Sivut

maanantai 28. joulukuuta 2015

Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan!

Tässäpä se päivän koko kuva melkein sitten onkin. Valjastimme ruokapöydän palapelin tekoon. Olemme teinin kanssa niin eri rytmissä syömisten suhteen, että saatoimme tehdä näin. Esikoinen söi eilen olohuoneessa ja minä pienessä tilassa tietokoneen vierellä. Että on muuten rentouttavaa puuhaa! Ja emme me nyt liikaa hänen kanssaan asioita yhdessä tee, joten tämä on ihan tervetullutta nyt, kun olemme ihan kaksin. Tulee höpöteltyäkin samalla ja pysyypähän poika poissa koneelta. Välillä.





Tänään hän tosin lähtee mummivierailulle joten minä saan jatkaa palapeliä ihan yksin. Ei vais, jätän sen kyllä yhteiseksi puuhaksemme ja vietämme ystävän kanssa leppoisan illan katsoen Hiljaiset sillat -elokuvaa. Se on ollut meillä projektissa jo vaikka kuinka kauan ja nyt vissiin toteutuu. On mielenkiintoista nähdä, saako leffa samanlaisen vesiputouksen aikaiseksi kuin silloin, kun näin sen ensimmäistä kertaa. Tätini tuli silloin tällöin kulttuurimatkoille Helsinkiin ja kävimme paitsi yhdessä syömässä, teatterissa, näyttelyissä, oopperassa ja milloin missäkin, niin ainakin tämän kerran myös elokuvissa. 

Muistan sen oikein hyvin, koska olin aika vasta eronnut silloisesta pitkäaikaisesta poikaystävästäni ja kokenut hurjan ja huumaavan hullaantumisen, joka ei edennyt alkua pidemmälle. Itkin näitä molempia ja jostain syystä en halunnut tätini tätä näkevän. Järkeilin, että hän huomaa jos pyyhin silmiäni, joten annoin kyynelten valua poskia pitkin pimeässä teatterissa. Ne jatkovat matkaansa paidankauluksestani sisään ja uskokaa tai älkää, pysähtyivät vasta farkkujen vyötäröön. Ainakin suuri osa niistä, koska kun lähdimme elokuvan jälkeen pois, minun puseroni oli napaan asti märkä.


***

Hmm, se vissiin arki alkaa, jollakulla. Minä lomailen vielä loppiaisen yli. Vastahan tässä on alkuun päästy...

16 kommenttia:

  1. Hmm, itsellesi! Täällä ollaan jo sorvin äärellä. Mä olin pienenä tosi innokas kokoamaan palapelejä ja mulla oli niitä paljon. Mutta aikuisena en ole innostunut koko asiasta lainkaan. Pitäisi ehkä joskus kokeilla, näyttää mukavalta.
    Tuo Hiljaiset sillat aiheuttaa aina vesiputouksia. Miten niin ihana elokuva voikaan olla? Oikein mahtavaa elokuvailtaa ja hyvää loman jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, katsotaan miten mulle tänään käy ;-)

      Meillä on aina esikoisen kanssa kivaa kun tehdään palapelejä ja jo mietin, että yritän varmaan vihkiä kuopuksenkin palapelien saloihin, että on sitten kaveri edelleen kun esikoinen muuttaa pois.

      Mukavaa viikkoa sinnekin, tää on sellainen pehmeän laskun viikko - ja seuraava kans!

      Poista
  2. Jep, kymmeneksi pitäisi mennä töihin. Mielelläni menenkin, sillä sitten on taas neljä päivää vapaata ja sitten viikonloppu töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvässä tasapainossa on työt ja vapaat ;-)

      Poista
  3. Siinä on ihan heartbreaking loppukohtaus kääntääkö kahvasta ovi auki vai nou. Eikä sit kumminkaan ja sateeseen jatkaa mies menojaan eikä koskaan enää näy. Voi, voi. Toisaalta parempi niin. Tuskin rouvan elämä kamalan huono oli tutun tylsän arkisen miehen kanssa. Luulen ma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO siinä se putous vasta valloilleen pääsikin, mutta toisaalta taisin kyllä vollottaa läpi koko leffan ;-)

      Poista
  4. Hiljaisia siltoja en ole nähnyt, mutta hiukan vastaava kokemus on Enkelten kaupungista ..

    VastaaPoista
  5. On kuulemma semmonen elokuva, että jos haluaa omia asioitaan itkeä, niin sen elokuvan aikana on hyvä niin tehdä. Muut luulee, että liikutut vaan leffasta, eikä sulla oikeasti ole mitään itkettävää.

    Täällä ainakin on niin kylmä, että a)aremmat kukat varmasti paleltuu lumen puutteessa ja b)aamulenkin jälkeen voi hyvällä omatunnolla pysytellä sisällä. Tehdä talipähkinäjuttuja linnuille ja syödä suklaata ja kutoa sukkaa ja syödä suklaata ja tehdä jääjuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jääjuttuja... hmm, pitäisköhän nyt, kun pitkästä aikaa voisi?

      Mä taidan hypätä ystävän kyytiin ja hoidella vähän kaupunkiasioita, ei tarvi sitten ite keskustaan ajella myöhemmin lomalla. Esikoinen tarvii kirjat ens jaksoa varten ja sen sellaista.

      Ja leffaa itketään illalla ;-)

      Poista
  6. Löysin kirpikselta kesällä kirjan hiljaiset sillat ja luin heti ulkona tuolissa ,ja olen katsonut tvstä ja DVD ltä montaa kertaa myös. Ehkä on kiinni näyttelijöissä se taikaa että he ovat niin luonollisia ja tuntuu kun meidän keskellä eläviltä ihmisiltä. Tuntuu kun se tapahtuu mun kanssa ei elokuvassa ,,,ihana elokuva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sellainen muistikuva mullakin on noista näyttelijöistä, vaikka siitä katsomiskerrasta on ikuisuus. Katotaan miten nyt käy!

      Poista
  7. Voi että , sinullakin on samalainen hobby/ harrastus kun mun miehelläni. Nyt muuton aikana evakkossa ollessaan sai hän kokoon 7 palapeliä a la 1000 palaa. Hän on aina sen tehnyt omassa työhuoneessa nyt muuton jälkeen "muutin hänet" mun luo, isoon olohuoneeni, kun muuten katsotaan siellä vaan tv-tä ja iso huone pysyy käyttämättömänä. Vaan kauneuden takia ei nyt halua enää pitää ja ystävien kanssa me ollaan aina keittiössä kun he tulee ... siellä on ihana rupatella kuuman kahvin seurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei enää oo muita paikkoja kuin tuo keittiön pöytä, se on vähän hankalaa. Ennen oli esikoisen huoneessa ylimääräinen pöytä. Saa nähdä miten jatkossa voidaan noita tehdä. Ehkä lomilla kun kuopus on isällään niin levittäydytään taas keittiöön ;-)

      Poista
  8. Hiljaiset Sillat on mun mielestä niin ihana kirja, että mä en "uskalla" katsoa leffana, koska lähes aina mulle käy niin, että se kirja menee leffasta "pilalle"...
    Mulla on täsmälleen sama kokemus vollottamisesta. Paikkana oli Vanhimman koulustapääsy ja kuvittelin myös, ettei kukaan huomaa, jollen pyyhi silmiä. Jälkeenpäin tajusin, että mulla oli valkoinen paitsikka, läpinäkyvänä ja läpimärkänä napaan saakka :-D
    Mulla ei kestä hermot palapelejä :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla sentään oli musta paita, mutta voin kuvitella sut Miss Märkäpaitana ;-)

      Meille palapelit taas on mitä parasta hermolepoa, heh!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana