Sivut

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Bambua ja sillisalaattia

Olen ihan koukussa: pandalive. Vaikka enimmäkseen nuo vaan nukkuvat ja syövät. Bambua.

Jos sinun pitäisi syödä yhtä ainoaa bambua ruokaa elämäsi loppuun saakka, mikä se olisi? Minulle tämä on helppo: fetasalaatti. Se vaan on niin hyvää. 




Kuvassa näyte maanantaisesta versiosta, joka ei suinkaan ole oikeaoppinen, mutta se tässä onkin niin nerokasta. Voi varioida sen mukaan mitä kaapista löytyy. Nyt löytyi kurkun ja tomaatin sekä salaatin - joka siis ei sekään autenttiseen kreikkalaiseen kuulu - seuraksi myös rucolaa, avocadoa, keltaista paprikaa ja viinirypäleitä.

Niin, ja taisipa tässä tulle lomarahoille käyttöä. Varasimme ystävän kanssa viikon matkan Kreetalle ihan kahdestaan. Hihii! Aluksi oli tarkoitus, että lähdemme sitten kun täytän 50, mutta eihän me nyt niin pitkään jaksettu odottaa. Ensi vuoden lomarahat on budjetoitu kuopukselle luvattuun tietokoneeseen, nyt päätin käyttää nämä vain ja ainoastaan omaan hyvinvointiini.

Arvatkaas odotanko lämpöä, aurinkoa, ouzoa, valkoviiniä, paistettuja juustoja, tsatsikia ja sitä aitoa kreikkalaista salaattia?!?

maanantai 19. helmikuuta 2018

Tuleeko tauti?

Sunnuntaina kun heräsin, oli kurkku varsin karhea. Troppasin ja loikoilin päivän olympialaisia seuraten, join teetä ja hunajaa ja toivoin parasta. Olen sairastellut äärimmäisen vähän, jopa mitättömän vähän siihen nähden, että elelen altistuneena suht normaalia elämää. 

Silloin, kun asuimme hometalossa, olin kipeä koko ajan. Flunssa, joka meni posionteloihin. Siitä toivuttua tuli usein heti uusi perään, ehkä keuhkoputkentulehduksen kera. Rasittavaa ja kuluttavaa. Sitten kun muutimme pois, alkoi elimistö toipua. Vielä saatoin saada taudin vierailtuani paikassa jossa ei ollut hyvä hengitellä. Lämpö nousi, pöpöt iskivät ja olin aika herkillä. Nykyään pystyn olemaan ja käymään melkein missä vaan ilman, että tulee sen kummempia seuraamuksia kuin hetkittäistä räkäisyyttä, käheyttä, aivosumua, palelua ja huonoa oloa. Ei mitään, mikä ei lähtisi levolla ja saunomisella seuraavaan tai viimeistään sitä seuraavaan päivään mennessä. 







Olen onnellinen, että näin on. Nykyisellään vastustuskyky on oikeasti varsin rautainen. Kuopus kyllä sairastelee, mutta minuun taudit iskevät suunnilleen kerran vuodessa jos sitäkään. Tällä kertaa vitamiiniöverit taisivat tehota. *kopkop*

Tänään vietän vielä vapaapäivää ja otan edelleen rauhallisesti!

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Ohhoh!

Olipas yllätys! Esikoinen tuli perjantaina hakemaan auton lainaan ja nappasin hänet kyytiin  asemalta. Heti kaukaa katsoin, että nyt on jotain kummallista, erilaista pojassa. Rastat olivat lähteneet! Yksi aikakausi tuli päätökseen, laitoimme ne jouluna 2011 joten kerkesivät olla ja kasvaa kuusi vuotta. Alla olevassa kuvassa toissa kesältä rastat ovat jo aika pitkät.






Nyt ylettyivät liki persiiseen ja olivat tavallisesti nutturalla. Leikatut rastat painoivat puolitoista kiloa!





Esikoinen sanoi, että nyt on aika kevyt ja vapautunut olo. Edelleen tosin kuulemma on "pakkoliikkeitä": nukkumaan mennessä haroo niitä hartioiden kohdalta pois selän alta, roikkumaan tyynyn yli kohti sängynpäätyä, suihkuun mennessä nostaa kädet ylös alkaakseen irrottaa ponnarinauhaa.

Oli kuulemma pitkällisen harkinnan tulos. Vähän yleistä kyllästymistä ja tässä opiskelijaelämänvaiheessa olleet myös hieman työläät. Saunailtojen jälkeen kuivuminen kesti tuntikausia eikä kovin lentäviin lähtöihin tai ex tempore saunomisiin ollut oikein mahdollisuutta. Kuten sanottu, aikansa kutakin!





Tässä noutokahvi, jonka esikoinen jätti jälkeensä ja kauan sitten irronnut rasta, jonka jostain syystä olen säilyttänyt. Mun rakas rastapää. Tai siis rakas lapsi.

perjantai 16. helmikuuta 2018

Loppuviikko vilahti mukavasti

Ystävänpäivänä käytiin kuopuksen kanssa kirpparikahvilamme bingossa. Minä voitin hannatädin kakkuja ja kuopus pannulapun. Teimme vaihtokaupat ja olimme molemmat tyytyväisiä. Eilen piti herätä viideltä katsomaan Suomen jääkiekkopeliä. Muuten en olympialaisia ole juuri jaksanut seurata. Kohta on viikon työt tehty, tänään karkaan katsomaan seuraavan jääkiekko-ottelun.

Poikkeuksellinen viikko siinä suhteessa, että oli töitä tiistaista perjantaihin, sisältäen mm. kuopuksen koululla e-kirjaopetusta. Onpas ihan hauskaa välillä tehdä jotain uutta. Koko kansa lukee e-kirja -kampanja jatkuu vielä reilun viikon. Oli ihanaa, kun koulut tarttuivat tarjoukseen. Kuopuksen opettaja on mainio näissä uusissa oppimisympäristöissä ja laitoin hänelle jo syksyllä viestiä tästä tulevasta tapahtumasta. Samaan syssyyn esittelin toisellekin luokalle heidän koulussaan miten e-kirjoja luetaan. Eilen kuulin, että lapset olivat innostuneet valtavasti ja lukeneet jo vaikka mitä! Vaikka me vanhemmat usein kaivataan sitä ihan fyysistä kirjaa, niin uudella sukupolvella on näemmä uudet kujeet. Yksi tunti on  vielä tulossa ensi viikolla täällä kirkonkylällä. Jospa näin tosiaan saisi vaikka niitä poikia(kin) innostettua lukemishommiin?


Kirjasta tietoa täältä


Täytyy koittaa omaakin vähän patistaa kirjojen pariin viikonvaihteen aikana. Minua odottaa kuvan kirja, joka vaikuttaa kuvauksen ja takakansitekstin perusteella varsin mielenkiintoiselta. Mitään erikoista ohjelmaa ei ole suunnitteilla, katsotaan mitä  tapahtuu ja minne nenä näyttää. Esikoinen pyörähtää tänään sen verran, että lainaa autoa yhden yön seudun verran. Aika kotikeskeinen alku siis, aavistelisin.

Mutta nyt, hyvää viikonloppua!

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Tykkäsit tai et

Nimittäin ystävänpäivästä, sen ideasta. 

Silti.

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille, olette minulle tärkeitä!






Kortin tarina on hassu, löysin sen S-marketistamme ja oli heti selvää, että ostan sen rakkaimmalle ystävälleni. Mielessä käväisi, että hän varmaan näkee sen myös ja ihastuu, saattaa ostaa saman minulle. Ajattelin, että vaihdetaan sitten vaan samanlaiset kortit ja niihän siinä tapahtui! Hän touhusi löytäneensä ihan täydellisen kortin minulle ja tiesin heti mistä hän puhuu. Tämä taitaa todella olla tosiystävyyttä!!!

tiistai 13. helmikuuta 2018

Hih

illan koko kuva:








Villasukat jalassa Minion -lyhytelokuvia ja palanpainikkeeksi juustonaksuja!

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Vapaa

-ehtoishommia
kuin taivaan lintu
-päivä.

Tässäpä viikonlopun ja tämän päivän sekä huomisen sanat ja kuva.



Kamerasta löytyi tällainen
- mistähän tässä on kyse?


Perjantaina jo oli vapaata ja olimme rauhassa kotosalla. Saimme kuin saimmekin kuopuksen kuntoon ja hän pääsi lauantain futsalturnaukseen. Minä olin siellä neljä tuntia kahviohommissa myös. Kaksi peliä, toisesta voitto ja toinen tasan ja onnellinen poika. Hän lähti sitten isälleen ja minä palasin kotiin loikoilemaan - onnellinen äiti. Vapaa kuin taivaanlintu. Ystävä kävi kanssani istahtamassa iltaa.

Tänään käväisin laskiaistapahtumassa antamassa eläköityvälle pomollemme lahjuksen ja sen jälkeen luonto ry:mme kokouksessa. Saunoin ja tuijotan televisiota. Löysää.

Huomenna on vielä vapaapäivä ja kuopus tulee kotiin vasta illansuussa. Jaksaisikohan sitä taas näillä tämän viikon ja vähän  eteenpäinkin?