Sivut


perjantai 23. lokakuuta 2015

Play dvd

Kun esikoinen oli pienempi Andy Rileyn Itsemurhapuput olivat kova juttu. Meillä taisi olla niitä omanakin muutama, mutta kun hankimme lemmikkipuput, taisin laittaa kirjat kiertoon. Nyt harmittaa, sillä kuopuskin löysi ne juuri eilen kirjastokäynnillään luokkansa kanssa. Naurattaa häntä ihan pupuna sikana. En ole aivan varma mitä mieltä tästä olisin - nykyisenä pupun omistajana.






Osa naurattaa minua (kuten tuo alla oleva) mutta jotkut sitten vaan ällöttävät tai tulee sääli pupua.






Joka tapauksessa meillä on nyt inspiroiduttu Rileyn huumorista ja keksitään lisää tapoja kuinka (onneksi vaan sarjakuva)puput pääsevät hengestään. 







Oikeat puput voivat hyvin, kiitos kysymästä.



Vaikka tuo kyllä näyttää epäilyttävän kuolleelta
kahdessa oikeanpuoleisessa kuvassa...


Rentoa viikonloppua itse kullekin!

10 kommenttia:

  1. Kirjoissa tapahtuu välillä juuri niin, että ensin ne ovat hauskoja ja sitten hetken päästä ne vitsit eivät enää naurata. Mun suuri sarjakuvasuosikki on Jere! Tuntuu niin kotoisalta. Hienoa kuitenkin, että kuopus on inspiroitunut omiin piirroksiinsa. Nuo teidän puput ovat niin suloisia! He ovat varmaan tosi hyvät stressinpoistajat, kun heitä katselee ja vähän rapsuttelee.
    Viikonloppuja edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuopus ei ookaan pitkään aikaan piirrellyt, joten tuo oli ihan hyvä inspiraation lähde.

      Puput on parhaita stressinpoistajia - ja pitkät viikonloput. Nautitaan!

      Poista
  2. Tuo kirja on yks niistä, joita en kertakaikkiaan ymmärrä. Liian mustaa huumoria jopa mulle. Ehkä aihe on liian lähellä itseä? Ehkä pupu vain on liian sympaattinen hahmo tuollaisille vitseille imo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kans jotkut menee yli mutta toiset taas naurattaa. Jotenkin tosi ristiriitainen tunne, ja etenkin kun kuopuksen ikäinen sitä lukee.

      Poista
  3. Uh. Uusi tuttavuus, ja pakko sanoa etten olisi näyttäny ennen 18v synttäreitä.
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja uutisilta ei saa suojata?
      Näin me ollaan eri linjoilla asioista!

      Poista
    2. Mutta onko siinä jotain väärää olla eri mieltä. Ei mun mielestä. Eniten inhoan ihmisiä jotka nyökkii kuin kyntöruunat.
      Silti ei heti tarvii olla raatelukynnet esillä - jokainen tavallaan, eikös niin.
      -a

      Poista
    3. Ihan loppukaneettina vielä pakko lisätä, ettei mun lapset koskaan piirrelleet itsemurha juttuja - ei kanien eikä muidenkaan. Ja helevetin paljon satuja ja riimejä niille luin...
      Nyt häivyn.
      -a

      Poista
    4. Sanoinko mä että siinä on jotain väärää? Totesin.

      Sieltä ruunien ja raatelukynsien välistä löytyy kyllä tilaa.

      Poista
    5. Ja jokainen varmaan myös lastensa kanssa tavallaan, eikö vaan?

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana