Sivut

tiistai 12. joulukuuta 2017

Lisää harvinaisia vieraita

Äitini tuli meille eilen yökylään - no hän ei oikeasti ole harvinainen vieras, mutta harvemmin jää yön yli. Tällä kertaa pyysin apua, kun tänään oli koulutuspäivä ja lähtö niin saamarin aikaisin, että en edes itse meinannut herätä ennen sitä, kuopuksesta puhumattakaan... Niinpä äiti hoiteli aamuhommat kuopuksen kanssa ja ystävä sitten vielä nappasi pojan kyydillään koulutaksille, koska äidilläni ei ole ajokorttia. Iltapäivällä toinen ystävä auttoi ja kuopus pääsi heille kaverinsa seuraksi koulun jälkeen, koska minun paluuni venyi lähemmäs iltakuutta.

Ja kiesus mikä ajokeli meillä olikaan! Mennen tullen satoi lunta ja sillä välin kun auto seisoi parkissa (osan matkaa pääsimme onneksi linja-autolla) ehti se kutakuinkin hautautua lumen alle. Kuuttakymppiä köröteltiin takaisin ja ehdin juuri ja juuri kuskaamaan kuopuksen kaverin luota futisporukan pikkujouluihin. Kotipihassa piti ensin tehdä lumityöt, että sain auton paikoilleen ja sitten olikin käsijarru jäässä, kun piti lähteä hakemaan poikaa takaisin. Voi p*ska!



Tulihan sitä!


Mutta päivä oli kaikista vastoinkäymisistä huolimatta oikein onnistunut. Illalla saunoimme ja koin, että olin saunaolueni ansainnut. Niin, ja edellinenkin ilta oli mukava, katsoimme koululaisten näytelmän kolmisin ja saimme sitten vielä vaihtaa äitini kanssa kuulumiset ihan rauhassa kun kuopus painui pehkuihin.

Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet.

Paitsi että luulen, että sekin alkaa auton kaivamisella lumesta, siihen malliin sitä vieläkin taivaalta tippuu!

maanantai 11. joulukuuta 2017

Harvinainen vieras

Esikoinen kävi kotona eilen. Tuli katsomaan entisen koulunsa näytelmää, oli kuulemma ohjaajat olleet iloisesti yllättyneitä. No niin olin minäkin, en olisi ihan heti arvannut, että lähtee lähikaupungista tulemaan. Kävi vielä niin mukavasti, että oli tavannut kaverin bussia odottaessa ja päässyt tämän kyydillä. Tuli nopeammin perille ja jo ennen esitystä käymään kotona. Ehdimme kahvitella ja ruoan laitoin sitten siihen kohtaan kun tuli kulttuuririennosta takaisin. Vähän niin kuin "ennen vanhaan", kaikki kolme saman pöydän ääressä. Esikoinen itsekin totesi tuntevansa jonkinlaista hassua nostalgiaa tullessaan kotipaikkakunnalle, ajaessaan samoja vanhoja (pimppis)reittejä jne.

On kyllä ihana kuunnella sen juttuja, on selvästi ihan juuri oikeassa paikassa ja nauttii akateemisesta elämästä suunnattomasti. On saanut uusia kavereita, päässyt mukaan ainejärjestön hommiin ja on opiskelijakaupungissa kuin kala vedessä. Sivuainevalinnatkin jo ovat vähän selkiytyneet ja lapsi nuori aikuinen vaikuttaa onnelliselta ja tasapainoiselta. Voiko äiti enempää toivoa?




Suunniteltiin jo vähän joulua ja minä olen niin onnellinen, kun on luontevaa ja hauskaa - ja tykkää tulla kotiin. Kuopuksen kanssa tosiaan vietetään joulu jo etukäteen koska lähtee isälleen. Tajusin juuri, että minulla on kaksi joulua. Tuplahauska tiedossa. Ja yksi enkelikin tuossa eilen tuli vastaan ihan kauppareissulla. 

Kyllä tämä tästä!

lauantai 9. joulukuuta 2017

Viikonlopun projekti

Tässä edellinen





ja seuraava jo tulossa. Jotenkin on rauhoittavaa ja meditatiivista hommaa tämä





ja sitä nyt tarvitaan. Hiukkasen on väsy ja ahdistus...

EDIT: Suokaa anteeksi, tuli pakottava tarve sensuroida, iski katumus hetkellistä avoimuudenpuuskasta ja siinä meni muutama kommenttikin. Luin ja arvostin niitä, totta kai. Siitä ei ole kyse 💗!

torstai 7. joulukuuta 2017

Juhlien jälkeen

on usein krapula. No, minulla ei ole, mutta pidättäydyin eilen kritisoimasta isänmaallisia asioita. Siitä syystä, että arvostan veteraaneja, arvostan Suomea ja halusin juhlapäivänä olla kunnioittava. Mutta.

Sen mutan ja krapulan aika on tänään: Niinistön päiväkäskyssä otti silmään ja korvaan muutama kohta. "Pitämällä Suomi ja suomalaiset hyvinvoivina ... osoitamme myös kunnioituksemme aikaisempien sukupolvien työtä ja uhrauksia kohtaan. ... Saamme elää tänään maailman turvallisimmassa maassa, jossa ihmisten hyvinvointi ja yhdenvertaisuus ovat korkealla tasolla." 

Minun kokemukseni on, että hyvinvointi ja yhdenvertaisuus ovat ottaneet takapakkia. On olemassa ihmisten, jopa ihmisryhmien mentäviä aukkoja turvaverkossa. Ja nämä putoavat ovat nimen omaan niitä jo valmiiksi huonoimmin toimeentulevia. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa Suomessakin. Ja se johtuu poliittisesta päätöksenteosta. Huomaan muuttuvani vanhemmiten aina vaan punaisemmaksi - enkä nyt viittaa vaihdevuosien ja viinin juonnin välillä värittämiin poskiini. Grrr!

Linnanjuhlat taas, no, niistä ei ehkä kannattaisi edes aloittaa. Tämä on hieno traditio ja itsenäisyyttä pitääkin juhlia vuosittain. Mutta. Taas se mutta: onko ainoa tapa tällainen elitistinen kokoontuminen jota kansa katsoo sohviltaan, on kysymys, joka voitaisiin esittää. Oli siellä eilen yksi, joka kiinnitti huomiota eriarvoistumiseen. Arkkipiispa John Vikström. Harmi vaan, suorassa lähetyksessä toisella kotimaisella, joten ei tekstityksen puuttuessa välttämättä ihan auennut kaikille.






Nyt aloitetaan todellinen tonttuilu ja joulun odotus. Poltetaan kynttilöitä, karkoitetaan pimeyttä. Kuvassa tonttukynttilä, toinen puoliksi jo poltettu, toinen vielä odottaa vuoroaan.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Onnea Suomi ja suomalaiset

Eilen oli kirjastolla Suomi100 etkot




Tänään olemme saaneet tekstiviestit valtioneuvoston kansliasta,

lukeneen uusimman ylipäällikön päiväkäskyn ääneen




ihmetelleet yllättyneinä sinivalkoiseksi valaistujen kohteiden määrää maailmalla
(kuopus totesi, ei-niin-suomalaisittain, että I am honoured ja minä tunnen kyllä samoin)

kerranneet Suomen ja vähän maailmanhistoriaakin.


Kuopukselle tulee kaveri, minä virittäydyn tunnelmaan omalla tavallani. Televisio on auki, juhlallisuuksia Kuopiossa ja illalla Helsingissä.



On juhlan aika.




***

Ja tämän päivän jälkeen julistan Suomi100 -vuoden virallisesti päättyneeksi omalta osaltani. Piste!

maanantai 4. joulukuuta 2017

Kaikenlaisia tonttuja

ilmestyi meille viikonvaihteessa. Ehkä ensimmäisen adventin kunniaksi?



Tuossa (yllä) kuitenkin ensin meidän "kuusi" koristeltuna, altistuksen takia kun ei oikeaa voi ottaa kuin terassille. Tai sitten on sisätiloissa käytettävä tällaisia versioita:





Aikamoinen armeija niitä tonttuja loppujen lopuksi rynnistikin






punaista vilahtaa siellä täällä. Mutta vähän sinistä ja valkoistakin, toki: 






Kaikkia ei saa kuvattua, kun on niin sysipimeää eikä valo riitä millään. Mutta tuossa ylläolevassa kuvassa näyttää kyllä olevan ihan itse supertonttu, se, joka kurkistaa heijastuu ikkunasta:


Että mukavaa joulun odotusta vaan, ystävät!

lauantai 2. joulukuuta 2017

Festarit

Viikonlopusta tulikin villimpi kuin olin ajatellut. Perjantaina ystävä vei minut kaupunkiin ja ulos syömään. Istuimme vielä iltaa meilläkin sen jälkeen.

Lauantaina toinen ystävä kutsui luokseen pikkujouluihin. Syötiin hyvin, juotiin hyvin ja parannettiin koko maailma.

Kylläpä muuten teki hyvää, molemmat!


Tässä viikonlopun koko kuva:


Bilelime


Suloista sunnuntaita ihan jokaiselle!