Sivut

maanantai 23. lokakuuta 2017

Lukuloma

Lomalla tui luettua aika paljon. Pari dekkaria (Kiltti tyttö ja Nainen junassa -faneille vinkiksi Edellinen asukas ja Onnen tyttö), vähän höpöhöpöä, pikkaisen vakavasti otettavampaakin: Kochin Pormestari sekä Jare Henrik Tiihosen elämäkerta. Olipas jännä kokemus. Olen varmasti aika tyypillinen ikäiseni naisihminen: tunnen Cheekin musiikkia lähinnä Vain elämää -taustansa vuoksi. Niin, ja onhan meillä aina kuunneltu autossa YleX:n nuorisomusaa, vaikka olen siihen auttamattomasti liian vanha*. Jotenkin tämän viimeisen kauden aikana tuli tunne, että Musta lammas -kirjan voisi lukaistakin.




Niin tein, aloitin lauantai-iltana ja opushan lähti vetämään kuin jänninkin dekkari. Uni kuitenkin vei jo varsin aikaisin. Sitä ei riittänyt kuin aamukolmeen ja tartuin taas teokseen. Kello oli seitsemän, ennen kuin suljin uudelleen silmäni ja yhdeltätoista herättyäni jatkoin kirjan loppuun. 

En ole mikään elämäkertojen tuntija, luen niitä äärettömän harvoin, mutta tämä jostain syystä nyt osui ja upposi.

Sunnuntai-iltana ajelin lähikaupunkiin esikoisen luokse iltateelle. Oli ihana - taas - nähdä ja seuraavaksi hain kuopuksen asemalta. Lapsi oli napannut flunssan itselleen loman lopettajaisiksi, joten viikko alkoikin sitten säätämisen merkeissä. Menen tänään myöhemmin töihin, ehdin olla toipilaan seurana aamun, käyttää nieluviljelyssä, ruokkia ja kuitenkin vielä hoitaa iltavuoroni. Kuopus saa pitkästä aikaa pelivuoron, ja aika massiivisen sellaisen, kun jää itsekseen kotiin. Eiköhän tästä pikku hiljaa päästä taas normaaliarkeakin elämään?


*Niin, tässä loman päätteeksi kauppaan ajaesssani luukutin säädyttömän lujaa kaksimielistä Pane mut sekaisin biisiä kyseiseltä kanavalta - biisi ei ole kummoinen, mutta rakastan rokkia ja sitä tai edes mitään sinnepäin tulee äärimmäisen harvoin tuolta trendikkäältä nuorisolaisten taajuudelta. Parkkeerasin Pösön iloisesti mukana laulellen yhden auton päähän sellaisten ei-ihan-niin-hehkeiden tupakoivien köriläiden parkkipaikkakokouksesta. Älysin sentään lopettaa ja sulkea stereot ennen kun avasin oven. Tulossa oli juuri kohta pane pane. Juuh. Iskelmäradioon olisi vissiin viisainta vaihtaa.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Apua!

Eilen iltapäivällä ilmassa leijaili jotain valkoista. Useaan otteeseen. Oikeasti!


Kuva sentään on vuosien takaa, mutta kohta se tulee, talvi!


Hrr, pakko kai se on orientoitua siihen, että pian vaihdetaan nastat alle ja Se Talvi tosiaan tekee tuloaan.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Pieni mainostauko

Nyt on vaan ihan pakko mainostaa! 

Kävimme eilen ystävän kanssa lähikaupungissa taidenäyttelyssä ja sielläpä oli pieni putiikkikin. Esikoisella on pian synttärit ja tämä patalappu iski kuin miljoona volttia sitten kun sanoma oikeasti meni perille. JA kun vielä hänellä on kämppiksinä kaksi kokkia. JA poika itsekin on innokas ruoanlaittaja. JA kasvissyöjä. JA keittiön lattia on hulvaton punainen. 




Taikatuun nettipuodissa on parille teistäkin täsmätuotteita
Keskiäkäinen emäntä marikalle
Päivä Kattilassa Puskissalle
Hot dog (myös haude) sekä Sarille että RH:lle
Kurrrmee ruokaa Helmille
Twiittaan kintaalle Pöllölle (koska muita lintuja ei ollut!)
Facelook päivitetty (tai joku vapaavalintainen sovellusvelho-) Arkeilijalle
Bestselleri Birgitalle ja
Made in Finland taitavalle Pädelle.

Näin virtuaalisena, 
ollos hyvät, ystäväiseni!

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Pieni ilmoittautuminen

Vietän tylsistymispäivää. Meinasin lähteä lähikaupunkiin mutta päätin tylsistyä kotona. Välillä on vaan pakko. Kuopus lähti maanantaina ja eilen laitoin kirpparikamoja myyntiin paikalliselle kirpparille. Tänään kävin ystävän kanssa aamukahveilla siellä ja pöytämaksu on jo tienattu, eli muutama tavara jo löytänyt uuden omistajan. Mainiota!




Huomenna olemme sopineet menevämme taidenäyttelyyn ja leffaan ystävän kanssa, joten piti tosiaan pysähtyä. Tänään en  tee mitään, ruokakin on jo valmiina. Mikä se sellainen loma muka on, että edestakaisin säntäillään?!?

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Loman koko kuva

Viikonloppu on mennyt rennoissa ja mukavissa merkeissä. Eilen tapasimme kuopuksen kaveria ja hänen äitiään ja loppujen lopuksi siinä menikin sitten rattoisasti liki koko päivä. Me aikuiset lojuimme kahvipöydässä kuulumisia vaihtamassa niin pitkään, että tulikin jo päivällisnälkä ja kävimme vielä nelisin pizzallakin. Tänään menemme äitini ja hänen miehensä kanssa huoltoasemaruoalle - harvinaista herkkua tällainen, kun ei tarvitse koko viikonloppuna itse huolehtia ruoanlaitosta.

Huomenna tulee hieroja ja kuopus lähtee isälleen. Sitten alkaakin leppoisat ajat. Tuota (valo)kuvassa näkyvää varapärettä tuskin tarvitaan lainkaan:


yksi


EDIT:

Hmm, onkohan tämä nyt parempi vai huonompi?!?



plus yksi







on loman koko kuva?

torstai 12. lokakuuta 2017

Vähemmän jurotusta

Lisää harvinaisuuksia: opettelin eilen tekemään jauhelihakastikkeen lisäksi myös lihapullia. Lähikaupassa oli luomujauheliha -30% ja siinä oli vielä reilusti päiviä jäljellä. Nappasin kaksi pakettia ja tein sekä kastikkeen että pullat. Testasin jo, lisäsin pari kuopuksen tomaattikastikkeeseen ja kun vai vihkaa sydän salaa jännityksestä läpättäen seurasin, niin siinähän ne upposivat samalla kuin muukin ruoka. Jeeee, se söi mun lihapullia! 


Ne ei ne nyt maailman kuvauksellisimpia ole,
mutta olen niin ylpeä itsestäni 😀


Nyt niitäkin on pakkasessa muistaakseni 24 kappaletta ja jauhelihakastiketta neljä annosta siellä ja yksi jääkaapissa huomiselle. 




Ai niin, sellainenkin harvinaisuus kuin loma. Se alkoi juuri. 

Kortin löysin kaupasta ja kehyksen sille kirpparilta. Loman kunniaksi - ja vähän Puskissan kissankin -  enemmän juhlaa, vähemmän jurotusta.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Siivouspäivä(t)

Nykyisin kodin siivoaminen kahdestaan kuopuksen kanssa on vähän sellaista festivaalityyppistä: kestää monta päivää - ensin valmistautua ja sitten viettää. Viime viikon loppupuolella ennen kun poika lähti isälleen saimme pupujen huoneen putsattua. Varsinainen työmaa, josta on pakko aloittaa, koska muuten ensin siivottu kämppä olisi täynnä purua, heinää ja leijailevia kaninkarvoja. Kaverukset ovat jo ehtineet sotkea omaansa ennen kun edes ehdimme jatkaa. 





Eilen pääsimme laittamaan kuopukselle uudet verhot ja lampun jotka tilasin alesta (yhteensä n.15€). Huone tuli puunattua samalla ja lakanat vaihdettua myös.



Herran peliluola


Tänään jatkoin, putsasin keittiön, pyyhin pölyt ja vaihdoin olohuoneeseen "syksyverhot". Huutakoon hep se, jonka mielestä verhojen vaihtaminen on mukavaa? Jooei ole. Silmiin tippuu pölyä ja kaikenmailman nöyhtää verhotangosta, kädet väsyy ja puutuu ja niska huutaa hoosiannaa. Eikä ne penteleen nipsut mene koskaan ikinä kerralla oikein. Aina saa tällätä uudelleen kun jossain päässä on liian  tiheään ja toisessa taas liian harvaan, verho ei asetu. Illalla saatan vielä pestä vessan ja kylppärin jos toivun tuosta koettelemuksesta.






Huomenna pitäisi sitten imuroida ja luututa lattiat sekä omasta huoneesta että muualta kämpästä (lukuunottamatta siis pupujen ja kuopuksen huoneita).



Oikeasti se tyyny pääsi kyllä sohvalle


Ja Kössikin sai kaverikseen tyynyn sävysävyyn.





Tämä kuulostaa siltä kuin asuisimme valtavassa lukaalissa. No, onhan tämä meille kahdelle liian iso ainakin Kelan mielestä mutta oikeasti neliöitä on vain 85. 


On siinäkin hommaa kun on tällainen superlusmusiivooja kuten minä!