Erilaisuus on rikkaus

Olen ystävystynyt yhden paikkakunnallemme muuttaneen äidin kanssa, joka itse ja jonka lapset ovat vakavasti altistuneita. Vietämme pitkiä aikoja puhelimessa ja käymme läpi paitsi viimeisimpiä kuulumisia myös ajatuksia altistuksesta ylipäänsä. Täytyy sanoa, että se on vertaistukea parhaimmillaan. Niitä tuntemuksia ja sitä oloa, mikä jossain sisäilmaltaan kehnossa paikassa iskee, ei oikein voi sanoin selittää saati ymmärtää, jollei itse reagoi samalla tavalla. On hirveän helpottavaa huomata, ettei ole ainoa, ja kokea, ettei vika sittenkään välttämättä ole itsessä vaan vaikkapa rakentamisen ja ylläpidon laadussa.

Maailmaa voi katsoa niin monenlaisten lasien läpi...

Tämä uusi tuttavuuteni jopa heitti, että ruvetaan rakentamaan allergia- ja altistusystävällistä paritaloa. Sehän tähän asuntoasiaani olisi ratkaisu: hirsitalo, joka hengittää ja joka on taiten tehty. Parhaassa tapauksessa vielä pesutilat kokonaan eri rakennuksessa. Makustelemme ja mietimme asiaa. Lisäksi olemme lähdössä kesäkuussa Asumisterveysliiton tuetulle lomalle, jossa on luvassa asiantuntijaluentoja ja lisää vertaistukea. Ja tämä on myös oiva tilaisuus tutustua paremmin häneen ja heidän perheeseensä. Loistohomma!

Se, mikä tästä tilanteesta vielä tekee jännittävän, on, että minähän olen todella vannoutunut ateisti ja tällä toisella perheellä taas on ymmärtääkseni uskonnollinen vakaumus. Ei ole hidastanut ystävystymistä taikka kanssakäymistä lainkaan. En hetkeäkään ole kokenut, että minun tarvitsisi olla jotain muuta kuin olen, ja luulen ja toivon, että toinen osapuoli tuntee samoin. Toki olemme suvaitsevaisia ja sivistyneitä ja avarakatseisiakin ihmisiä, kai, mutta itsestäänselvää tällainen ei minusta ole.

...ja samat lasit näyttävät erilaisilta eri tyypeillä.

Koen todella, että erilaisuus on rikkaus - ystävyyssuhteissa!

***

Kuopus on myös ihanasti erilainen. Minä kurkkaan hänen korvaansa:
"Hei, sun korvat on ihan keltaiset. Odota, niin mä haen vanupuikon."
"Eikä, mä haluan, että mulla on kultaiset korvat."

Onkohan sillä korvat niin täynnä vaikkua ettei se enää kuule?!?