Terveydeksi!

Tämä yksinhuoltajana sairastaminen nyt on vähän mitä on. Ensin hoitelet pesueen matkaan aamulla ja palaat potemaan. Sitten sama toisin päin iltapäivällä, ja tietenkin siihen päälle joka päiväinen ruokashow'mme - jonka olen kyllä oppinut ottamaan näissä tilanteissa vähän kevyemmin. Voin laittaa luomuriisin rinnalle pinaattilettuja ja lohipyöryköitä, molemmat suoraan pakastealtaasta. Muuta kuitenkin. Tämä olisi kohta, jossa voisin ehkä kaivata kaveria, jollen olisi niin tottunut luottamaan vain ja ainoastaan itseeni, jo avioliittomme aikanakin. Joskus kuitenkin olisi mukavaa olla heikko ja pieni, kai...

Esikoisen aikaansaannos n 5 vuoden takaa

Tauti on sitä lajia, että aivastuttaa, nenää kutittaa ja se on vuoroin tukossa ja vuoroin vuotaa jatkuvasti. Jätän perääni katkeamattoman vanan käytettyjä nenäliinoja. Ääni onneksi kulkee, koska kuopus on ruvennut vähän reagoimaan eroomme ja tarvitsee paljon syliä ja sympatiaa. Luimme kokonaisen Risto Räppääjän illan aikana sylikkäin. Lukeminen on kyllä parasta terapiaa, tietäähän se itsestäänkin. Ei tule vatvottua kurjia asioita. "Musta on hankalaa, kun on kaksi kotia."

Joka tapauksessa päivät olen levännyt ja lukenut niin kuin määrä oli. Eilen vetäisin kolmen tunnin päiväunet ja jollei sillä tokene niin ei sitten millään. Kirjankin ehdin loppuun. Dekkareiden ystäville voin suositella Antonio Hillin uutuuskirjaa Kuolleiden lelujen kesä. Se piti pihdeissään ihan viimeisille sivuille saakka. Seuraavaksi aion lukea vähän vanhempaa hömppää: aina luotettava Maeve Binchy ja Illallistarinoita. Tuohon kolmanteen aion paneutua jahka päästä löytyy muutakin kuin puuroa. Sain sen teeystävältäni lainaksi ja vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta. Saatanpa lausua siitä sanasen, myöhemmin.

P.S. Pesukone tuli, joten arvannettekin, miten seuraavat päivät saan aikani kulumaan ;-)