Sivut

lauantai 31. lokakuuta 2015

Kun hiiret on poissa...

Minulla on vapaata kokonainen vuorokausi, alkaen kello 13 tänään - juhuu!!!

"Jätän vessan oven auki, syön juustonaksuja sängyssä." : Kun äidit ovat yksin kotona, unohtuvat kaikki kodin säännöt -kertoo höpölehden artikkeli. No, minun vapaani ei ehkä ole ihan tuommoinen, mutta ei siitä paljoa puutu. Vessan ovea en sulje, ruokaa en laita, ainakaan vaivalloista, koska sitä lajia tulee ihan riittämiin arjessa. Enkä terveellistä. Ehkä juustotortelliineja juustokastikkeessa?

Luen, torkun jos torkututtaa. Käyn kävelyllä jos keli on hyvä, tosin kynttilän vien hautausmaalle joka tapauksessa. Avaan viinipullon, nautin. Nukun aamulla pitkään. Ah!

***

Teimme taas sen perinteisen Halloween-asetelmamme, tällä kertaa hyvissä ajoin, koska kuopus tosiaan lähti isälleen viettämään pyhäinpäivää.




Tuo viini oli muuten minun makuuni, todellakin, eikä siitä tullut ollenkaan huono olo. Joku muukin on sen löytänyt, koska se on ollut aina loppu kun olen sitä sittemmin koittanut ostaa.






Hyvää pyhäinpäivää!

perjantai 30. lokakuuta 2015

Rattoisaa viikonloppua!

Tulin vain toivottamaan hyvät viikonloput.


Ja kertomaan, että nyt meitä on kaksi kummaa kulkijaa tässä talossa:






Iso paha porsas ja pieni kiltti susi?
Esikoinen on shsuht koht norrrmaali.


Lisäksi on ehkä raportoitava eilisen aamun laulut: 

"Kun minä tulin kaapista ulos niin arvaa mikä oli lopputulos?" Kysyin tietysti heti kiinnostuneena, että mikä, jolloin kuopus päästi ison röyhtäyksen. (Myöhemmin selvitin mistä laulusta on kyse ja järkytyin. Jäljet johtivat koulun pihalle. Pidin puhuttelun myös kuopukselle.)

Kun olin tästä selvinnut, esikoinen huomasi, että hänen Multi-Tabsinsa, antihistamiininsa ja maitohappobakteerinsa oli vielä ottamatta. "Heihei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä" loihe hän laulamahan.

Rakastan tilannekomiikkaa ja huumorintajuisia lapsia.

torstai 29. lokakuuta 2015

Kuoleva kukko, Täti Monika ja Fredi*

Eikö sen kellojen kääntelyn pitäisi väsyttää nimen omaan toiseen suuntaan tehtäessä? Miksi minä sitten olen aivan raato koko ajan? Aamulla. Päivällä. Illalla. Töissä koitin taas inventoida varastoa mutta sitä ei pysty tekemään kuin ihan vähän kerralla. Keuhkot, nenän limakalvot ja poskiontelot valittavat tästäkin. Onneksi illalla oli saunan vuoro.

Ja onneksi on piristäviä asioita:

- esikoinen, joka kaameasta jaksosta huolimatta (tekee tuplasti pidempää päivää kuin minä) jaksaa auttaa minua. Olin alun alkaen ajatellut hänen ikivanhan parvensa päätyvän kaatopaikalle tai majamateriaaliksi, mutta yhden kuopuksen kaverin pikkusisko tarvitsee kuulemma juuri sellaista huoneeseensa. Isänsä on puuseppä, joten fiksaaminen ja entraaminenkin onnistuu. Tämä tarkoitti vain sitä, että osat piti viedä lämpimään varastoon sen sijaan, että ne olisivat lojuneet pihalla. No, ehkä minä kehtaan pyytää raadosta vaikka kympin ja sitten ei moinen raahaaminen enää haittaakaan ollenkaan.

- kuopus, jonka seurassa ei tule tylsää. Saunassa oli taas hulvaton meno ja aamuisinkin on.*

- puput, jotka pöhköillä tempauksillaan saavat minut nauramaan joka päivä. Ja lässyttämään (vihaan lässyttäviä ihmisiä) kun ovat niin turkasen söpöjä.

Katsokaa vaikka:


Kukas se hameen alta kurkistaa?



Niin, ja kuopuksen huoneen uusi sänkysysteemikin tekee minut onnelliseksi. Minulla on ruhtinaallisesti tilaa sekä ylös- että sivulle päin, entiseen verrattuna. Viime yönä annoin kuopuksen kavuta laskeutua viereeni, kun tänään on lähtöpäivä. 

*Kotijukeboksini lähtee siis tänään isälleen. Aamut ovat hauskoja, lasta laulattaa. Medley voi mennä vaikka näin: "Kukkoni kuoli komea... ei se enää laula kokodii kokodaa... Kas näin heiluu peppu, ja peppu heiluu näin... pylly vasten pyllyä pum pum, siinä sitä jotakin on!"

Kuinka minä nyt pääsen sängystä ylös? No, onneksi ei enää tarvitsekaan, tänään on tämän viikon viimeinen työpäivä. 

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Terveisiä Ylöjärvelle

Järisyttävä väsy. Eilen olisi ollut töiden jälkeen esimiesinfo aiheesta henkinen ja fyysinen jaksaminen. Olin jo  hommannut kuopukselle hoitopaikan koulun jälkeen, mutta arvatkaa mitä? En pystynyt, en henkisesti enkä fyysisesti, menemään paikalle. Sen sijaan kömmin kotiin ja otin tirsat. Luulen, että se oli nyt oikea vaihtoehto sen sijaan, että olisin mennyt pariksi tunniksi paikkaan josta saan oireita. Kuopusta hakiessa näin vajaan viikon vanhan vauvan, joka oli nimetty Minijytkyksi. Pieni se oli silti, vaikka kaksi kertaa isompi kuin kuopus syntyessään. Miten sitä ei yhtään muista kuinka onnettoman pienestä sitä pitää ihmisen alun ponnistaa?


Kuopus muutaman tunnin ikäisenä


En meinaa tottua siihen(kään) että iltapäivällä viiden jälkeen tulee pimeää. PIMEÄÄ!? Lisäksi kiristyi pakkasen puolelle jo heti auringon laskettua. PAKKASTA?!? Ei muuten yhtään auta väsyyn, mutta osaan hidastaa ja ottaa rennosti. Nyt on sen aika.


***

Pitkään aikaan en ole käynyt katsomassa hakusanoja joilla blogiin on päädytty. 

vetokoukku pallit

ylöjärven panomies


Ehkä ihan hyvä niin... 

tiistai 27. lokakuuta 2015

Hullun hommaa?

Heh, nyt alkaa mennä jo hörhöilyn puolelle, mutta en voinut itselleni mitään. Luin pienen artikkelin, jossa kerrottiin, että suuri osa avocadon ravinteista on sen siemenessä. No enpä todellakaan ole koskaan ennen edes ajatellut moista, mutta nyt intouduin goolaamaan ja löysin tietoa miten siementä voisi käyttää. Jotenkin siinä sunnuntain toimettomuudessa tartuin heti toimeen raastinrautaan. Siemen muuttui tosi pian hapen kanssa tekemisiin päästyään hassun punaiseksi (tuossa alakuvassa eri aikaan raastetut versiot). Illalla aina ohi kulkiessani pelmuttelin raastetta lautasella ja nopeastihan se tuntui kuivahtavan. Nyt vaan pitäisi keksiä minne sitä tunkisin.





Maanantain aamusmoothieni joukkoon kerkesin jo raastetta piilottaa enkä maistanut sitä oikein mitenkään. Ehkä tätä voi käyttääkin johonkin?

Ja kyllä, tunnen todellakin välillä itseni varsin omituiseksi... ☺ Ja kun samaan aikaan esikoinen harjoitteli kylppärissä nenäkannun käyttöä, oli kyllä meneillään varsinainen friikkishow. 






Avocadosta puheenollen, tein eilen raakaversion avocadopastasta (ja taas raastettiin siemeniä...) En muista mistä olen oman reseptini löytänyt, mutta se muistuttaa tätä. Jälkkäriksi söin sitruksista kakkua, koska pitkästä aikaa jaksoin viikonloppuna leipoa raakakakkua varastoon. Valjun väristä, mutta todella herkullista, kumpainenkin. Jotenkin tämä kellojen kääntely ja alkava pimeä vuodenaika saavat minut taas haluamaan tuoretta ja terveellistä. Harkitsen jopa kevyttä paastoa, mutta se on todellakin vasta harkinnan asteella. 

Vaikuttaako syksy sinuun? Ja jos, niin miten?

maanantai 26. lokakuuta 2015

Ihan Oikea Ongelma

Nostan tänään alkavan Allergia- ja astmaliiton toimeenpaneman Tuoksuttoman viikon uudelleen esiin, koska aihe on tärkeä eikä selvästikään ihan tuttu kaikille. Kyse ei ole mistään "kun mä en tykkää sun hajuvedestä" -tyyppisestä jutusta, vaan paljon isommasta ongelmasta. Asiaan voi paneutua vaikkapa täällä: Klik. Kannattaa aloittaa lukeminen alhaalta ylös mikäli ei kaikkea jaksa kahlata. Se, että hyvin monissa tuotteissa on voimakas haju, voi olla todella hankalaa tuoksuyliherkälle. Pesuaineet tuoksuvat. Huuhteluaineet tuoksuvat. Astianpesuaineet tuoksuvat. Kosmetiikka tuoksuu, shampoo, hoitoaine, saippua, kaikki mahdollinen. Ja sitten tietysti vielä tähän päälle hajuvedet ja partavedet. Nämä hajusteet saavat toiselle hengenahdistusta, kutinaa, ärsytysoireita, pahoinvointia, jopa nenäverenvuotoa. Joku voi joutua eristäytymään ulkomaailmasta kokonaan tuoksujen takia.




Kuva ja lisätietoja täältä.



Lisäksi minä nyt vaan en usko, että jatkuva tuoksujen keskellä eläminen on kovin terveellistä yhtään kenellekään. Miettikääpä: jos nukut huuhteluaiheelta tuoksuvissa lakanoissa yösi ja pukeudut tuosuviin vaatteisiin päivisin. Lisäksi sitten kaikki se kosmetiikka, jolla kuorrutamme itsemme. Ja kirsikaksi kakkuun vielä suihkaus lempihajuvettä. Aikamoinen cocktail!

Minä joudun kiertämään kauppojen pesuainehyllyt kaukaa. Kaikki kotona olevat tuotteet ovat hajuttomia ja ystäväni ovat oppineet olemaan suihkauttamatta hajuvettä meille tullessaan. Mutta ongelma ei ole pelkästään hajuvesi. Myös sellaiset ihmiset, jotka käyttävät vaikkapa kovin hajusteista huuhteluainetta, saavat naamani kutiamaan ja limakalvoni kiristämään. Haju juuttuu kurkkuun ja saattaa olla koko illan ikävä olo sen vuoksi. Joskus joudun tuulettamaan pitkäänkin, kun kuopuksella on ollut tällainen kaveri kylässä. Vielä en ole joutunut käännyttämään heitä ovelta ja toivon, ettei sitä päivää tulekaan.

Tästä syystä toivon maltillisuutta hajustettujen tuotteiden käyttöön. Ja minä en edes ole kovin pahasti yliherkkä.

Jos vielä lisää tarvitsee tietoa, täällä sitä on: Suomen hajuste- ja kemikaaliyliherkät ry:n kotisivu. Klik.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Hyvän mielen uutisia

Mikä ihana uutinen: yli 200 unilelua Rikhardinkadun kirjastossa yökylässä. Klik ja klik. Enemmän näitä hyvän mielen uutisia, kiitos!

Jos törmäät tai olet vasta törmännyt johonkin hyvän mielen uutiseen, paljastathan sen minullekin kommenttiboksissa.






Minun hyvän mielen uutiseni olkoon tämä: K-kauppiaamme tyrkkäsi yllä olevan satsin minulle eilen kassiin seuraavin saatesanoin: "Yksi esittelijä jätti nää maistiaiset ja sä tulit mulle heti mieleen, niin ole hyvä ja hyvää viikonloppua!"

<3

lauantai 24. lokakuuta 2015

Munamies vai Jani-Petteri?

Putous alkaa tänään (ei sillä, että aikoisin sitä välttämättä katsoa). Luin turhan jutun ja tein testin:





Tirsk!

Ei mulla muuta tänään.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Play dvd

Kun esikoinen oli pienempi Andy Rileyn Itsemurhapuput olivat kova juttu. Meillä taisi olla niitä omanakin muutama, mutta kun hankimme lemmikkipuput, taisin laittaa kirjat kiertoon. Nyt harmittaa, sillä kuopuskin löysi ne juuri eilen kirjastokäynnillään luokkansa kanssa. Naurattaa häntä ihan pupuna sikana. En ole aivan varma mitä mieltä tästä olisin - nykyisenä pupun omistajana.






Osa naurattaa minua (kuten tuo alla oleva) mutta jotkut sitten vaan ällöttävät tai tulee sääli pupua.






Joka tapauksessa meillä on nyt inspiroiduttu Rileyn huumorista ja keksitään lisää tapoja kuinka (onneksi vaan sarjakuva)puput pääsevät hengestään. 







Oikeat puput voivat hyvin, kiitos kysymästä.



Vaikka tuo kyllä näyttää epäilyttävän kuolleelta
kahdessa oikeanpuoleisessa kuvassa...


Rentoa viikonloppua itse kullekin!

torstai 22. lokakuuta 2015

Hajupommi

Raha-ahdistus helpotti hiukan: sain tietää, että lapsilisäpäivä onkin jo perjantaina maanantain sijaan. Tässä jo tuli varmuus, että saadaan ruokaa pöytään viikonlopuksi, toisin kuin aiemmin pelkäsin. Sitten vielä sain toisenlaista apua - kiitos kaunis <3 <3. Ihan hassua, mutta näiden juttujen jälkeen minulla soi loppu päivän päässä kaamea Anna Abreun Ayo -biisi: Missä meidän murheet on ... ayo (ei oo). 

Mutta onhan se summa sitten kuitenkin aina vakio. Ajattelin touhunpuuskassani tehdä vähän kokoelmanhoidollista työtä kirjastolla, kun se on erinäisistä syistä ollut vähän retuperällä. Ensinäkin lyhennetyllä työajalla ei ole aina oikein ehtinyt. Sitten meille on muodostunut sellainen pullonkaula varastoon, että kirjoja ei mahdu siirtämään sinne, jolloin tavalliset hyllyt ovat alkaneet pullistella. Piti siis aloittaa varaston harventaminen, mutta sitten taas muistin illalla miksen sitä kovin hanakasti ja paljoa tee. Tulee oireita. Illalla palelinkin sohvalla lämpöpeiton alla, tosin kelikin oli ulkona sellainen, että hyvä ettei räntää vihmonut. 


Kuva ja lisätietoja kampanjasta täältä


Tästä tulee parempi päivä. Ihan vähän varaston raivausta ja sitten lähden viemään Tuoksuttoman viikon mainoksia ympäri kylää ennen kun aloitan viikonlopun heti kohta puolen päivän jälkeen. 

Tuoksuton viikko on ensi viikolla, otathan tuoksuyliherkät lähimmäisesi huomioon!

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Sumuista ja harmaata

Jos eilen tuli savu korvista, niin nyt vaan väsyttää ja turhauttaa. Ahdistaakin. Sääkään ei yhtään piristä.





Se ehkä vähän, että kävin eilen kampaajalla laitatuttamassa kiharat ja tänään on kuopuksen vuoro. Ei, ei, emme suunnittele hälle kiharoita vaan ihan vaan pelkkää leikkausta. Lasku sen sijaan ei ilahduta. Kaikki kasaantuu: talvirenkaat, kaksi keuhkolääkäriä, parturi... Olisi ihanaa, jos joskus olisi sellainen tilanne, että muutama päällekkäinen asia ei keikauttaisi taloutta ihan totaalisesti. Plääh.

No, torstai on - kai taas - toivoa täynnä, ja sitten alkaakin viikonloppu.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Lempinäkymät

Jos eilen katsottiin ikkunasta ulos, tänään kurkataan sisälle. Bongasin Vihreä talo -blogista "lempinäkymä" -haasteen. Minä en osannut päättää, koska tykkään katsella koneella ollessani keittiöstä (tai tarkemmin ruokailutilasta) olohuoneeseen ja toisin päin. Ovat samaa tilaa ja täydentävät toisiaan. Kas näin:












Ehkä tuo sohvanäkymä sittenkin vie voiton, ainakin, jos siellä näkyy joku kirja kädessä 

Pään sisälle ei tällä kertaa kurkisteta, sillä siellä on mustaa ja savuavaa. Tai ei, se savu tuli jo korvista ulos, kai. Ei riitä, että pitää jahkata elatusavun kanssa, nyt sitten säädetään tapaamisistakin. Hohhoijaa, minen jaksais. On tässä talous pyöritettävänä ja pojat hoidettavana. Ihan joka ikinen päivä. Arjessa. 

maanantai 19. lokakuuta 2015

Ruskaa ja ruokintaa

Kymmenen kuvaa kesään -haaste jatkuu. Joka kuun 18. päivä otan olohuoneen ikkunasta kuvan - ja kohta onkin juhannus. Tai sitten ei. Kohta on marraskuu, joka on minulle perinteisesti se kaikkein vaikein ja ankein kuukausi. Joulukuussa piristää jouluvalmistelut ja tammikuussa päivä jo kääntyy pitenemään päin, eikä hyvällä onnella ole räntää ja harmaata vaan vähän pakkasta ja kenties lumikin tuo valoa pimeyteen. Tämä lokakuukin on ollut kaunis. Ruska on komea, aurinkoa on piisannut eikä syyssateista ole vielä tietoakaan. Tai näytti niitä jo syyskuussa olleen, edellinen kuva oli aivan toisenlaisesta kelistä. Näistä on kyllä kiva seurata myös luonnon (ja pihan) muutoksia.





Eilen nimittäin kokosimme ulkokalusteet talviteloille ja kuten kuvasta näkyy, lintujen ruokintakausikin on jo avattu. Yksi tiitiäinen pääsi kuvaankin kun tarpeeksi kauan odottelin. Myös lyhdyt on kaivettu esiin. Kai se talvi sitten saa tulla, talvirenkaatkin jo toimitin luottokorjaajalleni. Laittaa ne vanhojen vanteiden päälle ja sitten kun aika on, voin mennä renkaanvaihtoon lyhyelläkin varoitusajalla.

Tuli siis pihalla pyörittyä tuon projektin parissa, mutta muuten oltiin sitten ihan rauhassa. Esikoinen tuli mummilta - tai siis tuotiin - ja hörpittiin kahvit koko porukalla. Ystäväkin kävi päiväkahveilla. Kuopus kotiutui illansuussa ja ilta menikin haliessa ja matematiikan kokeeseen valmistautuessa. Se jäi väliin ennen loman alkun kun kuopus oli kotosalla. 

Taas se arki saa minun puolestani tulla

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Metsän antimet

Eilen oli oiva keli ja joutilas päivä muutenkin lähteä metsään. Veimme esikoisen junalle (lähti mummille yhdeksi yöksi) ja painuimme heti ystävän kanssa matkaan. Tarkoitus oli poimia vähän suppilovahveroita. Jotenkin olivat sienet nyt hyvin piilossa, pieniä, poimittu tai jonkun otuksen pureksimia, mutta saimme sentään jonkinlaisen satsin kumpainenkin. Istahdimme välillä kaatuneen puun rungolle kahveille, ystävä oli tehnyt eväätkin, ja olihan se reissu ihan täydellinen juuri tuollaisenakin. Ei aina tarvitse saalista tulla niin hirveästi. Voi nauttia luonnosta, auringosta, raittiista ilmasta ja hyvästä seurasta.






Kotona siivosin sienet ja panin ne kylppäriin lattialämmityksen päälle kuivamaan. Kyllä noista nyt yhden alkukeiton jouluaterialle saa. 

On muuten ihana kirja tuo. Mainio suppilovahverokeiton resepti, samoin etikkasienien luottoreseptini löytyy tästä aikanaan poistomyynistä ostamastani teoksesta.

Loppupäivän ja illan otinkin sitten rennosti ja rauhallisesti ihan omassa hyvässä seurassani. Molemmat pojat tulevat tänään kotiin ja alamme orientoitua taas arkeen. Loma loppuu, koulu ja työt alkavat taas. 

lauantai 17. lokakuuta 2015

Pinkkiä ja punaista

Jotenkin se pinkki sitten vaan valtasi enemmänkin alaa, mutta ei haittaa. Onhan se universaalin rakkauden väri. Tosrtai-iltaisen saunan jälkeen papiljotit jäivät keittiön pöydälle pyörimään ja perjantai-aamun tuorepuuro oli sattumoisin samaa sävyä. Punajuuri-omenapuuro - kuulostaa aivan omituiselta, mutta se oli namia. Jopa tuoreversiona, vaikka tuon reseptin kirjoittaja totesi tuorepuurojen olevan - no, kylmiä. Minä tein omani yön yli liottamalla ja lieden sijasta tehosekoittimella suristamalla vähän ohjetta varioiden. Olipas energisoiva ja terveellinen aamupala. Ja hyvä myös. Nälkä tuli joskus myöhään iltapäivällä jolloin suunnistimmekin sinne kiinalaiseen. Meille on perustettu kiinalaista kotiruokaa myyvä ravintola, jota koitamme parhaamme mukaan ainakin esikoisen kanssa kahden ollessamme tukea. 







Hintalaatusuhde sekä palvelu on paikassa erinomainen, meille tehdään aina erikseen kasviskevätkääryleet jotka riittävät minulle sellaisenaan ja esikoinen ottaa sen lisäksi noutopöydästä sen mitä kasvissyöjänä pystyy. Aluksi saimme noutopöydän hinnasta alennusta mutta nykyään pyrin maksamaan täyden hinnan, koska joka kerta pojan lautaselle on ilmestynyt keittiön puolelta jotain mielenkiintoista, nopeaa ja herkullista kasviskastiketta lisukkeeksi. Viimeksi kokki kurkkasi pöytään ja kysyi: "Saako olla tulinen?" ja toi sitten ihanan paprikakiinankaalichilikastikkeen esikoisen lautaselle. Nam, ja mainiota palvelua! Eilen en onnistunut maksamaan täyttä hintaa koska paikalliset yrittäjät olivat tulossa kokoustamaan ja syömään ja kokki oli kiireinen. Lisäkastiketta ei saatu, mutta kuitista huomasin maksaneeni noutopöydästä vain keiton hinnan. 

Illalla jatkui punertava teema, kun ystävä, joka alkuloman oli reissussa, palasi takaisin ja tuli kanssani viettämään iltaa. Punaviiniä, Vain elämää ja höpötystä. Ihan parasta. 

perjantai 16. lokakuuta 2015

Joskus ei vaan löydy sanoja - otsikkoonkaan

Eilistä päivää varjosti ikävä uutinen blogiystävää koskien. Vein kuopuksen heti aamusta bussille ja jatkoin matkaa kaupunkiin hakemaan talvirenkaita ja muutoinkin asioille. Ystävä oli mielessä tämän tästä, jopa lööppi kirkui jotain samasta sairaudesta. Reissun päätteeksi kävin vielä hieronnassa ja ajelin lötkönä kotiin. Loppupäivän ja illan saldo oli aika rento, niin kuin tietysti hieronnan jälkeen asiaan kuuluu. Syötyäni otin puolentoista tunnin tirstat, saunottiin esikoisen kanssa ja nautin pari rentouttavaa viinilasillista. Uuden kirjankin aloitin, sain edellisiltana loppuun Liza Marklundin Rautaveren. Jotenkin valju oli tuo päätösosa sarjalle josta kovasti olen aikanaan pitänyt. Ja tuli kumma déjà vu -tunne. Sitten tajusin, että samanlainen olo oli lukiessa Palokaski-sarjan viimeistä, Venlaa, tässä joku aika sitten. Koko sarjan langat solmitaan taidokkaasti yhteen, mutta itse viimeisen kirjan tarina ja jännite jää vaisuksi. 



Roosan nauhan sijaan ostin roosan kynttilän


Tänään on tulossa toinen rauhallinen päivä. Taidamme käydä kiinalaisessamme syömässä ja ottaa rauhallisesti tänäänkin. Jossain vaiheessa viikonlopun aikana on hoidettava puutarhakalusteet talviteloille, mutta onhan tässä vielä monta päivää ennen kun koulut ja työt taas alkavat...

P.S. Tuossa kuvassa on sellainen pieni veikeä yksityiskohta, että paperi, joka näkyy taaimmaisena, jäi kuopukselta tuohon kun hän lähti isälleen. Piirsi aamulla ensimmäisenä Jumalan (pitkä tukka ja parta, aika tuima ilme myös) mutta sitten pitikin jo kiiruhtaa bussille. Jään odottamaan jatkoa, koska mitään muuta paperissa ei ole, vain vasemmassa alakulmassa Jumala. Niin, ja meidän perheessähän käydään elämänkatsomustiedon tunneilla...

torstai 15. lokakuuta 2015

Jatkuu...

Eilen tuli itku Inside out -leffassa (vaikka se oli kiva sekä minun että kuopuksen mielestä). No, psykologikin pyyhki silmäkulmiaan elokuvan jälkeen. Tuli myös kurja olo, leffateatterissamme on huono sisäilma.






Ja sen jälkeen postia avatessa. Kyllä minulla on ihania ystäviä. Tervehdys ja kirjanmerkki. 






Takapuoli myös. En olekaan koskaan aiemmin saanut terveisiä avomaankurkulta. Kiitos. Molemmille <3

Blogin kirjoittaminen jatkuu taas huomenna. Nyt olen ihan poikki, mutta onneksi on loma ja kuopuskin starttaa heti aamusta tänään isälleen. Jahka saan talvirenkaat ostettua ja kaupunkiasiat hoidettua menen hierojalle ja sitten loikoilen loppupäivänviikon!

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kanarialinnut*

Maanantai-iltana tuli Ylen TV 1:ltä Kanarialinnut -dokumentti sisäilmasairaista. Se oli ihan pakko katsoa, vaikka olin aivan poikki ja ohjelma alkoi "vasta" 21.30. Otin pienet tirsat yhdeksän maissa ja heräsin sitten katsomaan. Kyllä siinä pian uni karisi silmistä ja täytyy sanoa, että kun ohjelma sitten aikanaan yhdentoista maissa loppui, piti unta vähän hakea ja houkutella. Sen verran tuhtia tavaraa tuossa dokumentissa tuli pureskeltavaksi. Paljon tuttua, vähän uutta (minulle), mutta sitäkin enemmän tunnereaktioita. Oli helppo samastua.

Ja helppoa oli taas muistuttaa itselle keuhkolääkärillä käynnin jälkeen illalla, että minulla sentään on asiat ihan hyvin: astma on tasapainossa, lääkkeet tepsivät ja olen hyvässä hoidossa. En joudu käyttämään happimaskia, vetämään avavaa tämän tästä taikka rajoittamaan elämää niin hirveästi kuin dokumentissa nähtiin. Minulla ei ole mennyt koti ja omaisuus (onneksi asuimme vuokralla) eikä edes koko työpaikka. Pystyn vielä tekemään osittaista työpäivää. Toki kaikki lyhennetyn työajan kustannukset jäävät minun tappiokseni, mutta toistaiseksi voin kuitenkin jatkaa näin. Se, mikä dokumentissa minua itketti, oli, että kaikissa tapauksissa sairastuneilla näytti olevan puoliso tukenaan. On siis mahdollista jaksaa toisen rinnalla sairastumisesta huolimatta toisin kuin eksäni aikanaan totesi. Tämä sai minut varsin surulliseksi.



Mörkö Muumilaaksossa


Jos kiinnostuit, dokumentti tulee uusintana lauantaina 17.10. kello 12.20 ja maanantaina 19.10 kello 9.55 alkaen. Myös Areenasta sen voi katsoa vielä kolmen viikon ajan: klik.



*Dokumentin nimi on oivaltava: kanarialintuja käytettiin ennen aikaan kaivoksissa puhtaan ilman indikaattoreina. Kun ne lakkasivat laulamasta, pökertyivät tai kuolivat, tiedettiin, että ilma on käynyt kehnoksi. Nykyajan kanarialintuja, meitä homesairaita, ei vaan uskota niin helposti. Saamme kuulla, etä vika on meillä korvien välissä. Jos itse ei oireile eikä ole altistunut, ei välttämättä osaa ajatella, että sisäilma voi siitä huolimatta olla epäterveellistä myös hänelle.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Lomaa ja lääkäriä

Minä pidän syyslomani kahdessa pätkässä: molemmat viikonloput ovat pitkiä (ensin tämä mennyt  oli perjantaista maanantaihin ja tuleva sitten torstaista sunnuntaihin). Tässä välissä käväisen vähän töissä. Tänään menen iltavuoroon ja huomenna on enemmän sellainen päivystyspäivä, kun paikkakunnallemme tulee eräänlainen kiertue-elokuvateatteri ja kulttuurikollegani on lomalla. Minä olen luvannut olla hollilla jos tarvitsevat apua tai ylipäätään jotain. Ja toki sitten käymme kuopuksen kanssa elokuvissakin, kun ihan melkein kotiin tuodaan. Luvassa on Disneyn uusin Inside out. Minusta on hauska idea irrottaa tunteet omiksi hahmoikseen ja tätä kautta opetella niiden ymmärtämistä ja nimeämistäkin. Näin pitkälle en kuitenkaan menisi: Lasten mindfulness-kurssit. Sain melkein näppylöitä, hrrr.



Kauniit syksyiset värit koristivat matkaamme kaupunkiin


Eilen oli vielä lomapäivä ja se menikin sitten kaupunkivierailun merkeissä. Minulla ja esikoisella oli keuhkolääkärillä käynti. Jätimme kuopuksen matkan varrelle leikkimään kaverin kanssa, niin ei hänen tarvinut tulla mukaan istumaan ja odottelemaan. Esikoisen käynnin syynä oli tulevat kutsunnat ja kirjoitukset myös. Meillä on yleislääkäriltä lausunto esikoisen homeallergiasta, mutta pyysimme myös keuhkosairauksien erikoislääkärin mielipiteen YTL:aa varten, jotta ei tarvitsisi kirjoittaa paikassa jossa aivosumu iskee ja pää ei toimi. Myös armeijan suorittaminen suurimmasta osassa kasarmeista saattaa olla varsin ongelmallista sisäilmasairaalle. Luonnonhomeet kevät- ja syksyaikaan hankaloittaisivat maastokomennuksiakin. Hohhoijaa, isoja asioita molemmat. Eivät selvinneet yhdellä käynnillä, esikoinen joutui seurantaan ja kuukauden päästä menemme uudelleen. Rahan menoa, mutta tärkeä asia, ei auta.

Kuopus kutsuttiin vielä illalla ex tempore toiselle kaverille yökylään jonne riemusta hihkuen menikin. Minä sain vetää vähän henkeä. Tänään esikoiselle tulee kaveri kylään mutta he nyt hoitelevat itse itsensä. Illaksi olivat jopa varanneet kuntamme rantasaunan. Nautiskelkoot siellä, minä saunon kotosalla jahka saan kuopuksen pehkuihin.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Roisimpaa rymsteerausta

Viikonlopun päivitykset olivat pikaisia ja lyhyitä ja sille oli syynsä. Sitä en osaa selittää miksi niin tapahtui, mutta meillä alkoi ihan hirveän ihana mööbleeraus. Ihan tuosta noin vaan perjantaina, syysloman alun kunniaksi. Olimme koko poppoo silloin jo kotona, minä vapaapäivällä, kuopus vatsavaivojen takia. Esikoinen taasen siksi, kun oli ensin torstaina kahdeksan tuntia koulussa ja siihen päälle vielä kolme tuntia teatterissa (jossa ei ole maailman paras sisäilma). Oli aika huonossa hapessa kun tuli kotiin yhdentoista aikaa illalla ja vielä aamullakin. Passitin hänet takaisin pehkuihin ja nousi huomattavasti pirteämpänä sitten lähempänä puolta päivää. Ja hyvä niin, koska minä jalostin kuningasideaa päässäni ja kello neljä päästin sen ilmoille: lähdetäänkö kaupunkiin ja ostetaan kuopuksen huoneeseen uusi sänky?






Ihme kyllä molemmat lapset vastasivat epäröimättä myönteisesti, eikä mennyt kuin kymmenen minuuttia, niin oltiin matkalla. Ja niiden kymmenen minuutin aikana olin varmistanut, että kyseistä sänkyä varmasti kaupassa on, ettei tule turhaa reissua. Kaikki lähti siitä, kun esikoinen ei tarvitse enää parvensa alla olevaa pöytää. Mietimme, että huone olisi paljon avarampi, jos nukkuisi ihan tavallisessa sängyssä. Minulla taasen on kuopuksen puoliparven alla paksu joustinpatja, josta on jalat ruuvattu pois, ja välillä siellä tulee hieman klaustrofobinen olo. Lisäksi kuopus on jo kasvanut liukumäkisänkyvaiheen ohi. Kun sitten ystävä viikko sitten kertoi, että heillä ollaan puoliparvea vailla, alkoi aivomyrsky.





Olin jo aiemmin miettinyt tuollaista kerrossänkyä kolmelle, jonka alaosaa voisi päiväsaikaan käyttää sohvan tapaan. Nyt meillä siis on sellainen, ystävän tyttö sai liukumäkisängyn ja esikoinen nukkuu "maantasalla" minun joustinpatjasängyssäni. Hänen huoneensa rupesi heti näyttämään jotenkin poikamiesboksilta ja paljon lähemmäksi tuli ajatus siitä, että hän totta tosiaan muuttaa jossain vaiheessa kotoa pois. Mutta olihan se kaiken kaikkiaan melkoinen homma: purimme kaksi sänkyä, kokosimme yhden ja muutenkin tavarat siinä vaihtoivat paikkaa. Esikoinen joutui järjestämään kaappinsa ja minä vihdoin kokoamaan kaikki hilloamani toimimattomat kodinkoneet SER-keräykseen vietäviksi. Jotenkin tällaisilla projekteilla on tapana laajeta ja venyä ja kattaa pian koko asunto. Mutta nyt on taas monta asiaa paremmin, joten kannatti siis aloittaa.

Ja kuopuskin siinä sivussa oppi kaksi uutta sanaa: spontaani ja impulsiivinen. En äkkiseltään osannut selittää mitä eroa niillä on. Vai onko mitään?

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Ei ole Koulunäkin voittanutta

...vai onko?

Oi, minä löysin ihanan uutuuden lähikaupastamme. Kuten vasta kerroin, koitan pitää ruokavaliossani muutakin kuin pelkkää tuoretta. Ruis on yksi asia, mitä ilman en voi olla. Niinpä minulla on aina kaapissa ruisnappeja joita napostelen juuston kera tai tiukimpina aikoina ihan vaan voin kanssa. Nytkin olin menossa niitä ostamaan kun huomasin uutuuden: Luomu ohut ruisnäkkileipä. Se pääsi heti testiin ja älkää välittäkö mistään muusta tuossa kuvassa: oikealla lautasen reunalla roikkumassa on juuston alla pieni pala tuota herkkua vielä jäljellä. Pakettikin pääsi kuvaan.






Pelkkää täysjyväruisjauhoa, rakastamiani seesaminsiemeniä, suolaa, eikä mitään muuta. 

Suosittelen. Tai sitten en, koska näihin jää koukkuun!

lauantai 10. lokakuuta 2015

Ei sentään hihhuli!

Tein Hesarista höpötestin: Oletko älykkö, hihhuli, toisinajattelija vai raivopää. Olen kuulemma Lauri. "Olet todellinen taiteilijaluonne. Viihdyt hyvin yksiksesi etkä mielellään pidä meteliä itsestäsi. Luonto on sinulle tärkeä voimavara."



Kuva oli Hesariin napattu täältä



Hauskahan tuo oli, mutta kuva ei ole ihan näköinen.

Mites sulle kävi?

perjantai 9. lokakuuta 2015

Aleksis Kivi tien risteyksessä

Nappasin Konnadonnalta haasteen kun on vähän puissa edelleen tämä oma luovuus ja kekseliäisyys.


1. Jos olisi pakko muuttaa pois nykyiseltä asuinpaikkakunnaltasi, mihin muuttaisit?

Voi kauhistus. Minä en halua minnekään täältä!

 
2. Puuhailetko mieluummin yksin vai porukalla?

Kyllä minä olen sellainen puolierakko introvertti, mutta toki kaipaan aika ajoin seuraakin. Isoissa porukoissa en viihdy, silloin jännitän ihmisiä.


3. Onnistunein lomareissusi?

Hmm, niitä on monta. Toivottavasti tuleva Kreikan reissumme (ensi kesänä).


4. Pelkäätkö käärmeitä?

Pelkään. Tiedän erään, joka uskaltaa sellaisen lapiolla pihaltaan ruopaista ja jo pelkkä ajatus saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin. Hyrrr...


5. Uskotko ufoihin?

En. Minussa on hörhöpuoleni, mutta tässä kulkee raja.


6. Suosikkikirjailijasi?

Todella vaikea valita yhtä suosikkia. Viime aikoina olen jäänyt pahiten koukkuun Verdonin dekkareihin ja Moriartyn kirjoihin.

Kysymys onkin aivan oiva näin Aleksis Kiven päivän aattona. Olenko kertonut, että kun olin teini-ikäinen ja kuljimme ystäväni kanssa samaa matkaa lukioon, treffasimme aina Aleksis Kiven luona? Risteyksessä jossa tapasimme oli punainen kivenlohkare jonka nimesimme Aleksikseksi. (Aleksikseksi?!?)

Kuka lie suu auki selostaa kirjoista?


7. Mieluisin saavutuksesi käsityöalalla?

No näillä ei juuri pääse kehuskelemaan. Paimenta (oi, ikävä iski taas) nauratti taannoin ihan hulluna pesukoneessa kutistamani villatakki. Muitakin surkuhupaisia kötöstyksiä on. Viimeisimmästä tuli kotona yöpaidan päällä lämmikkeenä pidettävä retale. Kun ei istu niin ei istu. En osta lankaa enää, en. 


8. Osaatko soittaa jotain instrumenttia?

Minä?
Pienenä olin haka nokkahuilussa ja saan varmasti universumin koston niskaani kun kuopuksella alkaa syysloman jälkeen musiikkitunnilla nokkahuiluharjoitukset. Soitin minä sähköurkujakin lapsena vähän mutta ei, en minä soita. Minä tanssin!


9. Suosikki ostospaikkasi puutarha-asioissa?

Hmm, minun puutarhaostokseni ovat niin vaatimattomia, että ne hoituvat ihan paikkakunnallemme keväisin kerran viikossa parkkeeraamasta kiertävästä kesäkukkamyynnistä. Amppelikukka paleltui juuri, joten etuovella vaihtui kynttilälyhytaikaan. 


10. Osallistutko Avoimiin puutarhoihin?

Tavallaan. Meidän paikkakunnalla kokeiltiin viime vuonna sellaista omaa erilaista versiota ja olin siellä töissä. Niin mainio kierros oli ja palaute oli positiivista, joten jatkamme harjoituksia ensi kesänä myös. 


11. Suosikkiohjelmasi telkkarissa?

Tällä hetkellä Vain elämää. Vuoden vaihteen jälkeen Voice of Finland. Mukavaa perjantai-illan viihdettä.

Tänään lupasin syysloman alun kunniaksi kuopuksen katsoa Antti Tuiskun päivän kanssani. Minä pidän nyt neljä päivää lomaa ja tiistain ja keskiviikon työskentelen. Sitten on taas neljän päivän vapaa. Ihanaa!

torstai 8. lokakuuta 2015

Eniten vituttaa kaikki

Eipä tässä muuta kuin että oli upeat revontulet yllättäen meidänkin leveysasteilla eilen illalla. Harmi, että minun kamerani ei riittänyt tallentamaan niitä. Sen sijaan saatte tilannekuvaa eilisillalta.




Onneksi ystävä oli seurana.
En sano muuta kuin ex-mies ja elatustuki.
Että sellaista!

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Arki arkinen

Jotkut päivät ovat virkeämpiä kuin toiset. Eilinen oli. Tai siis siihen asti kun väsähdin ja päädyin lorvailemaan loppuillan. Liekö kipakan kylmä aamu vai mikä, mutta oli virtaa ihan toisella tavalla kuin viime viikolla. Meidän mäellä mittari näytti heräämisen jälkeen ihan kunnolla pakkasasteita ja kylilläkin -3 kun pääsimme sinne kahdeksan aikoihin. Sitä ennen piti vähän kaivella lämpimämpää päälle sekä itselle että pojille. Auton olin säätiedotuksen katsottuani viisaasti peitellyt. 

Töissä olin jo toista aamua yksin, kun toinen kollega lomailee ja toinen tuli sitten tietenkin vasta iltavuoroon. Tänään olemme yhtä aikaa ja vietämme kunnon työn päivää jo toista kertaa. Minä ostin hedelmiä ja herkkuja tehdäkseni kahvihetkestä erityisen. Tästä täytyy tehdä perinne. Olen saanut paljon aikaiseksi alku viikon yksinäisinä aamuina ja eilen jaksoin kotonakin. Kuopukselle tuli kaveri, joten laitettuani heille välipalan jatkoin keittiössä. Esikoisella oli taas mysli lopussa, itselleni valmistelin päivällistä ja vähän aamupalahommiakin. (Se tässä tuoreruokailussa oli opetteleminen, että illalla soisi jo vähän tietävänsä mitä aamulla meinaa syödä. Voi sitten laittaa vaikka chian siemenet likoamaan ja ottaa pakkasesta marjoja sulamaan, niin kuin minä tein.) 

Lisäksi pesin pyykkiä ja viikkasin edellisiä kaappeihin. Oranssi takki joutui kuuden kympin pesuun etikan ja soodan kanssa. Saa nähdä miten se selviää, karvakaulus ainakin näytti suht säälittävältä käsittelyn jälkeen. Musta taitaa olla käypänen sellaisenaan. Ja kyllähän tuota toppaa meillä täällä jo aamulla tosiaan lämmikkeeksi tarvitaankin.



Satunnainen räpsy ikkunasta
perjantain Valiomyrskystä




Kun kaveri oli heitetty ulos kotiin, tein vielä päivällisen ja sitten saunoimme porukalla. Liekö viikonlopun kotona oleminen ja rauhoittuminen tehnyt hyvää, sillä olo oli huomattavasti parempi kuin viime viikolla. Kestin hajujakin jo paremmin. Pidetään peukkuja! Saunan jälkeen toki lötkähdin, mutta se nyt oli tarkoituskin. Illalla jaksoin hetken lueskella sängyssä mutta sitten uni vei muassaan. On tämä arki vaan ihanaa!

tiistai 6. lokakuuta 2015

Hellallista herkuttelua

Jatketaanpa eilistä teemaa mutta vähän sallivammalla linjalla. Kuopuksen kotiinpaluun kunniaksi paistoin iltapalaksi pannukakun, enkä mitä tahansa lättyä vaan Maailman Parhaan Pannukakun. Siihen tulee reilusti sekä voita että sokeria. Niin, ja tietysti pelkkiä valkoisia jauhoja. Nautitaan sormet rasvassa joko hillon tai sokerin kera. Kun esikoinen oli pieni, olin varsinainen natsi tässäkin asiassa. Jauhot olivat aina täysjyvää, pannukakun tein soijamaitoon ja makeutin raastamalla siihen omenan... Hih, oi niitä aikoja. Toki meillä edelleen suositaan pastoissa ja leivissä täysjyvää, mutta rajansa kaikella. Kun herkutellaan, sitten herkutellaan. Ei sitä niin usein tapahdu. On ihanaa, kun ei enää tarvitse olla niin ehdoton. Tai terveellinen. Tai terveellisen ehdoton. Tai ehdottoman terveellinen.



Ei ole raakasuklaita nämä. Kuva on kuvituskuva,
pannari meni parempiin suihin!



Minusta tässä uudessa syömisessäni on ihan ylivoimaisesti parasta se, mitä pään sisällä on vuoden aikana tapahtunut. Minulle ei tule huono omatunto syömisistä eikä juomisista. Ei herkuttelusta, ei siitä, jos kun se 80/20% tuoretta/kypsennettyä heittääkin viikonvaihteessa häränpyllyä ja on täsmälleen toisin päin. Se on kuulkaas jotain aika suurta se! Nimittäin kahdeksan edellistä vuotta, koko kuopuksen olemassaolon ajan, olen tarkkaillut syömisiäni, laihduttanut, sortunut ja taas kerännyt voimani uuteen koitokseen. Nyt ei ole mitään sellaista. On vain hyvä olla ja lupa syödä. Se on aivan hurjan vapauttavaa!

maanantai 5. lokakuuta 2015

Hellaton vuosi

Lauantaina nautin lapsettomasta illastani lueskellen, televisiota vilkuillen, herkutellen (mozzarellatikkuja ja jälkiruoaksi minttusuklaata sekä salmiakkia, nam) ja punaviiniä siemaillen. Sunnuntaina oli sellainen olo, että voisi pysytella kutakuinkin tuoreravintolinjalla. Tein päiväruoaksi avocadopastaa tuoreversiona, muuten mehustelin sitä sun tätä. Vaikka olen enemmän keskittynyt smoothieihin ja "ruokaruokiin", välillä teen mehujakin. Niissä harmittaa hukkaan menevä osa, siksi ehkä smoothiet ovat enemmän minun makuuni. 

Mutta kylläpä tuli terveellinen ja puhdas olo, kun muutaman mehun päivän illan aikana itselleni surautin. Minulla on ollut ikuisuuslainassa kirjastosta Greenin mainio kirja Vihermehut, smoothiet ja shotit, mutta nyt tilasin sen itselleni. Olen lakannut ostamasta kirjoja, mutta jokunen näistä tuoreruokaopuksista on kaappiini kulkeutunut. On ihana selata ja inspiroitua, koska tässä ihan kuin missä tahansa ruoanlaitossa tulee helposti jämähdettyä niihin tuttuihin ja turvallisiin resepteihin. Taisinpa muuten tilata myös Suomalaisen alesta Mea Salon Hellattoman kokinkin. Viime aikoina ole löytänyt sieltä muutaman mainion uuden ruokatuttavuuden. 




Niin, minähän kävin tuoreruokakurssin reilu vuosi sitten ja hetken pureskelin kuulemaani. Sitten tilasin valtavan määrän kirjoja kirjastosta, lueskelin ja opiskelin lisää. Hetken vielä mietittyäni päädyin "ainakin kokeilemaan aamusmoothieta, eihän se ota jos ei annakaan". Mutta sitten kävi vanhanaikaisesti. Olen nyt vuoden päivät syönyt osapuilleen suhteessa 80/20 tuoreruokaa (inhoan raakaruokasanaa) ja tavallista ja voin vallan mainiosti. Tuohon 20% kuuluu juustoja, ruisleipää taikka -nappeja, voita ja toisinaan ihan normaaliakin lämmintä ruokaa, kuten kalaa aina kun sitä sopivasti on tarjolla sekä kananmuna tuolloin tällöin. Niin, ja tietty kahvi maitoineen. Se 80% onkin sitten vaihtelevasti kasviksia, siemeniä ja pähkinöitä. Tästä on vissiin tullut elämäntapa, joka sopii minulle, kun ei tunnu menevän ohi. 

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Löytöjä ja löhöilyä

Meille tuli kesällä kuntaan pitkästä aikaa kirpputori. Sieltä voi vuokrata pöydän viikoksi tai pidemmäksikin aikaa ja ainakin aluksi kauppa kävi ihan mukavasti. Pöydätkin olivat kovasti kysyttyjä. Minä olen ottanut tavaksi käydä siellä ainakin kerran viikossa, silloin, kun myyjät ovat vaihtuneet, eli keskiviikkoisin. Välillä nappaamme putiikista mukaan myös paikallista pullaa päivällisen jälkkäriksi. Käyn minä toisinaan muulloinkin, mutta ainakin kerran viikossa. Olen tehnyt monta hyvää löytöä, mutta viime viikon parin käynnin saldo oli hykerryttävä. Monessakin mielessä. 

Olen käyttänyt samaa talvitakkia ainakin viisi vuotta ja se alkaa olla auttamattoman nyppyinen ja nuhjuinen. Vaikka talvella suurimman osan ajasta on niin pimeää taikka ainakin hämärää, ettei ruskeasta villakangastakista hirveän hyvin ole käytön jäljet kilometrin päähän paistaneetkaan, niin varsinkin kaupunkireissuilla on ollut jo pari talvea sellainen olo, että voisihan sitä siistimminkin pukeutua. No, löysin sitten mustan käyttämättömän ohuehkon toppatakin - sellaisen autoilevan naisen version - kolmella eurolla. Ajattelin, että välttäisihän se, vaikka värejä rakastan, ja voisi sen raikastaa sitten vaikka oranssilla huivilla ja kengillä. (Luojan kiitos satsasin aikoinaan kalliisiin hyviin kenkiin jotka vaan pysyvät ja paranevat kun niitä jaksaa lankata.)

Kuinkas sitten kävikään seuraavalla kirpparireissulla: yhdessä rekissä minua odotti suht samanmoinen mutta oranssi takki. Pakko oli napata sekin, kun hinta oli kohtuulliset 4€. Siihen kun lisää revontulihuivin, niin kunnon väriterapiapläjäys on valmis. Annoin Valiomyrskyn retuuttaa ja tuulettaa takkeja ja saatan niitä varmaan myös käyttää, jahka talvi tulee. Tulevalle viikolle onkin jo luvattu ainakin öiksi pakkasta. Hrrr!





Eilen osasin olla kiltisti kotosalla. Löhösin ja loikoilin. Olo alkaa olla jo ihan hyvä. 

lauantai 3. lokakuuta 2015

Myrsky ja möllötystä

Päivän koko kuva:



No ei ihan. Kyllä minä jouduin aamulla käväisemään kaupassa mutta nyt aion pysytellä sieltäkin poissa. Paluumatkalla soitti ystävä ja pyysi kahville. Ihmettelimme maailman menoa ja paransimmekin sitä useammankin kupillisen verran. Hyvät keskustelut ja ystävät ovat elämän suola!

Esikoisellakin oli lyhyehkö päivä ja kävimme sen jälkeen (niin, on se näemmä oikeasti todella vaikeaa olla vaan kotona) kiinalaisessa syömässä ennen myrskyn alkua. Sitten päiväunet, hyvää kirjaa, sauna, Vain elämää. On tämä vain elämää.

Mutta nyt ihan oikeasti on tarkoitus olla vaan kotosalla. Kuopus lähti jo torstaina isälleen ja esikoinen menee tänään perässä. Minä en mene minnekään. En kauppaan. En kenenkään luo. En lenkille, en edes saunaan. Möllötän vain.

perjantai 2. lokakuuta 2015

Ei mulla muuta

Nyt alkoi viikonloppu.





Linnoittaudun kotiin!

torstai 1. lokakuuta 2015

Nyt on lokakuu

ja minusta näkee sen. Ehkä.

Olen pitkästä aikaa aika huonossa hapessa. En meinaa kestää normaaliakaan työaltistusta nyt ja kokoukset, vanhempainillat sun muut ovat sitten jo liikaa. Viime päivinä oirerepertuaariin on tullut uusi "mielenkiintoinen" lisä. Olen ennenkin ollut herkkä tietyille hajusteille mutta pystynyt olemaan ja elämään niiden kanssa. Nyt tämä on räjähtämässä käsiin. Saan oireita asiakkaiden hajusteista, suussa on koko ajan sellainen tunne, kun olisin pessyt sen saippualla. Naamaa kutittaa, henkeäkin ahdistaa välillä. Syyslomalla on onneksi varattuna keuhkolääkäri.

Eilen kollega sanoi, että naamastani näkee, etten voi ihan normaalisti. Lähdin kesken päivän haukkaamaan happea, hoidin pari asiaa ja palasin sitten odottamaan kuopusta. Ilta meni tiiviisti kotosalla ja lueskellessa tätä uutuuskirjaa.






Viikko 44 on muuten Allergia- ja astmaliiton Tuoksuton viikko. Siihen mennessä luen tuon läpi kotaisin ja perehdyn asiaan tarkemmin. Ja - ehdottomasti - otan osaa kyseiseen viikkoon! Onneksi tänään on viikon viimeinen työpäivä. Voisin veikata että viikonloppu kuluu kutakuinkin kotona.