Sivut

lauantai 18. elokuuta 2018

Viherpiiperrystä

Varoitus: nyt seuraa taas kasviskassihehkutusta ja muutakin positiivista pölinää.

Tunsin eilen itseni supernaiseksi, kun kävin lenkillä vietyäni kuopuksen koulutaksille. Ja aamupalan syötyäni rupesin jo valmistelemaan lounasta. Niin, mitä sitä ihminen muutakaan vapaapäivänään tekee ja ajattelee kuin ruokaa? Googlasin mangoldi- reseptejä ja päädyin tekemään pinaattiletun tapaisia "paistikkaita" ja valmistamaan pavutkin varsin yksinkertaisesti. Väsäsin taikinan turpoamaan ja lähdin aamukahville lähikirppikselle. Samalla etsiskelin kuopuksen mikrolle jotain oikeaa tasoa, koska nyt se on pelkkien muovilaatikoiden päällä. Yksi ehdokas löytyi ja taidan kotiuttaa sen maanantaina, jollen tänään törmää parempaan.





Kotiin tultuani lounastin ja mietin, jotta päivälliseksi nauttisin tomaatti- mozzarellasalaatin. Jotenkin sitä onnistuu hienosti huijaamaan itseään siten, että kun keskiviikkona maksaa kasviskassin ja loppuviikosta ja viikonloppuna tekee sen antimista ruokaa, niin sehän on silloin liki ilmaista. Kun on ainekset valmiina ja kaupasta täytyy hakea vain jotain pientä niin kuin kermaviiliä ja fetaa ja mozzarellaa ja ja ja...

Sama se, haaskuuseen ei ole vielä jäänyt mitään yhdestäkään kassista ja marttapisteitä sen kun ropisee. Tulee tosiaan kokeiltua erilaisia ruokia ja osa jää varmasti repertuaariinkin. Ei hullumpaa!

Tänään on lähiruokatapahtuma jossa on mahdollista ostaa samaisen tuottajan kasviksia irtona. Katsotaan, mitä sieltä tarttuu matkaan.

torstai 16. elokuuta 2018

A vot, Avista

Ehkä maailman hauskin peli: Avista. On varmaan peräisin jostain historian alkuhämäristä (lue: mun nuoruudestani) ja nykyisin hankalasti saatavissa, mutta jos jossain törmäät, suosittelen. Me ajaudumme pelaamaan tätä yleensä illalla väsyneenä ja se jos mikä on otollista aikaa mahtaville sanoille ja hiipivälle hysterialle. Eilen teimme juuri näin odotellessaamme futiksen Super Cupin loppuottelun alkua.




Idea on yksinkertainen, nostetaan kortti ja katsotaan sanalle kategoria. Vaikkapa lintu. Seuraava kortti käännetään, ja siinä oleva kirjan määrittelee sanan alkukirjaimen. Kas näin: Lintu joka alkaa u:lla. Tämä kirjain tietty paljastetaan eri aikaan ja niin, että molemmat/kaikki kilpailijat näkevät sen yhtä aikaa.



Minä sain kuin sainkin P-kortin itselleni.


"Uunilintu." Mahtava laji, nopeakin olin.

Paitsi että kuopus sai ihan hillittömän hepulin. "Äitiii, eiiii", ja kunhan hihityksestään tokeni, kertoi, että mielikuvana oli tietenkin broileri tai kalkkuna, joka on paistettu uunissa. Vaikkapa Mr Beanin tyyliin kiitospäivänä... Naurusta ei meinannut tulla loppua ja minun piti todistaa Pohjolan lintukirjan avulla, että uunilintu oikeasti on lintu.





Usein meillä on myös sellaisia tilanteita, että s:llä alkava hyönteinen on Saakelin Ärsyttävä Hyttynen tms. Jos idea on tarpeeksi hyvä, nämäkin hyväksytään ja siinä piileekin pelin hauskuus. Arvaatte, että kun pian uunilinnun jälkeen kategoria oli kala, repesin minä. Uunilohi?

Onko Avista tuttu?

Jos ei ole, jaapa oma pelisuosikkisi. Alkaa olla taas se aika vuodesta kun rupean miettimään joululahjoja - ihan tosi - ja yleensä koitan löytää meille jonkun uuden hauskan pelin digitaalisen elämän vastapainoksi.

tiistai 14. elokuuta 2018

Sadonkorjuun aika

Olen edelleenkin täpinöissäni kasviskassista, jonka voi hakea omalta paikkakunnalta kerran viikossa suht edulliseen 15€:n hintaan. Rouskuttelemme osan sellaisenaan, teemme salaatteja ja sitten viikonloppuna viimeistään olen ideoinut jotain, johon saan upotettua viimeisetkin käyttämättömät kasvikset. Ruokaa, smoothieita. Hävikkiä meillä ei tästä kassista tule eikä suvaita. Viime sunnuntaihin mennessä olin surisutellut pinaatit ja mangolditkin smoothieihin ja päätin tehdä alkuviikon ruokia valmiiksi. Leivoin sipulipiirakan, jota tarjosin ensin vieraalle ja loput söin töissä eväänä. Tein myös kesäkurpitsa-tomaatti-mozzarellapaistoksia pieniin vuokiin, jotka sitten ovat päässeet lounasruoiksi myöskin. Aika ihanaa!





Huomenna on taas uuden kassin aika!



EDIT: Aikamoisia herkkuja sieltä taas paljastuikin



***


Olen taas kerran koittanut ryhdistäytyä syömisen suhteen ja lenkilläkin olen käynyt. Nyt vaan pitäisi pitää tästä rytmistä päättäväisesti kiinni. On oikeasti ihana tunne, kun tunkkaisen työpäivän jälkeen on saanut lähdettyä pienelle kävelylle. Pää tuulettuu ja iltakin sujuu mukavammin. Viikonloppuisin olen liikehtinyt joskus jo heti aamusta. Tiedän kyllä, että tämä ei tule jatkumaan pimeällä ja pakkasella, mutta parempi tämäkin kuin ei mitään. 

Otsikkoon liittyen vielä: meillä taitaa viikonloppuna olla peräti jonkinlainen sadonkorjuu/kirpputoritapahtuma samassa paikassa jossa kävimme lauantaina pannupullalla. Siellä täytyy pistäytyä ainakin kaffeilla ja jos säät sallii, saatan jopa kerätä vähän kuopuksen vaatteita myyntiin. Alkaa olla jo tosi tarkka siitä mitä päälleen pistää. Esiteini, hmmmmhh.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Viikonloppu

Onpas ollut leppoisa viikonloppu.

Siihen on kuulunut

- lukemista riippumatossa (kuopus)
- lukemista ihan pihalla ja sisällä toki myös
- pelailua (kuopus, pelikonsolilla)
- musiikkia
- aurinkoa
- sadettakin
- lenkkeilyä
- trampoliinitemppuja




- pokemonien jahtaamista (kuopus)
- päiväkahveja lempikirpparilla mukavien naisten kera (minä, sillä aikaa)
- jutustelua puhelimessa ystävän kanssa
- tapaamista naamakkain toisen ystävän kanssa
- eturuoka laavulla
- frisbeegolfia (kuopus, laavulla, lainakiekolla)
- folkmusiikkia ja pannupullaa jälkiruoaksi




- kaverivierailu
- kahvittelut tämän äidin kanssa
- ruoanvalmistusta alkuviikoksi
- pyykkäämistä
- siivoamista
- saunomista
- halimista
- hömpöttelyä.

Nyt kun sen näin kirjoittaa, melkein hengästyttää. Oikeasti oli ihanan rauhallista ja tosiaan leppoisaa.

Mites sulla?

torstai 9. elokuuta 2018

Loman loppu

No niin, kun annat pirulle pikkusormen jne. Ostettiin se mikro ja sijoitettiin kuopuksen huoneeseen kuten suunnitelmissa oli. Nyt se haluaa minijääkaappia... Tänään on ensimmäinen päivä kun "uusi" mikro (löytyi tori.fi:stä sattumoisin ihan omalta paikkakunnalta) pääsee tosi toimiin. Minä menen iltavuoroon jahka tästä tokenen ja lapsi sitten huolehtii iltapäiväaterian sillä ihan itse.






Arki siis todellakin alkoi. Olemme koko alkuviikon opetelleet nousemaan aikaisemmin ja aikaisemmin. Maanantaina luontainen rytmi herätti kymmeneltä, tiistaina sitten jo oli kello soimassa tuntia aikaisemmin ja sitä rataa. Tänään oli seiskan herätys. Ihan mukavasti sujui, tuo lapsi on niin helppo ja joustava *kopkop, teini-ikä vaanii aivan nurkalla*, että aamutkin sujuvat vuosien tuomalla rutiinilla. Ja onneksi tässä koulun alussa on todellakin pehmeä lasku - paitsi kaksipäiväinen kouluviikko, niin myös nelituntiset päivät.

Aamuista puheenollen: minä rakastan näitä iltavuoroa edeltäviä aamuja. Kun olen saanut lapset ts. nykyään lapsen matkaan, on Ihan Omaa Aikaa. Saa juoda aamukahvin rauhassa, lukea (netti)lehdet, blogit, mitä vaan mieli tekee. Tänään mieli teki ihme kyllä vähän jaloitella ja toivon totisesti, että tekisi joskus toistekin. Olisi hyvä saada edes jonkinlaista liikkumisrutiinia aikaiseksi. Sähköpöydän äärellä seisoskelu, vaikka hyvä alku se pois pelkästä istuma-asennosta onkin, ei pelkästään riitä. Ei edes suunnittelemani viikottaisen harrastuksen, shindon, kanssa. Pitäisi kävellä, liikkua, tehdä jotain, vielä siihen lisäksi.




EDIT: tämä omistettu Pöllölle:


Hups, niitä olikin kaksi


Yhtä kaikki, arki on kyllä ihan tervetullut, ainakin minusta. 

tiistai 7. elokuuta 2018

Raivauskohtaus

Minulla on arjen järjestyksenpidossa monta kipupistettä ja heikkoa kohtaa. 

Yksi niistä on kasat:
- Pyykkitelinettä ei voi käyttää, kun puhtaat pyykit ihan itsestään kasaantuvat sen päälle. Grr.
- Keittiön tasolle muodostuu AINA kasa mitä epämääräisempiä papereita. Koitin koria.
- Eteisessä on "palautuslaatikko", jonka päälle kertyy muutakin kuin kirjastoon meneviä palautuksia. Laitoin siihenkin pari koria ja valjastin sen muuhunkin käyttöön. Palautukset mahtuvat, mutta muuta ei. Ehkä.

Monesti myös yksi asia johtaa toiseen. Kun tiskikonetta ei tyhjennä tarpeeksi nopeasti, tiskiallas on törkyinen. Kun kesken oleville kirjoille/puolipidetyille vaatteille/mille tahansa ei ole paikkaa, ne kasaantuvat.

Nyt yksi asia todellakin johti toiseen ja kolmanteen. 

Kuopuksen huoneen järjestys vaihdettiin joskus synttärien jälkeen. Siitä lähtien siellä on pyörinyt ylimääräinen hylly. Helteiden hellitettyä ja juuri ennen arjen alkamista keksin sille sijoituspaikan kylpäristä. Siitä saivat paikkansa ne puoliksi pidetyt vaatteet ja todella monta muutakin asiaa. Pyykinkuivausteline on kasattuna sen takana. Nyt sitä voi käyttää.


Nämäkin alesta ostetut korit pääsivät vihdoin käyttöön.
Ovat kiltisti odottelleet omaa aikansa kaapissa ties kuinka kauan!


Lisäksi pidimme perhepalaverin (sain löyhän innoituksen tästä jutusta). Kuopus lähtee nyt kuudennelle luokalle ja passaan lapsen piloille tätä vauhtia. Juttelimme työnjaosta, siitä, että jos kun haluaa olla iso poika, kuuluu siihen vapauden lisäksi myös vastuuta. Ja hommia. Ja että se, etten anna hänen vaikkapa lämmittää uunipizzaa poissaollessani ei tarkoita, että pitäisin häntä pentuna. Sitä pitää vain tehdä ensin minun läsnäollessani, harjoitella, että osaa, että näen, miten se hoituu ilman palovammoja tai karrelle palanutta pizzaa. Minulla on jo niin iso lapsi, että se antaa monenlaisia vapauksia kunhan sen hoksaa ja osaa irroittautua.

Sen lisäksi, että pidämme uuden palaverin heti kun lukujärjestys saadaan ja kansalaisopiston ohjelma tulee - olen ajatellut viritellä viikottaisen harrastuksen, tästäkin puhuimme jo - , päädyin harkitsemaan mikron hankintaa. Vihaan mikroa, en halua katsella sitä silmissäni. Arvatkaapa miten ratkaisimme asia? Miten loogista: sijoittaisimme sen kuopuksen huoneeseen poistuneen hyllyn paikalle. Lapsi oli asiasta aivan innoissaan, voisi joskus lanittaessa lämmittää vaikka roiskeläpän itselleen ihan tuosta noin vaan. 

Jotenkin luulen, että näillä muutoksilla lapsesta kasvaa ihan vahingossa teini ja kämppä pysyy siistimpänä.

Nyt alkaa uusi elämä!

Heh, heh, uskokoon ken hyväuskoinen tahtoo...

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Kahden mökin viikonloppu

Olipas minulla mahtava synttäriviikonloppu!

Menimme ensin ystävän mökille perjantaista lauantaihin, nautiskelimme auringosta, hyvästä ruoasta ja juomasta, seurasta sekä saunasta. Järvivesi oli sielläkin niin lämmintä, että uskalsin uimaan. Auringonlaskunkin ihailimme ja sitten painuimme pehkuihin. 


Näkymä mökki A:n terassilta



Lauantai-aamuna heräilimme aikaisin, ja vaikka katoimme rauhallisen aamiaisenkin, olimme kotimatkalla jo reilusti ennen puolta päivää. Tiesin, että toinen ystävä on yksin omalla mökillään ja vähän seuraa vailla. Päädyin aika ex tempore lähtemään reissuun, ensimmäinen ystävä auttoi auton tankkaamissa (osaan minä itsekin tankata, mutta rahan kanssa... siis) ja toinen ystävä lupasi hommata ruoat ja juomat. Minun tehtäväkseni jäikin sitten siirtyä paikasta A paikkaan B.




Mökki B, tai siis sen savusauna



Paikassa B en ollut koskaan aiemmin ollut ja se oli kyllä huikean hieno! Pääsin savusaunaankin ja riekuimme pitkälle yli puolen yön. Ystävän piti lähteä aamusta rippijuhliin, minä heräilin rauhassa, ihailin itsekseni aamuaurinkoa ja sitten lähdin hissukseen ajamaan kotia kohti. Sellaisella kesäreissumentaliteetilla.






Pysähdyin jos teki mieli, mm. suoramyyntitorilla, kirpparilla ja yhdellä hienolla kirkonmäellä. Ja kaikkien niiden maisemien ja hienouksien keskellä minä huomasin kuvaavani koirat kielletty -kylttiä ja Bajamajaa.





Ihan lähikuvana.





Toivottavasti teilläkin oli onnistunut viikonloppu!