Sivut


tiistai 6. lokakuuta 2015

Hellallista herkuttelua

Jatketaanpa eilistä teemaa mutta vähän sallivammalla linjalla. Kuopuksen kotiinpaluun kunniaksi paistoin iltapalaksi pannukakun, enkä mitä tahansa lättyä vaan Maailman Parhaan Pannukakun. Siihen tulee reilusti sekä voita että sokeria. Niin, ja tietysti pelkkiä valkoisia jauhoja. Nautitaan sormet rasvassa joko hillon tai sokerin kera. Kun esikoinen oli pieni, olin varsinainen natsi tässäkin asiassa. Jauhot olivat aina täysjyvää, pannukakun tein soijamaitoon ja makeutin raastamalla siihen omenan... Hih, oi niitä aikoja. Toki meillä edelleen suositaan pastoissa ja leivissä täysjyvää, mutta rajansa kaikella. Kun herkutellaan, sitten herkutellaan. Ei sitä niin usein tapahdu. On ihanaa, kun ei enää tarvitse olla niin ehdoton. Tai terveellinen. Tai terveellisen ehdoton. Tai ehdottoman terveellinen.



Ei ole raakasuklaita nämä. Kuva on kuvituskuva,
pannari meni parempiin suihin!



Minusta tässä uudessa syömisessäni on ihan ylivoimaisesti parasta se, mitä pään sisällä on vuoden aikana tapahtunut. Minulle ei tule huono omatunto syömisistä eikä juomisista. Ei herkuttelusta, ei siitä, jos kun se 80/20% tuoretta/kypsennettyä heittääkin viikonvaihteessa häränpyllyä ja on täsmälleen toisin päin. Se on kuulkaas jotain aika suurta se! Nimittäin kahdeksan edellistä vuotta, koko kuopuksen olemassaolon ajan, olen tarkkaillut syömisiäni, laihduttanut, sortunut ja taas kerännyt voimani uuteen koitokseen. Nyt ei ole mitään sellaista. On vain hyvä olla ja lupa syödä. Se on aivan hurjan vapauttavaa!

9 kommenttia:

  1. Tuo on loistavaa, että olet päässyt sinuiksi itsesi kanssa! Juuri noinhan sen pitää olla. Ihminen on tyytymätön kaikkeen, jos hän on tyytymätön itseensä ja tietysti sitten jos on tyytyväinen itseensä, maailmakin näyttää paremmalta. Tuolla periaatteella minäkin olen mennyt. Masennuksen ja terapian jälkeen olen ollut itselleni paljon sallivampi. Oikein hyvää viikonjatkoa! ps. Kyllä minuakin kauhistuttaisi ne hirven turpakarvat......meillä kotona syltty tehtiin aina sianpäästä ja sitä kaipaan välillä edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, se syltty... iiik!

      Mut joo, näin on hirmu paljon helpompaa, kun ei tarvi laskea taikka miettiä suupalojaan. Ja sitten se, että on sinut itsensä kanssa, helpottaa kaikkea muutakin. Siksköhän mulla on koko ajan niin hyvä olla kaikesta kurjastakin huolimatta?!?

      Poista
  2. Maailman paras pannari on kyllä nimensä veroinen :)

    Onnittelut tuosta vapautumisesta, mä vapaudun sitten kun saan ainakin 8 kiloa pois :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun piti jo kertaalleen poistaa mun vastaus kun mietin, että saako tällaista sanoa... mutta sanon kuitenkin:

      No se on! (Siis se pannari)

      Ja hei, sulla on paljon paremmat tissit kun mulla, just sen 8 kilon takia ;-)

      Poista
  3. Mie tein kans joskus sellasta maailman parhaan pannarin kuuloista pannaria, mutta en tykännyt kun oli liikaa sokeria. Mutta makuasia.

    Suklaat näyttää herkullisilta ja tuo koivunoksista punottu kynttiläastia hienolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin kaivaa joulua varten taas reseptit esiin, noi oli muistaakseni jotain nougatia tai jotain superherkullista kuitenkin. Kynttiläastian sain ystävän ihanalta hippitytöltä joka valmistui luontoneuvojaksi!

      Poista
  4. Miksi vaivautua tekemään muuta kuin Maailman Parasta - oli se sitte mitä tahansa!
    -a

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana