Sivut

maanantai 18. syyskuuta 2017

Lisää kiitollisuutta

Viikonlopun kiitollisuudenaiheet liittyvät taas lapsiin, ystäviin, yhteisöllisyyteen, tähän paikkakuntaan. Perjantaina koulun jälkeen kävimme kuopuksen kanssa kaupungissa etsimässä välikausitakkia. Esikoinen lähti matkaamme myös ja otti sitten auton lainaan. Palautti sen lauantaina ja lähti bussilla takaisin kotiin. Mukava pikainen tapaaminen ja kuulumistenvaihto molempina päivinä. 

Perjantaina minulla kävi ystävä katsomassa kanssani Vain elämää ja lauantaina kuopukselle tuli kaveri yökylään. Hänen äitinsä toi minulle aivan supermaukasta itse leipomaansa karpalo-siemenleipää ja puolukoita. Sunnuntaina toinen ystävä tyhjensi autotallistaan tavaraa jotka voin myydä kirpputorilla. Rahat saan pitää. Jotenkin tuntuu, että ihmiset pitävät minusta huolta!



Tänä kesänä auringonkukkani eivät ehtineet kukkaan



Syyslomaviikolle on varattu sekä kirpparipöytä että vapaa viikko. Sitä odotellessa, koska tästä viikosta on myös tulossa hektinen. Tänään oli iltavuoroa ennen ajettava oikomishoitoon ja samalla reissulla jätin kuopuksen äitini ja hänen miehensä huomaan. Itse jatkoin töihin. Huomenna on kuopuksella parturi, koulukuvaus kolkuttelee ovella ja keskiviikkona yksi kokous jonka vuoksi ystävä kuskaa kuopuksen kyliltä kotiin. Jahka selviän kokouksesta ruokin pojan nopeasti ja jatkamme peli-iltaan, minä kahviota pitämään ja kuopus kavereita tapaamaan. Torstaina on taas koulutusta lähikaupungissa.

Miten tämä elämä taas on näin hurjaa?
No, torstaina laitan kuopuksen sitten bussiin ja vietän tooodelllla rauhallisen viikonlopun.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tuokiokuva

Aina vaan jaksan harmitella sitä, että ei tule kannettua kameraa mukana. Eilen sattui melko erikoinen tapaus kun olin hakemassa munia lähikanalasta. Pikkutieltä iso(mma)lle tielle yrittäessäni eteeni pelmahti noin 30 lampaan saattue. Siinä se jolkotteli kuin porolauma konsanaan autoni edessä, isoja ja pieniä sulassa sovussa. Vähän kaasua painaessa ne onneksi kääntyivät kohti kotia (tiesin, että munapaikan vieressä on lammastila) mutta oli siinä varmasti vastaantulijoilla ihmetteleminen, kun kirmasivat täyttäen tyystin toisen kaistan. Pian jo tulikin "paimen" koiransa kanssa ja luulen, että saivat lauman onnellisesti kotiin.


Tämä on aivan eri porukka ja tiukasti aidan sisäpuolella!


Täytyy sanoa, että oli aika epätodellinen näky ja fiilis!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Olen kiitollinen

Sattui tosiaan melko osuvaan saumaan Birgitan haaste kiitollisuudesta. Tiedän vanhastaan, että niitä aiheita kyllä löytää, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi. 

Ja maanantaina tuntui. Olin purskahtanut itkuun töissä ja todennut, että nyt olisin kyllä loman tarpeessa. Kuormitusta on ollut vähän liikaa. Ja vaikka meillä ihanasti hommat joustaakin, niin nyt oli sellainen kohta, että en millään voinut edes ajatella lomapäivien pitämistä. Että ei muuta kuin feikkihymyä huuleen (aivot ehkä hämääntyisivät?) ja kiitollisuudella kohti loppuviikko ja viikonloppua.


Kyllä se on syksy.
Hämähäkinseitit näkyvät aamukasteessa
ja aroniakin jo punastuu.


Maanantai-iltana olin kiitollinen, että kuopus on niin suloinen ja ymmärtäväinen. Olin väsynyt ja kireä mutta ei ollut millänsäkään. Halasikin. Ja futasi kentällä kaksi ja puoli tuntia jolloin minä sain vedettyä oikein kunnolla henkeä. Saunassa oli jo oikeasti mukavaakin - ja siitäkin olen kiitollinen: rakastan saunomista! Olin kiitollinen ystävästä jolle saatoin purkaa oloani ja koitin vielä illan päälle olla kiitollinen, että ylipäätään on työpaikka. Vähän huonolla menestyksellä.

Tiistaina oli kaksi kokousta lähikaupungissa ja koitin olla kiitollinen hyvistä kollegoista naapurikunnissa. Vielä helpompaa oli, kun käytiin esikoisen kanssa syömässä kun vapauduimme, minä kokouksista ja hän luennoilta. Mikä pulputus ja kuulumisten- ja ajatustenvaihto. Olen todella kiitollinen, että meillä on tällaiset välit ja että lapsesta on kasvanut hieno, pärjäävä nuori mies!

Kuopus oli koulun jälkeen kaverillaan ja vielä senkin aikaa, kun kävin vanhempainyhdistyksen kokouksessa. Olen kiitollinen hyvistä ystävistä, jotka auttavat näin. Ja illalla oli ihanaa, kun iltapalan ja hammaspesun jälkeen teimme kuopukselle pesän sohvalle ja katsoimme vielä jalkapallo-ottelunkin 💗.

Keskiviikkona kova meni jatkui: töissä oli kaksi palaveria, ja vaikka ahdisti ja jännitti, olin niiden jälkeen todella kiitollinen. On ihanaa, kun voi keskustella asioista rauhassa ja rakentavasti, selvittää ja saada uusiakin näkökulmia. Työkonehässäkkäkin rupesi olemaan voiton puolella ja illalla vielä vietin hetken työmaalla ettei tarvitsisi perjantaina sitten enää työskennellä. Olen kiitollinen, että tämä on mahdollista.

Torstaina - niin kuin liki joka torstai - tunsin kiitollisuutta siitä, että on vuorotyö. Iltavuoroa edeltävät aamut vaan ovat niin leppoisia! Samoin tykkään olla iltavuoron tiskissä ja nähdä ihania asikkaitamme. On hienoa, että työkaverit joustavat ja pystyn muun ajan tekemään ns. sisätöitä, mutta kyllä se asiakaspalvelu vaan on sitä parasta.

Perjantai: nyt olen kiitollinen, että työviikko on ohi ja voin huokasta. Niin, ja että on tilipäivä.

Toivottelenkin teille tässä kohtaa hyvää viikonloppua ja keräilen sen kiitollisuudenaiheet sitten ihan erikseen.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Tunnelmasta toiseen

Olenkohan minä vähän loman tarpeessa, kun purskahdin turhautumisitkuun töissä? Käyttäjätilini oli päivitysten yhteydessä mystisesti kadonnut ja kun ict-tuki sen palautti, olivat asetukset aivan pyllyllään. Tuleva työviikkokin hirvittää, on yhtä sun toista tulollaan. Toivottavasti ei kyyneliä kuitenkaan enää.


Pupun viimeisin versio laatikkohässäkästä



Niinpä Birgitan kiitollisuushaaste tuli oivaan rakoon. Koitan kaikesta huolimatta löytää positiivisia ja kiitollisuutta herättäviä asioita tämän keskellä. Katsotaan auttaako se.

Palataan viimeistään sunnuntaina asiaan!

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Parasta just nyt

On ollut ihana viikonloppu. Leppoisa, rauhallinen, mutta myös sosiaalinen. Ja sitten sitä maalla-asumista parhaimmillaan. 






Perjantaina ystävä tuli kylään, söimme, katsoimme Vain elämää ja joimme viiniä, kävimme kuulumisia läpi, paransimme maailmaa. Lauantaina oli taidenäyttelyn avajaiset, hienoja töitä ja kohtaamisia ihmisten kanssa ja ilahduttava puhelu: ystävän mies soitti ja kysyi, josko haluaisin saunoa puusaunan löylyissä. Tarjous josta ei voi kieltäytyä. He olivat varanneet kuntamme rantasaunan koko päiväksi mutta lopettelivat saunomista jo ennen vuoron loppumista. Pääsin jälkilämpimille, nautin rentouttavasta iltapäivän hetkestä ihan omassa seurassani. Ihanaa, että ihmiset ovat tuollaisia, sydämellisiä, ajattelevat minua.






Myös avajaiset sitä ennen olivat mukava, yhteisöllinen tapahtuma. Paikallisia taiteilijoita, muutama lähikaupungista ja pari ihan ulkomailta asti. Kunnanjohtaja puhui, ystävän tytär esiintyi, kollega oli paikalla vauvansa kanssa ja oli jotenkin hyvin rento ja lämmin tunnelma.

Kyllä minä kuulun maalle, tänne, näiden ihmisten keskelle!

Illalla olin omassa hyvässä seurassa ja totesin, että kuopus saa jo tulla kotiin. Olen virkistynyt. Olen taas valmis uuteen viikkoon!

perjantai 8. syyskuuta 2017

Siiselikiisseliä

Saimme alkuviikosta täytettäväksemme viitosluokkalaisen terveyskyselyn. Siinä kartoitettiin paitsi lapsen, niin myös koko perheen tapoja ja hyvinvointia. Huomasin taas olevani keskusteleva äiti, kun kävimme sitä kuopuksen kanssa läpi. Rankkojakin juttuja sinne laitettiin, ajoittaista jaksamattomuutta, rahahuolia, surua lähiomaisen kuolemasta. Juttelimme avoimesti näistä kaikista ja todella, lapsi on jo yksitoista, sen kanssa voi ikätasoisesti käsitellä monenmoisia juttuja. Minusta on parempi että kuopus tietää jotain, kun jos eläisi täydessä tietämättömyydessä ja pimennossa ja sitten pahimmassa tapauksessa miettisi, että ajoittainen kireyteni ja itkuisuuteni johtuu hänestä. Oli hyvä keskustelu.


Otsikosta huolimatta tämä ei ole siiseli


Sitten hän kiinnitti huomionsa kohtaan, jossa kysyttiin mitä teemme yhdessä. Olin kirjoittanut mm. hömpötämme. Se olisi kuulemma pitänyt poistaa, mutta kun se on totta. Ja totta vie, joka päiväistä. Harva on se päivä, joka ei ala naurulla ja pääty siihen. 

Kyselyn jälkeen kehitimme laulun nimeltä Siiselikiisseli, kas tässä, teidänkin iloksenne:

Siiseleitä pitää suojella
niistä ei saa tehdä keittoa
eikä muhennosta
eikä lisukkeita
eikä kiisseliä.
Siiselikiisseli
siiselikiisseli
siiselikiisseli
ei ei ei!



Jos tämä ei ole hömpöttämistä niin mikä sitten?

Ihan höpöä viikonloppua teille ihanat!

torstai 7. syyskuuta 2017

Päivä kerrallaan

Nyt todellakin mennään



otetaan rauhassa ja levätään. Iltavuoron jälkeen alkaa vapaat.


Ihana pieni kirje ja yllätys (blogi)ystävältä.

Kiitos muru!