Jalalla koreasti

Ensimmäinen toivepostaus ikinä. Tai tarkemmin sanottuna vaatimus. Tai pay back -time... Olen joskus lukenut väärin ihanan Marikan otsikon ja vaatinut uutta postausta. Niinpä tasapuolisuuden nimissä, nyt, kun Marika oli lukenut edellisen otsikkoni Kransseja ja tansseja - johon totta puhuakseni vähän koitin viekkaasti viitatakin - täytyy lunastaa "lupaus".

Aasinsillan kautta. 

Rakastan aasinsiltoja. Ja sana- ja lauseiloitteluja, ja olen enemmän kuin onnellinen, että molemmat poikani jakavat intohimoni ja ovat mahtavia vastaamaan ja asettamaan haasteita minulle täällä saralla. Sanan säilä viuhuu ja nauru raikaa.

Ei aasi vaan löysä kissa
- aasinsilta tämäkin...

Mutta ei minun siitäkään pitänyt kirjoittaa, vaan yhteisöllisyydestä. Samainen Marika huomautti aiempaan lukion näytelmää koskevaan postaukseeni, että meillä taitaa olla aktiivinen yhteisö. No on! Monellakin tapaa!

Tuo ylä-aste -lukion suuri ponnistus, äidinkielen opettajan, joka on myös draamapedagogi, ja musiikinopettajan yhteistyö tuo jotakuinkin joka toinen vuosi meille nautittavaksi musiikillisen näytelmän. Nämä ovat oikeasti olleet mainioita, liikuttavia, hauskoja, hyviä, mutta ennen kaikkea niin nostattavia yhteisöllisyytensä vuoksi.

Nuoret ovat tehneet yhdessä, nähneet vaivaa, harjoitelleet iltaisin, viikonloppuisin, paikallinen käsityöliikkeen omistaja ompelee puvut, tehdään yhdessä. Ja nautitaan yhdessä. Ollaan ylpeitä. 

Tämän kertaisessa näytelmässä tanssittiin, laulettiin, räpättiin, improvisoitiin ja käsikirjoitettiin uudelleen vanhoja satuja. 

Vähän aikaa sitten meillä oli sellainen projekti, jossa haastateltiin ikäihmisiä ja tämän pohjalta heille jokaiselle sävellettiin oma laulu. Nämä humoristiset, traagiset, liikuttavat ja koskettavat tarinat esitettiin sitten suurelle yleisölle omassa "teatterissamme" täydelle salille niin, että tarinankertojat olivat kunniavieraina. Upeaa!

Tästä taas virisi paikallisten tekijöiden mielissä ajatus, josko ravintolassakin, joka yleensä on vähän sellainen luotaantyöntävä juottola, voisi kuitenkin tehdä jotain. Niinpä viiden seuraavan kuukauden aikana saamme nauttia yhtenä lauantaialkuiltana livemusiikista, tanssista, musavisoista ja mukavasta yhdessäolosta eri teemojen mukaan. Näitä on mm. Irlanti, joululaulut jne. 

Aika pian pääsemme siis pistämään jalalla koreasti! On muuten ainakin puolitoista vuotta aikaa, kun viimeksi olen kyseisessä ravintolassa käynyt, joten tanssikengät jalkaan...

Ja kyllä, minä olen se, jolla on paitsi ne tanssikengät, niin myös kyyneleet silmissä kaikesta tästä yhteisöllisyydestä. Se on ihan huikeaa!!!

Introverttikin innostuu

Minulla on ollut viime aikoina kummallisia kokemuksia. Useampiakin. 

Muutama viikko sitten oli mielenkiintoinen seminaari töihin liittyen. Oli aivan mahtavaa innostua, saada ideoita, visioida, haltioituakin. Se kummallinen kokemus liittyi siihen aina niin kiusalliseen hetkeen, kun koitetaan esityksen jälkeen saada keskustelua aikaiseksi, kysytään josko olisi jotain kysyttävää... Ei ole, tai hyvin harvoin on. Minulla ei ikinä, koska inhoan isoissa ryhmissä puhumista, ventovieraiden kanssa vieläkin enemmän. Jännitän usein jo esittelykierrosta kun pitää kertoa kuka on ja mistä tulee,..

Tuolla yllätin itseni ja aivan spontaanisti pyysin mikrofonia (se on se kaikkein hirvein kauhistus, jos jossain paikassa ei oma ääni riitä ja pitää käyttää mikkiä) ja otin lyhyen puheenvuoron Jälkikäteen mietin hämmentyneenä, että mitä tapahtui? Ja minua ei edes jännittänyt! Outoa!

Mutta ei puhuta siitä, mitä iltapäivällä sitten tapahtui, kun romahdin, onneksi jo tuolta lähdettyäni. Tuli sellainen olo, että kaikkinainen innostuminen on aivan turhaa, töissä on tällä hetkellä niin tiukkaa ja hankalaa, että ei oikeasti riitä paukut mihinkään ylimääräiseen. Itkeä vollotin isossa kaupassa, peruin päivällisen esikoisen kanssa ja tulin kotiin turvaan mököttämään.

Kuva on veljeni ottama

Toinen kummallisuus liittyi pikaiseen Helsingin reissuuni. Veljeni siis oli ostanut meille liput Don Huonojen keikalle Tavastialle, ja sinne tuli myös hänen tuttujaan. Olen yleensä tuollaisissa tilanteissa jäykkä, vaivaantunut. Minua ei kiinnosta uudet satunnaiset tuttavuudet. Varsinkaan itseäni huomattavasti nuoremmat, trendikkäät, uraatekevät... Liekö kyse itsetunto-ongelmasta vai mistä. Joka tapauksessa nyt huomasin, että minulla oli helppo ja hyvä olla tämän pariskunnan seurassa, heti alusta asti. Oli mielenkiintoista jutustella, mennä vähän syvemmällekin. Huomasin viihtyväni, tuli jopa tunne, että he pitävät minusta, ovat kiinnostuneita mielipiteistäni. Outoa!

(Toki sitten kotimatkalla jo mietin, josko olivat vain kohteliaita 😀)

***

Se, mitä en tuollaisissa konserteissa tajua, on jatkuva puhelimen räplääminen, kuvaaminen, somettaminen. Eikö siinä mene (suuri) osa kokemuksesta ja elämyksestä sivusuun? 

Hyvää yötä ja huomenta

Helsingissä ja Helsingistä.

Pikareissu, monta kokemusta, joista yksi yllä Tavastialla. Olin myös 2003 loppuunmyydyllä jäähyväiskeikalla. Vähän niin kuin ympyrä sulkeutui!

Ihan hyvä startti lomalle.

Lisää löytöjä!

Tällä kertaa vähän erilaisia kuin viimeksi lähipaikkakunnan pikku kirpparilta. Eilen kävimme ystävän kanssa kuuntelemassa bluegrassiä (oli huikea konsertti) ja samalla reissulla huomasin, että taas olisi kesäkirppistä tarjolla. Lojuttuani tänään aikani omassa kirpparikahvilassamme päätin kurvata sinne ja olihan se taas ihan hyvä reissu. 

Löytyi kahdet hassut korvikset, yhteensä 1,40€ ja sitten toisiin korviksiin sopiva kuppi - hih.

Jostain syystä mukaan on tarttunut erinäisistä kirpputoripöydistä ennestään pari tällaista keramiikkaesinettä, maljakko ja kippo, jotka saivat vielä seurakseen kupin (oikealla). Nyt vasta rupesin tutkailemaan ensin pohjasta ja sitten internetin ihmeellisestä maailmasta että mitä nämä oikein ovat. No, salapoliisityö tuotti tulosta ja kyseessä on Strehla keramik, Fat lava "-sarja", Made in GDR. Kuvagooglailin ja hassuja ovat. Muutkin. Ja hintaa ihan kohtuullisesti enemmän kuin mitä minä olen maksanut. 1€, 0,50€ ja nyt tämä uusin peräti 0,60€. 

Olipa näiden lisäksi pakko vielä napata mukaan lautapeli, jossa seikkailee jäniksiä. 

Ajelin kotiin tyytyväisenä, radiota huudattaen ja kokonaista 6€ köyhempänä. Onneksi oman kylän kirppari, jossa minulla on tämän ja varmaan vielä ensi kuunkin pöytä, on jo tuottanut tuon verran ja totta puhuen vähän runsaamminkin. Elokuu tulee ja kouluvaatteiden osto on edessä, joten ei yhtään haittaa, jos vielä vähän kertyisi kassaan tässä tapahtumia täynnä olevan kesän aikana. 

Nautitaan kesästä!

Ihana viikonloppu

Minulla oli aika mukava viikonloppu! 

Perjantaina lähetin kuopuksen matkaan isälleen ja itse kävin hieronnassa. Ilta meni sitten tosi rentona kotosalla. Lauantaina venyin pitkillä aamukahveilla kirppari-kahvilassamme ja sitten olikin jo aika lähteä ystävän kanssa teatteriin. Nautimme näytelmästä, katselimme yhden taidenäyttelynkin ja kävimme syömässä. Sitten vielä korkkasimme viinipullon minun luonani. Jokseenkin täydellinen päivä! Tänään oli luonto ry:mme kokous ja tuossa reilun tunnin päästä menen kuopusta vastaan. Luulen, että sitten on luvassa halimista, vähän pelailua (kuopus) ja hampsterin juoksutusta (yhdessä). Saunakin lämpiää.

Tuleva viikko taitaa olla töissä ihan suht koht normaali, onneksi. Sen lisäksi on vissiin kahden  ilmaisen elokuvan viikko (Bohemian Rhapsody, Ihmisen osa), tilipäivän odottelun viikko ja rauhallisen oleskelun viikko. Viime viikon kiireet vielä tuoreessa muistissa.

Aurinko paistaa ja ihan kuin  se olisi tuossa äsken hieman jo lämmittänytkin. Ihanan myöhään se jaksaa jo olla horisontin yläpuolella - päivä on venähtänyt jo vallan pitkäksi. Tulisiko se kevät? Ja kesä?

I can hear music!

Arvatkaapa mitä! Hoksasin tässä ihan vasta, että olen saanut musiikin takaisin elämääni. Kaksikymmentä vuotta se olikin poissa. Kun tein esikoisen yksin, olin niin väsynyt ja umpipuhki iltaisin kun sain hänet nukkumaan, että en kestänyt ajatustakaan minkään valtakunnan äänistä. Luin vain tai nukahdin itsekin saman tien. Sille tielle jäi rokkityttöys. Olinhan sitä ennen, varsinkin teininä, liftannut ympäri Suomea katsomassa livekeikkoja. Parhaana vuotena liftikilometrejä kertyi sellaiset 25 000. Keikoilla kävin aktiivisesti myös Helsingin aikoinani. Ja sitten tämä kaikki jäi, kuunneltu musiikki myös, kuin veitsellä leikaten.

Kuopuksen myötä olen yllättäen saanut sen takaisin. Lapsi on musikaalinen ja isänsä maksaa hänelle Spotifyn, mikä on hienoa. Se on kovassa käytössä ja autossa on aina radio auki. Emme tokikaan jaa samaa musiikkimakua - pois se minusta. Hän kuuntelee ei kaikkein tunnetuinta ulkomaista räppiä (mm. XXXTentasion, Scarlxrd), mutta muunkinlainen tämän päivän trendimusiikki menee. Minä olen siinä ohessa löytänyt uusia artisteja ja yhtyeitä. Viikonloppuna tein itselleni  voimabiisisoittolistaa. 

Yksi niistä on Imagine Dragonsin Natural. Tässä hetki sitten olin menossa yhteen kokoukseen jossa oli pakko antaa vähän negatiivista palautetta. Usein jäädyn niissä tilanteissa, en sitten saakaan sanaa suustani tai kaunistelen liikaa. Juuri ennen kokousta kajahti autoradiosta kyseinen biisi ja lopetin sen  kuuntelun kohtaan jossa laulaja karjaisee I'm gonna make it! 

Ja minähän uskalsin. Kauniisti mutta jämäkästi.

On loma

aluillaan ja on tehty jo vaikka mitä. Ja samalla ei kuitenkaan juuri mitään. Aivan juuri sellainen loma josta haaveilin!

Ja ilmojakin on pidellyt. Lämmintä, aurinkoista, samanmoista on luvattu ainakin viikoksi eteenpäin. Kelpaa mulle.

Meillä oli täällä paikkakunnallamme lomanaloitusviikonloppuna oikea superviikonloppu: parit markkinat, kirppareita ja kaikkea sellaista tungettuna parille päivälle. Olemme käyneet markkinoilla, yhden taidenäyttelyn avajaisissa, kahdella eri kirpputorilla sen päivittäisen oman lisäksi, jossa oion tavaroitani ja joudun vähän myös säätämään työasioita. Onneksi en kovin paljoa, ja uskon, että se on nyt jo ohi.

Naapurin lapsi on käynyt tramppakaverina melkein joka päivä ja muitakin kavereita on nähty. Kuopus on vierallut yhden ystävän luona ja minä tietysti nähnyt omaani. Olemme syöneet herneitä kilpaa, maistelleet oman maan mansikoita, aloittaneet Harry Potter -maratonin, katsoneet jalkapalloa ja vain olleet.

Parasta kuitenkin on tuo öllöttely omalla terassilla, välillä varjossa, välillä auringossa, toisinaan sekä että, hyvän kirjan kanssa. Molemmat.

Ihan parasta!!!

Taidetta ja terassikelejä

Jos lapsi/esiteini kohta 12v sanoo taidenäyttelyn esittelyvideon nähtyään, että tuonne minä haluan mennä, niin voiko sitä äiti muuta kuin innostua? 

Ei voi. Kävimme ystävän ja kuopuksen kanssa katsomassa nykytaidetta. Olipas jännää, vaikuttavaakin, erilaista ja keskustelua herättävää. Kuopus on siinä iässä, että voi hyvin viritellä mielenkiintoisen mielipiteidenvaihdon taiteesta, sen kokemisesta, näkemisestä ja erilaisuudesta - sekä teosten, että katsojien, tulkintojen ja näkemysten.

Kulttuurikokemuksen jälkeen veimme kuopuksen yökylään luokkakaverille ja avasimme terassikauden.

Ihan tosi:

istuimme viisi minuuttia tuossa. Jeeee!

Mielenkiintoista

säätilan vaihtelua, totta tosiaan!

Tiistaina oli aamulla se -27 astetta ja tänään sitten jo plussalla. Aivan kaamea ajokelikin oli, kun piti käyttää kuopusta oikomahoidossa lähikaupungissa. Polanteita isolla tiellä, peilijäätä pienemmillä ja pihoissa. Kaupungissa kadut taas niin loskassa, että onnistuin epähuomiossa astumaan n 7 senttiä syvään loskalätäkköön. Varpaat kastuivat. No, ehdin ennen iltavuoroa vaihtaa sekä sukat että kengät.

*

Nyt on sitten viikonloppu alkamassa. Huomenna vien auton vielä viimeiseen viilaukseen, lauantaina kuopus menee kaverille yökylään ja sunnuntaille on varmaan luvassa sellaista leppoisaa ja lokoisaa loikoilua.

Niin, lupasin jo, että tästä ei tule kirjablogia, mutta ei tästä tule säätilablogiakaan, vaikka siitäkin on kahdessa viimeisimmässä kirjoitettu.

---

*Ihana ystävä, joka on vaihtamassa paikkakuntaa, kaiveli minulle taas satsin kirpputoritavaroita. Win-Win: minä saan pitää rahat, hänen ei tarvitse muuttaa niitä. Mutta nämä kaksi taulua oli ihan pakko pitää itsellä. En raaski myydä. Odotan arvonnousua. Jos vaikka sinne mahdolliseen Omaan Majaan sitten joskus? 

Nimet ovat ihanat: vasemmanpuoleinen "Kuka siellä?" ja oikeanpuoleinen "Ei, en laita häntääni kainaloon".

Lisää harvinaisia vieraita

Äitini tuli meille eilen yökylään - no hän ei oikeasti ole harvinainen vieras, mutta harvemmin jää yön yli. Tällä kertaa pyysin apua, kun tänään oli koulutuspäivä ja lähtö niin saamarin aikaisin, että en edes itse meinannut herätä ennen sitä, kuopuksesta puhumattakaan... Niinpä äiti hoiteli aamuhommat kuopuksen kanssa ja ystävä sitten vielä nappasi pojan kyydillään koulutaksille, koska äidilläni ei ole ajokorttia. Iltapäivällä toinen ystävä auttoi ja kuopus pääsi heille kaverinsa seuraksi koulun jälkeen, koska minun paluuni venyi lähemmäs iltakuutta.

Ja kiesus mikä ajokeli meillä olikaan! Mennen tullen satoi lunta ja sillä välin kun auto seisoi parkissa (osan matkaa pääsimme onneksi linja-autolla) ehti se kutakuinkin hautautua lumen alle. Kuuttakymppiä köröteltiin takaisin ja ehdin juuri ja juuri kuskaamaan kuopuksen kaverin luota futisporukan pikkujouluihin. Kotipihassa piti ensin tehdä lumityöt, että sain auton paikoilleen ja sitten olikin käsijarru jäässä, kun piti lähteä hakemaan poikaa takaisin. Voi p*ska!

Tulihan sitä!

Mutta päivä oli kaikista vastoinkäymisistä huolimatta oikein onnistunut. Illalla saunoimme ja koin, että olin saunaolueni ansainnut. Niin, ja edellinenkin ilta oli mukava, katsoimme koululaisten näytelmän kolmisin ja saimme sitten vielä vaihtaa äitini kanssa kuulumiset ihan rauhassa kun kuopus painui pehkuihin.

Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet.

Paitsi että luulen, että sekin alkaa auton kaivamisella lumesta, siihen malliin sitä vieläkin taivaalta tippuu!

Pieni ilmoittautuminen

Vietän tylsistymispäivää. Meinasin lähteä lähikaupunkiin mutta päätin tylsistyä kotona. Välillä on vaan pakko. Kuopus lähti maanantaina ja eilen laitoin kirpparikamoja myyntiin paikalliselle kirpparille. Tänään kävin ystävän kanssa aamukahveilla siellä ja pöytämaksu on jo tienattu, eli muutama tavara jo löytänyt uuden omistajan. Mainiota!

Huomenna olemme sopineet menevämme taidenäyttelyyn ja leffaan ystävän kanssa, joten piti tosiaan pysähtyä. Tänään en  tee mitään, ruokakin on jo valmiina. Mikä se sellainen loma muka on, että edestakaisin säntäillään?!?

Parasta just nyt

On ollut ihana viikonloppu. Leppoisa, rauhallinen, mutta myös sosiaalinen. Ja sitten sitä maalla-asumista parhaimmillaan. 

Perjantaina ystävä tuli kylään, söimme, katsoimme Vain elämää ja joimme viiniä, kävimme kuulumisia läpi, paransimme maailmaa. Lauantaina oli taidenäyttelyn avajaiset, hienoja töitä ja kohtaamisia ihmisten kanssa ja ilahduttava puhelu: ystävän mies soitti ja kysyi, josko haluaisin saunoa puusaunan löylyissä. Tarjous josta ei voi kieltäytyä. He olivat varanneet kuntamme rantasaunan koko päiväksi mutta lopettelivat saunomista jo ennen vuoron loppumista. Pääsin jälkilämpimille, nautin rentouttavasta iltapäivän hetkestä ihan omassa seurassani. Ihanaa, että ihmiset ovat tuollaisia, sydämellisiä, ajattelevat minua.

Myös avajaiset sitä ennen olivat mukava, yhteisöllinen tapahtuma. Paikallisia taiteilijoita, muutama lähikaupungista ja pari ihan ulkomailta asti. Kunnanjohtaja puhui, ystävän tytär esiintyi, kollega oli paikalla vauvansa kanssa ja oli jotenkin hyvin rento ja lämmin tunnelma.

Kyllä minä kuulun maalle, tänne, näiden ihmisten keskelle!

Illalla olin omassa hyvässä seurassa ja totesin, että kuopus saa jo tulla kotiin. Olen virkistynyt. Olen taas valmis uuteen viikkoon!

Ystävät ovat arkipäivän enkeleitä

Sain eräältä teistä sellaisen kortin joku aika sitten. Ystävät todella ovat arkipäivän enkeleitä!

(Kiitos muuten myös ihanista ystävänpäiväkorteista ja anteeksi, etten ole aiemmin ja henkilökohtaisemmin ennättänyt kiittää. Lämmittivät tosi tosi paljon tässä kaiken ei niin kauhean kivan keskellä... 💗)

Tulin juuri yön yli reissusta kahden ihanan ihmisen kanssa. Miten voikin olla niin virkistävää vähän käydä poissa kotoa ja omalta paikkakunnalta? Kuuntelimme Tuure Kilpeläisen keikan ja nautimme ruoasta, juomasta ja toistemme seurasta. Läksiäisiksi sain toiselta ihanan kortin - kuva yllä ja teksti alla:

Nyt taitaa  kuulkaas aurinko, valo ja tuulen lempeä hyväily olla vain pupuvahtia vailla. 

Loma!

Ihanaa, nyt alkoi reilun viikon loma! Ja ihan oikea sellainen: olemme esikoisen kanssa kaksin, joten eipä tässä tarvitse huolehtia oikeastaan kuin itsestään.

Tänään eksyin töiden jälkeen ystävälle. Kohta on sauna. Huomenna hieronta. Lauantaina on luvassa akkojen reissu, hotelliyö ja keikka. Kotiin palattuani aion vaan olla, lukea - kirjoja on hamstrattu - ja tehdä mitä mieli tekee. 

Toipua vähän, on ollut altistuksellisesti hankala viikko. Paljon töitä, yllättäviä tuoksualtistuksia, Kaurismäen Toivon tuolla puolen leffa paikassa jossa saan oireita, (mutta se oli sen arvoinen, rakastin sitä)!

No on minulla yksi pieni homma joka on pakko ensi viikolla käydä työmaalla hoitamassa: tilastot sattuvat erääntymään juuri ensi perjantaina enkä täksi illaksi vielä saanut kaikkea tarvittavia tietoja kunnan tilinpäätöksestä. Se on tunteroisen homma, enköhän minä sen kestä vaikka vähän toki ketuttaakin!

Nettipaastoa ja kiirusta

Tulin vain ilmoittautumaan. 

Onneksi on vähän ehditty tätäkin!

Maanantaina oli kuopuksen treenit, tiistaina esimiesfoorumi töissä, tänään hieroja ja näyttelyn pystytystä kirjastolla aina kahdeksaan asti illalla. 

Töissä saa roikkua koneella niin, että illalla en ole jaksanut. On tullut luettua ja mentyä aikaisin nukkumaan. Parina iltana jopa niin aikaisin, että heräsin aamuyöllä vähän pyörimään. Kellon soidessa olisi sitten tietysti taas väsyttänyt. Kirkasvalolamppu on ollut kovassa käytössä.

Huomenna on vielä iltavuoro tehtävänä. Kuopus lähtee perjantai-aamuna isälleen, minä käväisen ehkä lähikaupungissa asioilla ja sitten olenkin löysä lahna koko viikonvaihteen.

Joutenoloa ja outoja otuksia

Jännitän - ja saan jännittääkin, jos vilkaisee ennustetta - miten lumen käy ja valkean joulun. Muuten asiat ovat mallillaan. Viikonloppu oli rauhallinen, kuopus oli vähän puolikuntoinen ja esikoinenkin valitti flunssaista oloa. Minä ainoana olin täysissä voimissa, mutta ehkä sitä ei näkynyt päälle päin. Otin todella levon kannalta. Enää neljä lyhyehköä työpäivää ja sitten alkaa loma. Päädyin sittenkin pitämään joulun ja uuden vuoden välipäivät vapaata, koska elimistä on ilmoitellut jo jonkin aikaa, että altistuskuormaa olisi syytä vähentää. Nyt on siihen oiva tilaisuus.

Kuopus lähtee joulun jälkeen viikoksi isälleen ja esikoinen samaan aikaan pariksi päiväksi kaverilleen Kokkolaan. Lupasin sille autonkin, joten makoilen kotona, luen, poltan kynttilöitä ja tissuttelen viiniä. Ehkä. Sen näkee sitten.

Tänään oli mukava reissu lähikaupunkiin kun kuopuksen kummitäti päätti viedä pojan joululahjaksi leffaan. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat olisi kuulemma ollut minulle liian hurja, joten hyvä näin. Minä hoitelin sillä aikaa kaupunkiasioita ja kävin hierojalla. 

Aika hyvä viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Toivottavasti viikostakin tulee sellainen. 

Se tunne

Kun jääkaapissa on olutta ja pitää tekstata esikoiselle, josko voisin juoda saunan päälle yhden.

Entäpä sitten se, kun ensimmäistä kertaa ikinä esikoinen lupautui olemaan minulle ja ystävälle kuskina. Paikallisessa on tapahtuma, johon pitää päästä. Ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen. Niin, ja oli tietysti pitänyt hyvissä ajoin etukäteen varoitella täysi-ikäistä teiniä, että tänä lauantaina siellä ei kannata piipahtaa, jollei halua samaan paikkaan äidin ja entisen opettajan kanssa.

Iloinen päivitys

odottaa tuloaan.

Kertoisin kaikesta kivasta mitä on tehty jos jaksaisin. Ja jos jaksaisin tehdä jotain kivaa. No totuuden nimissä on sentään muutama juttu ollut ohjelmistossa, mutta pääasiassa kotona toipumista ja makoilua. 

Kuopuksella oli kaverisynttärit eilen ja tein virhearvion: kävin syntäreille omankin lapsensa lähettäneen ystäväni kanssa huoltoasemakahveilla ja pläääh. Olo on taas kauhea. Pitäisi vaan olla kotona, näemmä.

Mutta onneksi meillä on kivaa täälläkin. Pojilla on hyvä huumorintaju, lueskelemme, juttelemme, käymme pienesti kaupassa ja vähän jahtaamme Pokemoneja. Saunomme, katsomme yhdessä televisiota, sellaista pientä.

Näimme hienon valoshow'n viikonloppuna.
Pimeydessä on puolensa!

Tämä syksy on ollut superrankka altistusmielessä. Nyt on otettava oikein kunnon vitamiinikuuri - josko se siitä pikku hiljaa helpottaisi? Tai sitten viimeistään kun lumi tulee ja luonnonhomeet väistyvät...

Antoisa viikonloppu

Täytyy sanoa, että te olette kyllä ihan huippuja. Majan etsintä on kestänyt nyt liki viisi vuotta ja välillä totisesti alkaa usko loppua. Sitten taas toivo nousee ja te olette kyllä ihanan optimistisia myös. Sekin on totta, että täällä muutaman tuhannen asukkaan kylällä tarjonta on rajallinen ja vielä rajallisemmaksi se muuttuu, kun otetaan huomioon minulla käytettävissä olevat varat. Tai siis varoja ei ole, mutta se, paljonko pankinjohtaja minulle pienituloiselle, lyhyttä työaikaa tekevälle yksinhuoltajaäidille on valmis lainaa antamaan. Kaikista paras minulle varmaan olisi uusi hirsitalo, mutta vaikka kuinka kutistaisin sitä taloa miniatyyrimittoihin, ei minulla siltikään sellaiseen olisi varaa. 

Mutta kiitos joka tapauksessa ihanasta tsempistä ja tuesta!

Tässä väsynyt juhlija
- ja sillä on sikapitkät silmäripset.
Laitonta antaa tuollaisa miespuolisille ihmisille!

Minulla on muutenkin ollut varsin mukava viikonvaihde. Yksi ystävä piti 40-vuotisbileet lauantaina ja viihdyimme siellä kuopuksen ja toisen ystävän kanssa puolilleöin. Menimme paikalle kolmelta! Esikoinen oli sen aikaa äitini luona yökylässä, eipä silti, olisihan tuo yksinkin kotosalla pärjännyt. Kuopus uuvahti heti kun hyppäsimme taksista ulos, mutta me ystävän kanssa joimme vielä pari lasia viiniä meillä ja kokosimme illan yhteen. 

Vaikka olen sisimmässä erakkomainen introvertti, joskus on ihan mukava tavata uusia ihmisiä ja tehdä tuttavuutta, parantaa maailmaa tai jutella niitä näitä. Tänään  taas kävin ostamassa taidenäyttelystä kirjastoomme yhden teoksen ja juutuin keskustelemaan taiteilijan kanssa. Joskus käy niin melkein vieraiden tai puolituttujen kanssa, että aivan yht äkkiä yllättäen sukeltaakin todella syvälle ja kertoo itsestään yllättävän paljon. Näin kävi meille kumpaisellekin ja lähtiessä sain lämpimän halauksen ja tämä upea nainen pyyhki silmäkulmiaan. On ihanaa koskettaa ja kohdata. Näin kävi minulle kumpanakin päivänä.

Antoisa viikonloppu siis!

Töitä ja rentoilua - tasapainossa

Tämä viikko menee kyllä aika tiiviisti töissä. Olen paitsi kirjastolla niin myös yhden taidenäyttelyn valvojana vuorotellen kollegan kanssa. Tänään on minun vuoroni. Sen lisäksi veimme eilen paikalliselle kirpputorille pöydän täydeltä tavaraa. Tänä aamuna ennätin ennen töihin menoa oikomaan ja järjestämään, ja olen jo nyt tienannut pöytämaksun ja vähän ekstraakin, jee! Kovasti toivon hyvää myyntiä, kun on kaikenlaista häppeninkinä siinä lähimaastossa. Jos vaikka muutkin kuin paikalliset löytäisivät tarjonnasta jotain.

Tämä kivi ei ole itse taidenäyttelystä, mutta sieltä pihapiiristä kuitenkin

Tämä ilta meneekin sitten ihan loikoillessa, koska hieroja kävi töiden jälkeen ja piti ottaa kunnon torkut siihen päälle. Jotenkin hermoratahieronta tekee sen minulle aina, vetää täysin veteläksi. Tavallinen hieronta janottaa, kuten tämäkin, mutta ei saa yhtä väsähtäneeksi. 

Nyt onkin sitten ilta aikaa lukea, tai siis matsiin asti. Voi olla, että kannatan pientä Walesia!