Sivut

perjantai 25. toukokuuta 2018

12 halia

Eilen illalla havahduimme kuopuksen kanssa siihen, että varmasti ei kahteen päivään ole tullut 12 halausta päivässä täyteen. Piti samoilta jaloilta korjata asia ja päättää, että viikonloppu ollaan vaan ja hengaillaan.

Meidän arki on harvoin hektistä, mutta nyt se on sitä ollut. Kahden viikon ajan. 

Kerron lisää jahka kerkiän.


Loman tarpeessa...


*** 

Tuon linkin takana on juttu halimisen, hassuttelun ja läsnäolon tärkeydestä.

Halataanko teillä 12 kertaa päivässä?

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

#ihan ite

#yksinhuoltajaäiti
#itsenäinen nainen
#jotkut ne vaan ei osaa antaa periksi
#jotkut ne vaan ei osaa pyytää apua


#netistä onneksi löytää

#käytettynä halvalla lapsen kanssa puoliksi









#pielavetinen viritelmä
#maanantaina ostettava nippusiteitä







#testattu on
#sisäänajo
#poingpoing
#jeeeeeee
#hyvin toimii

#lapsi tulee tänään

perjantai 18. toukokuuta 2018

Pieni elämä, uusinta

Jostain syystä blogger julkaisi kaksi kirjoitusta hyvin lähellä toisiaan - lienenkö vahingossa ajoittanut toisen - joten päivitänpä Pienen elämän tilanteen, koska sain sen loppuun.


***

Minulla on sellainen.

Käyn töissä, koitan tulla osa-aikaisella palkallani toimeen ja hoitaa lapseni yksinhuoltajana niin hyvin kuin vain ikinä pystyn. 

Mutta eipä tämä ole mitään verrattuna tähän Pieneen elämään:




Täytyy sanoa, että mikään kirja ei koskaan ole mennyt näin ihon alle. 900 sivua tutkiskelua siitä, mitä huono lapsuus voi tehdä ihmiselle. Sana huono on tässä yhteydessä vuosisadan understatement. 

En ole koskaan elänyt unissani mitään kirjaa herätäkseni sitten kolmelta lukemaan jatkoa. Ja taas, kuudelta, kun uni sekavana ja epätoivoisena tuli, siihen sekoittui todellisuus, tuo kirja ja vielä joku muu. Päivisin on ollut itseinho, sama(nkaltainen), kuin päähenkilöllä, vaikka omassa taustassa ei ole mitään lähellekään yhtä raflaavaa. 

Toisin sanoen ihan kauhea kirja. 

En voi suositella tätä kenellekään, joten omalla vastuulla, ystävät!

***

Ja nyt, kun olen lukenut sen loppuun, olen hengästynyt, mietteliäs, kummissani. Mitä nyt pitäisi ajatella? Loppu jätti seesteisemmän olon kun minulla oli tuota päivitystä kirjoittaessani. Nyt, ehkä, jopa, voisin harkita kirjan suosittelemista, jollekulle.

Huhhuh, täytyy silti sanoa, että olipahan kokemus. Nyt on tartuttava johonkin hyvin kepeään, helppoon ja liki hilpeään. Mitähän se voisi olla?!?

torstai 17. toukokuuta 2018

Kirjanselkärunoja

Olin taannoin koulutuksessa, jossa näistä puhuttiin. En löytänyt oikeaa nimeä päästäni ja googlasin. Tässäpä vaikka artikkeli aiheesta. Minun runoni ovat lyhyitä, koska kirjahylly on aika tyhjillään. Täytyy joku kerta tehdä töissä, siellä piisaa materiaalia. Voisikohan näistä tehdä ihan näyttelyn? Pyytää asiakkaitakin tekemään?


eroottissävyinen














Tämä on oma suosikkini



Tehkää tekin!

Pieni elämä

Minulla on sellainen.

Käyn töissä, koitan tulla osa-aikaisella palkallani toimeen ja hoitaa lapseni yksinhuoltajana niin hyvin kuin vain ikinä pystyn. 

Mutta eipä tämä ole mitään verrattuna tähän Pieneen elämään:




Täytyy sanoa, että mikään kirja ei koskaan ole mennyt näin ihon alle. 900 sivua tutkiskelua siitä, mitä huono lapsuus voi tehdä ihmiselle. Sana huono on tässä yhteydessä vuosisadan understatement. 

En ole koskaan elänyt unissani mitään kirjaa herätäkseni sitten kolmelta lukemaan jatkoa. Ja taas, kuudelta, kun uni sekavana ja epätoivoisena tuli, siihen sekoittui todellisuus, tuo kirja ja vielä joku muu. Päivisin on ollut itseinho, sama(nkaltainen), kuin päähenkilöllä, vaikka omassa taustassa ei ole mitään lähellekään yhtä raflaavaa. 

Toisin sanoen ihan kauhea kirja. 

En voi suositella tätä kenellekään, joten omalla vastuulla, ystävät!

Niin, ja minulla on vielä loppuratkaisu lukematta...


tiistai 15. toukokuuta 2018

Kuka se istui puussa - pöllö vai?

Eräänä iltapäivänä viime viikolla istuin terassilla ihailemassa kesävarpaita, kun huomasin puussa jotain kiinnostavaa:





Pitihän sitä sitten tutkailla tarkemmin






jotain siellä tapahtui






Jahas, päivänsankarihan se siellä istui kuulokkeet päässä odottamassa juhlavieraita.


***

On muuten lehdet kasvaneet perjantain ja maanantain välissä:




mutta eipä se ole ihmekään, kun ollan huideltu muutama päivä lähellä kolmeakymmentä astetta.

Kesä!

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Nyt on juhlat juhlittu

Olipas  juhlaviikko!

Tässä päivänsankari koristelee mokkapalalevyä,
joka sekin tehtiin yhdessä


Ensin juhlittiin torstaina kuopuksen kaverisynttäreitä koulukamujen kanssa. Perjantaina sitten entisten luokkakaverien kera. Ja tänään vielä tietysti äitienpäivää ja vähän kuopustakin äitini, hänen miehensä ja esikoisen kanssa.

Ehdin minä onneksi jossain välissä istahtaakin ja nauttia upeista ilmoista terassilla. Siinä kelpaa muuten nyt varsinkin oleskella, kun sain kalusteet ja kuninkaallisen katokseni valmiiksi. Alun perin oli ajatus, että esikoinen tultuaan ulottuvampana auttaa - se on ollut aina perinteinen "äitienpäivälahja" - mutta lauantaina jotenkin homma rupesi huutelemaan ja olihan sitä sitten keikuttava pöydän päällä, tosin ensin piti ruuvata siihenkin jalat kiinni. Tiukkaan. Hyvä tuli!


Kas näin


ja näin!


Urakan jälkeen soin itselleni vaatimattoman välipalan ja pienenpienen lasillisen valkoviiniä


Kuninkaalliseen tyyliin
- ja tuo kirja on kyllä aika huikea.



Esikoiselle keksin sitten kyllä muita hommia...

Toivottavasti teillä oli ihana äitienpäivä myös!