Sivut


keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Jou-jou-jou joulu on (kohta) taas

Meillä vielä nopeammin. Enää neljä yötä!

Kuopus tuli maanantaina flunssaisena isältään kotiin. Eilinen päivä meni kotosalla (no, käytiin me terveyskeskuksessa hakemassa sairaan lapsen hoitolappu ja kaupassakin oli pakko tilipäivän kunniaksi käydä kun kaapit ammotivat tyhjyyttään) ja tänäänkin on samaa luvassa. Yksi kirjalista on tosin pakko käydä läpi ja lähettää tilaukset, mutta onneksi se käy nykyään etänäkin. Nyt on vähän niin kuin pakkorauhoittuminen joulun alla. Toivon, että pääsen vielä kuitenkin töihin ja saan muutaman muunkin homman tehtyä ennen kun Ihan Oikea Lomani alkaa. 

Onneksi joulujutut ovat hyvällä mallilla. Lahjat on. Paketoitukin on. Koristeetkin on kutakuinkin laitettu ja ruoat jos ei hankittuna niin ajateltuna kuitenkin. "Aattonahan" me emme poikien kanssa syö muuta jouluruokaa kuin riisipuuron. Se riittää koko porukalle, kun paketeista kuitenkin paljastuu myös suklaata. Tämä on vuoden ainoa päivä kun pojat saavat estelemättä ja kyselemättä syödä makeaa. Ei tarvitse välittää meneekö ruokahalu. Käymme haudalla ja saunomme (vasta on hankittu), olemme rauhassa. Minäkin syön vuorotellen makeaa ja suolaista. Juustoja ja suklaata, oi, ja Vihreitä kuulia, niitä pitää vielä ostaa. Käyn listan kanssa perjantaina marketissa ja lauantaina onkin poikien joulujuhlat. Esikoinen käy juhliensa jälkeen myymässä kuusia luokkaretkirahaston hyväksi ja minä mietin käynkö ostamassa sellaisen terassille vai pärjäämmekö ilman. 


Ai niin, tänään on luvassa tämän vuoden ainoat tortut.
Maailman parhaasta paikallisesta taikinasta.
Tämä kuva on viime vuodelta.


Oikeaa joulua - tai oikeastaan joulupäivää - varten keksin vielä jotain, koska äitini ja hänen miehensä tulevat perinteisesti syömään, mutta siihen on vielä runsaasti aikaa. 

***

Uni on ollut vähän karussa ja se saa minut kyllä aina ihan tolkuttomaan tilaan. Miten sitä nuorempana jaksoi? Ja pikkulapsiaikana? Nyt yksi valvottu yö tuntuu monta päivää. Ei minäkään tästä näemmä nuorru.

8 kommenttia:

  1. Ihana tuo "tippaleipätorttu". Namm...voin kuvitella sen jäävän keskeltä vähän sellaiseksi raaàksi. Slurps!
    Suolaista ja makeaa vuoron perää..juustoja ja suklaata...Täydellistä!!!
    Siellä yhä vaan valvotaan? No niin täälläkin, höh. Ihan kun murheet katoais valvomalla, ei tässä oo mitään järkee. Ens yönä nukutaan, eiks niin!!?
    Ps. Se on vihta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitikin sanoi, että se on vihta!

      Mä onneks nukuin jo viime yönä ja nukutaan edelleen, jooko!

      Mä jo oikeastaan ootan sitä joulua, mutta en ehkä ihan yhtä kiivaasti kuin kuopus ;-)

      Poista
    2. Vihtapa hyvinkin!

      Anoppi on karjalasta ja puhuu vastasta. Muutti aikanaan nuorena tyttönä Helsinkiin ja siihen aikaan siellä oli näitä maksullisia yleisiä saunoja, joissa oli sitten käynyt. Samalla kun maksoi, sai ostaa vihdan elikkäs vastan - anopilla oli mennyt sanat sekaisin ja oli pyytänyt siinä siitä itselleen VISTAN.
      Juttu muistuu meillä aina välillä mieleen ja varsinkin näin jouluna, kun saunassa on se.... vista ;)

      Poista
    3. Mäkin rupeen just nyt puhuun vistasta, tällä sekunnilla! Kun asutaan murrealueisden rajalla ja sanon joka kerta ei lailla tuon. Ei mitään linjaa, mutta nytpä on ;-)
      Vista!

      Poista
  2. Hah, minäkin olen jo aloittanut lahjojen ostamisen. Vielä on tosin vaiheessa, mutta eipä meillä mitään niin suurta osteta. Teidän joulunne kuulostaa aivan ihanalta. Tuollaista se pitääkin olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mä oon aatellut ja pojillekin se tuntuu riittävä. Pääasia, että on perinteitä ja nää on meidän. Ne voi sitten soveltaa eri päivänäkin kuin ihan oikeana jouluaattona!

      Sulle potkua vielä viimeisiin lahjaostoksiin ;-)

      Poista
  3. Minä sanon vasta ja mies vihta :P Piparit väänsin tänään nuorimmaisen kanssa, mutta muuten on kaikki vaiheessa vielä. No, joulu tulee joka tapauksessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me tehtiin tortu ja syötiinkin kans. Kauhee herkuttelu on jo alkanut ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana