Kymmenen hassua

Nappasin haasteen ihanilta, Birgitalta ja Marikalta. Siinäpä kaksi hassua (petausneurootikkoa) ♥

Kas näin paketoidaan petausneurootikot kastraatiosta
toipumassa olevat kissat

1. Imetkö hiuksiasi?

Täh? Imeekö kukaan yli kymmenvuotias?!?

2. Petaatko pedin joka aamu?

Joku varmaan jo arvasi ... en! 

Ja sitten sieltä voi löytyä vaikka tällaisia:

no ei vaiskaan, he ovat sohvalla!

3. Mikä on suosikkilaulusi?

Voi kamala... Olen yllättäen löytänyt musiikin uudelleen, kun töihin piti hommata kuulokkeet ja talouskurimuksessa olevan kunnan varoilla sain vain sellaiset, joissa vastamelutoiminto ei ole kummoinen. Siispä latasin Spotifyn ja olen tehnyt intomielisenä soittolistoja erilaisiin mielentiloihin. Sanottakoon, että kaksi tämän aamun lisäystä sisälsivät otsikko- tai kertosäetasolla sanan Fuck ja yksi sanan Ei kahteen kertaan, nimessä.

4. Mitä mietit, kun olet yksin autossa?

Näkeeköhän vastaantulevat kuskit kun joraan/laulan/teen leukajumppaa ts. näytänköhän aivan pöljältä.

5. Mikä keittiötarvike olisit? 

Pastasiivilä.

6. Mikä eläin olisit ja miksi?

Kissa tai laiskiainen. Laiskiainen siksi, että se on pääosin kasvissyöjä, mutta toisaalta (sisä)kissa pysyttelee sisällä huonolla säällä. Hmm, vaikeaa. Mutta aika lungia näiden elämä on.

7. Mitä teet kun olet vihainen?

Rupean itkemään. Ja se on tosi noloa.

8. Mitä toivot itsellesi tällä hetkellä?

Puuh, vähän leppoisampaa oloa. Rentoutta. Työrauhaa.

9. Millainen olet humalassa?

Hih, kuka osaa objektiivisesti arvioida tätä itse? Tykkään seurasta, tykkään jutella, eli seurallisempi ja puheliaampi kuin muuten. Omasta mielestäni tietty ihan loistotyyppi 😁

10. Käytätkö hajuvesiä?

Pitkään aikaan en kyennyt. olen lievästi tuoksuyliherkkä. Nykyään pystyn käyttämään vanhaa rakasta Elizabeth Ardenin Green tea -tuoksua. 

Tämän kuvan myötä toivotan oikein mukavaa viikkoa. Kissa hiiren kimpussa!

Uusi vuosi

Minulla on monena vuonna ollut kolme toivetta. Ihan sellaisia yleisiä, joskin aika suuria. 

"Haluasin löytää sen puhtaan ja terveen, pienemmän ja halvemman Majan. 

Haluaisin olla onnellinen, yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Poikien kanssa, niin, että hekin olisivat onnellisia. 

Ja haluaisin terveyttä, että voisin jatkaa unelmatyössäni ja esikoinen saisi koulunsa kunnialla loppuun, eikä kuopus altistuisi."

Nyt olen jo vähän luovuttanut majan kanssa (katselen sitä toki), ja kuopuskin on altistunut. Esikoinen sen sijaan elelee hyvää ja onnellista elämää altistuksesta huolimatta, joten se antaa minulle voimaa - ja tekee onnelliseksi. Huolehdin aikanaan, löytääkö sopivaa asuntoa, miten opiskelut sujuvat, rajoittaako altistus kovin, mutta asioita saa aina sumplittua. Kun koti on kunnossa, kestää jonkin verran altisteitakin ja yliopisto-opinnot taas antavat tarpeen tullen monenlaisia vaihtoehtoja läsnäololle, jos se tuntuu tukalalta. 

Mitä kuopukseen tulee, niin suuri kivi putosi sydämeltä kun juttelimme yläasteen rehtorin kanssa keväällä ennen kuin opinnot edes olivat alkaneet ja hän suhtautui altistukseen hienosti. Sanoi heti, että hänellä on perusopetuslain mukaan mahdollisuus tehdä erityispäätös esim. terveydellisistä syistä, jos poissaoloja tulee paljon (kuten esikoisella tuli, ja tästä saatiin vähän opon kanssa vääntää). Hyvin on mennyt syksy poissaoloista huolimatta. Kuopus sai kaikista paitsi kahdesta lukuaineesta ysit ja ne kaksi olivat kymppejä...

Oma terveys on ...noooh... ihan hyvällä tolalla, mitä altistukseen tulee. Siihen muuhun aion yrittä jaksaa keskittyä ensi vuonna. 

Tällaisen Majan sentään löysin joulumyyjäisistä!

Siihen, ja työhyvinvointiin. Siltä osin, kun siihen itse on mahdollista vaikuttaa. Tämä kuluva vuosi oli sen suhteen kyllä kaikkien aikojen pohjanoteeraus. 

Mitä onnellisuuteen tulee, niin kyllä minä olen onnellinen. Moni asia on todella hyvin, koti on puhdas, viihtyisä, työ on kaikesta tuolimatta mieleinen ja poikien kanssa on mainiot välit. Kuopus vaikkapa viestitteli yhden kriisinpoikasen keskellä jouluna isänsä luota että "kiitos kun sä ymmärrät". 💕 No minähän ymmärrän, mutta harvoin 13-vuotiaalta saa sellaista palautetta. Tai että "ihana kun autat mua tän kokeeseenlukemisen kanssa ja oot niin motivoitunut" (kun olin ihan liekeissä kun kerrattiin 1700-luvun valistusaikaa ja siitä seuranneita selkkauksia...)

Ystäviä on ja ne ovat rakkaita ja tärkeitä. Tukevia. Tai siis, tukevat minua, tarvittaessa. Ja tietysti minä heitä.

Kissat ovat tuoneet valtavasti iloa elämäämme myös.

"Tää on muuten mun sukka"

Ja te siellä ruudun toisella puolella! Kiitos, että olette olemassa!

Uusin voimin ja kujein uutta vuotta kohti!

32 kysymystä

Haahaa, nappasin ihanalta Onnelilta haasteen ainaisten kissajuttujen tilalle.

No okei, yksi kissakuva pitää silti olla...

Avioliittoja
- yksi. Tuskin tulee toista. Jos joskus vielä parisuhteeseen rupean, niin kahden aikuisen ihmisen sellaiseen, jota ei tarvitse virallistaa.

Lapsia
- kaksi. Esikoinen täyttää marraskuussa 21 ja on vaikea ymmärtää, että minulla on jo sen ikäinen lapsi. No, en minä sen paremmin pärjää senkään faktan kanssa, että kuopus eli minun vauvani aloitti juuri yläasteen.

Lemmikkejä
- no niin... eläintarha... Siis meille hankittiin kaksi luppakorvakania, kun ajattelin, ettei kissoja tähän taloon ihan pian enää tule. Sitten seurasi hamsteri, kun oli tarve paijattavalle lemmikille ja puput eivät  sitä enää oikein olleet. 

No, nyt meillä on sitten ne kissatkin...

Leikkauksia

- ei oikeita, mutta munajohtimet on tukittu ja sitten taas vastaavasti poskionteloihin johtavia röörejä laajennettu...

Tatuointeja

- ei ole eikä tule

Lävistyksiä

- nenäkorua (saati korviksia) en laske lävistykseksi

Muuttoja
- oi, ehkä sata. Nyt olen löytänyt sen paikkakunnan jonne varmaan jään, mutta Maja on vielä hakusessa.

Ampunut aseella
- en, enkä aio.

Ottanut lopputilin
- en, mutta ottaisin heti, jos voittaisin lotossa eurojackpotissa tai missä vaan tarpeeksi

Ollut saaressa
- monessakin. Suomessa ja ulkomailla

Autosi
- vanha pieni Pösö.

Ollut lentokoneessa
- lukuisia kertoja, mutta en pidä siitä edelleenkään

 

Onko joku itkenyt vuoksesi
- varmasti on.

Ollut rakastunut
- olen olen, monestikin.

Ollut ambulanssissa
-en ikinä

Luistellut
- joskus hamassa lapsuudessa

Surffannut

- lähinnä netissä

Ollut risteilyllä
- ikävä kyllä. Yhden sellaisen jälkeen en päässyt töihin, kun jostain syystä päätimme unettoman yön sumentamin aivoin, että olisi loistoidea tilata aamupalalla skumppaa. Sanotaan vaikka niin, että se ei päättynyt hyvin...

Ajanut moottoripyörää
- ehei. Ollut kyydissä ehkä kerran ja se riitti

Ratsastanut hevosella
- hui, en!

Lähes kuollut
- välillä tuntuu siltä, mutta oikeasti ei ole ollut lähelläkään

Ollut sairaalassa
- mainituissa "leikkauksissa" ja kahdessa synnytyksessä. Siinä se!

Suosikkihedelmä
- aika kaikkiruokainen olen hedelmien suhteen. Just nyt nektariini

 

Aamu vai ilta
- ilta. Ehdottomasti.

Lempiväri
- oranssi ja punainen

Viimeisin puhelu
- kuopukselta, se pyysi lähettämään kotitalouden kirjasta sämpyläreseptin, jotta voisi leipoa isänsä luona.

Viimeisin viesti
- samalla kun kirjoitan tätä viestittelen yhden kirpparikahvilamme ihmisen kanssa. 

Nähnyt jonkun kuolevan
- en, ja toivon, että vältyn jatkossakin

Kahvi vai tee
- kahvi, runsaalla lämpimällä maidolla.

Paras piirakka
- taas aika kaikkiruokainen

Kissa vai koira
- ehdottomasti kissa. Olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen ollakseni koiran omistaja

Hahaa, taas yksi tilaisuus...

Paras vuodenaika
- kesä. KESÄ! Kesä!

Tulispa se jo!

Milloin viimeksi

Bongasin jostain blogista aika suloisen  haasteen, joka on vissiin alun perin lähtöisin Tuulalta Oman katon alta:

Milloin viimeksi

ilahduin, kun kuopus ei pitänyt asioita itsestäänselvyyksinä, mutta ei silti tunnu kohtuuttomasti kärsivän tästä tiukasta taloudestamme. Ilahdun myös aina kun spontaanisti halaa, kehuu ja on muutenkin suloinen. 

nauroin, voi, minä nauran paljon ja usein. Kaikesta huolimatta!

itkin tänä aamuna, kun silmälasistani irtosi sanka. Kyllä  tässä itkukin on aika herkässä...

suutuin minä olen huono suuttumaan. Ehkä silloin, kun koen, että työtämme ei arvosteta. Se saa kyllä minut aina kiehumaan.

harmistuin, kun kuopus ei heti irrottautunut kännykältä ja suorittanut hänelle määräämääni tehtävää.

häkellyin kun eräs henkilö sanoi, että näytin kauniilta. Yleensä osaan ottaa kohteliaisuudet hyvin, mutta tässä tapauksessa se oli vaikeaa.

kokeilin jotain uutta, kun kävin savusaunassa ja porealtaassa.

urheilin - minä?

Hampsteri sen sijaan urheilee joka päivä

luin luen koko ajan. Sain vasta loppuun dekkarin nimeltä Älä silmä pieni. Voin suositella, vaikka se olikin aika hurja kuvaus netin ja nykyajan vaaroista nuorille tytöille ja miksei pojillekin. Huhhuh.

söin no minä olen siitä outo, että syön joka päivä. Usein fetasalaattia, ja minusta on ihanaa, että kuopus myös rakastaa sitä. Saa paljon anteeksi eineksiä tarjoavana äitinä kun lapsi kuitenkin syö salaattia, ituja ja muutenkin tosi hyvin tuoretta siinä sivussa. Niin, mutta siis nyt olen viimeksi syönyt herkullisen sämpylän ja munkin kirppari-kahvilassamme. Kohta rupean laittamaan nuudeleita ja tonnikalaa (tulee siihen tuorettakin).

herkuttelin liikaa ja liian usein. Pitäisi taas ryhdistäytyä...

ostin kirpputorilta jotain. En minä enää muualta mitään ostakaan.

tapasin mukavia ihmisia kirpputori-kahvilassamme tänään. Osa "muuttolinnuistamme" eli mökkiläisistä on jo saapunut ja se ilahduttaa aina.

päätin hieronnan jälkeisessä euforiassa, että tähän on vaan oltava varaa, niin hyvää se tekee.

inspiroiduin jaa-a. Taisin inspiroitua trampoliinin hyppykuntoon laittamisesta niin, että värkkäsin muutenkin pihalla ja terassilla.

Sitä pitää jatkaa, nautin lämmöstä ja ulkoilmaelämästä.

Nauttikaa tekin!

Ei niin karvainen lapsi

Nappasin sunnuntain ratoksi vielä Possunkin blogitoverihaasteen.

Nimimerkkini : Marjaana, väännös toisesta nimestäni ja kunnianosoitus äidilleni myös. 

Blogini osoite : no tuolta ylhäältähän sen näkee.

Sähköpostiosoite (jos ei salainen): marjaananmaja( at )gmail.com - saa lähestyä! (Paitsi Dr Okosun&kumpp.)

Hiusten väri : Ruskea, toistaiseksi.

Silmien väri : Ruskea.

Pituus : 165 cm Paino... hahah no ei tartte kertoo - huh, en kyllä oliskaan uskaltanu!

Lemmikit : Kaksi kääpiöluppaa, jotka eivät kyllä ihan kääpiöitä enää ole. Toinen jopa joutui laihdutuskuurille viime eläinlääkärikäynnin jälkeen. On purrut paremmin kuin omistajaansa... siis kuuri. Ja sitten meille muutti vast ikään myös hampsteri.

Tämä ei liity kuin löyhästi aiheeseen, mutta olin varsin huvittunut, kun eräänä aamuna viime viikolla höpisin itsekseni eläimet ruokittuani, että nyt on kaikki karvaiset lapset saaneet porkkanaa, niin kuopus kysyi minulta sanatarkasti näin: "Mä en ole samassa määrin karvainen, mutta voisinko mäkin saada porkkanaa?"

Kuvituskuvana lapsi taidenäyttelyssä

Tietokoneeni merkki on : PackardBell

Oikea nimeni alkaa :  H-kirjaimella.

Asioita, joista pidän : Lukeminen, loikoilu, kuopuksen kanssa vitsailu, höpsöttely ja hyvässä seurassa höpöttely. Ystävät. (Perhe, tietysti!) ja kirpparikahvilamme

Asioita, joista en pidä : Epärehellisyys, itselle ja muille, epätasa-arvo, kiittämättömyys ja itsekkyys. Ja pinaattikeitto.

Harrastukseni (laulu, piirustus, voimistelu, käsityö) : Uskonto laskento lukeminen laulu ja sinivalkoiset verhot.

Haaveammattini : Kirjastontäti

Ammatti, jossa olen oikeasti : Kirjastontäti

Haaveet, joita haaveilen työpäivän aikana : Oi pääsispä jo kotiin. No ei vaan, työpäiväni ovat niin lyhyitä, etten ehdi. Ehkä ennemminkin, että saispa tästä säällistä palkkaa.

Soitan (suuta vai ovikelloa)? : Suuta. En laula enkä osaa mitään instrumenttiakaan, mutta olen tosi hyvä höpöttämään.

Lempivärini : Oranssi.

Lempiruokani : Pasta.

Ruoat, joita inhoan : En mä tiedä, en syö koskaan mitään, mitä inhoan.

Ilmapallo vai serpentiini? Wappuna molemmat, mutta jos valita pitää niin ilmapallo.

Osaatko kieliä (äidille, opettajalle, poliisille): osaan, mutta kielissä en ole kovin hyvä. Tai siis passiivisesti olen mutta aktiivisesti en. Onneksi kuopuksen kanssa harrastettu rallienglanti on madaltanut kynnystä ja pystyn ja uskallan nykyään välillä avata suuni pakon edessä.

Joko riittää? Sana on vapaa. Kirjoita mitä haluat. 

Tää oli kiva, kiitos Possu!

Uljaasti uutta viikkoa kohti!

Nostalgista keskiviikkoa, ystävät!

Nappasin ihanalta Onnelilta aikuisten ystäväkirjahaasteen. Kas näin:

Nimeni on...

...perisuomalainen ja oman aikansa tuotos. Oikein kelponimi!

Olen syntynyt...

...60-70 -lukujen taitteessa, joten kohta se 50 kilahtaa mittariin.

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona...

...kirjastontäti ja niinhän siinä kävi.

Kolme parasta piirrettä minussa on...

...jaa-a. Riippuu varmaan keneltä kysyy. Tuota, olen hyvä ystävä, sinnikäs ja huumorintajuinen. 

Lähitulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu...

...toivottavasti tuettu loma kuopuksen kanssa. Esikoinenkin jo taisi lupautua eläinvahdiksi. Muutoinkin olisi tarkoitus viettää virkistävä kesä!

Suosikkibiisini tällä hetkellä on...

...uskokaa tai älkää, mutta nuorisolaismusiikkia. 

Voimabiisini jo vähän ajan takaa Imagine Dragons: Natural.

Ja villi kortti just nyt A Boogie Wit Da Hoodie: Look Back At It

Suosikkiravintolani ja suosikkiruokani siellä....

...haahaa, aina se sama caesarsalaatti siellä lempibistrossani, nam!

Suosikkijuomani...

...vichy tai kivennäisvesi ilman makua, kahvi. 

Alkoholillisista hyvä punaviini seurassa ja raikas valkoviini vichyllä yksin. Keväällä skumppa. Tai oikeastaan mihin aikana vuodesta vaan, tarkemmin ajateltuna. Ja yksi luomuLapinKulta saunassa viikonloppuna maistuu taivaalliselta... onhan näitä. Apua.

Suosikkisarjani just nyt on...

...äää. En katso televisiota. Lasketaanko Voice of Finland taustamölynä? Ai niin, Australian MasterChef. Sitä rakastan!

Suosikkikosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä...

...luonnonkosmetiikka. Madaraa taitaa olla kaapissa eniten, mutta se johtuu siitä, että heillä on kerran vuodessa tosi hyvä ale. Ja kyllä tuotteetkin ovat tosi hyviä, ei siinä.

Suosikkisovellus puhelimessani on...

...ei mun puhelimessa ole sovelluksia. Suosikkihomma puhelimella on tekstaaminen, lukitaan se ;-)

Mitä pakkaat mukaan matkalle...

...no kaiken tarvittavan ja ehkä vähän ylikin. Mitä mun laukusta ei löydy sitä ei taatusti tarvitakaan. 

Mitä teet kotona kun kukaan ei näe...

...juon viiniä possupuvussa. En sentään sikaile, kuitenkaan.

Viimeisin sisustusostokseni...

...jotain kirpparilta? Tulppaanitaulu!

Paras tapa tuhlata 50 euroa....

...no kauppaanhan se mulla menee. Tilipäivänä esim. vähän ennakoiden voi ostella kuivakaappia täydemmäksi. Sitten pystyy sinnittelemään seuraavan tilipäivän alla, nimim. tilipäivä perjantaina, tiedän mistä puhun.

Bravuurini keittiössä...

...Kaken kala.

***

Olispa hauska nähdä niitä 70-luvulla täytettyjä oikeita ystäväkirjan versioita. Tai sitten ei.

Onko vadelma hedelmä* ja muita kysymyksiä

Lähestyvän lomanlopun ja pienoisen alakulon siivittämänä oli pakko napata haaste ihanalta Marikalta. Siinä oli tarkoitus vastailla kysymyksiin ja sitä kautta miettiä mitä minulle kuuluu, mihin olen menossa ja mistä tulossa. 

Syvään päätyyn...

Mitä rakastat?

Lapsiani, kirjoja ja kyllä, myös lemmikkejämme.

Omaa aikaa. 

Kreikkaa.

Ylipäätään lämmintä ja aurinkoa.

Missä olet tosi hyvä?

Höh... tuota, olen hyvä tekemään löytöjä kirpputorilla. Taito se on sekin, ja 35 vuoden harjoittelun tulos. Niin, ja olen minä kyllä äitinäkin tosi hyvä.  

Mikä tai kuka saa sydämesi lyömään nopeammin?

Asuntojen katseleminen. Jotenkin saan Etuovi.comin kuvista joskus sydämentykytystä ja vatsaa vääntää yhdellä tietyllä tavalla. Olisi ihanaa, kun joskus oikeassa elämässä kävisi näytössä myös näin. Ja nimenomaan siksi, ettei oireita oikeasti tulisi.

Mikä tai kuka saa sinusta parhaat puolet esiin?

Lapset. Mutta toki he saavat myös ne pahimmat. 

Niin, ja ystävät. Se on kyllä upeaa, kun he ottavat minut sellaisen kuin olen, välillä syvissä vesissä,  välillä hervoton, kelpaan. 

Mitä haluaisit oppia?

Minusta tulee isona (=eläkkeellä) sellainen hippimummo, joka ostaa vaatteita ja/tai kankaita kirpparilta ja tuunaa niistä mahtavia kauhtanoita  persoonallisia vaatekappaleita. Eli haluaisin oppia ompelemaan!

Mistä haluaisit tietää lisää?

Monistakin  asioista. Ajankohtaisia uutisia lukiessa arvostan todellakin hyvin tehtyjä taustoittavia juttuja, koska asiayhteydet, konteksti ja kokonaisuus ovat (multa) välillä hakusessa.

Onko sillä väliä viiden vuoden päästä?

No ei varmaan yhtään sen enempää kun nytkään, mutta olisihan se ihanaa olla sivistyneempi viiden vuoden päästä.

Mitkä unelmasi olet saavuttanut?

Olen äiti. Minulla on ollut 16-vuotiaasta saakka krooninen vauvakuume. Onneksi jaksoin kuitenkin elää ja odottaa ja esikoinen syntyi kun olin 28. Hänestä on tullut upea, pärjäävä aikuinen ja tämä toinen tulee - mitä suurimmalla todennäköisyydellä - perässä samoja latuja. 

Ja niin, se vauvakuume, se onneksi laantui heti kuopuksen jälkeen. Tiesin, että minun lapseni ovat nyt tässä.

Myös ammatillisesti olen saavuttunut unelmani.

Missä tilanteessa / millainen olit vuosi sitten? Entä viisi vuotta sitten? (Olet varmasti mennyt eteenpäin, vaikkei siltä aina tunnu.)

Vuosi sitten olin varmaan aika samanlainen. Esikoinen oli aika vasta muuttanut kotoa pois ja olimme opetelleet elämään kaksin kuopuksen kanssa. Opettelin myös irtipäästämistä, sitä, ettei toisesta tarvitse enää samalla tavalla huolehtia.

Viisi vuotta sitten olin elellyt eron jälkeen jo hyvän aikaa itsekseni ts. lasten kanssa. Varmasti olen oppinut paljon tänä aikana, välillä vaan on vaikea huomata sitä edistystä.

Mikä on sinulle todella tärkeää?

Perhe. Ystävät, se, että ystävät ovat myös perhettä, samaa klaania. Isona haluaisin asua aikuisten kimppakämpässä.

Mitä tekisit, jos et voisi epäonnistua?

Äh, minua ei niinkään pidättele epäonnistumisen pelko kuin elämän realiteetit.

Kenen mielestä olet kaunis?

Kinkkinen kysymys joka saa vähän apeaksi. Omasta mielestäni, haluaisin sanoa, mutta totuus on se, että kun ei ole ketään kehumassa ja rakastamassa (paitsi toki lapset, mutta se on eri juttu) on itsetunnon kanssa välillä vähän ongelmia.

Kuvaavaa on varmasti se, kun oivalsin tulleeni "vanhaksi":  nuorempana toivoin olevani mieluummin älykäs kuin kaunis. Tai ainakin toivoin minusta näin ajateltavan. Nykyään tilanne on täsmälleen päin vastoin, toivon, että minua pidettäisi kauniina, ei niinkään ole väliä sillä älykkyydellä. Ehkä.

Kuka rakastaa sinua?

Lapset ja äitini. Luulisin.

Miten muuttaisit maailmaa, jos kaikki olisi mahdollista?

No ensin se maailmanrauha, sitten suvaitsevaisuus, lämpö ja lempeys ihmisten välille. Sitten vähän itselle: tämä viheliäinen sisäilmasairaus pois ja sitä kautta elämä uusille uomille. Oma Maja. Pidemmät työpäivät, parempi toimeentulo.

Miksi sinut kannattaa tuntea?

Mähän olen vaan niin hyvä tyyppi. Usko pois.

Milloin viimeksi teit jotain uutta?

Liian harvoin tulee poistuttua omalta mukavuusalueelta. Eron jälkeen tuli tehtyä tätä tietoisestikin, klassista musiikkia, kirkkokonsertteja. Nyt en edes muista. Lasketaanko uudeksi se, että suunnittelen omatoimikirjastoa, joka laittaisi kyllä kaiken ihan uusiksi?

Kohteletko muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan?

Koitan, mutta aina en onnistu. Koska olen kärsinyt kiltin tytön syndroomasta ja yritän päästä siitä eroon, tulee välillä ristiriitoja. 

Onko jotain, mistä sinun kannattaisi päästää irti?

Ehdottomasti. Huolehtiminen, sellaisten asioiden jotka eivät ole omissa käsissä. Mutta kun niin moni juttu ei ole ja siitä aiheutuu ongelmia ja huolia...

Mikä yksi asia sinun kannattaisi muuttaa heti, jotta voisit paremmin?

Varmaan tykkäisin itsestäni vähän enemmän, jos eläisin hiukkasen terveellisemmin?

Ketä varten pukeudut?

Itseäni. Ja välillä kyllä värien kanssa mietin, että tämä varmasti piristää ympärilläni olevia ihmisiäkin. Usein olen tämän suhteen oikeassa ja saan positiivisia kommentteja.

Millaiseksi vaatteesi saavat sinut tuntemaan itsesi?

Omaksi itsekseni. Välillä hassuksi, välillä vähän asiallisemmaksi. Tyyli vaihtelee, mutta se vaihtelee  nimen omaan fiiliksen ja tilanteen mukaan.

Viekö tämä unelmiasi kohti?

Vaatteet?

No ei.

Millaiseksi saat muut ihmiset tuntemaan itsensä?

Toivottavasti ihan hyväksi. Ystävien kanssa olen vieläpä ihan varma tästä.

Oletko oman elämäsi ohjissa vai tapahtuvatko asiat sinulle?

Ikävä kyllä en ole. Ohjissa on sisäilmasairauteni, joka vaikuttaa kaikkeen. Päätöksiini, terveydentilaani, taloudelliseen tilanteeseeni, kaikkeen. Se on aika surullista!

***

*Vastaus otsikon kysymykseen: ei, se on, edelleenkin epähedelmä, ja näin vastaa kuopuskin virne naamallaan aina kun esitän tuon kysymyksen d-kirjaimia painottaen. 

Mutta nyt luinkin, että vadelma olisikin monen pienen luumarjan muodostama hedelmystö, kerrannaisluumarja. Klik.

Apua!