Itsenäisyyspäivän kunniaksi julkaisen yhden mielipidekirjoituksen poikkeuksellisesti täällä ihan kokonaan enkä pelkkänä linkkinä. Miksi juuri tänään?
Ei pelkästään siksi, että nimimerkki on osuva. Altistus vie myös osan itsemääräämisoikeudesta, siitä, että voi itsenäisesti toimia ja päättää omista asioistaan. Ei voi. Jatkuvasti päätöksiä tehdään meidän puolesta joko korjaamalla tai korjaamatta jättämisellä. Sillä, että ymmärretään tai sitten ei. Että tulee kuulluksi tai sitten ei. Puhumattakaan siitä, että joutuu itsekin jatkuvasti tekemään päätöksiä siitä mihin menee, mitä harrastaa, mitä jaksaa milloinkin altistusrintamalla ottaa vastaan. Yksi teatteri-ilta voi olla katastrofi ja suistaa viikoiksi tosi kurjaan kuntoon. On käytävä siinä kaupassa missä pystyy. Terveyskeskus saattaa sairastuttaa, ei tehdä terveeksi. Taloudellinen ja sosiaalinen itsemääräämisoikeus on jatkuvasti vaakalaudalla. Tai viety.
***
Kotimaansivuilla (HS 27.11.) kerrottiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sairastavuusindeksiin perustuen, että suomalaiset ovat terveempiä kuin aiemmin.
Sairastavuusindeksi kokoaa tiedot kuitenkin vain eräistä vakavista sairausryhmistä. Se ohittaa yhden jatkuvasti kasvavan vakavasti sairaiden ryhmän: epäterveellisen ympäristön vuoksi sairastuneet kansalaiset, jotka sairastuttuaan putoavat yhä useammin sosiaaliturvan, työelämän ja muun normaalin elämän ulkopuolelle. Sairauden voidaan katsoa rajoittavan elämää enemmän kuin yhdenkään mainituista vakavista sairausryhmistä, sillä pahimmillaan ympäristösairaus eristää sairastuneen lähes täysin muusta yhteiskunnasta. Sairaus on vakava, mutta se näkyy harvoin päällepäin, eikä yhteiskuntamme jostakin syystä halua tunnustaa koko sairauden olemassaoloa.
Kun ihminen lakkaa sietämästä mikrobien ja kemikaalien saastuttamaa hengitysilmaa, elämä käy sanoinkuvaamattoman vaikeaksi. Sairastumisen estämiseksi on vältettävä huonokuntoisia rakennuksia ja toisia ihmisiä hajusteineen. On lakattava altistumasta erilaisille kemikaaleille, joita käytetään täysin huolettomasti miltei kaikkialla.
Ei ole totuudenmukaista väittää, että ihmiset olisivat nykyisin terveempiä kuin aiemmin. Ympäristöön kuulumattomat myrkylliset kemikaalit vaikuttavat meihin kaikkiin, mutta uutisointi keskittyy useimmiten vesistöjen ja muun luonnon suojeluun unohtaen ihmisen.
Emme ole erillinen osa luontoa, vaan saamme osamme maailmaan kylvämästämme saasteesta juomaveden, ruoan ja hengitysilman mukana. Tulevat sukupolvet saavat kemikaalit jo verenperintönä äideiltään.
Miksi me ympäristöhaittaindikaattorit, sairastuneet, emme saa ääntämme kuuluviin? Meistä tehdään näkymättömiä. Ympäristöongelmat, joiden vuoksi olemme sairastuneet, ovat kuitenkin terveydellinen ja taloudellinen katastrofi, jos niihin ei puututa huolehtimalla terveellisestä rakentamisesta ja rajoittamalla ympäristöömme päätyvien turhien kemikaalien käyttöä.
Lisäksi olisi suotavaa, että ilman omaa syytään sairastuneista ympäristörajoitteisista kansalaisista pidettäisiin huolta, kuten on tapana useimpien muiden sairauksien kohdalla.
Tuntematon potilas
***
Olkaamme onnellisia itsenäisestä isänmaastamme ja siitä muustakin itsenäisyydestä.