Sivut

lauantai 18. marraskuuta 2017

Pala kuuta

Ostinpa sitten tilipäivän kunniaksi itselleni Palan taivasta maata kuuta! Kirpputorilla tuli vastaan tuon niminen taulu ja kun kotona huuteli sen ilmiselvä kaveri, en voinut jättää teosta hankkimatta. 




Viikonloppuun kuuluu myös tällaista:




marraskuun kolmas torstai, Beaujolais Nouveau -päivä, oli ja meni. Minä leivoin taivaallista sipulipiirakkaa - sipulit haudutettiin siiderissä, slurps - ja ystävä toi paitsi viinin myös upean kynttilän. Ja Naisen voimakalenterin:




Ihana äiti maksoi sisätilanlämmittimen. Vapaa viikonloppu. Elämä voittaa, taas, pienin askelin.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Raskaita aikoja

Joskus ei vaan meinaa jaksaa.

Olen kertonut taloudellisesta tilanteestamme mm. täällä. Tuonkin jälkeen on tapahtunut muutoksia, asumistukemme käytännössä lakkasi kokonaan kun esikoinen muutti kotoa pois. Asunto on meille kahdelle liian iso (Kelan silmissä) mutta poiskaan ei voi muuttaa, koska - no, sisäilmasairaus. Kaikesta ihanasta tuesta, jota saan ystäviltä ja äidiltäni, huolimatta, olemme monta kertaa kuussa sellaisessa tilanteessa, että tili on tyhjä. Nyt siellä on 3€ ja tänään piti jo ostaa ruokaa tilille. Eilen oli ostettava Visalla bussilippu kuopukselle, että pääsee isälleen torstaina ja sunnuntaina pois sieltä. Tänään meinasi itku tulla, kun vein lasta oikomishoitoon lähikaupunkiin ja paikka oli vaihtunut niin, että pysäköinti ei ollutkaan enää ilmaista. Sain raavittua kokoon 0,90€ ja se riitti juuri ja juuri. Paluumatkalla bensavalo syttyi.





Huomenna pitää maksaa nuo ruokatilin ja visan ostokset pois, kun on tilipäivä. Kummallekaan en kerrytä, en uskalla enkä pysty, käytän vain hätätilanteissa. Lisäksi maksan laskut ja hierojan (hieronta-aikaa olen jo lyhentänyt, mutta tämän tarvitsen, että pysyn työkunnossa) ja parturin (on ihan pakko mennä) ja lopulla mennään lapsilisäpäivään. Sillä Kelan elatustukeen ja taas seuraavaan tilipäivään.

Auton sisätilan lämmitin hajosi. Kuopus tarvitsi futsal-pallon. Molemmat ovat muutaman kympin ostoksia, mutta saattavat juuri silloin kaataa talouden. Pidemmän päälle tämä alkaa rassata mielenterveyttä. Sellainen elefantin paino on sekä harteilla että rintakehässä, kun muutosta ei ole näkyvissä.





Välillä sitä kestää paremmin ja välillä huonommin. Juuri nyt, kun on kylmää, koleaa ja harmaata, huonommin. Flunssan jälkimainingit ovat kestäneet kohta kaksi viikkoa, tauti kokonaisuudessaan kolme.

Ehkä tämä taas tästä, joku päivä. Viikonloppu on ainakin vapaa, joten koitan kerätä voimia.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Vapaapäivänä

ehtii käydä aamulla rauhassa kaupassa

ja apteekissa

hakea munia luomukanalasta

kivuta samalla reissulla lintutorniin





ja etsiä löytää joutsenia.




Ehtii käydä ystävän luona aamupäiväkahvilla

ja toisen kanssa iltapäiväkahveilla.


Kerkiää katsoa viikolla väliin jääneen Austalian MasterChefin

tehdä palapelin loppuun




käydä saunassa

ja tehdä jotain sellaista, mitä ei ole koskaan ennen tehnyt: katsella radiota.

(Väijyimme kuopuksen kanssa Nenäpäivän 36h YleX naurumaratonia livestreaminä ja olipas se kertakaikkiaan kummallinen kokemus!)


Ja näitä on vielä kaksi lisää - ihanaa!

torstai 9. marraskuuta 2017

Ihanin, kamalin

Nappasin Helmiltä haasteen, tätä oli kiva miettiä.       


***

Kamalin ruoka: Minulla on paljon muistoja liharuoista, joista en tykännyt pienenä. Läskisoosi, tilliliha, tietynlainen grillikyljys jossa oli "läskiä ja liukasta", yyh. Ei ihme, että minusta tuli kasvissyöjä.

HerkkuruokaKyllä se sinne mättöosastolle menee: pizza, pastat. Tosin fetasalaatti on asia, jota söisin, jos pitäisi valita yksi ainoa ruoka syötäväksi joka ikinen päivä elämän loppuun asti. Namia on myös se lempparipaikkani caesarsalaatti roseeviinin kanssa.

Kahviherkku, jolle sanon ei: Jooei, ei taida olla sellaista, kaikki makea käy minulle!

Kahviherkku, jolle sanon kylläVastaus taisi tulla jo tuossa edellä, mutta kaikki suklainen eritoten.

Telkkariohjelma, jota en katsoSuurin osa. Seuraan tällä hetkellä vain Australian MasterChefiä. Sitten kun se loppuu, alkaa varmaan piakkoin Voice of Finland, sitten Vain elämää, no, onhan näitä. Loppuja en katso!

Telkkariohjelma, jonka katsonSekin tuli tuossa äsken. Niin, ja jalkapallo (ja jääkiekko) kuopuksen kanssa.

Inhokkisää: Harmaa, sateinen, kolea, sellainen, joka menee luihin ja ytimiin ja sisälläkään ei lämpiä ennen kun pääsee saunaan. Kutakuinkin sellainen, kun tällä hetkellä ainakin sisältä käsin näyttää olevan. Hrrr!




LempparisääKesäkesäkesäkesäsää. Mitä kuumempi sen parempi. Ah, aurinko, ystäväni!

Kamalin musiikki: Jazz ei ole oikein tippunut koskaan, fuusio-fissio-improvisaatio-mikätahansa sellainen, ei ei ei.

Kamalin aika vuorokaudesta: Liian aikaiset aamut, heittämällä.

Paras aika vuorokaudesta: Illansuussa, kun on tultu töistä ja syöty. Sohvannurkassa rauhassa.

Tästä menetän hermot: Aika harvasta asiasta sillai tosissani ja kunnolla. Mutta sanottakoon vaikka epäreiluus ja - myönnettäköön - lasten kanssa vääntäminen. Se ottaa kyllä päähän.

Tästä rauhoitun: Lukeminen, palapelin tekeminen, sohvalla loikoilu kuopus kainalossa.

Huonoin mielialaSellainen ärtynyt ja levoton, josta on vaikea päästä irti ja yli.

Paras mielialaVatsa täynnä, rakkaiden kanssa, iloinen, tyytyväinen, harmooninen.

Kodin turhake: Onko hifistelykahvintekovehkeet turhake, jos on myös kahvinkeitin? Toisaalta teen pavuista jauhettua ja pressossa haudutettua (espresso)kahvia vaahdotetun maidon kera kotona todella paljon useammin kuin käytän Moccamasteria.

Paras tavara: Onko sohva  tavara? Kirkasvalolamppu tällä hetkellä? Kynttilät!


Kuva, ja palapelit viime vuodelta


Vaatteet jota en suostu laittamaan päälleni: Sellaiset, joissa en tunne oloani kotoisaksi. Näitä ovat usein liian tiukat tai sitten yltiöasialliset vaatteet. Ne vain eivät ole minua.

Vaatteet, joissa viihdyn: Mekot ja hameet. Tunikat. Väriäkin saa olla.

Haju, jota en kestäHome.

Paras tuoksu: Näitä on paljon: piparit ja glögi tässä kohtaa vuotta, kynttilä, kesällä se ensimmäinen ruohonleikkuu, kuuman aurinkoisen päivän tuoksu kanervia ja suopursuja pursuavassa paikassa. Pullosta Green tea.

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä: Itsekkyys, kataluus, kaksinaamaisuus, epärehellisyys ja se, ettei näe asioissa koskaan mitään hyvää.

Mukavin luonteenpiirreNoiden vastakohdat, tietenkin, huomaavaisuus ja ystävällisyys, aitous, vilpittömyys.


***


Olipas kiva.
Nappaa jos nappaa!

tiistai 7. marraskuuta 2017

Hyvää yötä ja hulluutta

No niin, tämä hulluus jatkuu:




minä sitten rakastan näitä Colin Thompsonin palapelejä, hauskoja, täynnä yksityiskohtia. Mitä en rakasta, on se, että olen nukkunut viime aikoina tosi huonosti. Minä olen ihan hirvittävän hyvä nukkumaan normaalisti, joten tämä on jotain hyvin kummallista. Lisäksi viime viikon tauti koittaa vai vihkaa hiipiä poskionteloihin.

Tiedättekö kauhean mutta tehokkaan konstin, jolla minä uskon välttäneeni monta onteloihin pesiytymässä ollutta tulehdusta: raastetaan tuoretta piparjuurta ja sekoitetaan sitruunamehuun. Otetaan lusikallinen aamuin illoin. On muuten ärjyä tavaraa, huh!

lauantai 4. marraskuuta 2017

Päivän kuva

Ulkona on harmaata ja kostea, sisällä oikein viipyilevää ja viihtyisää. Mukavastihan se vapaapäivä menee näinkin




Käyn minä hautausmaalla sitten kun tulee pimeää. Vien kynttilät ja ihmettelen tunnelmaa ja kaiken kauneutta.

Illalla tulee ystävä istahtamaan, luvassa lienee sitruunaista pastaa ja viiniä. 

Ei hullumpi elämä!

***

EDIT:



valmista tuli!


keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Uusia taitoja

tai vanhojen verestämistä?

Nyt kun olemme olleet kuopuksen kanssa vuoron perään puolikuntoisia, olohuoneestamme on pikku hiljaa muodostunut lepäämö ja kisakatsomo. Säästimme tässä alkusyksystä pojan kanssa yhdessä PS4-peliin FIFA18, ja kun tilasimme sen ennakkoon, saimme etuna kuukaudeksi Viaplayn ilmaiseksi. Tämä tarkoittaa järkyttävää määrää jalkapalloa ja merkillisiä järjestelyjä. Televisiomme on niin vanha, että katsomme pelit läppäriltä joka on yhdistetty telkkariin. TV on myös niin pieni, että jouduimme siirtämään sen sohvapöydälle, jotta ylipäätään näkisi pallon ja pysyisi pelissä kiinni. Läppäri ja piuhat ovat sitten tv-tason ja sohvapöydän välissä. Tämä tarkoittaa kaaosta, pujottelua ja ylimääräisiä askelia.

Sillä viikolla kun kuopus oli poissa koulusta väijyimme todella monta matsia, Valioliigaa, La Ligaa, Serie A:ta, Bundesligaa... - ihan liikaa. Mutta perustelin sen itselleni paitsi sairaudella, myös kuopuksen harrastuksella ja viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä, kielikylvyllä. Suurin osa otteluista on ilman suomenkielistä selostusta ja siispä saimme rautaisannoksen englantia. Kartoitin miten paljon kuopus ymmärtää ja miten hyvin pysyy autenttisesti ääntävien selostuksen mukana ja todellakin yllätyin. Hänellä on mielettömän laaja passiivinen sanavarasto ja varsin hyvä kielitaito jo nyt. Siitä kertoo myös se, että hän opetti minulle siinä sivussa futistermejä englanniksi.


Treenikamat odottavat pukijaansa


Olen minä ennenkin koukuttunut futikseen, vaikka periaatteessa lätkätyttö olenkin. Ensimmäisen kerran silloin kun odotin esikoista katsoimme veljeni kanssa MM-kisoja ja siitä se lähti. Olin aivan varma, että vatsassani kasvaa tuleva jalkapalloilija, mutta toisin kävi. Vasta kuopuksesta tuli futari. Normaalioloissa katsomme hänen kanssaan lähinnä arvokisoja ja se on kyllä mainiota viihdettä ja yhdessäoloa. Samalla tulee rapsuteltua ja juteltua paljon muutakin kuin vaan pelin tapahtumista ja meillä on kyllä todella hauskaa.

Nautitaan nyt tämä kuukausi loppuun ja sitten palataan taas normaaliin televisiottomaan elämään - 2018 MM-kisoja odotellessa!