Sivut

maanantai 26. joulukuuta 2011

Naisten hommat ja miesten hommat

Vaikka jonkin sortin feministi kai minussakin piilee, ja koitan kasvattaa pojistani tasa-arvon kannattajia ja moniosaajia, on yksi asia joka minulta ei suju.

Kaikki, mikä liittyy autoihin. Uaaaa! Hankin ajokortinkin itselleni vasta 40-vuotislahjaksi ja senkin pakon edessä. Asunto, johon homeongelmien keskeltä pääsimme muuttamaan, sijaitsi sen verran kauempana palveluista, että ei ollut muuta vaihtoehtoa. Olen edelleenki huono kuski ja kammoan ajatusta autokoulun kakkosvaiheesta. Se on edessä keväällä, siitä kuulette vielä, ikävä kyllä.

Tässä eräänä päivänä huomasin, että autoni - todellakin, minulla on nykyään IHAN IKIOMA AUTO, joka erossa vaihdettiin nimiini - toinen etulyhty (vai onko se -valo?) ei pala. Onneksi olen hyvä ulkoistamaan asioita: tiedän, että auton voi pesettää halvalla ulkoa ja sisältä työkeskuksessamme ja meillä on täällä maalla myös kaksi ihanaa autohuoltoa. Talvirenkaat vaihtuivat sukkelaan toisessa ja toinen palvelee jopa niin hyvin, että olen suunnitellut jättäväni katsastuksenkin heidän huolekseen.

(Voiko nainen enempää toivoa: auto ensin tarkastettavaksi ja huollettavaksi, sitten kaveri käy katsastuksessakin puolestasi, ja kun jollei mene läpi, viat korjataan sovittuna aikana?)

Sain hyvää palvelua myös polttimonvaihtoasiassani. Erityiskiitos siitä, että pokka piti siinäkin vaiheessa, kun tuli konepellin avaamisen aika. Damn! Bensatankin osaan kyllä avata mutta mutta... En ole koskaan avannut konepeltiä. Ja miksi olisinkaan, kun en ymmärrä mitään siitä, mitä siellä alla tapahtuu? Heppu löysi itse oikean vivun, tietenkin, ja minäkin tiedän sen paikan nyt.

Minä tiedän mikä on pissapoika, opettelisinkohan sen täyttämisen seuraavaksi?


Tämä pissapoika on tullut s-postiini ja syyllistyn nyt pieneen rikokseen, kun julkaisen sen täällä ilman alkuperämerkintää. Onneksi ensi jouluun on aika pitkästi ja koitan muuten olla tosi tosi kilttinä.


On pakko kertoa, että tuossa lasten kasvatuksessa olen ainakin joiltain osilta onnistunut: yläasteikäinen poikani leipoo ja laittaa ruokaa. Minun jo-valmiiksi-olematon joulustressini kutistui entisestään, kun hän ilmoitti olevansa halukas tekemään Tapaninpäivän ruoat, jotka tarjoamme myös äidilleni ja hänen miehelleen. Syömme lohta ja uuniperunoita sekä Tiramisua jälkiruoaksi.

Minusta tulee joskus jonkun onnellisen tytön tai pojan anoppi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Marjaana