Melekonen savotta

Onpas tämä vuodenvaihde ollut ... no... melekonen savotta! 

Töissä pidimme ovet kiinni ennen ja jälkeen uuden vuoden juhlinnan ja teimme muutostöitä. Saldona yksi uusi "työhuone" ja sosiaaliset tilat jälleen melkein siinä käytössä, jossa niiden kuuluukin olla. Valtava määrä hyllymetrejä piti tyhjentää, talonmiesten siirtää/purkaa, ja sitten taas meidän täyttää. Muutakin mööbleerausta oli, mutta selvisimme siitä kollegan kanssa hienosti. Ihan hyväkin kirjastosta tuli, vaikka ahdasta toki on. Sille nyt vaan ei voi mitään.

Kevytrakenteinen "työhuone"
minulle ja kollegalle.
Pehmustettu.
Voidaan hakata päätä seinään tarvittaessa!

Huvitti (no joo, sitäkin, mutta välillä vähän kaduttikin), kun olin joululahjaksi luvannut kuopukselle, että voimme laittaa hänen huonettaan uuteen uskoon. Vähän niin kuin teinimmäksi. Saimme ennen joulua yhden Ikean valkoisen hyllyn ja siitä se ajatus lähti.

Kaiken pahan alku ja juuri

Käytännössä tämä tarkoitti sitten sitä, että pidennetty loppiaisviikonloppu menikin vuorostaan kotona ahertaessa. Ensin tyhjensimme ja purimme kaksi kirjahyllyä (mm. 482 Aku Ankan taskukirjaa) ennen kun saimme uuden hyllyn paikoilleen. Sitten puunvärinen kerrossänky ei näyttänytkään enää hyvältä, vaan samaan syssyyn etsimme ja löysimme Tori.fistä hyvän pienemmän valkoisen sängyn. Haimme sen, purimme vanhan ja kokosimme uuden. Kyllä nyt on avaraa ja mukavaa, teinin huoneessa. Kelpaa kitaraa soitella ja muutenkin oleskella.

Etualalla pelipöytä...

Ja minun kelpasi tänään hilpaista hierojalle töiden jälkeen. Olin pikkaisen sen tarpeessa!

Rauhallista joulunaikaa

Toivotan parin kehnolla puhelimella otetun räpsyn kera

... niin, siis rauhallista näiden kanssako ...

Kyllä se on ihan mahdollista, aika ajoin!

Kuopus lähti aatonaattona ja esikoinen kotiutui silloin. Aaton vietimme kahdestaan, rauhassa. Ne asiaankuuluvat, puuro, hautausmaa, sauna vastan kanssa. Ja ylensyönti. Joulupäivänä tarjosin aterian äidilleni ja hänen miehelleen. Esikoinen matkaisi heidän kyydissä takaisin omaan kotiin, joten nyt olemme vain me, eläimet ja minä. Rauhassa, edelleen!

Nautitaan!

Jalalla koreasti

Ensimmäinen toivepostaus ikinä. Tai tarkemmin sanottuna vaatimus. Tai pay back -time... Olen joskus lukenut väärin ihanan Marikan otsikon ja vaatinut uutta postausta. Niinpä tasapuolisuuden nimissä, nyt, kun Marika oli lukenut edellisen otsikkoni Kransseja ja tansseja - johon totta puhuakseni vähän koitin viekkaasti viitatakin - täytyy lunastaa "lupaus".

Aasinsillan kautta. 

Rakastan aasinsiltoja. Ja sana- ja lauseiloitteluja, ja olen enemmän kuin onnellinen, että molemmat poikani jakavat intohimoni ja ovat mahtavia vastaamaan ja asettamaan haasteita minulle täällä saralla. Sanan säilä viuhuu ja nauru raikaa.

Ei aasi vaan löysä kissa
- aasinsilta tämäkin...

Mutta ei minun siitäkään pitänyt kirjoittaa, vaan yhteisöllisyydestä. Samainen Marika huomautti aiempaan lukion näytelmää koskevaan postaukseeni, että meillä taitaa olla aktiivinen yhteisö. No on! Monellakin tapaa!

Tuo ylä-aste -lukion suuri ponnistus, äidinkielen opettajan, joka on myös draamapedagogi, ja musiikinopettajan yhteistyö tuo jotakuinkin joka toinen vuosi meille nautittavaksi musiikillisen näytelmän. Nämä ovat oikeasti olleet mainioita, liikuttavia, hauskoja, hyviä, mutta ennen kaikkea niin nostattavia yhteisöllisyytensä vuoksi.

Nuoret ovat tehneet yhdessä, nähneet vaivaa, harjoitelleet iltaisin, viikonloppuisin, paikallinen käsityöliikkeen omistaja ompelee puvut, tehdään yhdessä. Ja nautitaan yhdessä. Ollaan ylpeitä. 

Tämän kertaisessa näytelmässä tanssittiin, laulettiin, räpättiin, improvisoitiin ja käsikirjoitettiin uudelleen vanhoja satuja. 

Vähän aikaa sitten meillä oli sellainen projekti, jossa haastateltiin ikäihmisiä ja tämän pohjalta heille jokaiselle sävellettiin oma laulu. Nämä humoristiset, traagiset, liikuttavat ja koskettavat tarinat esitettiin sitten suurelle yleisölle omassa "teatterissamme" täydelle salille niin, että tarinankertojat olivat kunniavieraina. Upeaa!

Tästä taas virisi paikallisten tekijöiden mielissä ajatus, josko ravintolassakin, joka yleensä on vähän sellainen luotaantyöntävä juottola, voisi kuitenkin tehdä jotain. Niinpä viiden seuraavan kuukauden aikana saamme nauttia yhtenä lauantaialkuiltana livemusiikista, tanssista, musavisoista ja mukavasta yhdessäolosta eri teemojen mukaan. Näitä on mm. Irlanti, joululaulut jne. 

Aika pian pääsemme siis pistämään jalalla koreasti! On muuten ainakin puolitoista vuotta aikaa, kun viimeksi olen kyseisessä ravintolassa käynyt, joten tanssikengät jalkaan...

Ja kyllä, minä olen se, jolla on paitsi ne tanssikengät, niin myös kyyneleet silmissä kaikesta tästä yhteisöllisyydestä. Se on ihan huikeaa!!!

Jalkapallohistoriaa

No oltiinhan siinä mukana mekin,

...kauhealla kuvalla...

kissojen kanssa!

Vannoutunut lätkämimmi löysi futiksen tässä joitain vuosia sitten. Ja Huuhkajat. Käytiin jopa 2017 Ratinassa katsomassa yksi ikimuistoinen peli (tämä johtui kuopuksen omasta harrastuksesta, jonka johdosta reissuun päästiin).

Mutta nyt vasta sydän suli. Kylmät väreet. Tuli jopa itku...

Höh!

2222*

Se oli hyvä, viikonloppu nimittäin. Ainakin tähän asti!

Perjantaina tein vähän vapaaehtoistöitä kirpparikahvilassamme ja se yhteisöllisyys on aina mukavaa. Kuopus meni kaverisynttäreille ja sieltä suoraan nuorisotalolle. Se palasi kotiin yhdentoista jälkeen! Minä vähän tutkailin ja huolehdin myrskyn liikkeistä mutta hyvin tuo pääsi pyörällä kotiin. Halusi vielä, että käyn hänen kanssaan ihailemassa tähtitaivaan "kun on niin upea". Ja upea se olikin, ja tuulikin oli sellainen leppeä, koska lämpöasteita oli vielä tuohonkin aikaan runsaaasti. Katselimme vielä pari jaksoa Rillit huurussa -sarjaa, johon olemme tätä nykyä aivan koukussa.

Eilen oli pakko päästä sienimetsään, kun hurjimmissa ennusteissa luvattiin jopa viittästoista senttiä lunta tänne. Talvirenkaat vaihdatin jo perjantaina myös. No ei sitä lunta näytä tulevan, räntää korkeintaan, mutta ensi viikolla on jo kaikki aamut pakkasella ja useampi päiväkin, joten ihan oiva aika oli renkaidenvaihtoon. Suppilovahverosaaliskin oli oiva.

Tänään on tarkoitus koota kissoille kiipeilyteline, lueskella ja ottaa edelleen rennosti. Joten kyllä, tämä on ollut hyvä viikonloppu!

*Tämä on kahdestuhanneskahdessasaskahdeskymmenestoinen kirjoitus! Wow!

Hyvää yötä ja huomenta

Helsingissä ja Helsingistä.

Pikareissu, monta kokemusta, joista yksi yllä Tavastialla. Olin myös 2003 loppuunmyydyllä jäähyväiskeikalla. Vähän niin kuin ympyrä sulkeutui!

Ihan hyvä startti lomalle.

Kiitos ♥

ihana Helmi, olipas suloinen yllätys,

eikös? Se pääso heti kehyksiin.

Minäkin voisin nykyisellään nukkua reilusti yli puolet elämästäni. Mitäs jos sitä paneutuisi talviunille? 

Ja katsokaa, mitä minä löysin kauppareissulla tuolle kaveriksi:

Hyvää viikonloppua itse kullekin. Kissoilla ja pupuilla tai ilman!

Glögikausi?

Ystävä toi minulle jo ensimmäisen glögin mutta kieltäydyin avaamasta sitä.

Mutta sitten menin itse kauppaan ja taisin villiintyä ihan totaalisesti. Inkivääriglögi.

Tyrniglögi. 

Nam!

Inkivääriglögi on testattu ja oli hyvää, aika tujuakin. Jopa minulle, vaikka käytän tuoretta inkivääriä smoothieihini ihan säännöllisesti ja olen aika harjaantunut. Mutta voin suositella, kellä vatsa kestää!

Kissa-tv 24/7

Onpas tehnyt hyvää olla poissa koneelta ja netistä. Nyt, kun kotona on kaksi hulvatonta viihdyttäjää, ei tule istahdettua läppärille läheskään niin usein kuin ennen. Hyvä niin. 

Me katsomme kissa-tv:tä ja kissat katselevat ulos

Olen myös lomaillut aika löysästi, ja se on tehnyt todella hyvää. Tänään nukuin kissa kainalossa kahden ja puolen tunnin päiväunet. Sitten toiset, puolen tunnin mittaiset. Yöksikin uskon unta riittävän. Huomisen saan vielä lepäillä.

Otan mallia näistä!

Mutta suurin osa ajasta on toisaan kulunut näiden veijarien kanssa. Kasvavat kauheaa vahtia, mutta kyllä vielä aika pieniä sittenkin ovat, kun käpertyvät nukkumaan. Rokotuksessakin käytiin ja tehosterokote on vielä edessä, mutta mukavasti menee kaiken kaikkiaan. Ikävät asiat unohtuvat kun rapsuttaa pientä karvaista kisua...

Jotain yhdennäköisyyttä on havaittavissa Eskossa ja Erikissä. Hih!

Wilma ei pilannut elämää

Meidän perheessä on Wilmasta, tuosta koulun ja kodin välisen viestinnän sähköisestä apuvälineestä, pääosin positiivisia kokemuksia. Täällä päin maailmaa opettajat osaavat jakaa kannustavia merkintöjä niiden aiheellisten negatiivisten (läksyt tekemättä, opiskeluvälineet kotona, tunnilta myöhästyminen) lisäksi. Säilyy tasapaino. 

Keskustelu eräänä iltana:

- Mitä sä teit musiikin tunnilla kun Wilmassa on merkintä?

- Varmaan jotain oikein. 

Keskustelu eräänä päivänä:

- Mitä sä teit enkun tunnilla kun Wilmassa on merkintä?

- Olin sairaan nopee.

(Onko se aina hyvä asia, kysyn minä...)

Keskustelu yhtenä iltana:

- Mitä sä teit hissan tunnilla kun Wilmassa on merkintä?

- En häirinnyt tunnilla.

!!!

Helppoa kun sen osaa...

...tai siis jos se, että ei häiritse, oikeuttaa Hienoa -merkintään.

***

Arvatkaas mikä myös on hienoa?
Minulla on viiden päivän loma. Jeijeeeee!!!

Ainakin miljoona sinistä kissaa *

No kaksi. Valkoista, tai melkein valkoista.

Nukkuu 

ja syö

ja taas nukkuu!

Puuhaavat ne muutakin.

Kissamaisia juttuja.

Mukavasti ovat kotiutuneet. Tällainen vahinko meille sattui!

*on kirjan nimi, jos ei ole kaikille tuttu!

Taas ruokaisa sunnuntai

Tästä on tulossa pienimuotoinen perinne. Ruoanlaitosta sunnuntaisin. Arkiruoan tekeminen on aina yhtä tuskaa, tai teenhän minä, mutta se keksiminen... Vähän on auttanut perjantaisin tuleva kasviskassi. Koska vihaan ruokahävikkiä, niin sitä on hyvä sitten käyttää pohjana tulevan viikon aterioiden kasaamisessa. Tällä kertaa siellä oli mm. palsternakkaa ja punajuurta (tomaattien, salaatin, sipulin, valkosipulin ja porkkanoiden lisäksi). Mutta lopullisen sysäyksen ruokasunnuntaille antoi metsäreissu ja kantarellit. Nam!

Keittelin samettista palsternakkakeittoa ja paistelin sieniä sekä leivän päälle että piirakaksi. Vähän syksyinen sadonkorjuufiilishän tässä jo tuli siitä huolimatta, että viikonloppu on ollut kyllä varsin lämmin (yli 20 astetta) ja aurinkoinen.

Huomisaamuna teen pirteän punajuurimehun ja loput punajuuret paahdan uunissa fetan kanssa joku kaunis päivä. Loput palsternakat taas nakkaan varmaan tällaiseen uuniruokaan. Siinähän sitä tälle viikolle olisikin sitten apetta. Salaattia vaan seuraksi ja suuta kohti!

Lopuksi kukkia kaikille teille. Ostin nuo oikeasti itselleni viikonvaihteen piristykseksi, koska kirpputorirahat elokuulta ovat tulossa pian. 

Tulkoon tästä parempi viikko kuin edellisestä.

Pullaviineri

Jos ikinä missään törmäät sellaiseen herkkuun kuin pullaviineri, niin ÄLÄ maista. Älä. Oikeasti. Minulla ei ole makean suhteen kauhean hyvä itsekuri muutenkaan, mutta nämä ovat kyllä sille aivan mahdoton koettelemus. Paikkakunnallamme on ainakin yksi henkikö, joka leipoo pullaviinereitä. Kirpparikahvilaamme, satunnaisesti.

Ja silloin minun ei pitäisi olla siellä. Viime lauantai oli taas sellainen päivä, ja ensimmäinen asiakas (hallituksen jäsen, jolla oli sisäpiirin tietoa, että tätä herkkua on tulossa myyntiin) oli ovella jo kymmenen minuuttia ennen aukioloajan alkamista. Minä saavuin paikalle 20 minuuttia hänen jälkeensä ja sain omani. Ensimmäinen haukkaus aamukahvin kanssa ja oi voi, ah ja voih. Taivas!

Mitään näin hyvää ei oikeasti voi olla olemassa! 

Söin toisenkin. 

Ja ostin neljä kotiin. Kuopus on sitä mieltä myös, että tämä on parasta, mitä hän on koskaan maistanut. "Mikähän näiden salaisuus on?"

Voi ja sokeri. 

Slurps.

Esko ja ei-akustista musiikkia

Meillä raikaa Metallican One sekä Smoke on the Water. Kitaralla. Aika makeeta!

Kuopus sai koko viime vuoden kannustavia merkintöjä Wilmaan musiikintunneilta ja päätyi soittamaan ala-asteen päättäjäisissä rumpuja. Nyt rummut on syrjäyttänyt kitara. Saimme esikoiselta leasing-lainaan hänen akustisen kitaransa, kun ei kuulemma oikein ehdi soitella. Täällä ehdittiin, koko kesä.

Kun koulu alkoi, ja samalla yläasteen musiikin tunnit, rupesi mieli halajamaan sähköistä soitinta. Musiikkimaku kun on vähän raskaampi kun akustisen soundi.  Tässä eräänä iltana kuopus roilasi Tori.fi:ssä ja katseli maakunnassamme myynnissä olevia sähkökitaroita. Sattui silmään kitara ja vahvistin yhteensä 60€. Se oli sellainen hinta, jolle jopa minä lämpenin. Poika maksoi itse kolmasosan, äitini osallistui myös ja ystävä. Sain bensakulutkin katettua. Seuraavana aamuna pakkasin Eskon (tai Escon, kuten jäljempänä tulee käymään ilmi) etupenkille matkaseuraksi ja ajelin kuopukselle kertomatta hakemaan vehkeet. Ilme oli näkemisen arvoinen, kun nappasin hänet koulusta ja näki ostokset autossa.

Sitten onkin vongutusta kuulunut... kävin heti ensi alkuun tarkistamassa, että ei häiritse (ainoita) naapureita, ja onneksi ei. Meillä on yllättävän hyvä äänieristys, koska taannoin meillä ollut pianokaan ei sinne kuulunut. Saa siis treenata rauhassa. Päätykämpän etuja myös.

***

Mitä Eskoon tulee, niin kuopus väittää, että hän ei olisikaan Esko lainkaan, vaan Pablo Escobar, tai siis ilmeisesti hänen reinkarnaationsa. Voi pahus. Esko vai Pablo? Olen nyt hieman hämilläni!

Ystävä hämmensi pakkaa vielä lisää, kun kertoi,
että hänenkin sydämensä sykkii vähän Eskolle.
Toivoi, että voisi ehkä saada hänet kainaloon,
jos katsomme yhdessä vaikkapa Vain elämää.
Totesin, että meillä on yhteistalous,
 ja kaikki minun myöskin sinun on.
Sillä onhan minun "tissienvälityynyni", joka oikeasti
on metrin mittainen pehmohylje,
samanniminen, kuin ystävän mies...hih!

Yhtä kaikki, jos poliisi olisi vaikkapa puhallutukseen pysäyttänyt, niin olisimme me varmaan olleet näky. Ehkä olisin selittänyt, että yksin on tylsä ajella ja on kiva, kun on joku, jonka kanssa jutella...

Animesta syömäpuikkoihin

Animesta syömäpuikkoihin ei ole niin pitkä matka kun voisi kuvitella. Kuopus innostui tässä ehkä vuosi sitten muutamasta japanilaisesta piirrossarjasta. Tässä päivänä eräänä ajellessamme laskimme montako tuntia hän on käyttänyt koko sarjan (ja jatkosarjan ja sen jälkeisen sarjan) katsomiseen. Saimme 7 ja puoli päivää...! Jaksot ovat sellaisia parinkymmenen minuutin mittaisia hyviä välipaloja, ja vaikkapa bussimatkalla isänsä luo on viihtynyt entistä paremmin näiden avulla.

Ihan hukkaan tuo aika ei ole mennyt, koska poika oppi samalla vähän japania, innostui piirtämään (tai lähinnä jäljentämään, mutta kuitenkin) ja lukee nyt myös mangaa. Kotona syö nuudeleita syömapuikoilla ja isänsä kanssa oli käynyt oikein ramen-ravintolassa. Hih.

Olin eilen iltavuorossa ja tällainen löytyi kuopuksen jäljiltä

Sitten ramenista kukkaruukkuun hamsteriin.

Se opettelee soittamaan kitaraa. 

No ei vaiskaan, kuopus opettelee.

Mutta tänään hän lähtee isälleen, minä menen esikoisen kanssa syömään (en ramenia vaan intialaista) ja sitten lepään ja lepään ja lepään.

Leppoisa viikonloppu

Ensi töikseni perjantaina hain kasviskassin ja sen mukana tilaamani kukkakimpun - on aikalailla minun väriseni!

Kassin antimista on ollut kiva värkätä ruokia mutta totta kai myös salaatteja:

Tuo lautasella lojuva ruskea "iljetys" on tahinilla päällystetty ruis-seesamnäkkäri. Olen koittanut pikku hiljaa lisätä proteiineja ruokavaliooni, kasvissyöjänä kun niitä tulee välillä vähän hintsusti. Muitakin muutoksia on suunnitteilla, vaaka näyttää sellaisia lukemia että jotain on tehtävä...

Ilta meni ihan kotosalla lojuessa. Lauantaina aktivoiduimme sen verran, että kävimme tutustumassa pariin hurmaavaan aasiotukseen. Paikassa oli myös hevonen, lammas, kirpputori ja kahvio sekä paljon tuttuja. Aikaa kului tovi jos toinenkin, ja ilma oli oivallinen.

Iltasella paistoin piiitkästä aika vohveleita (löysimme omasta kirpparikahvilasta vohveliraudan vitosella) ja olipas maukasta. Minä söin omani suolaisella täytteellä (kermaviili, feta, tonnikala ja mausteet) ja kuopus makealla (hillo ja kerma). Täytyypä tehdä toistekin!

Tänään onkin sitten sadepäivä ja se menee varmaan ihan lueskellessa. Illalla saunotaan ja orientoidutaan taas arkeen. 

Saitkos sinä ladattua akkuja viikonvaihteessa?

Hula hula

Kuopus tuli tänään kotiin ja alamme pikku hiljaa orientoitua arkeen. Oli ihana kuulla, kun lapsi totesi matkalla, että "loma tuntui juuri oikean mittaiselta, nyt on jo kiva nähdä kavereita ja palata kouluun". Juuri näin sen pitää olla. Väitän myös, että positiivinen ajattelu periytyy ja tarttuu. Olen ja saan olla siitä ylpeä!

Se, mistä en ole erityisen ylpeä, on hankalat harjoitukseni hulavanteen kanssa. Jotenkin se ei vaan meinaa pysyä lanteillani. Ajattelin seuraavaksi perehtyä tähän opetusvideoon: klik.

Hula hula...

Seuraavat päivät lepäillään, koitetaan päästä järjelliseen unirytmiin ja nautitaan yhdessäolosta. Torstaina alkaa sitten arki. Ei hullumpi suunnitelma ollenkaan!

Onnea

minä!

Sain äidin siskolta maailman parhaan synttärikortin jo etukäteen. 

Vaikka ikä onkin vain numero, niin tänä vuonna se vielä alkaa nelosella, ensi vuonna tuleekin sitten pyöreitä täyteen - ja se on hurjaa se!

Sorvin ääreen

Vaihteleva viikon alku. Töihinpaluu ei ollut suoranaisesti kaaosta, mutta ei kyllä ihan sieltä keveimmästä päästä kuitenkaan. Säät muuttuivat helteistä koleiksi melkein yhdessä yössä. Eipähän tarvitse haikailla työpaikan ikkunasta että olisipa ulkona.

Auto on luottokorjaajalla ja minulla on ollut  ystävän auto lainassa. Hän itse oli kesäreissussa. Auton lainaan kuului myös mökin avaimet hanskalokerossa. Ensimmäisen arkipäivän jälkeen ajatukset pyörivät työasioissa ja kulkivat kaoottista rataa. Mietin, että mikähän auttaisi ja totta kai: rauhallinen saunomishetki puusaunassa, mökillä, luonnonhelmassa. Houkuttelin ex tempore toisen ystävän mukaan ja oli kyllä onnistunut ilta. Ihana naisten sauna ja puhtaina ja virkistyneinä palasimme kotiin iltapalalle, lukemaan ja nukkumaan.

Kamera ei ole kulkenut mukana, siksipä kuvitus-
kuvana kirppariostos: tuo makea riipus, 0,50€.
Korvikset olivat jo ennestään.

Tänään tuntui jo vähän helpommalta työsaralla ja entisestään helpottaa ajatus, että torstaisen iltavuoron jälkeen painan oven kiinni perässäni. Seuraa kuusi vapaata. Jotenkin tuntuu, että tämä pehmeä lasku on nyt enemmän kuin tarpeen, ettei pitkän loman vaikutus aivan heti nollautuisi ja tässä jaksaisi pitkän syksyn ja talven. Huokaus.

Viimeiset lomapäivät

Aika ihana viikonloppu oli. Niin kuumaa, ettei juuri voinut tehdä mitään, niinpä chillailimme, söimme vadelmia ja kirsikoita, nautimme lämmöstä. Terassilla auringossa oli jopa minulle aivan liian tukalaa, mutta varjossa pystyi vallan hyvin lueskelemaan. Olen jäänyt koukkuun Sebastian Bergman -dekkareihin ja on ihana lukea niitä yksi toisensa perään. Yleensähän sitä joutuu odottamaan vuoden seuraavaa kirjaa tai suomennosta, mutta nyt, kun olen myöhäisherännäinen, voin ahmia kaikki tähän mennessä julkaistut perä jälkeen. 

Lauantaina sain päähäni, että pitää  saada vähän viiniä vielä toiseksiviimeisen lomapäivän kunniaksi ja ajelimme pienempään lähikaupunkiin sitä hakemaan. Pistäydyimme myös satamakahvilassa jäätelöllä; minun ensimmäinen (ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät myös viimeinen) pallojäätelö tänä kesänä. Kahvin kanssa oli pakko ottaa porkkanakakun makuinen. Nam!

Kotona herkuttelimme tortilloilla, illalla, koska päivällä ei tee mieli lämmintä ruokaa. Tosin minun tortillani ei ollut edes lämmin, söin sen runsaan salaatin ja savulohen sekä hummuksen kanssa. Toimi aivan älyttömän hyvin!

Eilen oli vähän lauantaita viileämpää - jos nyt 29 astetta voi viileäksi kutsua - ja jotain jaksoi jo tehdäkin. Muun muassa nakata kuopuksen junalle ja pistäytyä pyöreitä täyttäneen äidin luona. Ilta meni makkaria viilentäessä ja unta odotellessa. Olen minä vielä kyllä aivan hullussa kesärytmissä.

Mutta nyt töihin, lyhyistä unista huolimatta. 

Vähän lohduttaa, että ajatus on tehdä tämä viikko töitä ja sitten vielä ensi viikolla huilata alkuviikko.(ma-ke). Kuopuksella alkaa koulu torstaina, mutta hän tulee kotiin onneksi jo lauantaina. Rupeamme kääntämään unirytmiä järkevämmäksi ja otamme rennosti vielä hetken ennen kuin arki alkaa. Pehmeällä laskulla toki. Kummallakin!