Pöpöjä ja öttimönkiäisiä

Oikein arvelin eilen, käväisin työmaalla tekemässä pakolliset ja palasin kotiin ja pehkuihin. Ihan rehellinen kunnon flunssa. Keskityn nyt pari päivää lepäämiseen ja kirjoihin. En kuitenkaan pelkästään lastenkirjoihin, vaikka tässä niistä puhe onkin.

Minä tässä taannoin virkkasin ja virkoin. Eppu Nuotio virkkaa myös, kuvat ovat Linda Bondestamin ja kirja mainio lorukirja Papupiilokas.

"Ihailen kaunista kotisirkkaa!
Keittiössä istuu, tyynyä virkkaa.
Virkkaa pylvään, pylvään, ketjusilmukan.
Virkkaa virnistäen: "Koko kodin pehmustan".

Riimit on lapselle luontainen tapa opetella rytmiä ja kuunnella kieltä. Olen pienestä pitäen lukenut runoja kumpaisellekin pojalle. Esikoinen tekee nuristen mutta salaa innoissaan äidinkielen tehtäviä joissa riimitellään. Kuopus kysyy pöntöltä: "voitko lukea Jansmakko Erikois?"

Jansmakko Erikois on Marjan pikku sammakko Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuusta, joka on kulunut ja kuulunut lapsuudenperheeni lukemistoon. Ja jonka osaan ulkoa ja jota aina niin mielelläni luen ääneen. Muistaako kukaan muu Jaakko Vaakko Vesirottaa tai Haitulaa? Tai Tunteellista siiliä? Minä olin herkkä pieni tyttö ja halusin siilistä aina minulle luettavan, vaikka itkuhan siitä joka kerta tuli, kun siili oli niin yksinäinen piikkikuorensa alla. Kerran kuulemma vakuutin silmät kosteina ja lautasenkokoisina yrittäen pidätellä kyyneliä vierimästä poskille: "Enhän mä itke, enhän?

Eppu Nuotion kirjasta vähän lisää otteita.

(Jukka Itkosellakin on kirjatäi-niminen runo, siinä kirjatäi taisi syödä Seitsemän veljestä ja saada mahanpuruja kun "ne melskaavat minun mahassa".)












Kirjatäi

"Kuka kotiin jäi?
Kirjatäi.
Kuka kotiin jäi?
Kirjatäi.
Mitä teki kotona?
Luki paljon kirjoja.
Millaisia kirjoja?
Paksuja ja laihoja.
Seikkailuja, runoja.
Pehmeitä ja kovia.
Hilpeitä ja kurjia.
Hempeitä ja hurjia.

Kuka kotiin jäi?
Kirjatäi.
Mitä teki kotona?
Luki lisää kirjoja.
Millaisia kirjoja?
Painavia, hentoja
satuja ja tietoja
väkeviä, mietoja.
Huonoja ja hyviä
kevyitä ja syviä."


Kirjanpainaja:

"Kirjanpainaja,
nyt jo vainaja,
painoi kirjan kultakantisen,
kirjan hentosiipikeijujen.
Painoi koukeroiset kirjaimet,
sanat suuret sekä pikkuiset.
Kaiken painoi paperille
uskoi seikkailut ja sadut sille.
Kuun kajon, huilun helinän
lounatuulen tyyntyvän.
Etsi pisteen kaikkein kauneimman,
painoi sen perään tarinan."

Kuvat siis kirjasta Papupiilokas