Sivut

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Rauhallista ja rauhatonta

Tämä viikko on mennyt rauhallisissa merkeissä. Olen koittanut olla etenkin kuopukselle läsnä, koska miettii ja murehtii nyt tätä eroa. "On epistä, kun muilla asuu äiti ja isi samassa kodissa." Välillä on iloinen ja touhukas oma itsensä, välillä itkuinen ja takertuva. On isiä ikävä ja toisaalta sitten taas, kun lähti eilen hänen kanssaan pitkäksi viikonlopuksi sukuloimaan, tulee kuulemma ikävä äitiä. Oi ja voi. Syli on paras paikka ja sitä onkin ollut tarjolla. Kyllä tämä tästä!




Minä saan olla vähän vapaammin maanantaihin saakka ja ihan oikeaa tervetullutta vapaatakin on, kun esikoinenkin menee lauantaina äidilleni. Vappua vietämme taas koko porukalla. Ilmapalloja on, serpentiiniä on ja simakin on tulossa. Lisäksi minä olen aina perinteisesti paistanut munkit ja tehnyt perunasalaatin. Heittelen sekaan milloin mitäkin, nyt varmaan perusainesten kuten sipulin, suolakurkun ja tavallisen kurkun lisäksi hillosipuleja, kun niitä näkyy kaapissa olevan. Ja perunasalaatti tehdään meillä ehdottomasti kermaviiliin. Nam!

Ja on kuohuvaakin löytyy kaapista, tietysti. Minä olen menettänyt sydämeni tälle ihanalle Reilun kaupan roseelle, joka lienee ennenkin blogissani vilahtanut. Käytin eilen autoa katsastuksessa ennen iltavuoroani ja samalla reissulla hoidin pitkäripaisen ostokset. Sain katsastajalta hylkäyksen ja myös nälkävuoden mittaisen vikalistan. Ihana autokorjaajani sanoi optimistisesti, että pikkuvikoja, eikä edes tuhottoman kalliita.

Kuva Alkon sivuilta

Pitipä muuten oikein googlata mistä tuo lempinimi "pitkäripainen" on saanut alkunsa. Muistelinkin, että arvailuja olisi ollut siihen suuntaan, että kontillaankin pääsisi sisälle. Totuus on kuitenkin paljon koruttomampi. Minä olen sen verran vanha, että välillä muistelen niitä aikoja kun itsepalvelusta ei Alkoissa ollut puhettakaan. Eikä paljon palvelustakaan, sen puoleen. Oli muuten hankala ostaa erästä silloista valkoviinisuosikkiani: Rüdesheimer Rosengarten ja siihen vielä piti luikauttaa rypäle päälle kun en tiennyt mistä rypäle alkaa ja nimi loppuu: Müller-Thurgau

Ja senkin muistan, kun äitini tuli kylään ja menimme ostamaan valkoviiniä. Äitini kysyi retorisesti, että "Missähän se Ping-viini oikein on?". Esikoinen, rattaissa, osoitti myymälän perälle ja sanoi kirkkaalla ja kovalla äänellä: "Se on tuolla reunimmaisena". Auts.

2 kommenttia:

  1. meillä on välillä edelleen (melkein 3v jälkeen) keskustelua siitä kuinka lapset haluisi, että kaikki rakkaat ihmiset asuis samassa kodissa, ettei tarvis ikävöidä aina isiä tai äitiä. ja kuinka joskus tulee ikävä äitiä, vaikka onkin äitilässä, kun tietää kohta menevänsä isilään. siinä äidin sydämeen sattuu, kun ei voi millään auttaa lasta surussa - vain kuunnella ja selittää uudelleen ja uudelleen :)

    hihii, ihana tuo viimenen esikoisen suusta -juttu :D
    mulla hieman samantapainen juttu: oltiin leikkikentällä lasten kanssa, mulla vichy-pullo mukana. Kiira (4v) huusi kirkkaalla äänellä jossain vaiheessa: "tässä on äiti tää sun siideri-pullo!" *nolostus* "se on kyllä ihan vichya..." :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi lasten suusta ;-)

      Meillä on nyt tosiaan vasta vähän yli puoli vuotta erosta, ja ihmeen hyvin siihen nähden on mennyt. Asiaa varmaan puidaan jatkossakin - aivan kuten teilläkin - erilaisissa tilanteissa. Ja kyllä, sydämeen sattuu välillä, mutta sitten taas muistaa, että aika tasapainoisia nuo näyttävät kaikesta huolimatta olevan. Ja että näin on kuitenkin parempi!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana