Kukkuu

Tulin kurkistamaan teitä näin maanantain ja uuden viikon kunniaksi.

Vaikka olo on kuin tuolla kaverilla, naama rutussa, vähän tärähtänyt ja väsy... 
Mutta sisulla mennään. 

Leppeämpiä tuulia toivoen

No nyt on taas sitä itteään mutta toki hyvääkin elämässä.

Tuo syöppö on saanut kaksi isoa asiaa mutustettavakseen. Jospa se (ja minä toki myös) saisi ne pilkottua pienemmiksi, jollei sitten ihan kokonaan katoamaan.

Toinen liittyy työhön ja toinen kuopuksen altistukseen. 

Mutta keskitytäänpä niihin hyviin:

ihanat ystävät

kirpparikahvila, jossa myös ihania ystäviä ja uusia tuttavia

kollegat töissä - toiselta sain nämä suloiset Jonsukat

Se, että voimme ja osaamme lapsen kanssa puhua asioista, ja se, että kissat eivät sittenkään olleet kadonneet vaan pelkästään maastoutuneet:

tai teeskentelevät ohrasuurimoita

Kaikesta huolimastta mukavaa viikkoa teille ♥

Ojasta noustaan!

Kirjaimellisestikin. Onnistuin kuopusta kotiin hakiessani liukastelemaan ojaan aikalailla viime metreillä. Mennessä lähikaupunkiin vielä testasin jarrutellen, että ei ole liukasta, mutta paluumatkalla luotin sitten liikaa tuntia aiemmin tehtyihin testeihin ... ja vedin kurvin suoraksi väkkäräksi, kun renkaissa ei ollut pitoa sitten yhtään. Lupsahdimme oman puolen penkkaan tiukasti, mutta kuitenkin vauriottomasti. 

Ystävä asuu penkasta n. 100 metrin päässä, joten soittelin hänen miestään apuun. Tulikin, ja paikalle oli sitä ennen ehtinyt naapuri - joka nappasi kuopuksen omaan kyytinsä ja vei jo etukäteen kissoja rapsuttelemaan - ja tulossa olleen miehen veli. Veljesten ja hiukan liian myöhään paikalle sattuneen suola-auton avulla Pösö putkahti nätisti penkasta pois ja matka jatkui kotiovelle asti. Tosiaan ilman vaurioita, ja vieläpä liki ilman säikähdystäkin. Totesimme kuopuksen kanssa, että vauhti kun kuitenkin oli niin pieni, ja kaikki kävi varsin nopeaan, ei ehtinyt edes oikein säikähtää. Hyvä niin ja onni onnettomuudessa!

Tämä vuosi on muutoinkin myös ojasta nousun vuosi. Täytyy olla, koska se ei yksinkertaisesti voi olla paskempi kuin edellinen. 

Lisäksi tänä vuonna täytän 50 vuotta ja sen kunniaksi suuntaamme taas ystävän kanssa sinne, missä shindon loppurentoutuksessa aina kävin:

Se sielunmaisema

Ihana, kun on jotain, mitä odottaa!

Shindoa meillä ei enää ole, mutta aloitan joogan tammikuussa. Se muutti parahiksi uuteen päiväkotiin vanhan koulun salista, ja nyt pystyn hengittelemään ja rentoutumaankin. Aika mukavaa!

Ja sitten ruumiinravintoa
- tämän käytävän päässä luvassa.
Odotan niitä juuuustoja!

Töissä on ollut paljon muutoksia ja yhtä mullistusta vedetään parhaillaan toisen kollegan kanssa välipäivien apinanraivolla. Tai itseasiassa kyllä varsin hyvässä hengessä ja hyvällä tsempillä. Ovet saamme varmasti auki loppiaisen jälkeen tiistaina kuten suunnitelma oli. 

Muita muutoksia tehdään ja suunnitellaan sitten yksi kerrallaan. Työpsykologilla käynnistä jäi mieleen ajatus siitä, miten omalla asenteella voi tehdä paljon. Voi jäädä sinne kuopan (tai ojan...) pohjalle märehtimään, tai sitten voi ottaa suunnan eteenpäin ja koittaa mennä niillä edellytyksillä mitä on.

Se on välillä helpompaa, välillä vaikeampaa, ja varmasti sellaista "yksi eteen kaksi taakse" -askellusta, mutta saa ollakin. Pitää olla itselle armollinen.

Lopuksi ehkä tälle vuodelle itselleni taas tyyneysrukous muisteltavaksi:

"Suo minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, 

 rohkeutta muuttaa ne, jotka voin,

    ja viisautta erottaa nämä toisistaan."

Sellaista uutta vuotta täälläpäin maailmaa!

Hartioiden välissä on ajatusten koti

Olo on kuin tällä kissalla

jolla unohtui kieli ulos suusta.

Minulla unohtuisi varmasti pääkin matkasta, jollei se olisi niin tiukasti hartioilla kiinni.

On levättävä!

***

Hartioiden välissä on ajatusten koti, sanoi muistaakseni Kari Hotakainen. Kauniisti sanottu, mutta juuri tällä hetkellä minun ajatukseni eivät ole kovin kauniita. Olisin mieluusti kokonaan ajattelematta, mutta ikävä kyllä ihmisen mieli ei toimi niin.

Se talviuni

Sain kaverinkin talviunille...

Mukavaa maanantaita, minulla vielä lepoloma jatkuu.

Ystävät

Silloin kun itsellä on vaikeaa, ovat ystävät kullan kalliita. Ja te ♥!

Katsokaapas, miten osuvan kortin
(ja kukat) sain ystävältä!

"Kiirettäni kauhistelin, voivottelin vaivojani. 

Muistin luetella flunssat ja korvatulehdukset. 

Kirosin huonot säät. 

Kun minun olisi pitänyt kertoa kuinka tärkeä sinä olet minulle"

Talviunille

Minä taidan vetäytyä talviunille. Hurisevat kissat kainalossa. Eikö ole aika söpöä?

Tässä molemmat sylissäni

Kirkasvalolamppu on  viritelty jo viikkoja sitten, talviaikaan siirtyminen vain pahensi asiaa, koska en ole hereillä silloin, kun lisä(luonnon)valoa olisi tarjolla. Aamut ovat kylmiä ja autoa pitää raapata. Huomenna on pakko ostaa paitsi peite autolle niin myös "rautamehua" ja ehkä b-vitamiiniakin. 

Kaikki konstit käyttöön!

Mutta jos minusta ei kuulu, niin olen vajonnut talviuneen...

Kukkulan kuningas

Minun viikonloppuni oli kyllä liki yhtä löysä kuin kuvissa esiintyvän kissan. Eilen sentään raahasin luuni pyhäinpäivän kunniaksi hautausmaalle ja kappeliin. Luvassa oli lohduttavia lauluja. En ymmärrä, miksi tungen itseni näin kauas mukavuusalueelta. Kappeli on kaunis, samoin hautausmaa tunnelmallinen, mutta minä en ole vähääkään hurskas taikka kristillinen ihminen. Olisihan se pitänyt tietää, että repertuaari on melko harras. Mutta ei se mitään, puitteet olivat upeat, samoin akustiikka, ja laulukin kaunista. Kai sitä voi nauttia tällaisesta ihan omalla tavallaan?

Rentona ja pahaa aavistamatta...

Muuten olen oikeasti vain ollut, loikoillut ja lukenut. Rapsutellut kissoja ja ollut onnellinen, että minulla on niin ihanaa, hempeää ja hurisevaa seuraa. Nuo tulevat syliin, kiehnäävät ja puskevat. En ole ollut yksin.

Äh, mitä sä kuvaat?

Meillä on olllut töissä aika hurja vuosi, ja saa nähdä, tuleeko seuraavasta sellainen myös. Olemme keskellä kaikkien aikojen tiukimpia talousarvioneuvotteluja (no, emme oikeasti, mutta minun aikanani, ennen kun tulin kuntaan, on ollut myös sellainen aika, että yt:t ovat oikeasti olleet pelottavat ja todellisuutta). 

Hohhoijaa tätä söpön kissan elämää.

Tänään kuopus tulee kotiin ja sitten alkaakin taas arki. Tosin minä lepään vielä huomisenkin, olen ollut vähän huonossa hapessa viime viikot. Nelipäiväinen viikonloppu tuolloin tällöin korjaa tilannetta. 

No poseerataan sitten!

Oliko sinun viikonloppusi voimaannuttava?

Mitä ihmettä?

Kaupan kissanhiekassa on jotain vikaa:

***

Tulin vain ilmoittamaan, että elossa olen.
Väsynyt, mutta kissojen rapsutus auttaa. Ja he auttavat arkisissa askareissa.

♥

Elämä kantaa

Meillä oli tänään sadonkorjuutapahtuma kirpputori-kahvilassamme. Todella mainio päivä, kivasti myyjiä ja asiakkaita. Hyvä tunnelma ja upea porukka. On ilo olla mukana, kuulua johonkin. Olla osa yhteisöä. Tarkoitan nyt koko tätä pikku paikkakuntaa, en pelkästään talkooporukkaamme, josta siitäkin on tullut lyhyessä ajassa varsin tärkeä osa elämääni. Samoin kuin koko paikasta. Turvapaikka myrskyjen keskellä. Sellainen, jossa voi olla aika lailla oma itsensä. Välillä vaisu, toisinaan riehakas. Höpötellä. Olla hiljaa. Tavata ihmisiä, mutta sitten myös lähteä, kun sosiaalisuus käy introvertille ylivoimaiseksi. 

Ystävä sujautti vitosen ja sanoi "Osta itsellesi kukkakimppu".
Ostin salaatin (kasvisten myyjältä) ja sain kimpun alehintaan,
salaatti ja kimppu yhteensä viisi euroa.

Kevät oli melkoisen raskas, eikä kesäkään tuonut tarvittavaa helpotusta. Itse asiassa kun tarkemmin ajatteleen, hässäkkä alkoi kehkeytyä jo viime loka-marraskuun vaihteessa, keväällä se vaan eskaloitui. Tällä hetkellä työn iloni on kadoksissa ja paljon muutakin. Muun muassa motivaatio. Välillä elämänilokin tuntuu olevan hakusassa. 

Niinpä on ollut aika ja aikaa miettiä elämää, syntyjä syviä. Sitä, mitä minä oikeasti haluan ja tehdä liikkeitä siihen suuntaan. 

Ystävältä lainassa olevista Hyvin mielen korteista tulee ajatuksia herättäviä lauseita. Juuri nyt vuorossa olivat "Luotan sisälläni olevaan tietoon" ja "Luon mielessäni unelmani todeksi".

Haluaisin ajatella ja uskoa, että elämä kannattelee!

Ää-ä

Vaikka lomaa on ollut enemmän kuin koskaan, pidempään kuin koskaan, ja vielä huominen jäljellä, niin en minä kyllä ole vielä valmis töihin ja arkeen. En sitten millään, jotenkin, tänä vuonna. Koskaan ennen ei ole ollut tällaista oloa!

On ollut hankala talvi, paljon muutoksia, osa niistä tehtynä ja osa vielä edessä. Se tekee paluusta haastavan. Joku muutos on hyvästä mutta toinen taas ei niin mieleinen ja kuluttaahan se, aina, muutos. Uudet asiat, uudet kuviot. Selittänee yleisen työahdistuksen ja vastentahtoisen lomaltapaluun?

Ystäviltä sain ihania kukkia syntymäpäivänä,
koitan ammentaa niistä voimaa.

Voimaa on ammennettava arjessa pienistä asioista, terveellisemmistä elämäntavoista (taas kerran) ja niistä jutuista jotka sujuvat ja ovat hyvin.

Täytyy silti vielä nauttia huomisesta, viimeisestä lomapäivästä. Ja koittaa ajatella, että lasku on pehmeä, edelleen. Kaksi päivää töitä ja sitten taas viikonloppu. 

Sorvin ääreen

Vaihteleva viikon alku. Töihinpaluu ei ollut suoranaisesti kaaosta, mutta ei kyllä ihan sieltä keveimmästä päästä kuitenkaan. Säät muuttuivat helteistä koleiksi melkein yhdessä yössä. Eipähän tarvitse haikailla työpaikan ikkunasta että olisipa ulkona.

Auto on luottokorjaajalla ja minulla on ollut  ystävän auto lainassa. Hän itse oli kesäreissussa. Auton lainaan kuului myös mökin avaimet hanskalokerossa. Ensimmäisen arkipäivän jälkeen ajatukset pyörivät työasioissa ja kulkivat kaoottista rataa. Mietin, että mikähän auttaisi ja totta kai: rauhallinen saunomishetki puusaunassa, mökillä, luonnonhelmassa. Houkuttelin ex tempore toisen ystävän mukaan ja oli kyllä onnistunut ilta. Ihana naisten sauna ja puhtaina ja virkistyneinä palasimme kotiin iltapalalle, lukemaan ja nukkumaan.

Kamera ei ole kulkenut mukana, siksipä kuvitus-
kuvana kirppariostos: tuo makea riipus, 0,50€.
Korvikset olivat jo ennestään.

Tänään tuntui jo vähän helpommalta työsaralla ja entisestään helpottaa ajatus, että torstaisen iltavuoron jälkeen painan oven kiinni perässäni. Seuraa kuusi vapaata. Jotenkin tuntuu, että tämä pehmeä lasku on nyt enemmän kuin tarpeen, ettei pitkän loman vaikutus aivan heti nollautuisi ja tässä jaksaisi pitkän syksyn ja talven. Huokaus.

Loma loma loma loma!

Ihan kohta se alkaa!
Loma!
Todella odotettu sellainen. 

Ystävä tuli eräänä iltana piennarten kautta,
toi kimpun, pullon skumppaa
ja vielä naapurinrouvankin mukanaan.
Aika ihanaa♥♥♥

Viimeinen puoli vuotta on ollut töissä melkoista vääntöä, ja takki on välillä ollut aivan totaalisen tyhjä. Normihommat ja siihen päälle omatoimikirjaston suunnittelua ja kaikenlaista muuta hässäkkää. Vasta viime viikoina, ehkä ensimmäisen, viikon kestäneen lomapätkäni kohdalla, hoksasin, kuinka poikki oikeasti olenkaan. Käsi on rikki, unet häiriintyneet, ammatillinen itsetunto hukassa ja vielä vähän muutakin kivaa siihen päälle. 

Tämän viikon kirjasto on jo ollut kiinni, olemme valmistelleet remonttia, muuttaneet työhuoneiden paikkaa, purattaneet vanhan tiskin ja palaveeraneet uusien naapurien kanssa. Tämän päivän agenda on uusi palvelutiski ja verhot ja pieni järkkäily. Sitten loppu jää muille, remontti, atk-hommat, sähkötyöt. 

Minä aion levätä, olla ajattelematta mitään työhön liittyvää, nukun pitkään, luen, nautin ulkoilmasta,  kuopuksen seurasta, ystävistä, kirpparikahvilasta, kesästä. 

Päässä soi "kesä on kreisiiiii"...

Aion jatkaa

hyväksi havaitulla linjalla eli ihan pihalla. On viimeinen lomapäivä tällä erää, ja täytyy sanoa, että ihan hienosti pääsin kyllä työasioista irti. Nyt ne tosin hiipivät pikku hiljaa mieleen ja ensimmäistä kertaa ehkä ikinä ahdistaa mennä töihin. No, kaksi viikkoa, joista toinen normitöitä ja suunnittelua, toisen sitten jo kirjasto on kiinni ja aloitamme huseeraamisen. Meille tulee uusi tiski, työhuoneiden paikat vaihtunevat ja muutakin pientä mylläystä on luvassa. Apuakin toivon mukaan. Sitten neljä viikkoa lomaa putkeen! Jaksaa jaksaa!

Varjoisa keidas aurinkoisen päivän aamuna.

Tänään kuitenkin istuskelen ulkona, luen, koitan vielä nauttia vapaasta ja illemmalla käväisen ystävän luona nimipäiväkahveilla. Kuopus lähtee hetkeksi isälleen, tulee juhannukseksi kotiin. Ajatelkaa, juhannus on ihan pian! Ja tämähän tarkoittaa, että ensi viikko on lyhyt viikko. Jee! Kyllä se tästä!

Loma!

Eilen alkoi viikon loma. Aika odotettu sellainen. Tänä keväänä on ollut kaikenlaista säätöä töissä ja se vain jatkuu, joten pieni breikki on nyt enemmän kuin paikallaan. Sitten jatketaan muutama viikko ja heinäkuussa lomaillaan neljä viikkoa putkeen! Se on enemmän, kuin minulla koskaan on ollut. Yleensä olemme vuorotelleet kollegoiden kanssa ja limittäneet lomia myös kuopuksen isän kanssa. 

Syksyllä tulee 14 vuotta täyteen tätä pestiä, joten onhan se jo aika vähän irrottautuakin, edes kuukauden ajaksi! Ja täytyy myöntää, että nyt tulee tarpeeseen. Työ on yleensä ihanaa, leppoisaa ja antoisaa. Viime aikoina se ei ole juuri ollut mitään noista. On vähän kerättävä voimia, mietiskeltävä ja ennen kaikkea levättävä. 

Kuva, jonka lähetin kuopukselle.
Hampsteri näyttää tässä kuulemma hevoselta?!?

Kuopus tulee huomenna isältään, mutta sitä ennen minä rentoudun, huolehdin vain itsestäni. Lepään. Luen. Nukun. Nautin!

Voitto kotiin

Suomi voitti jääkiekon välierissä Ruotsin ja minä varmaan myös - työpaikan "taistossa". Mikäs sen makoisampaa!

Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto, tai jotain.

Oikein rattoisaa viikonloppua toivottelen. Jospa minäkin nyt nukkuisin ja lepäisin ja rentoutuisin. 

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

Kuopus pomppi sunnuntaina trampalla kaverinsa kanssa ja minä päätin valmistaa itselleni iltapäiväkahvit. Aika leppoisaa.

Paitsi että kun olin kantanut tarjoittimen terassille ja kuvannut sen kaveri lähti käymään syömässä kotona ja kuopus totesi, että hänelläkin olisi nälkä. Ja hyvä kohta syödä samaan aikaan toisen kanssa, kun oli tarkoitus jatkaa temppuilua. Jep. Olihan se. Tavallaan. Mutta pois minun ihanasta kahvihetkestäni. Grr!

***

Töissä koitan näyttää iloista naama vaikka taustalla on sen sortin työahdistus, ettei paremmasta väliä. Muutoksia, isoja juttuja, organisointia ja paljon avoimia asioita. Nämä tulevat jopa kotiin, uniin, öihin. Lähinnä koitan hengitellä ja olla ajattelematta. Ja töissä näytän iloista naamaa...


***

Tuo ylemmän kuvan kirja on luvussa nyt ja vaikuttaa hyvältä. Sitä oli myös tämä alempi, Tulenarkoja asioita. Siinäkään kaikki ei - todellakaan - ole sitä miltä se näyttää. Suosittelen. Molempia.

Lisää kirjasta täällä

P.s. Mietin pitkään kuinka tuo sukunimi lausutaan. Vastaus löytyi kirjailijan kotisivuilta: (It's pronounced "-ing.")

Ikuinen vappu?

Tää yrittäis nyt vaan jaksaa ja kestää kaiken,

töissä on tiukka tilanne tai paremmin sanottuna tiukkoja tilanteita

kuopuksella kahdet kaverisynttärit tällä viikolla

joka tietysti on ihana asia mutta työllistää minua.

Leirikoulu tulossa, pakkaamiset sun muut...

Stressaa, hartiat jumittaa, puren hammasta. 

Kun asiat eivät ole omissa käsissä ja omasta ammattitaidosta tai järjestelykyvystä kiinni, on välillä vaan niiiin vaikea olla rauhassa ja tehdä parhaansa. Poikkeuksellisesti odotan ensimmäistä kesälomapätkääni kuin lehmä laitumelle pääsyä. Sitä ennen ehtii silti vielä tapahtua paljon.

Onneksi sain kaupasta piristävän pallon. 

Liimaisinkohan tuon loppuviikoksi naaman eteen?

Auttaiskohan?

I'm back

On taasen ollut vähän kaikenlaista ja se vaan jatkuu. Asioita, jotka liittyvät töihin ja joista ei julkisesti voi huudella. Mutta on mukaviakin juttuja. Olin viime yön ystävän luona lähikaupungissa, näimme tooosi pitkästä aikaa. Meillä on varsin pitkä yhteinen historia, olemme olleet kämppiksiä Oulussa joskus 90-luvun ihan alussa. Tiet ovat vieneet moneen suuntaan molempia, ja nyt asumme taas aika liki toisiamme. Oli niin ihana päivittää kuulumisia, höpöttää, olla hiljaa, syödä hyvin ja juoda myös. Olla aivan oma itsensä hyvässä seurassa. Sellaista on ystävyys!

Tuossa viime viikolla tosiaan satoi vallan kamalasti lunta, ja sitten kun se auringossa rupesi puiden oksilta sulamaan, näky oli kaunis. Kuin timantteja olisi ollut oksat täynnänsä. Valoa ja iloa vähän sydämeenkin odottelen. Pääsiäisen odotus toki ilahduttaa, laitoin loputkin koristeet hyvissä ajoin. Sain vähän väriä taas kotiin.

Muutama trulli kävi vielä iltapäivällä, aamun olin poissa kotoa. Illalla puolestaan jännätään vaalien tuloksia. Jotenkin on aika hurja ja pelokas olo. Tuntuu, että tämä maailma on ihan rikki. Mutta ei kai sitä auta kun piiloutua tänne maalle omaan kuplaansa ja jatkaa arkista aherrusta?

Lopuksi vielä kirpparilöydöt.
Pöllörasian saa ystävä nimipäivänään
ja puput kiipesivät seinälle pääsiäistä odottamaan!
Yhteensä 2,5€

Mukavaa viikkoa joka tapauksessa teille.

Vähän on kaikenlaista

töissä ja muutenkin. Isoja asioita, muutoksia, töissä siis. Kotona sitä samaa vanhaa joka kuormittaa.

Meidän hamsterin äiti oli saanut pojan.
Aikas söpö velipoika
(ei kuitenkaan muuttanut meille)!

Paitsi hampsteri ei kuormita, eikä kuopus. Se on ihana ja huomaavainen ja kohtelias. Ja kesäajan aiheuttamasta väsystä huolimatta yhteistyökykyinen ja -haluinen, suloinen. Kuopus siis. Arvostan aivan sairaasti sellaista juuri nyt.

Mutta tulin ilmoittautumaan. Olen hengissä.