Sivut


lauantai 17. lokakuuta 2015

Pinkkiä ja punaista

Jotenkin se pinkki sitten vaan valtasi enemmänkin alaa, mutta ei haittaa. Onhan se universaalin rakkauden väri. Tosrtai-iltaisen saunan jälkeen papiljotit jäivät keittiön pöydälle pyörimään ja perjantai-aamun tuorepuuro oli sattumoisin samaa sävyä. Punajuuri-omenapuuro - kuulostaa aivan omituiselta, mutta se oli namia. Jopa tuoreversiona, vaikka tuon reseptin kirjoittaja totesi tuorepuurojen olevan - no, kylmiä. Minä tein omani yön yli liottamalla ja lieden sijasta tehosekoittimella suristamalla vähän ohjetta varioiden. Olipas energisoiva ja terveellinen aamupala. Ja hyvä myös. Nälkä tuli joskus myöhään iltapäivällä jolloin suunnistimmekin sinne kiinalaiseen. Meille on perustettu kiinalaista kotiruokaa myyvä ravintola, jota koitamme parhaamme mukaan ainakin esikoisen kanssa kahden ollessamme tukea. 







Hintalaatusuhde sekä palvelu on paikassa erinomainen, meille tehdään aina erikseen kasviskevätkääryleet jotka riittävät minulle sellaisenaan ja esikoinen ottaa sen lisäksi noutopöydästä sen mitä kasvissyöjänä pystyy. Aluksi saimme noutopöydän hinnasta alennusta mutta nykyään pyrin maksamaan täyden hinnan, koska joka kerta pojan lautaselle on ilmestynyt keittiön puolelta jotain mielenkiintoista, nopeaa ja herkullista kasviskastiketta lisukkeeksi. Viimeksi kokki kurkkasi pöytään ja kysyi: "Saako olla tulinen?" ja toi sitten ihanan paprikakiinankaalichilikastikkeen esikoisen lautaselle. Nam, ja mainiota palvelua! Eilen en onnistunut maksamaan täyttä hintaa koska paikalliset yrittäjät olivat tulossa kokoustamaan ja syömään ja kokki oli kiireinen. Lisäkastiketta ei saatu, mutta kuitista huomasin maksaneeni noutopöydästä vain keiton hinnan. 

Illalla jatkui punertava teema, kun ystävä, joka alkuloman oli reissussa, palasi takaisin ja tuli kanssani viettämään iltaa. Punaviiniä, Vain elämää ja höpötystä. Ihan parasta. 

6 kommenttia:

  1. Papiljotit !! Juuri niistä puhuttiin Pienimmän kanssa tässä viikolla ja hän ihmetteli, mitä ne ovat ja kuka sellaisia enää pitää, kun maailma on täynnä kaikkia vempaimia hiuksia varten.

    No, mummo (=Äitimuori) ja... Marjaana. :D Ja yksi mun työkaveri, joka aamuisin tulee töihin papiljotti otsahiuksissa. Laittaa sen kuulemma vasta töissä, ettei ihan koko työmatkaa se pylpyrä päässä kulje.

    Mutta totta puhuen papiljotit ovat hiusystävällisempiä kuin kaiken maailman polttoraudat, joten Hurraa-huuto papiljoteille. (Ihana sananakin. :))

    Pinkki ei ole kyllä mun väri. Ei ole koskaan ollut, mutta pitääköhän tässä nyt takki kääntää senkin suhteen... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se oo munkaan väri ollut mutta vanha naaraskin voi oppia uusia temppuja.

      Ja papiljotit, uusi temppu on sekin, mun ystävä on vannoutunut papiljotti-ihminen ja mä nauroin sille kun se lahjoitti mullekin noita pyörylöitä. Kuinka ollakaan nyt kun edellisestä permanentista on liian kauan aikaa eikä tukka meinaa asettua mitenkään (muuten kuin pitkin päätä) niin ne on oiva ensiapu. Ja paljon tukkaystävällisempikin, niin kuin kirjoitit. Joten kyllä, mummot ja Marjaana ;-)

      Poista
  2. Mieki söin tänään punajuurta. Olen jo tarpeeksi hyvin unohtanut sen sotkun keittiön lattialta, mikä tuli kun punajuurisosepurkki putos lattialle ja räjähti ympäriinsä, ja ostin kaksi pussillista pieniä sieviä punajuuria. Keitin ja soseutin. Nam.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niistä saa sormetkin ihanan punaisiks... huomasin kiinalaisessa että kädet oli sävy sävyyn paidan kanssa...

      Pääsikö kirosanoja silliin kun sosepurkki putos?

      Poista
    2. Taisin päästellä... ehkä. No just kirjoitin blogiin, että en yleensä kiroile silleen ainakaan (no en normaalisti koskaan sano v-sanaa toisten kuullen) niin kyllähän se karkaa joskus, kun sattuu joku kaamea vahinko...

      Poista
    3. No toi on kyllä just sellainen v-sanan arvoinen kaamea vahinko ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana