikeita ratkaisuja. Kaikkien kohdalla.
2. Laatuhuonekalu, jonka ensimmäinen omistaja olet sinä itse.
Tuota noin... Ostimme tähän asuntoon muuttaessamme ensimmäisen sohvan, sängyn ja keittiön pöydän ikinä, ja tunsimme itsemme hyvin porvarillisiksi. Aiemmin liki kaikki on ollut kirppari- tai kierrätyskamaa. Homealtistus muutti tämänkin asian hyvin haasteelliseksi. Mutta nyt minua ympäröi omannäköinen kokonaisuus, jossa sekaisin uutta ja vanhaa. Minä viihdyn täällä!
3. Yksi täydellinen vaatekappale, joka kelpaa hätätilanteissa kun unelmiesi mies tai pomosi haluaa nähdä sinut hetken varoitusajalla.
Ei... Vaatteita minulla on vaikka kissat söisi - pesukoneen hajoaminen ja parin viikon odotus ei hätkähdyttänyt tässä mielessä ollenkaan. Mutta että täydellinen? Minä olen fiilispukeutuja eikä vakioasuja voi olla, se riippuu aina päivästä ja mielialasta mikä kulloinkin on täydellistä!
4. Laukku, salkku ja sateenvarjo, joita et häpeä.
Laukkuja ei voi naisella koskaan olla liikaa ja olen ylpeä jokaisesta. Salkkua en omista ja sateenvarjo nyt vaan on käyttöesine jota en edes ajattele saati häpeä. Mutta minulla on ihan täydellinen Marimekon sadevarustus joka saa ihmiset hilpeälle tuulelle.



5. Nuoruus, josta voit ylpeydellä lipua aikuisuuteen.
Auts, ehkä. Olin aika vastuullinen ja tasainen nuori, mutta aikuisvuosina ennen lapsia on tullut tehtyä sellaistakin, josta en nyt niin varauksettomasti ole ylpeä. Pääsääntöisesti kuitenkin.
6. Tarpeeksi mehukas menneisyys, jotta siitä riittää kerrottavaa vanhana.
Ks. edellinen... Sen verran on tullut tehtyä ja koettua, että juttua varmasti riittää.
7. Tietoisuus siitä, että sinustakin tulee vanha. Ja säästössä rahaa, jotta voit nauttia elämästäsi myös eläkepäivillä.
En minä tästä todellakaan nuorru. Rupesin reilu vuosi sitten sekä säästämään avioeroa varten (ne rahat käytettiin oman majan sisustamiseen) että rahastosäästäjäksi eläkepäiviä ajatellen, joten tämä taitaa täyttyä ;-)
8. Sähköpostiosoite, pankkitili ja vastaaja, johon kenelläkään muulla ei ole käyttöoikeutta. Jep
9. CV, jossa ei ole yhtäkään valhetta.
Minulla ei ole CV:tä enkä sellaista toivottavasti tarvitsekaan. On sen sijaan eläkevirka josta en usko haluavani pois ennen sitä.
10. Yksi ystävä, joka saa sinut aina nauramaan ja yksi, jonka kanssa saat itkeä.
Voi, monta! Minä olen rikas rikas rikas tässä suhteessa.
11. Monia ruuvimeisseleitä, porakone ja mustat pitsirintaliivit.
Hihii, vain pora puuttuu!
12. Jotain naurettavan kallista, jonka ostit itsellesi vain siksi, että ansaitsit sen.
Tässä olen hyvä, ja onneksi harrastin itseni hemmottelua surutta ennen eroa. Nyt voin nauttia niistä hedelmistä tuhlaamatta lisää. (Paitsi ettei nyt ehkä ihan naurettavan kallista?)
13. Luottamus siihen, että sinä ansaitset hemmottelua.
Joo, joo, joo!
14. Ihonhoitorutiini, kunto-ohjelma, ja suunnitelma kaikkien muiden asioiden varalle, jotka lähtevät pakostakin alamäkeä kohti kun ikää tulee lisää.
Ei, ei ja ei.
15. Hyvässä vauhdissa oleva ura ja hyvällä mallilla oleva parisuhde, ja suunnitelma kaikkien muiden asioiden varalle, jotka pakostakin vain paranevat kun ikää tulee lisää. Hehheh, urasta ei juuri voi minun tapauksessani puhua, mutta unelmieni työpaikka kuitenkin. Unelmieni parisuhdetta odotellessa...




Kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä sinun pitäisi tietää:

1. Kuinka rakastua ilman, että kadotat oman itsesi.
Oi voi, opettelussa vielä. Ehkä viiteenkymmeneen mennessä?
2. Mitä ajattelit lapsista ja niiden hankkimisesta.
Minulle oli itsestään selvää, että haluan joskus äidiksi, vaikken ihan sellainen uhrautuva emo-emo olekaan. Osaan siis myös ottaa omaa aikaa ja nauttia muustakin kuin äitiydestä, todellakin.
3. Kuinka erota töistä tai parisuhteesta ja kuinka olla ystävillesi rehellinen ikävistäkin asioista ilman, että välinne tulehtuvat.
Eiköhän tämäkin onnistu ihan suht hyvin. Minä osaan olla aika diplomaattinen saadakseni asiat hoidettua.
4. Milloin yrittää kovemmin ja milloin luovuttaa.
Tästä tulee mieleen tyyneysrukous, joka on yksi hienoimmista tietämistäni elämänohjeista: "Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan." Bingo.
5. Kuinka suudella niin, että se johtaa haluamaasi lopputulokseen.
Muistaakseni osaan ;-)
6. Tärkeiden poliitikkojen nimet, isoisoäitisi nimi, sekä kaupungin parhaan ompelittajaren yhteystiedot. Kuka on tärkeä poliitikko? Isoisoäidistä ei ole hajuakaan, kerran tässä kauhukseni jouduin miettimään myös isoäitini nimeä hyvän tovin, ennen kun se palautui mieleen. Minulla on luotto-ompelija jonka numero on puhelimessani.
7. Kuinka elää yksin, silloinkin kun et sitä halua.
Onnistuu, mutta juuri nyt haluan.
8. Minne mennä, kun kaipaat sieluhoitoa.
Ystävät, ystävät, ystävät!
9. Ettet voi muuttaa jalkojesi pituutta, et lantiosi leveyttä, etkä vanhempiesi käytöstä. Ai en vai? Minähän pystyn mihin vaan!
10. Että lapsuutesi ei ehkä ollut täydellinen, mutta ainakin se on ohi.
Puuh, todella, ja teinivuodet. En haluaisi olla missään muussa iässä kuin juuri tässä nykyisessä.
11. Mitä suostuisit ja mitä et suostuisi tekemään rakkauden tai rahan eteen. Kummankin suhteen kuuntelen kyllä sydäntäni enkä liian suuriin uhrauksiin tai kompomisseihin ole enää valmis.
12. Että kukaan ei selviä pitkään jos vetää liikaa alkoholia, huumeita tai ei käytä hammaslankaa. Kukapa ei tietäisi.
13. Keneen voit luottaa, keneen et.
Minulla on aika hyvä vaisto ihmisten suhteen ja harvoin tulee tehtyä virhearviointeja.
14. Että sinun ei tarvitse pyytää anteeksi jostain, joka ei ole ollut sinun vikasi.
Olen opetellut nöyryyttä ja anteeksipyyntöjä eikä se aina ole helppoa. Joten en varmasti pyydä anteeksi asioita joista ei tarvitse.
15. Miksi ihmiset sanovat, että elämä alkaa kolmekymppisenä.
Eipäs kun nelikymppisenä!

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Kanta-asiakas?


Odottelen jo kärsimättömästi terassikauden alkua. Minulle tosin terassikausi tarkoittaa tätä nykyä omalla kotipihalla vietettäviä rentoja hetkiä sekä poikien että ystävien kanssa. Ravintoloiden terasseilla ei ole yhtä lasillista enempää tullut nautittua varmaan useampaan vuoteen... Tein tässä innostuksissani jopa viiniystävälleni Kanta-asiakaskortin meidän kesäkeitaaseemme. Jokohan kannattaisi hakea kalusteet vai tuleekohan jossain vaiheessa vielä paljon lunta tupaan?



Tämän viikonvaihteen olen ajatellut viettää hyvin rauhallisesti. Eilen kävin naapurin luona iltaa istumassa ja erittäin mukavaa oli. Tänään vien esikoisen junaan kohti mummilaa ja sitten nautin hiljaisesta kodista ja siitä, ettei tarvitse huolehtia kenestäkään. Syön eineksiä, saunon, luen, torkun ja taas luen. Korkeintaan käyn vähän käyskentelemässä terassilla ja kurkkimassa miten pihalla jaksellaan. Ah tätä onnea!

Toinenkin jo kurkistaa
Raparperi puskee kovaa vauhtia
Ruohosipulia tulee taas
Ja nämä kasvavat silmissä























***

Lopuksi vielä ihana parisuhdepalanen:

Avioparille tuli riitaa. Toran kuluessa mies huomautti vaimolleen,
että miehillä on paljon parempi arvostelukyky kuin naisilla.

"Taidat olla oikeassa" vaimo vastasi.
"Sinä nait minut ja minä nain sinut."

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Rauhallista ja rauhatonta

Tämä viikko on mennyt rauhallisissa merkeissä. Olen koittanut olla etenkin kuopukselle läsnä, koska miettii ja murehtii nyt tätä eroa. "On epistä, kun muilla asuu äiti ja isi samassa kodissa." Välillä on iloinen ja touhukas oma itsensä, välillä itkuinen ja takertuva. On isiä ikävä ja toisaalta sitten taas, kun lähti eilen hänen kanssaan pitkäksi viikonlopuksi sukuloimaan, tulee kuulemma ikävä äitiä. Oi ja voi. Syli on paras paikka ja sitä onkin ollut tarjolla. Kyllä tämä tästä!




Minä saan olla vähän vapaammin maanantaihin saakka ja ihan oikeaa tervetullutta vapaatakin on, kun esikoinenkin menee lauantaina äidilleni. Vappua vietämme taas koko porukalla. Ilmapalloja on, serpentiiniä on ja simakin on tulossa. Lisäksi minä olen aina perinteisesti paistanut munkit ja tehnyt perunasalaatin. Heittelen sekaan milloin mitäkin, nyt varmaan perusainesten kuten sipulin, suolakurkun ja tavallisen kurkun lisäksi hillosipuleja, kun niitä näkyy kaapissa olevan. Ja perunasalaatti tehdään meillä ehdottomasti kermaviiliin. Nam!

Ja on kuohuvaakin löytyy kaapista, tietysti. Minä olen menettänyt sydämeni tälle ihanalle Reilun kaupan roseelle, joka lienee ennenkin blogissani vilahtanut. Käytin eilen autoa katsastuksessa ennen iltavuoroani ja samalla reissulla hoidin pitkäripaisen ostokset. Sain katsastajalta hylkäyksen ja myös nälkävuoden mittaisen vikalistan. Ihana autokorjaajani sanoi optimistisesti, että pikkuvikoja, eikä edes tuhottoman kalliita.

Kuva Alkon sivuilta

Pitipä muuten oikein googlata mistä tuo lempinimi "pitkäripainen" on saanut alkunsa. Muistelinkin, että arvailuja olisi ollut siihen suuntaan, että kontillaankin pääsisi sisälle. Totuus on kuitenkin paljon koruttomampi. Minä olen sen verran vanha, että välillä muistelen niitä aikoja kun itsepalvelusta ei Alkoissa ollut puhettakaan. Eikä paljon palvelustakaan, sen puoleen. Oli muuten hankala ostaa erästä silloista valkoviinisuosikkiani: Rüdesheimer Rosengarten ja siihen vielä piti luikauttaa rypäle päälle kun en tiennyt mistä rypäle alkaa ja nimi loppuu: Müller-Thurgau

Ja senkin muistan, kun äitini tuli kylään ja menimme ostamaan valkoviiniä. Äitini kysyi retorisesti, että "Missähän se Ping-viini oikein on?". Esikoinen, rattaissa, osoitti myymälän perälle ja sanoi kirkkaalla ja kovalla äänellä: "Se on tuolla reunimmaisena". Auts.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Unkarilainen viherpippurimakkara?

Upea, aurinkoinen ilma eilen kun pääsin töistä. Viihdyimmekin pitkästä aikaa ulkona. Talvisin ei kyllä juuri tule iltapäivisin saati iltaisin ulkoiltua, mutta nyt se kausi alkaa! Lapioitiin lunta ympäri pihaa että sulaisi vähän nopeammin. Ja katsokaa mitä alta paljastui:

Kevään ensimmäinen!

Kuopus innostui lisäksi askartelemaan pesukoneen pakkausmateriaaleista "veistoksia". Styroksi nappaa sähköisenä kivasti kiinni vaatteisiin ja kulkeutuu paikasta toiseen. Niinpä tunsin itseni superäidiksi kun annoin hänen nauttia puuhastaan. Minun kasvatusfilosofiani on siinä kohtaa liberaali, kun puhutaan lapsen luovuudesta ja tarpeesta toteuttaa itseään. Kun on se ikä, jolloin kaivetaan kaapeista kattilat ja pannut ja kokataan tai rokataan, sitä saa tehdä. Samoin vesileikki- ja sanomalehden silppuamiskaudet kestetään hammasta purren.



Koitan miettiä aina, kun lapsi kysyy voiko tehdä jotain (luovaa) sen iän ikuisen todella helpposti suusta livahtavan ei:n sijaan: miksi ei? Jollei homma ole vaarallista enkä keksi mitään muuta perustetta kun että siitä tulee sotkua tai ääntä, annan luvan. Muutoin olenkin sitten varsin tiukka täti.

Mutta kyllä se luovuus kukkii meillä aikuisemmillakin, vai mitä sanotte tästä? Tatu ja Patu -kirjan innoittamana täytin yhden stay up -sukan kilolla kuivia herneitä ja sain aikaiseksi kaverin nimeltä Lötkö-Örkki. Tästäkin hommasta voi muuten tulla aika kaamea sotku, nimimerkillä ote lipesi ja kokemusta on. Kuopus on sitä mieltä, että tuo muistuttaa viherpippurimakkaraa. Mistä se näitä repii, kysyy kasvissyöjäperheen äiti?



keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Erilaisuus on rikkaus

Olen ystävystynyt yhden paikkakunnallemme muuttaneen äidin kanssa, joka itse ja jonka lapset ovat vakavasti altistuneita. Vietämme pitkiä aikoja puhelimessa ja käymme läpi paitsi viimeisimpiä kuulumisia myös ajatuksia altistuksesta ylipäänsä. Täytyy sanoa, että se on vertaistukea parhaimmillaan. Niitä tuntemuksia ja sitä oloa, mikä jossain sisäilmaltaan kehnossa paikassa iskee, ei oikein voi sanoin selittää saati ymmärtää, jollei itse reagoi samalla tavalla. On hirveän helpottavaa huomata, ettei ole ainoa, ja kokea, ettei vika sittenkään välttämättä ole itsessä vaan vaikkapa rakentamisen ja ylläpidon laadussa.


Maailmaa voi katsoa niin monenlaisten lasien läpi...

Tämä uusi tuttavuuteni jopa heitti, että ruvetaan rakentamaan allergia- ja altistusystävällistä paritaloa. Sehän tähän asuntoasiaani olisi ratkaisu: hirsitalo, joka hengittää ja joka on taiten tehty. Parhaassa tapauksessa vielä pesutilat kokonaan eri rakennuksessa. Makustelemme ja mietimme asiaa. Lisäksi olemme lähdössä kesäkuussa Asumisterveysliiton tuetulle lomalle, jossa on luvassa asiantuntijaluentoja ja lisää vertaistukea. Ja tämä on myös oiva tilaisuus tutustua paremmin häneen ja heidän perheeseensä. Loistohomma!

Se, mikä tästä tilanteesta vielä tekee jännittävän, on, että minähän olen todella vannoutunut ateisti ja tällä toisella perheellä taas on ymmärtääkseni uskonnollinen vakaumus. Ei ole hidastanut ystävystymistä taikka kanssakäymistä lainkaan. En hetkeäkään ole kokenut, että minun tarvitsisi olla jotain muuta kuin olen, ja luulen ja toivon, että toinen osapuoli tuntee samoin. Toki olemme suvaitsevaisia ja sivistyneitä ja avarakatseisiakin ihmisiä, kai, mutta itsestäänselvää tällainen ei minusta ole.

...ja samat lasit näyttävät erilaisilta eri tyypeillä.

Koen todella, että erilaisuus on rikkaus - ystävyyssuhteissa!

***

Kuopus on myös ihanasti erilainen. Minä kurkkaan hänen korvaansa:
"Hei, sun korvat on ihan keltaiset. Odota, niin mä haen vanupuikon."
"Eikä, mä haluan, että mulla on kultaiset korvat."

Onkohan sillä korvat niin täynnä vaikkua ettei se enää kuule?!?

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Ikä ja koko

Meillä on vielä hakusessa tämä vanhempi-isompi tematiikka. Eikä ihme, sillä vaikka lasten suhteen koko antaakin jonkinlaista osviittaa iästä, aikuisten kohdalla tulee ongelmia. Onneksi on tämä yksi pettämätön tunnusmerkki...

Kuvattu kylpyammeessa, veden alla


Saunassa suihkun alla:

"Mä opin pian sukeltamaan, isi sanoi niin. Ja silmät aukikin voi sukeltaa jos on tarpeeksi iso."
"Ok, sä oletkin jo aika iso poika. Tosin mä en ole vieläkään oppinut sukeltamaan silmät auki vaikka olen näin iso."
"Isi osaa sukeltaa silmät auki. Mutta se onkin sua isompi. (Katsoo mun mahaa ja tissejä) Ei kun sä oot sitä isompi mutta se on sua vanhempi."
"Kyllä mä itse asiassa olen myös vanhempi kuin isi."
"Eikä kun isi on vanhempi kun sillä on soikea pää!"
"???"

Syvä hiljaisuus - mitä tuohon nyt voisi sanoa?

Meidän kamera on vesitiivis...


Vaikka olen vitsaillut puumanainen aiheesta, luulen, että ensi kerralla, mikäli sellaista tulee, valitsen vanhemman ja vakaamman kotimiehen ;-) Kuopuksen isä on minua 5 vuotta nuorempi ja oli vielä opiskelija, kun tapasimme. Minä taas olin työssäkäyvä yksinhuoltajaäiti. Elämäntilanteemme eivät olisi voineet olla kauempana toisistaan. Ne eivät myöskään ajan saatossa riittävästi lähentyneet. Sanotaan, että erilaisuus on rikkaus, ja että vastakohdat täydentävät toisiaan, mutta taidan sittenkin kallistua samanlaisuuden kannalle.

P.S. -10kg. Olen aika onnellinen!

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Luonnon ihmeitä

Perjantai tuli vietettyä uumoillulla tavalla: Voice of Finlandin finaali ystävän ja punaviinin kanssa. Lauantaina oli teeystävän tyttären 3-vuotissynttärit ja siinäpä olikin ohjelmaa riittämiin. Esikoiselle tuotiin tullessamme doggy bag ja hänelle tuli myös kaveri yökylään. Katsoimme illan päälle kolmisin teinien kanssa Pirates of Caribbean 4. Mukavaa, että minut kelpuutettiin mukaan.

Kuva täältä

Muuten mentiin perinteisen kaavan mukaan, vähän wiillä pelaamista (joka tarkoittaa minulle rauhaisaa lukemis- ja surffausaikaa), kuntopyöräilyä ja sauna sekä Avara luonto. Ihmeellisestä luonnosta saimme aavistuksen myös synttäreiltä palatessamme. Lähdimme sinne kuopus pyörällä ja minä (juoksu)jalkaisin. Oi miten kaunis luonto olikaan, kun lumi on harmaata ja koirankakat kirjoo maiseman. Yäk!

***

Saunassa kuopuksen kanssa:
"Kato äiti mulla on kyttyrät selässä niin kuin kamelilla."
"Ai missä? "
"No tässä." Näyttää pakaroitaan.

***
Sunnuntaina sain siivousinspiraation ja lisäksi pääsin perinteisille Esso-kahveille ystävän kanssa kun kuopus meni kaverilleen pariksi tunniksi. Kaunis ilma paitsi patisti tekemään kahvireissun jalkaisin myös houkutteli terassille luomaan viimeisetkin lumet. Tässähän alkaa sormet syyhytä! Syksyllä tehty terassi pitäisi käsitellä, mutta on vielä vähän odoteltava, että pahimmat yöpakkaset on ohi. Sitten sutimaan ja kalusteita kaivamaan. Pian...

Jotain sieltä nousee...

Eikä intoa vähentänyt yhtään lenkillä nähdyt kevään ensimmäiset leskenlehdet, saati sitten nuo oman pihan tulokkaat! Terassilla istuessamme bongasimme myös kärpäsen, nokkosperhosen, muurahaisen, peipposen ja ihanan lämmön. Oi, tästä se lähtee, terassikausi!

Tästä onkin hyvä startata uuteen viikkoon. Mukavaa viikkoa teillekin!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Money, money, money

Tulin tuon viimeisimmän asuntohötkyn yhteydessä miettineeksi paitsi eläkepäiviä ja auton pitämisen kalleutta myös raha-asioitani ylipäänsä. Melkein rupesi ahdistamaan. Muistan nyt, kun pariterapeuttimme sanoi, että jonkun tutkimuksen mukaan avioero vaikuttaa taloudelliseen tilanteeseen enemmän kuin työttömyys. Totesimme silloin, että sen enempää raha kuin lapsetkaan eivät saa olla syy pysyä yhdessä, jos muutoin suhde on kuollut. Olen samaa mieltä edelleen, mutta totta tuo todella on. Siinä, missä ennen maksoin tilistäni suuren vuokran ja muutaman laskun, lankeavat kaikki laskut ja vielä ruokamenotkin nyt minun harteilleni. Saa tässä välillä miettiä tosissaan.



Olen koittanut pitää menot minimissä, mutta silti tuntuu, että jatkuvasti saa laskea mihin rahat riittää vai riittääkö mihinkään. Mennään etapeittain tilipäivästä lapsilisäpäivään, siitä elatustukipäivään ja taas kohti tilipäivää. Se on välillä aika kuluttavaa ja ahdistavaa. Tuollaiset pesukoneen simahtamiset pistävät pitkäksi aikaa budjetin tiukemmalle. Olen jopa puntaroinut tätä luomuideologiaani, mutta olen tullut siihen tulokseen, että siitä luovun vasta ihan viime hädässä. Koska tuntuu, että puhtaasti syöminen ja eläminen saa taas minut voimaan fyysisesti paremmin - ja tämä jos mikä on asia jota ei rahassa mitata.

Luulen myös, että vihdoin lomarahoista saan loput eron aiheuttamat kustannukset kuitattua ja pääsen jatkamaan taloudellisestikin puhtaammalta pöydältä. Välillä a-his-taa, mutta onneksi on positiivinen mielenlaatu, vakituinen virka ja asunto, jossa voi ja saa olla niin pitkään kuin haluaa. Ja ihanat pojat (luin tässä vast ikään jotain lapsettomuusblogia ja ihan itku tuli silmään pelkästä sympatiasta ja sitten silkasta kiitollisuudesta)!

Ja onhan se lotto vetamässä, mutta eilen ei vielä tullut mitään.

***

"En mä ole mies, mä olen poikamies", sanoi kuopus  ;-)

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Yksityistä

Kävin torstaina lounaalla paikallisella huoltoasemalla, jossa myös salskeat poliisit ja ensihoitajat ruukaavat käydä. Eilen huomasin kuikuilevani asiakkaita työmaallani vähän innokkaammin - onkohan se sitten vallitsevista sääolosuhteista huolimatta kevät ja hormoonit vai mistä nyt tuulee?

Totta puhuen olen ihmetellyt, miten ei ole ollut ikävä seksiä, ei ihoa, ei kumppania, ei keskustelukumppania. Ei niin mitään miehistä. Ehkä tämä käsittely vaan vie oman aikansa ja kroppa ja pääkin sen tietää, tiedä häntä?


"Minä uskallan kulkea yksin,
olla heitetty vain oman itseni varaan,
seisoa omin jaloin
ja astua askelen kerrallaan.

Edes tämän pienen matkan verran.
Minä haluan tuntea ja ottaa vastaan
yksin olemisen pelkoni.

En halua sitoa itseäni kehenkään,
en olla perässäkulkija,
en kaiku ehkä tahdoton seuraaja.
Haluan olla itsenäinen ihminen.

Haluan seistä omilla jaloillani
ja tuntea, että ne kantavat minua,
että maa kestää
ja minä voin juosta sen pinnalla,

minä, vapaa ihminen."

(Ulrich Schaffer: Uskallan ...kohdata elämän kasvoista kasvoihin)



Minä olen jotakuinkin varma, että kuopuksen isä on sännännyt saman tien uuteen suhteeseen. Tämä lienee lajityypillistä käyttäytymistä uroksille. Se ei tunnu mukavalta joskaan ei minulle millään lailla kuulu. Mutta on silti hyvä muistuttaa tällä runolla mitä minä itse elämältä haluan!

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Omaa aikaa ja ajatonta

Eilinen aamuvapaa meni rauhallisesti pyykätessä, esikoiselle keittoa keittäessä sekä haaveillessa. Haaveilin asunnosta, jota en vielä edes ollut nähnyt. Paikallislehdessämme oli ilmoitus myytävänä olevasta kolmiosta, joka vieläpä sijaitsi niin kätevästi keskustassa, että olisin voinut toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja luopua autosta. Kävin sitä sitten töiden jälkeen katsomassa ja lupaavasta rakentamisvuodesta huolimatta ei siitä ikävä kyllä ole minulle kodiksi. Ehdin silti jo vähän innostua, mutta nyt taas odotellaan, josko jostain ilmiintyisi se Ihan Oma Maja.

Kävin ystävän kanssa lounaalla ennen töihinmenoa ja mietimme tätä impulsiivisuutta ja innostumista. Totta on, että pessimisti ei pety, mutta onko se elämä sitten vähän tylsää ja tasapaksua? Vai pettyykö kuitenkin, vaikka on varautunut pahimpaan? Minä olen ihan mielelläni tällainen hötky ja hökäle, joka on jo sisustanutkin asunnon ennen kun on sitä nähnyt. Puhumattakaan seinien värin valinnasta. Onpahan puuhaa ja tulee testattua teoriassa monta asiaa ennen tositoimiin ryhtymistä. Oikeasti arvostan ihmisiä, jotka osaavat säilyttää intonsa ja tarmonsa tässä pessimistien ja besserwisserien maa(ilma)ssa.

En päässytkään laittamaan ihan omaa kotia

Kun pääsin illalla töiden ja asunnonkatsastuksen jälkeen kotiin, olikin vuorossa pitkästä aikaa kuntopyöräilyä ja sitten hikisenä sauna esikoisen kanssa. Tänään tulee kuopus kotiin ja Voice of Finlandin finaali. Täytyy sanoa, että jäin siihen vähän koukkuun, ja aiomme sen ystävän kanssa illalla kuikuilla. Ehkä lasiin eksyy vähän punaviiniäkin?

Rentouttavaa viikonloppua!

torstai 19. huhtikuuta 2012

Ei itketä lauantaina

Mutta mitenkäs oli keskiviikon laita? Voi paska. Ei pitäisi puolikuntoisena mennä palaveriin, ei edes pieneen. Purskahdin puhtaaseen rehelliseen itkuun. Olen minä saanut hysteerisen naurukohtauksenkin kerran lautakunnan kokouksessa eikä tämä toki ole ensimmäinen itkunikaan. Olen myös lautakunnan loppuhässäköissä tirauttanut kyyneliä, kokenut, että minua/meitä vedetään työsaralla liian kireälle enkä tule kuulluksi, vaikka koitan sanoa, etten jaksa. Ettei onnistu, etten voi. Niin nytkin. Noloa se on joka tapauksessa ja aina, vaikkakin kovin inhimillistä. Miksiköhän sitä virkamiehenä/naisena pitäisi olla tunteeton robotti, että voisi arvostaa itseään?

Pitihän sitä kynttiläkauden lopulla ostaa vielä pari...



No, toivun tästä. Ja palasin palaverin jälkeen kotiin toipuilemaan flunssastakin. Pitkästä pitkästä aikaa oikein ostamalla ostin itselleni lohtusuklaata. (Maraboun uutuus - minun onnekseni kausimaku - Black saltlakrits koitui kohtalokseni. Usein herkkunälän iskiessä en osaa päättää haluanko suklaata vai salmiakkia. Näin sain molempia ;-) Olen tämän painonhallinnan tuoksinassa miettinyt, että liian tiukka ei saa olla, koska sitten tästä ei varmasti tule pysyvää elämäntapaa. Nyt kun vaakakin näyttää jo ihan kelpo lukemia, voin toisinaan suoda itselleni herkkuhetken.

Toinen vastoinkäyminen tuli kun koitin asentaa pesukonetta. En löytänyt mistään sopivan kokoista ruuvimeisseliä kuljetustuen poistamiseen ja meinasi päästä toinen itku. Tai kolmas, Binchyn hömppäromaani sai minut jo aiemmin vähän kyynelehtimään... Sanokaa mitä sanotte, mutta edelleen olen sitä mieltä, että on olemassa miesten ja naisten töitä. Ja tämä pesukoneen asennus sujui kyllä varsin rivakasti ystäväni mieheltä, joka tarjoutui apuun. Minun on pitänyt tämän eron yhteydessä opetella pyytämään apua, mutta huomaan, että se on minulle edelleen vaikeaa. Osasin sentään ottaa apua vastaan kun sitä tarjottiin. Alku sekin. Mutta nyt kone pyörii taukoamatta varmaan viikon.

...ja pari uutta alustaakin.

Tänään jo jaksan ja pääsen töihin iltavuoroon. Kuopus lähtee isälleen yhdeksi yöksi ja esikoinen vietti eilisen iltapäivän ja illan samassa osoitteessa. Laatuaikaa kummallekin pojalle erikseen sekä siellä että täällä kotona! Ja huomenna alkaakin jo taas viikonloppu ja molemmat pojat ovat kotona. Kyllä tämä tästä!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Terveydeksi!

Tämä yksinhuoltajana sairastaminen nyt on vähän mitä on. Ensin hoitelet pesueen matkaan aamulla ja palaat potemaan. Sitten sama toisin päin iltapäivällä, ja tietenkin siihen päälle joka päiväinen ruokashow'mme - jonka olen kyllä oppinut ottamaan näissä tilanteissa vähän kevyemmin. Voin laittaa luomuriisin rinnalle pinaattilettuja ja lohipyöryköitä, molemmat suoraan pakastealtaasta. Muuta kuitenkin. Tämä olisi kohta, jossa voisin ehkä kaivata kaveria, jollen olisi niin tottunut luottamaan vain ja ainoastaan itseeni, jo avioliittomme aikanakin. Joskus kuitenkin olisi mukavaa olla heikko ja pieni, kai...


Esikoisen aikaansaannos n 5 vuoden takaa


Tauti on sitä lajia, että aivastuttaa, nenää kutittaa ja se on vuoroin tukossa ja vuoroin vuotaa jatkuvasti. Jätän perääni katkeamattoman vanan käytettyjä nenäliinoja. Ääni onneksi kulkee, koska kuopus on ruvennut vähän reagoimaan eroomme ja tarvitsee paljon syliä ja sympatiaa. Luimme kokonaisen Risto Räppääjän illan aikana sylikkäin. Lukeminen on kyllä parasta terapiaa, tietäähän se itsestäänkin. Ei tule vatvottua kurjia asioita. "Musta on hankalaa, kun on kaksi kotia."

Joka tapauksessa päivät olen levännyt ja lukenut niin kuin määrä oli. Eilen vetäisin kolmen tunnin päiväunet ja jollei sillä tokene niin ei sitten millään. Kirjankin ehdin loppuun. Dekkareiden ystäville voin suositella Antonio Hillin uutuuskirjaa Kuolleiden lelujen kesä. Se piti pihdeissään ihan viimeisille sivuille saakka. Seuraavaksi aion lukea vähän vanhempaa hömppää: aina luotettava Maeve Binchy ja Illallistarinoita. Tuohon kolmanteen aion paneutua jahka päästä löytyy muutakin kuin puuroa. Sain sen teeystävältäni lainaksi ja vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta. Saatanpa lausua siitä sanasen, myöhemmin.


P.S. Pesukone tuli, joten arvannettekin, miten seuraavat päivät saan aikani kulumaan ;-)

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Pöpöjä ja öttimönkiäisiä

Oikein arvelin eilen, käväisin työmaalla tekemässä pakolliset ja palasin kotiin ja pehkuihin. Ihan rehellinen kunnon flunssa. Keskityn nyt pari päivää lepäämiseen ja kirjoihin. En kuitenkaan pelkästään lastenkirjoihin, vaikka tässä niistä puhe onkin.

Minä tässä taannoin virkkasin ja virkoin. Eppu Nuotio virkkaa myös, kuvat ovat Linda Bondestamin ja kirja mainio lorukirja Papupiilokas.

"Ihailen kaunista kotisirkkaa!
Keittiössä istuu, tyynyä virkkaa.
Virkkaa pylvään, pylvään, ketjusilmukan.
Virkkaa virnistäen: "Koko kodin pehmustan".




Riimit on lapselle luontainen tapa opetella rytmiä ja kuunnella kieltä. Olen pienestä pitäen lukenut runoja kumpaisellekin pojalle. Esikoinen tekee nuristen mutta salaa innoissaan äidinkielen tehtäviä joissa riimitellään. Kuopus kysyy pöntöltä: "voitko lukea Jansmakko Erikois?"

Jansmakko Erikois on Marjan pikku sammakko Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuusta, joka on kulunut ja kuulunut lapsuudenperheeni lukemistoon. Ja jonka osaan ulkoa ja jota aina niin mielelläni luen ääneen. Muistaako kukaan muu Jaakko Vaakko Vesirottaa tai Haitulaa? Tai Tunteellista siiliä? Minä olin herkkä pieni tyttö ja halusin siilistä aina minulle luettavan, vaikka itkuhan siitä joka kerta tuli, kun siili oli niin yksinäinen piikkikuorensa alla. Kerran kuulemma vakuutin silmät kosteina ja lautasenkokoisina yrittäen pidätellä kyyneliä vierimästä poskille: "Enhän mä itke, enhän?

Eppu Nuotion kirjasta vähän lisää otteita.

(Jukka Itkosellakin on kirjatäi-niminen runo, siinä kirjatäi taisi syödä Seitsemän veljestä ja saada mahanpuruja kun "ne melskaavat minun mahassa".)












Kirjatäi

"Kuka kotiin jäi?
Kirjatäi.
Kuka kotiin jäi?
Kirjatäi.
Mitä teki kotona?
Luki paljon kirjoja.
Millaisia kirjoja?
Paksuja ja laihoja.
Seikkailuja, runoja.
Pehmeitä ja kovia.
Hilpeitä ja kurjia.
Hempeitä ja hurjia.

Kuka kotiin jäi?
Kirjatäi.
Mitä teki kotona?
Luki lisää kirjoja.
Millaisia kirjoja?
Painavia, hentoja
satuja ja tietoja
väkeviä, mietoja.
Huonoja ja hyviä
kevyitä ja syviä."


Kirjanpainaja:

"Kirjanpainaja,
nyt jo vainaja,
painoi kirjan kultakantisen,
kirjan hentosiipikeijujen.
Painoi koukeroiset kirjaimet,
sanat suuret sekä pikkuiset.
Kaiken painoi paperille
uskoi seikkailut ja sadut sille.
Kuun kajon, huilun helinän
lounatuulen tyyntyvän.
Etsi pisteen kaikkein kauneimman,
painoi sen perään tarinan."

Kuvat siis kirjasta Papupiilokas

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Hymy pyllyyn

Taas on ollu vipinää viikonlopussa, mutta nyt kun valo jo hellii, jaksankin paremmin. Tuntuu, että nousen talviunilta juuri näihin aikoihin vuodesta!

Käsityömessut jäivät väliin kun ystävälle iski tauti. Minä sitä vastoin jo luulin parantuneeni omastani ja nautin rauhallisesta lauantaista. Esikoisella oli kaveri kylässä ja yökylässä, joten häntä ei paljoa huoneensa ulkopuolella näkynyt. Vai johtuikohan se uudesta rennosta kotiasustani? Yhden luokkaretkirahastoa kartuttavan lapsiraukan ainakin taisin kyllä häkellyttää, kun avasin oven vaaleanpunainen ihanuus päällä. Lueskelin, lötköilin ja hetkeksi kyllä vaihdoin vaatteet, kun lähdin ystävälle matkaseuraksi markettireissulle. (Jossain minullakin kulkee raja, en ole aikeissa käyttää tätä julkisesti. Paitsi saatan ehkä joutua syömään sanani yhden lastenjuhlan kohdalla...) Ja sauna kuului ohjelmaan myös, tietysti.


Isompi ja parempi kuin naapurilla ;-)

Eilen taas kävin aamukahvilla ystävän luona ja sitten hyppäsimme autoon toisen ystävän kanssa ja hurautimme kuuntelemaan Suomen parasta naiskuoroa. Vieläkin on hymy pyllyssä ja lantionpohjalihaksetkin tuli samalla treenattua. Ei karannut, ei, vaikka lähellä kyllä oli! Kaksi oli nenäliinoja käytössä - toinen nenää ja toinen silmiä varten. Nauruterapiaa parhaimmillaan! Konsertin jälkeen nappasimme kuopuksen matkaan ja palasimme kotiin tekemään köyhiä ritareita ja pilkkomaan munia....

Kuopus on kuunnellut Risto Räppääjää äänikirjana ja saanut sieltä päähänsä, että tahtoo köyhiä ritareita, vaikkei edes tiennyt mitä ne ovat. Kirjan kuvakin niistä näytti lupaavalta, ja maistuivathan nuo. En muista, milloin olisin itse tehnyt, äiti kyllä on minulle ja veljelleni näitä lapsuudessa valmistanut. Munia leikkelimme, koska autokoulun kakkosvaiheen vuoksi naapurissa vieraillut kuopus oli siellä tutustunut munaleikkuriin. "Miksi meillä ei ole munaleikkuria?" Ok, tilipäivän kunniaksi hankin sellaisen ja pitihän sitä sitten panna paremmaksi kuin naapuri: löysin oikein hifiversion. Ja kyllä meillä oli hauskaa!

Jollei tämä kuoro ole ennestään tuttu, kehottaisin ehdottomasti tutustumaan.
Olkaa hyvät: Naiskuoro Harput ja Pimppausshottiisi. Tarkkasilmäisimmät saattavat bongata täältäkin munaleikkurin!


Ratkiriemukasta alkavaa viikkoa!
Ja bonukset päälle jos pystyit katsomaan tuon videon vakavalla naamalla.

***

Ja se tauti, iski sitten varmaan kuitenkin vaikka välillä näytti toisin. Kolottaa ja jomottaa, saattaapa olla edessä paluu bumerangina kotiin työpaikalta.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Mihin olen joutunut?

Oletteko katsoneet, millä hakusanoilla ihmiset ovat blogeihinne eksyneet?
Se on aika hupaisaa seurattavaa, ja saa ainakin minussa aikaan monenlaisia ajatuksia.

Ymmärrän helposti, että näillä hauilla voi päätyä minunkin sivuilleni:
hometta mullan chili
kukkamulta home astma
luonnonhomeet kevät
mutta saavatko nämä ihmiset täältä mitään?
Ehkä jostain postauksesta linkin ihan oikeillekin sivuille?

Harvinaiset muumimukit selittyy esikoisen tarinalla, mutta tässä tapauksessa etsijä ei kyllä tainnut löytää haluamaansa. Toki hyvin harvinaisesta muumimukista on kyse, onhan siinä saanut ihana poika alkunsa ;-)




Mitä etsii ihminen, joka kirjoittaa hakukenttään









pieru kurssi
(ja vielä erikseen)?
Naurattiko sitä yhtään kuopuksen pohdinta ja löytämäni valokuva?

Arvelinkin, kun veistelin otsikkoa Tissit paikallislehdessä, että se saattaa johtaa joihinkin hukkaosumiin, ja niin on käynytkin. (tissit - alastonkohtaus tissit)
Mikä pettymys hakijalle.










Mutta enpä tosiaankaan arvannut, että maalla vs kaupungissa -kirjoitukseni tai siihen hätäpäissäni liittämäni kuva lomamatkalta toisivat sitä vilkaisemaan jonkun, joka etsi sanoilla hanian huorat.

Tämä on suosikkini, joka kutkuttaa mielikuvitusta: nelikymppinen äiti lapsi seuraa akaasta. Onko tässä kyse miehestä, joka on päättänyt, että yksinhuoltajaäiti olisi ehkä kaikkein mieluisin kumppani? Vai sittenkin toisesta, kenties vast ikään eronneesta äidistä, joka haluaisi vertaistukea ja hiekkalaatikkoseuraa?










Ja vielä lopuksi: viisaita sanoja erosta.
Toivottavasti jokunen sellainenkin on tullut kirjattua!



















Kevään kunniaksi keltaista!






























lauantai 14. huhtikuuta 2012

Omalla vastuulla

Sisältää arveluttavaa kuvamateriaalia.

***

Ah, viikonloppu! Ihanaa siitä huolimatta, että joku tauti koittaa kovasti iskeä, mutta en aio antaa sille periksi. Nappasin kunnon annoksen vitamiineja ja eilen illalla koitin häätää sitä myös viinillä. Molemmat pojat olivat poissa ja minulla kävi kaksi upeaa naista iltaa istumassa. Syötiin hyvin ja juotiin hyvin ja juttua riitti, toden totta. Politiikkaa ja ei politiikkaa.






Ja mikä parasta, aamulla sai nukkua riittävän pitkään. Puhumattakaan taas siitä rauhallisesta aamiaisesta. Tänään on tarkoitus mennä käsityömessuille ja sen jälkeen ulos syömään, joten hauskaa piisaa edelleen. En minä nyt ehdi potemaan ;-)



***



Sade vajentaa hankia niin, että kuusenjalka jo näkyy. Kohta alkaa kuusikin paljastua ja pian hävettää. Paitsi että minun häpeäkynnykseni taitaa nykyisin olla melko korkealla, ainakin esikoisen mielestä. Hän uhkasi muuttaa pyörävarastoon, mikäli toikkaroin uusimmassa hankinnassani kotosalla silloin kun hänellä on kavereita kylässä. Ei kuulemma auta, vaikka vetäisin vetoketjun ihan kokonaan kiinni - sillä saa hupun näppärästi suljettua naaman eteen. Arvaisivat kuulemma kuitenkin kuka sisällä on. Outoa!

Minä olen haaveillut tällaisesta jo pitkään.
Suht haastavaa kuvata peilin kautta sokkona

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Nippelit ja nappelit

Tänään on vähän jutut jäissä, vaikka parempi päivä onkin kuin eilen ja toissapäivänä. Sain ns. rästiasiat selvitettyä suuren ja suositun postimyyntifirman kanssa: maksu oli kyllä maksettu mutta viitenumero väärin ja reskontrassa eivät olleet kohdanneet. Lupasivat siis lähettää minulle tilaamani pesukoneen. Sitä odotellessa sullon pyykkikaapin oven kiinni, se kyllä menee jos oikein kovasti yritän. Joka tapauksessa, parempia juttuja odotellessa nappasin blogistaniaa kiertäneen nippelitietohaasteen ja vastaan siihen.




Lempiväri: lienee oranssi, tällä hetkellä.

Lempieläin: ei sittenkään sammakko, vaan kissa.

Lempinumero: no voi sun... Minulla ei ole koskaan ollut erityistä suhdetta mihinkään numeroon 13a lukuun ottamatta. Olkoon siis se?! Tämän päivän kunniaksi.

Paras alkoholiton juoma: Hiilihapotettu lähdevesi
(paras alkoholillinen yllättäen punaviini)

Facebook vai Twitter: Uskokaa tai alkää, ei kumpikaan. Ei kertaakaan, koskaan.

Paras päivä viikossa: Miksei aina voi olla la-la-la-la-lauantai? Mutta kohta on!




Lempikukka: Lemmikki on mun lemmikki

Intohimoni: Öö, korut?

Lahjojen saaminen vai antaminen: ehdottomasti antaminen, mutta kyllä osaan ottaa vastaankin.


Mieleisin kuvio: Onko kukka kuvio? Jollei, niin sitten ympyrä.

Leppoisaa viikonloppua, ystävät.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Ei aina voi olla positiivinen, ei vaan voi!

Kun alkaa mennä pieleen, menee sitten oikein kunnolla. Osaatteko kuvitella lapsiperheen elämää ilman pesukonetta? Minä osaan, valitettavasti. Ikivanha anopilta peritty pesukone lakkasi toimimasta pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna. Ystävä pesi koneellisen esikoiselle mökkireissua varten ja arvelin, että selvitään sillä uuden tuloon asti. Sillä tilasinhan minä - tietysti - uuden koneen suuresta ja suositusta postimyyntifirmasta. Toimitusaika 3-5 arkipäivää. Kohtuullista. Kotiinkuljetuksella ja vanha samalla pois. Kätevää!

Kuva täältä

Tai siis olisi ollut jos olisi toiminut. Tänään, puolitoista viikkoa tilauksesta tuli postia, jossa kiitettiin ja kerrottiin, että tilausta ei voida toimittaa maksamattomien suoritusten vuoksi. Ai??? Olikohan kyse siitä laskusta jota minulta karhuttiin, ja joka kyllä näkyi tililtäni lähteneen? Ja josta laitoin asiakaspalveluun viestin - sen johon sain automaattisen vastauksen, että meillä on juuri nyt ruuhkaa ja vastaaminen saattaa kestää.

Jätin tyhmyyksissäni asian silleen, koska ajattelin, että olen laskuni kuitenkin maksanut ja hoitanut ja heille siitä myös ilmoittanut. Aarghh! Ketuttaa. No, huomenna soitan asiakaspalveluun ja selvitän asian, jollen sitä ennen huku likapyykkiin. Pyykkikaappi on nimittäin ääriään myöten täynnä ja tursuaa jo lattiallekin.


Kauankohan sen koneen tuloon vielä menee?


Lisäksi kuopus on todella takertuva autokoulusta johtuneen pitkän päivän ansiosta ja eilinen parturissa käynti oli kyllä sellaista showta ettei ikinä: ei ole helppoa leikata hiuksia tyypiltä joka istuu tiukasti äitinsä sylissä ja nojaa päätään äitiä vasten. Ja valittaa, että menee hiuksia silmiin...kun hieroo sitä päätään äitiä vasten. Hattua täytyy nostaa parturille kärsivällisyydestä (ja vähän minullekin). Menen sinne tänään itsekin ja täytyy muistaa vielä kiittää.

Tarhakin toimitti eilen lapun, jonka mukaan onkin kiinni kesällä pidempään kun olin ajatellut. Nyt täytyy vielä miettiä lomaviikkoja ja ehkä säätää kuopuksen isänkin kanssa. En jaksaisi.

Esikoinen on kipeänä ja toivon, että kyse ei ole homeoireista.

Ja kamelin selän katkaisi katkennut kurahousun kuminauha josta tarhassa huomautettiin. Byäääh, en ompele sitä ainakaan tänään.

Ajoinko kuntopyörällä vai otinko viiniä eilen illalla, kas siinä vasta kysymys!

Vastaus: uusi luomuvalkkari on oikein keväinen, melkeinpä pirskahteleva.
Voin suositella!

Mikä ironinen nimi. Kuva täältä