Sivut

perjantai 15. helmikuuta 2019

Mullin mallin

Eka päivä kolmen päivän viikonlopusta aluillaan ja minulla on jo varsin virkistynyt olo. Olen melkein ottanut aamupäivätorkut, käynyt tilipäivän kunniaksi isosti kaupassa, ostanut lääkkeitä, istunut kahveilla kirppari-kahviossamme jossa tapaa aina mukavia ihmisiä - niin nytkin - ja päättänyt olla siivoamatta. Sen sijaan ostin tällaisen jääkaappimagneetin:






No, täytynee alkuviikosta tai sitten viikonloppuna jos innostun, tehdä kuitenkin jotain kodin hyväksi, esikoinen nimittäin taitaa tulla vierailulle (hupaisaa, tässä suhteessa on kyllä roolit kääntyneet päälaelleen, minä stressaan ja siivoan että hän voi tulla...) viikolla. Oli pyydetty vanhaan kouluun matikan, fysiikan ja kemian sijaiseksi muutamaksi päiväksi. On ennenkin kyselty, mutta ei ole aiemmin aikataulut natsanneet. Nyt natsasi, ja on se varmaan aika velho tunne astella opettajanhuoneeseen "vertaisena" eikä enää kainostellen oppilaana. 

Tarkoitus on viettää rauhaisaa aikaa, mitä nyt kuopuksella on huomenna kaverisynttärit ja minä taidan sillä aikaa mennä tuonne kirpparikahvioon kassaharjoittelijaksi. Voisin sitten välillä vähän autella jos on sairastumisia, myyjän lomapäiviä, tapahtumia tms. Mutta muuten ollaan vaan. 

Levätkäähän tekin. Mukavaa viikonvaihdetta!

torstai 14. helmikuuta 2019

Hyvää ystävänpäivää

vaikka sä et olekaan mun ystävä, toivotti kuopus minulle tänä aamuna. En olekaan, minä olen sitä koulukuntaa, että vanhempi, ainakaan lapsen kanssa vielä asuva, ei ole ystävä. Se on huoltaja, vanhempi, kuuntelija, mutta ei ystävä. Sitten kun lapsi aikuistuu, voi asia ollakin sitten jo toinen jossain vaiheessa. Mutta yhtä kaikki, eilen kuopus totesi myös, miten leppoisaa ja mukavaa meillä on. Miten asiat sujuvat. Onhan se oppinut tätä puhetta minulta, mutta hyvältä se silti tuntui, ja siltä, että kannattaa jatkaa samalla linjalla.




Minä toivotan teille myös hyvää ystävänpäivää, rakkaat blogiystävät. 
Teistä on tullut tosi tärkeitä <3

maanantai 11. helmikuuta 2019

Tervetuloa

hampsterin kotiin.


(Oli pakko päästä eroon siitä kuolemasta ensimmäisenä postauksena, alkoi olla jo vähän karmivaa!)


Kukkuu, joko aloitetaan?






Aika iso tyttö jo, eikös?







Eikä mikään ihme, ruoka maistuu -  tässä kuvassa tomaatti.







Syömisen jälkeen pitää sitten tietysti vähän trenata






Kaikkein parasta kuitenkin on olla kukkulan kuningatar ja tähyillä ihan korkeimmalla paikalla mitä ihmettä kuopuksen huoneessa oikein tapahtuu.





Siitä voi  myös kuikuilla koko omaa valtakuntaa ja todeta, että virikkeitä löytyy.








***

Ehkä ensi kerralla myös ihmisten kuulumisia. Pikkasen ottaa taas koville elämä, työ ja kaikki. Palataan!

perjantai 8. helmikuuta 2019

Kymmenen asiaa

Luin sekä Sadun että Onnelin versiot siitä, mitä omissa hautajaisissa haluaisi muisteltavan taikka kerrottavan. Tähän haasteeseen inspiroi Matti Nykäsen kuolema ja sen ympärillä käyty keskustelu siitä, voiko kuolleesta puhua kriittiseen sävyyn, vai pitääkö omaksua se ikiaikainen "ei puhuta pahaa" -asenne. Minä olen sitä mieltä, että kaunistelemaan ei tarvitse eikä pidä ryhtyä, mutta voihan sitä kunnioituksesta vainajaa kohtaan pitää vähän pienempää ääntä niistä huonommista puolista. Ainakin hautajaisissa. 

Minä olen silti kertonut vaikkapa lapsilleni isästäni sen karuimman: hän kuoli siihen, että joi liikaa viinaa. Mitä sitä kaunistelemaan, se on kuitenkin tosiasia. Ei tätä kuitenkaan tarvinut hautajaisissa alleviivata. Mitä nyt veljeni kanssa jatkoilla kuuntelimme Tundramaticsin Kun minä kerran kuolen (tahdon votkapullon haudalleni)-biisiä ja itkimme ja nauroimme. On muuten huikea kappale, varsinkin lopussa, kun homma lähtee ihan lapasesta!









No niin, niihin omiin hautajaisiin.

1. Haluan, että minut muistetaan siitä, että en ollut ollenkaan tosikko. Päin vastoin. Huumorintajuni on huono, ja jos lapsiltani kysytään, peräti nolo. Nauru raikukoon!

2. Olen kerran liftannut Jukka-palmun kanssa Helsingistä Ouluun. Niin, ja yhden vuoden aikana liftasin 25 000 kilometriä.

3. Olin rokkityttö (ks. edellinen), joten musiikki ei todellakaan saa olla mitään harrasta eikä hidasta. Rokkipoljentoa ja hauskanpitoa, mieluusti tanssiakin, kiitos!

4. Niin, ja erosin kirkosta 15-vuotiaana heti rippikoulun käytyäni ja konfirmaationi jälkeen. Ateistin haudalla on turha jakaa taivaspaikkoja tai hurskastella. 

5. Rakastan värejä, joten ei valkoista ja mustaa. Oranssia, punaista, keltaista, violettia, räiskyvää. Koskee niin kukkia kuin pukeutumistakin.

6. Olen hippiluomuhörhö, joten tuhkaus, ehdottomasti. Ja mahdollisimman halvasti kaikki vaan. 

7. Haluaisin, että minut muistettaisi siitä, että elin oman näköistä elämää. Aina ne ratkaisut eivät olleet aivan niitä tavanomaisimpia, mutta aina seisoin niiden takana ja kuljin tuulta päin ylpeänä. 

8. Hyvä äiti voi olla myös hassu, outo, sellainen, joka tanssii ja laulaa ja pukeutuu possupukuun. (Ks. kohta 1) Mutta ne lapset ... ne ovat aina ne kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat <3

9. Mitään en kadu. Enkä myönnä.

10. Kiitos ja anteeksi.

tiistai 5. helmikuuta 2019

Talviunesta ja muustakin nukkumisesta

En ole aivan vetäytynyt talviunille mutta viittä vaille. Vaikka on ihanaa, että aamusta alkaa olla jo valoisaa ja iltapäivälläkin luonnonvaloa riittää yllättävän pitkään, niin tämä järjetön lumentulo saisi nyt riittää. Sitä on oikeasti kohta metri. Talvi saisi taittua valon lisääntymisen myötä. Ja pakkaset! Huomiselle on taas vissiin luvattu kireimmillään  -18 astetta. Miksi?

Miksi, kysyn minä?

Me loikoilemme kotona, eilen otimme molemmat kuopuksen kanssa kunnon päiväunet. Illalla kesytämme hampsteria. Nyt olemme edenneet jo sellaiseen vaiheeseen, että uskaltaa tulla päällemme/syliimme kun juoksutamme sitä aidatulla aluella jossa itsekin olemme. Kädessäkin se käy mutta vielä mielellään pomppaa pois ja tutkimusretkille. Jatkamme harjoituksia.


Välillä se nukahtaa kesken temmellyksen pieneen majaansa



Tyttö on jo kasvanut ja kotiutunutkin selvästi, koska puuhailee kaikenlaista. Illalla kuopus saattaa tulla huoneeseeni ilmoittamaan, että "mä en saa nukuttua kun se juoksee juoksupyörässä kuin heikkopäinen".







Nooo, se kuuluu hamsterien kuntoiluohjelmaan, minkäs sille teet.

Tänään on vielä rento päivä ja illalla ihana shindo. Huomenna minä juoksen kuin heikkopäinen, ilman juoksupyörää vain. Aamusta käyn yhdellä päiväkodilla, lyhyehkön työpäivän jälkeen tulee hieroja kotiin, ja sen jälkeen on vielä esimiesfoorumi ja luonto ry:mme kokous. 

Miksi, oi miksi kaikki aina kasaantuu yhdelle päivälle?

Viikonloppuna minä nukun!


***

Kuopus ei nuku. Ainakaan hissan tunnilla. Ehkä.

Oli saanut hienoa -merkinnän Wilmaan ja kysyin mistä hyvästä se tuli. "Ehkä mun pistari sitten meni ihan hyvin, vaikka mä en muistanutkaan sitä ratsastavaa nyyppää, sitä N:llä alkavaa, sitä Nipo- jotain".
Ai Napoleon?
"Just se!"

lauantai 2. helmikuuta 2019

Jos aikuistuisi*

Piti sitten sen liikkapussin jälkeen ostaa pari naulakkoakin kirpparilta.






Ja leikkiä ruoalla.






Illalla ei leikitä, illalla syödään tortilloja, kun löysin ainekset luomuna. Nam!






Lisäksi on ihanaa, kun on ystävä, joka toi kukkakimpun.







*niin olisi paljon tylsempää. Luulen mä.

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Paikalliselta kirpparilta

#huono huumori
#huono äiti








'













#pakko ostaa
#liikkapussi