Sivut


torstai 29. lokakuuta 2015

Kuoleva kukko, Täti Monika ja Fredi*

Eikö sen kellojen kääntelyn pitäisi väsyttää nimen omaan toiseen suuntaan tehtäessä? Miksi minä sitten olen aivan raato koko ajan? Aamulla. Päivällä. Illalla. Töissä koitin taas inventoida varastoa mutta sitä ei pysty tekemään kuin ihan vähän kerralla. Keuhkot, nenän limakalvot ja poskiontelot valittavat tästäkin. Onneksi illalla oli saunan vuoro.

Ja onneksi on piristäviä asioita:

- esikoinen, joka kaameasta jaksosta huolimatta (tekee tuplasti pidempää päivää kuin minä) jaksaa auttaa minua. Olin alun alkaen ajatellut hänen ikivanhan parvensa päätyvän kaatopaikalle tai majamateriaaliksi, mutta yhden kuopuksen kaverin pikkusisko tarvitsee kuulemma juuri sellaista huoneeseensa. Isänsä on puuseppä, joten fiksaaminen ja entraaminenkin onnistuu. Tämä tarkoitti vain sitä, että osat piti viedä lämpimään varastoon sen sijaan, että ne olisivat lojuneet pihalla. No, ehkä minä kehtaan pyytää raadosta vaikka kympin ja sitten ei moinen raahaaminen enää haittaakaan ollenkaan.

- kuopus, jonka seurassa ei tule tylsää. Saunassa oli taas hulvaton meno ja aamuisinkin on.*

- puput, jotka pöhköillä tempauksillaan saavat minut nauramaan joka päivä. Ja lässyttämään (vihaan lässyttäviä ihmisiä) kun ovat niin turkasen söpöjä.

Katsokaa vaikka:


Kukas se hameen alta kurkistaa?



Niin, ja kuopuksen huoneen uusi sänkysysteemikin tekee minut onnelliseksi. Minulla on ruhtinaallisesti tilaa sekä ylös- että sivulle päin, entiseen verrattuna. Viime yönä annoin kuopuksen kavuta laskeutua viereeni, kun tänään on lähtöpäivä. 

*Kotijukeboksini lähtee siis tänään isälleen. Aamut ovat hauskoja, lasta laulattaa. Medley voi mennä vaikka näin: "Kukkoni kuoli komea... ei se enää laula kokodii kokodaa... Kas näin heiluu peppu, ja peppu heiluu näin... pylly vasten pyllyä pum pum, siinä sitä jotakin on!"

Kuinka minä nyt pääsen sängystä ylös? No, onneksi ei enää tarvitsekaan, tänään on tämän viikon viimeinen työpäivä. 

8 kommenttia:

  1. Toivottavasti sun väsy ei ole oire jostain muusta, vaan on sitä "tavallista"... kun siinäkin on tarpeeksi ihmiselle.

    Pupuista tuli mieleen, että piti kysyä sulta, ymmärtääkö ne kutsun tai muuta puhetta? Siis siinä mielessä niinkuin koirat... se tuli mulle mieleen, kun yks päivä lenkin jälkeen juttelin koirille että "tuleppa tänne niin riisutaan sulta paita", että olis kyllä aika paljon hankalampaa toimia niiden kanssa, jos ne ei mitään ymmärtäis.

    Eipä sitä nyt koirakaan tietenkään tajua muutaku että nyt se kutsuu, ja ehkä se, joka näkee paitaa toiselta riisuttavan, osaa odottaa samaa itselleenkin, mie vain koen luontevammaksi höpötellä tuolleen ku että sanoisin vain "tänne".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon aina ollut kanssa sellainen eläimille höpöttäjä (ja lapsille, ihan pienestä pitäen vaikka jotkut sanoo ettei ne vielä mitään ymmärrä - mutta mä oon vakaasti toista mieltä) mutta puput ei kyllä ymmärrä mitään muuta kuin ruoan perään ;-)

      Ne on sillai ehdollistuneet, että kun mennään niiden huoneen ovelle, tulevat pyytämään ruokaa. Pavlovon puput. Sitten aamulla kyllä kun suljetaan ne häkkeihin, toinen menee ihan oma-alotteisesti, mutta en tiedä ymmärtääkö sekään sen kummemmin kun että "aiemmin tuonne sisälle on ilmestynyt ruokaa, menenpä sinne nytkin katsomaan..."

      Mäkin toivon, että tää väsy menis ohi eikä olis mitään sen kummempaa. Nyt on onneks aikaa nukkua kun huomenna on jo vapaapäivä eikä ole kuopuskaan viikonloppuna laulamassa, eiku herättämässä.

      Poista
  2. Paras laulu ikinä! Kuinka tuo pupu voi näyttää tuossa kuvassa ihan kiukkuiselta vaikkakin hyvin söpöltä?
    Onneksi sinulla on myös niitä ilohetkiä elämässä. Ehkä tämä pimeys vaan väsyttää ihan kokonaisvaltaisesti. Mä olen tällä viikolla joka ilta ollut ihan raato yhdeksältä, kun yleensä menen nukkumaan kymmeneltä. Sitten puoli tuntia myöhemmin ei väsytä enää yhtään, mutta aamulla väsyttäisi sitten illankin edestä. Ehkä tähän kohta taas tottuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku muukin kärsii samasta vaivasta! Vertaistukea parhaimmillaan. Mä sammutin eilen valot 20 yli yhdeksän ja nukuin yhdeksän tuntia. Silti voisin taas ottaa pienet päikkärit - ja ehkä otankin ennen kun menen iltavuoroon töihin.

      Ehkä pupu on kiukkuinen kun mä paljastin sen piilon?

      Poista
  3. Mikä lie vie, mutta minäkin vaivun kooman kaltaiseen jo yhdeksältä. Puolikymmeneltä en enää tajua jos joku puhuu minulle ;-)

    Toivotaan nyt, että tämä johtuu vain kellojen siirrosta ja kohta olemme taas omat itsemme.

    Paras alkaa laulella omia lauluja aamutuimaan, jos se piristäisi =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en saa laulaa, meillä estetään se kaksiäänisellä kovalla mölinällä...

      Mut joo, toivotaan, että tää tästä pian helpottais, koska raatona ei oo kiva olla. Pirteämpää viikonloppua sulle Birgitta!

      Poista
  4. Kiitos korvamadosta :) *pylly vasten pyllyä pumpum*

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana