Sivut

tiistai 31. tammikuuta 2012

"Yksinhuoltajaäiti ja vastuuton, kapinallinen nelikymppinen teini samassa paketissa"

Tiesittekö, että Reino-kaupassa voi tuunata itselleen mieleisensä Reinot? Esikoinen on monessa asiassa todella oman tiensä kulkija, ja nyt hän halusi kulkea koulussa Reinolla, jotka eivät sekoitu kavereiden vastaaviin. Tosin epäilen, että ihan hirveän monia samankaltaisia sisäkenkiä ei muutenkaan olisi tullut vastaan.

Voi esim. valita erivärisen etu-ja takaosan, kanttinauhan ja pohjan värin jne.

Minäkin omistan Reinot, tavalliset tuunaamattomat kirkkaanpunaiset ja ne jalassa on oivallista käydä vaikkapa takapihalla täyttämässä lintujen ruokinta-automaattia. (Huomatkaa taidokas aasinsilta!)  Nyt, kun ulkona on kireä pakkanen, täytyy todellakin vähän huolehtia linnuista. Aloitan talviruokinnan joka vuosi aikaisemmin ja aikaisemmin. Melko mukava on noita tiitiäisiä tuossa seurata. Viime talvena saimme jopa ihailla kolmen urosfasaanin ruokailuja. Välillä sujui paremmin ja välillä piti vähän käydä reviiritaistoja. Mitä lähemmäs kevättä tultiin, sitä enemmän uhittelua oli.


Ruokinta-automaatti on esikoisen tekemä

Olen jälleen uneton ja sairaslomalla alkuviikon. Rauhaisaa oli elo eilen, kun olin saanut pojat matkoihinsa. Luin, kudoin, nukuin ja opettelin sitä TV:n katselua. Olin varannut jopa aimo annoksen tv-viihdettä sitä varten: 170 minuuttia Patsya ja Edinaa. Todella upeeta! Ja täytyy sanoa, että vanha koirakin oppii uusia temppuja, kun on vaan tarpeeksi hulvatonta menoa tarjolla. Muutama samastumisen hetki tuli koettua, mutta en kuitenkaan aio ottaa liikaa mallia Edinasta, jonka Wikipedian luonnehdinnasta tuo otsikko on peräisin.

Kuva Ylen sivuilta


Ja tänään olikin sitten rankka paluu arkeen: molemmat pojat olivat eilen puolikuntoisia ja jäivät nyt kotiin. Se siitä lepäämisestä. Täytynee harrastaa lahjontaa, kiristystä ja uhkailua, mikäli aion saada edes yhden Todella upeeta -jakson katsottua.


maanantai 30. tammikuuta 2012

Pupu karkasi käsistä

Kerroin Legs-pupun kutomisesta aiemmin. Kuopus olisi halunnut ottaa pupunsa tarhaan, mutta ei raaskinut. Niinpä kudoin hänelle toisen. Ja esikoiselle oman myös. Hauskaa puuhaa ja jokainen on kyllä ihan omannäköisensä tapaus, vaikka tällä kertaa sekä ohje että kutoja oli sama. Saanko esitellä: Taavetti, Jytky (!) ja Ruipelo.

Nämähän lisääntyvät kuin ... kanit
Kutomista, lukemista ja niitä lautapelejä eli erinomaisen rauhallinen sunnuntaipäivä oli eilen. Esikoinen leipoi lisäksi karjalanpiirakoita. Arvostan aivan suunnattomasti tätä hänen keittiöinnostustaan.
Nam!

Kuopusta käytin kaverilla - autolla, kun pakkanen oli koko päivän todella kireä. Talviautoilu on kyllä ihan vihonviimeistä hommaa. Auton sisätilanlämmitin sanoi sopimuksen irti ja rotisko on kylmä kuin jääkaappi. Käyntiin se onneksi kuitenkin lähti, mutta niin paljon tulee ajeltua vain lyhyttä matkaa, että ystävällinen naapuri auttoi minua auton akun lataamisessa. Osasin kuitenkin itse avata konepellin ja olin tosi ylpeätä tyttöä!



Loppukevennys vielä. Saimme naapurista voisilmäpullia ja yhtä aikaa esikoisen kanssa repesimme: tuo näyttää - suokaa anteeksi - aivan p**ssilmältä. Kuopuksen isä oli niin hyvätapainen ja korrekti, että tällainen alatyylin huumori jäi kokonaan pois pitkäksi aikaa. Nyt olen löytänyt sen uudestaan teini-ikäisen poikani kanssa. Eläköön, huono huumori.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

TV:stä tuttu

Elokuvien katselusta on ollut aiemmin puhetta. Se on oikein mukavaa, mutta mikä siinä on, että minä en osaa katsoa televisiota? Nyt presidentin vaalien aikaan olen vähän terästäytynyt ja katsonut yhden vaaliväittelyn molemmilla kierroksilla. Puoli yhdeksältä, kun olen saanut kuopuksen petiin, saatan satunnaisesti avata TV:n, mutta senkin teen vain pari-kolme kertaa viikossa. Asuimme esikoisen kanssa monet vuodet aivan ilman televisiota, joten tämä lienee jäänne niiltä ajoilta. En vain ole löytänyt tätä ajanvietettä - tai ajanhukkaa, riippuu näkökulmasta  - uudelleen. Ja täytyy sanoa, että ihan hyvä niin.

Kuvakaappaus Ylen vaalitentistä  ihan omasta televisioruudusta

Bonnet totesi Kirjaston henget -kirjassaan, että "yleistyneen internetinkäytön ja televisionkatselun takia ihmiset eivät ikävysty, ja ikävystyminen on aina innostanut lukemisen". Olen täsmälleen samaa mieltä! Valitsen itse kyllä todella usein mieluummin kutomisen tai lukemisen television katselun sijaan.

Olen kirjoittanut tännekin muutamista lukemistani kirjoista, ja jatkuvasti on joku teos yöpöydällä. En suinkaan koko aikaa lue tuollaista "vakavammin otettavaa" kirjallisuutta, kun kirjavinkeissäni olen tuonut esiin. Luen todella paljon dekkareita, hömppääkin. Juuri nyt minulla on kesken Maeve Binchyn lämminhenkinen ja ihanan kevyt Koko kadun kasvatti. Lukeminen on parasta mahdollista eskapismia, kun arki on harmaa ja ulkona kylmä. Tai miksei myös, kun aurinko paistaa ja on liian kuuma tehdä mitään muuta.

Eilen totesin pojille, että nyt on tullut riittämiin ruutua tälle viikonlopulle. Sunnuntaina pidetään koneet kiinni. Heti löytyi vastaidea: voidaanko pitää lautapelipäivä? Mukavaa siis tänäänkin tiedossa.

Ikävystykäämme, ihmiset!

lauantai 28. tammikuuta 2012

Mitä tänään syötäisiin?

Viikonloppu, ihanaa! Eilen päätimme viikon käymällä ulkona syömässä. Paikkakunnallamme on kolme-neljä vaihtoehtoa ja valitsimme tällä kertaa pizzerian. Olen ajatellut, että niinä kertoina kun kuopuskin on kotosalla, voisimme aloittaa viikonlopun noutoruoalla. Vähän helpotusta siihen ainaiseen miettimiseen, mitä tänään söisimme. Muutoinkin oli erinomaisen leppoisa perjantai-ilta. Esikoisella oli kaveri yökylässä ja kuopus pelasi Wiillä.

Mehuna luomuappelsiineista puristettu aamun virkistäjä!

Tämä aamu alkoi myös samankaltaisissa merkeissä. Teiniosasto vielä nukkuu, kuopus katselee lasten ohjelmia ja minä nautin aamukahvista rauhassa. Huomaa Iittalan Kotikaupunki-sarjan Puisto-muki. Sain sen Tukevien naisten illassa ystävältä lahjaksi ja se on ollut kovassa käytössä. Muistuttaa oivasti minua aiemmasta kotikaupungistani ja esikoisen syntymäkaupungista Helsingistä. Aikansa kutakin, nyt minä olen vannoutunut maalla-asuja. Tuntuu, että lastenkin on parempi kasvaa täällä.

Luulenpa, että tämä päivä kokonaisuudessaan vietetään rauhaisaa eloa. Ulkona on melko kylmä ja viihdyn sisälläkin villasukissa. Myöhemmin sitten - tietysti - lauantaisauna ja Avara luonto. Saunan jälkeen saan vielä naapurin kanssani iltaa istumaan. Ihanaa, että on ystäviä!

Punaviiini jo odottaa, se on chileläinen 35 South, ja nimen omaan se,
jossa on kolmea eri rypälettä, ei pelkkä Merlot

Luomuviinin lisäksi löysin Alkosta saksalaisen jälkiruokajuoma-uutuuden: Schoko chilin. Aika mielenkiintoinen seuralainen vaikkapa kahville ja suklaakakulle. Ja kyllä, chilinen takapotku oli oikein tujakka ja tuntuva. Nam!

perjantai 27. tammikuuta 2012

Aurinkotervehdys!

Olen joskus hämärässä nuoruudessani joogannut ja kumpaistakin lasta odottaessani koitin jopa harrastaa äitiysjoogaa. Esikoista odottaessani kävin oikein mammajoogakurssilla joka edelleenkin saa aikaan hillittömiä naurunpyrskähdyksiä kun oikein visualisoin sitä mielessäni. Kuvittele tässä kohdassa kymmenen erikokoista valasta vääntyilemässä joogamatoilla ja päästelemässä kohdunsuuta rentouttavia ääniä, ns harmoonista laulua. Se kurssi jäi (onneksi) kesken, kun esikoinen päätti pyrkiä maailmaan aivan liian aikaisin.

Kuopusta  odottaessani kävin tavallisessa joogassa, kunnes supistelu yltyi sellaiseksi, että nytkin se lysti piti unohtaa. Nykyään minusta ei ole vääntyilemään ja kääntyilemään juuri minkäänlaisiin asanoihin saati aurinkotervehdyksiin, mutta joka aamu tervehdin tämännäköistä aurinkoa.

Kaikki tuotteet sekä nuo alemmat kuvat:  Gudrun Sjöden

Siinä kelpaa venytellä ja aloittaa uusi aamu hymy huulillaan. Tai sitten vaan aloittaa uusi aamu.

Sain erotessamme ihan oman huoneen (kyllä, Virginia, aivan liian myöhään) jonka olen voinut sisustaa mieleisekseni. Gudrunin värikylläinen maailma on aina miellyttänyt silmääni, mutta tunnetteko yhtään miestä, joka rakastaisi varauksetta näitä ihanuuksia? Minä olen nyt voinut irrotella ja jälkitoimituksena on tulossa vielä tyyny tuon maton kaveriksi sekä vessanmatto.
      

torstai 26. tammikuuta 2012

Iltavuoroa edeltävä rauha

Olen aina rakastanut iltavuoroani edeltäviä aamuja. Ennen lapsia saatoin lojua sängyssä, lukea ja heräillä ihan rauhassa. Avioliittomme aikana jäin usein myös nukkumaan univelkojani ja kuopuksen isä vei pojat kouluun ja tarhaan. Nyt, kun heräilen poikien kanssa ja hoitelen aamuhommat yksin, on kyllä ihan parasta palata takaisin hiljaiseen kotiin, keittää toinen kuppi kahvia ja sytyttää kynttilät uudelleen. 



Eilen olimme kuopuksen kanssa ihan kahden, kun esikoinen vieraili kuopuksen isällä. Tänään taas olemme iltavuoroni jälkeen esikoisen kanssa kahden kun kuopus menee isälleen. Kokoonpano vaihtelee, mutta arki rullaa ja tuntuu, että tekee ihan hyvää välillä viettää jommankumman lapsen kanssa ihan kahdenkeskistä aikaa. Saavatpahan spesiaalihuomiota minulta. Värkkäsimme tällaisen eilen kuopuksen pienelle nallelle.




Idea uunituoreesta kirjasta Näperryksiä, minikokoisia aarteita itselle ja lahjaksi. Nalle kuulemma nukkui oikein hyvin viime yön. Toisin kuin minä. Mutta nyt aion nauttia rauhallisesta aamusta ja koitan kutoa tekeleen valmiiksi.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Altistuneen arkea

Kirjoitin aiemmin homealtistuksestani yleisellä tasolla. Nyt ajattelin valottaa vähän niitä pieniä ja ei niin pieniä arkisia asioita, joihin altistus vaikuttaa.

Ole hyvä -sarjaa saa ekokaupoista
Olen joutunut vaihtamaan kaikki pyykinpesuaineet ja hiustenhoito- sekä kosmetiikkatuotteet hajuttomiin ja allergiatestattuihin. Lisäksi pesen kaiken pyykin 60 asteessa ja käytän huuhteluaineena etikkaa. Se kuulemma auttaa homeeseen. Toistaiseksi en vielä ole saanut yhtään vaatetta pilalle, mutta aika tarkka saa nykyään olla vaatteiden laadun kanssa.

Nuo yllä olevat eivät ole olleet suurikaan ongelma, mutta hajuvedet, joita rakastan, ovat muodostumassa sellaiseksi. Toistaiseksi siedän joitain tuoksuja, ja toivon todella, että näin olisi jatkossakin. Tuo kuvan hajuvesi on yksi niistä, joita siedän.


Tous H2O linkin alta löytyy kehuja ekologisuudesta


Joitain uudelleenjärjestelyjä on kotona jouduttu tekemään: kaikki ulkovaatteet - oman perheen sekä vieraiden - piilotetaan kaappiin ja kengät pääsevät kenkäkaappiin. Jollen pese käyttövaatteitani heti, laitan ne ilmatiiviiseen laatikkoon ja kaivan ne sieltä taas lähtiessäni ulos. Kotona olen aina kotivaatteissa.

Biojäte on - tottakai - kannellisessa tiiviissä ämpärissä ja koitetaan muistaa tyhjentää sitä usein, ettei muodostuisi hometta. Leipäkaappiakin vahdin sillä silmällä. Viherkasveista olen joutunut luopumaan mullassa pesivän homeen vuoksi jo aikaa sitten. Yksi vedessä kasvava onnenbambu meillä on!



Kyläily homekodeissa on täytynyt jättää kokonaan ja joskus on vaikeaa vain jutella ihmisten kanssa, jotka tulevat sellaisista. Joidenkin pahasti altistuneiden luona vieraat joutuvat ensi töikseen saunaan ja sitten kyläpaikan omiin puhtaisiin vaatteisiin. Onneksi meillä ei vielä tarvitse mennä näin pitkälle!

Olin toissa päivänä kokouksessa paikassa, jossa saan oireita. Eilen minulla on vanhempainilta - paikassa jossa saan oireita. Tänä aamuna keuhkot huutavat hoosiannaa, olen todella todella tukossa ja väsynyt siitä huolimatta, että käytin kummallakin kerralla matkaionisaattoriani. Omistan niitä kaksi, toisen työ- ja toisen vapaa-ajan käyttöön.


Kuva ja tuote täältä


Välillä ahdistaa ja pääsee huokaus!
HUOKAUS!


tiistai 24. tammikuuta 2012

Pieni vihreä mies

Täytyi vielä vähän hehkuttaa Haaviston sunnuntaista yllätystä. Pukeuduin sen kunniaksi vihreään koruineen kaikkineen.

Harmi, etten muista keneltä taitavalta käsityöläiseltä tämän ostin

Vihreä ei koskaan ole ollut ihan se minun juttuni, mutta toisinaan se kutsuu minua. Anne Hietasen väriterapiaopas, johon olen jo joitakin kertoja viitannut, kertoo vihreästä näin: Vihreä on yhteenkuuluvuutta, tasapainoa ja rauhaa kaiken olevaisen kanssa. Vihreä on tärkein parantava väri...olipa se haava sormessa tai sydämessä. Vihreässä on vaikea olla murheellinen. Vihreä on ystävällisyyttä, hyväksymistä, halausta ja olalle taputusta. Se tuo sopua, tasavertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Tuo kaikki olisi kyllä enemmän kuin tervetullutta juuri nyt.

Vähän vihreää ruokaa: paahdettuja kurpitsansiemeniä.
Tykkään laittaa niitä salaatin päälle.

Vietimme taas leppoisan illan poikien kanssa. Olen aika tarkka siitä, että koko perhe istuu ruokapöydän ääreen ainakin kerran päivässä. Yleensä se tapahtuu meillä useamminkin: aamupalan nautimme porukalla, samoin päivällisen työ/tarha/koulupäivän jälkeen. Sitten vähän lastenohjelmia (kuopus), vähän lukemista (kaikki), vähän kutomista (minä) ja vähän lauantaista Putousta nauhalta (esikoinen ja minä). Niistä on mukava arki tehty.


maanantai 23. tammikuuta 2012

Uusi viikko, uudet kujeet

Olipas mukava viikonloppu! Kuopus oli torstaista sunnuntaihin isällään ja esikoinenkin meni lauantaina mummolaan, joten sain oikein kunnolla vapaata. Ja mitä luksusaikaa: rakas ystäväni täytti 50 vuotta ja juhlistimme uudelle vuosikymmenelle siirtymistä lähikaupungissa. Kokoonnuimme ensin kymmenen naisen voimin ihanaan sisustusliikkeeseen jossa meillä oli yksityisesittely ja pientä purtavaa. Seuraavaksi siirryimme ravintolaan missä nauru raikui, söimme ja joimme hyvin ja jäimmepä vielä hotelliin yöksikin. Vaikken aamiaisihminen olekaan, hotelliaamiaisiin voisin tottua... Ja luomusampanjaan yömyssynä myös!


Kuva Alkon sivulta

Mahtavaa naisenergiaa lauantaina ja sunnuntaina leppoisaa oleilua poikien kanssa kotona. Ja tietysti vaalivalvojaiset vielä illan päätteeksi. Todella kutkuttava ilta. Kutimet kädessä jännitin ehdokkaani puolesta ja hän pääsi kun pääsikin toiselle kierrokselle. Täytyy sanoa, että sitten eduskuntavaalien on tapahtunut jotain edistystä ilmapiirissä. Jytky oli mielestäni pelottava väläys suomalaisten sielunmaisemasta. Se, että vihreä homo pääsee presidentinvaaleissa näinkin pitkälle, on loistavaa. Vastajytky! Voin jälleen uskoa meihin suomalaisiin. Hyvä me!


Ostin ihanan tuikkulyhdyn sisustuspuodista. Kuva on kyllä aika pimeä...
Viikon ajatus Onnistujan päivyristä:

Ole mikä olet ja sano mitä tunnet, koska siitä häiriintyvillä ei ole väliä ja tärkeät ihmiset taas eivät pane pahakseen.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Ero laihduttaa

Eikä haittaa yhtään!

Kuopuksen odotuksen jäljiltä erinäisiin paikkoihin jäi parisenkymmentä lisäkiloa, joista olen todella työllä ja tuskalla sekä vaihtelevalla menestyksellä onnistunut vuosien varrella karistamaan ihan muutaman. Vararavintoa on kupeilla edelleen riittämiin.

Liikkumisesta tai oikeammin sen puutteesta täällä


Tässä syksyn intensiivisen eropähkäilyn ja yhtä intensiivisen toimintavaiheen tiimellyksessä huomasin ruokahalun kadonneen ja sitä myötä myös viiden kilon. Oi, jospa juomahalut olisivat menneet samalla, saattasin olla jo kymmenenkin kiloa kevyempi.

No, tästä on ehkä hyvä jatkaa vähän tiedostavammalla linjalla sekä syömisen että juomisen suhteen. Varsinkin, kun ruokahalu näyttäisi joulun aikana palanneen suht koht normaaliksi. Toisaalta luin juuri ennen joulua torontolaisen yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan lievä ylipaino onkin terveellisempää kuin laihana  pysyttely tai siihen pakonomaisesti pyrkiminen.
Yllä oleva kuvakin tästä hulvattoman hauskasta kirjasta

Olen itsekin miettinyt paljon tätä paino-asiaa ja tavallaan tullut siihen tulokseen, että kun on yli nelikymppinen kahden lapsen äiti, ei kukaan kai oletakaan sinun olevan täydellisen timmissä kuosissa. Paitsi sinä itse! En tunne kovinkaan montaa naista, joka olisi varauksetta tyytyväinen ulkonäköönsä. Mikä piru siinä on, että täytyisi olla niin täydellinen joka suhteessa? Eikö se riittäisi, että on erittäin hyvä?

lauantai 21. tammikuuta 2012

Äiti - kuopus 1-0

Vein eilen esikoista kavereineen lähikaupunkiin laskettelemaan. Minulle jäi mukavasti aikaa hoidella asioita ja kerrankin rauhassa venyä marketin hyllyjen välissä. Olen ajatellut kuskata kaupungista asti sellaista luomukuivakamaa sekä säilykkeitä, joita ei täältä maalta saa. Saalis oli oikein hyvä.

Huomaa erityisesti kuiva luomusiideri - tällä kertaa alkoholillisena

Parhaan löydön kuitenkin tein mennellä viikolla ihan omalta paikkakunnaltani. Kuopus on raivostuttavan nirso joidenkin ruokien suhteen. Leipä on ollut yksi suurimmista haasteista. Ostin esikoiselle vast ikään leipäkoneen siinä toivossa, että voisimme koko perhe siirtyä kotona paistettuun luomuleipään. Siirtyikö kuopus? Ei. Kelpasiko hänelle tuore itseleivottu limppu? Parmesanleipä? Seesaminsiemenleipä? Ihan-vaan-luomuvehnäjauhoista-tehty-pullaleipä? Ei, ei ei ei...

Tanssin ripaskaa, kun löysin lähikaupasta Perheleipurien luomumoniviljapaahdon. Sen lisäksi, että Kilpaileva Tuote, jota aiemmin söimme, sisältää liikaa E-koodeja, se on näköjään myös valmistettu Virossa. Kädet täristen tarjosin leipää kuopukselle joka heti - leipäkonekokeilut tuoreessa muistissa - kysyi: onko tämä sitä leipää mistä mä tykkään? Öö, on se, se on paahtoleipää. JA SE MENI LÄPI! Nyt meidän koko perhe syö leipänsäkin luomuna.


Kuva Perheleipurien sivulta

Seuraavaksi koitos onkin sitten leivän päälle toisinaan laitettavan hillon vaihtaminen luomuksi. Huokaus!

Mukavaa viikonloppua joka tapauksessa. Luomuna tai ilman.



Aika paljon paremmalta näyttää tämä ainesluettelo:

Luomumonivilja paahto: luomuvehnäjauho ja -hiutale, luomuruishiutale, luomukaurajauho, -rouhe ja -hiutale, luomukasvirasva ja -öljy, luomuauringonkukansiemen, luomuperunahiutale, luomuohramallas ja -hiutale, luomupellavansiemen. luomutattari, luomuhirssi, suola (1,1%), hiiva.

kuin tämä:

Kilpaileva Tuote: vehnäjauho, vesi, täysjyvävehnärouhe 5%, siirappi, hiiva, rapsiöljy, suola (1,0%), emulgointiaine (E 491) ja säilöntäaine (E 200)

perjantai 20. tammikuuta 2012

Mä vihaan Ceetä!

Kuopus opetteli syksyllä lukemaan ja nyt jo kirjoittaa sujuvasti. Luulin kyllä, että näiden kylttien aika oman huoneen ovessa tulisi hieman myöhemmin.



Jääkaappimagneetit taas ovat olleet kova juttu molempien poikien mielestä tietyssä iässä. Tässä taannoin kuulin keittiöstä jupinaa:
mä vihaan ceetä... mä vihaan ceetä.
Ai että miksi?
No kun siitä ei ikinä tiedä sanotaanko se ässäksi vai kooksi.

(Elämä on hyvin jännittävää kahden alaikäisen verbaaliakrobaatin kanssa)

Kuopus väkersi jääkaapin oveen joulun hittileffan nimen

Autot 2 -leffa tuli mummulta joululahjaksi ja on nyt katsottu osapuilleen 20 kertaa. Eilen se lähti kuopuksen matkassa hänen isänsä iloksi. Meillä on esikoisen kanssa yhteinen leffailta tänään ja valitsemme taatusti jotain aivan muuta. Väänsimme Mel Brooksin Mielettömän maailmanhistorian ja Blues Brothersin välillä. Jälkimmäinen voitti.

Heräsin riemukseni tässä pari vuotta sitten huomaamaan, että minullahan on sen ikäinen poika, että sen kanssa voi katsoa klassikkoleffoja. Blues Brothers kolahti häneen heti, enkä äkkiä muista, montako kertaa olemme sen sittemmin yhdessä katsoneet. Kohta taitaa olla jo Monty Pythonien aika!



torstai 19. tammikuuta 2012

Kirjaston henget

Luin mielenkiintoisen opuksen: Jacques Bonnetin Kirjaston henget. Kirja kertoo vannoutuneen bibliofiilin mietteitä kirjoista, kirjojen lukemisesta, ostamisesta ja omistamisesta. Minäkin olen - tuon kirjailijan tapaan - aina ollut sitä mieltä, että kirjahylly kertoo yhtä ja toista omistajastaan.


Entisenä kirjahamsterina tämä kutkutti kyllä kivasti. Nyttemmin olen joutunut luopumaan suuresta osasta kirjojani hometalosta muuton jälkeen ja ne vähät, jotka ihan ehdottomasti halusin säilyttää, ovat päässeet lasin taakse. Inhoan vitriinikirjahyllyjä - minusta kirjahylly on kirjahylly eikä palkinto- tai koriste-esinekaappi - ja meni todella pitkään löytää silmää ja kukkaroa miellyttävä sellainen. Mutta se löytyi ja rakastan sitä.

Tuo sivussa näkyvä kirja on yksi lemppareistani. Tunnistaako kukaan?

"Lukematon kirja on pahimmillaan vain joukko kirjaimia, parhaimmillan epämääräinen ja usein väärä kuva, joka on syntynyt siitä mitä olemme kuulleet kirjasta sanottavan. Ottaa kirja käteen ja saada selville, mitä se todella sisältää, on kuin tekisi sen lihaksi, toisin sanoen antaisi sille tiheyden ja paksuuden joita se ei ikinä enää kadota ja jotka siihen saakka olivat pelkkiä sanoja." Suosittelenkin, että teette tämän kirjan lihaksi ja tutustutte siihen, sen sijaan, että kertoisin siitä kovin paljon.

"Entä miten ja missä luette? ...vaikka ihanne on makuullaan, ikään kuin teksti solahtaisi paremmin ruumiiseen asennon takia." Aika hauska! minulla on ainakin tapana lukea illalla sängyssä ennen nukkumaan menoa. Ja mieluusti muutenkin makuuasennossa - mutta tuota aspektia en kyllä ole koskaan aiemmin ajatellut!

Enkä sitäkään, että ero on uhka kotikirjaston pysyvyydelle. "Järkevä, mutta vaikeasti toteutettava ratkaisu olisi pitää kirjastot erillisinä. Jos ne kuitenkin on pakko yhdistää, suosittelen käyttämään tervettä järkeä ja olemaan varovainen: kaksoiskappaleista ei tule hankkiutua eroon ja molempien hankinnoista kannattaa pitää hienotunteisesti lukua." No, meillä kirjojen(kin) jako tehtiin hyvässä yhteisymmärryksessä.

Takalieve kehuu: "Tämä pieni kirja pursuaa huomattavia määriä anekdootteja, elegantteja aforismeja ja houkuttelevia kirjallisia suosituksia." Se on todellakin totta; tiesittekö esimerkiksi Umberto Econ sanoneen: Jos jumala olisi olemassa, hän olisi kirjasto!




Puikoille pääsi myös tekele. Saa nähdä, onko viikonlopun jälkeen jo valmista esitellä!

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Sininen hetki

Nukuin yön suht hyvin ja sain hoidettua lapset tarhaan ja kouluun.  Keitin toisen kupillisen kahvia ja puristin appelsiinimehun ja nautin rauhasta ja hiljaisuudesta. Tarkoitus on lukea kesken oleva mielenkiintoinen kirja loppuun (kuulette siitä vielä!) ja suunnittelin jopa pientä lenkkiä ulkona. Ja tietysti päiväunia. Ehkä kutomista? Aika leppoisaa!

Eilen taas vaatekaappi yllätti. Olen lämpimien värien ihminen ja käytän sinistä äärettömän harvoin. Eilen kuitenkin etsiytyi päälle sininen pusero asiaankuuluvine koruineen. Ystävän luona oli vielä tarjolla sinistä syötävää, mustikkapiirakkaa.


Kaulassa Iipuskan ihanainen pöllö

Aiemminkin mainitsemani Anne Hietasen väriterapiaopas kertoo sinisestä seuraavaa: Sininen on kuin sade, joka ei pakota kasvuun, mutta antaa siihen mahdollisuuden. Sininen on hyväksymisen tyyntä iloa, jossa ei edetä pakolla ja rynnimällä, vaan vaistolla ja intuitiolla. Sinisen olemus on puolustautumista - ilman hyökkäävyyttä.

Niinpä... Kolahtipa taas kummasti kun meneillään on tämä vääntö elatustuesta. Ja täytyy sanoa, että olen monissa asioissa intuitio-ihminen vaikka ehkä järki-ihmiseltä vaikutankin ;-)

Tässä kirjoitellessani säntäsin vielä ulos kesken aamun sinisen hetken.


tiistai 17. tammikuuta 2012

Uneton Länsi-Suomessa

Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä, ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon.
Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita. -Esa Saarinen

Nyt ei  todellakaan ole sisäinen hehku päällä. Aloitin blogini unisiepparilla ja totesin, että uneni on haurasta etenkin stressaantuneena. Ettei elämästämme ja erostamme tulisi aivan valheellisen helppoa kuvaa, täytyy todeta, että nyt ei auta unisiepparikaan. Meillä on kuopuksen isän kanssa meneillään elatustuen laskenta, ja täytyy sanoa, että raha on paha. Vääntö on tullut uniini ja heräilen ja valvon. Jouduin jopa hakemaan muutaman päivän sairaslomaa - diagnoosina oli unettomuus. Saan nyt onneksi päivällä torkuttua mikäli unet jatkuvat katkonaisina yöllä.

Mutta kyllä tämä tästä, viime yö oli jo parempi!

Ostin itselleni piristykseksi ihanan keväisen kukkakimpun.

Minä painun nyt saunaan ja sitten pikku torkuille! Ja kasa kirjojakin odottaa yöpöydällä.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Arki alkakoon

Leppoisa sunnuntai takana. Esikoinen rupesi heti herättyään leipomaan ruisleipää. Aiemmin itse tekemänsä juuren hän kaivoi pakkasesta ja pääsi raskin kautta leipään asti illalla kuuden aikoihin. Ei siis mitään pikaruokaa. Täytyy nostaa hattua moiselle sinnikkyydelle ja pitkäjännitteisyydelle, se on kyllä peritty jostain muualta kuin minulta.

Oli muuten maukasta uunituoreena luomuvoin kera

Kuopus kävi kaverinsa synttäreillä ja minä sain vähän ihan omaa aikaa. Sitä on nyt eron jälkeen luonnollisesti ollut aika paljon vähemmän kuin aiemmin. Ilokseni huomaan kuitenkin, että sitä on, ja se tuntuu riittävän minulle. Arki ja lasten kanssa oleminen tuntuu pikemminkin olevan minulle voimavara kuin rasite. Tässä suhteessa olimme kuopuksen isän kanssa aivan erilaiset. Nyt voin nauttia tästä - omannäköisestä elämästä.

Onnistujan päivyrissä lukeekin sopivasti tämän viikon kohdalla: Voit olla onnellinen vain, jos asiat joihin uskot, ovat samoja kuin asiat, joita teet.

Sulatimme myös jämästeariinit ja teimme uuden kynttilän.

Tässä on kolmea eri väriä. Keskimmäinen ei oikein hyvin erotu kuvassa.


Lopuksi vielä kuopuksen sunnuntaipäivän kysymys:
Eikö niin, että pierun läpi voi kävellä?
Yhym...jooo?!

Tai siis riippuu vähän tilanteesta, kai. Kuva täältä
Mitä, oi mitä noilla lapsilla liikkuu päässä?
Humoristista alkavaa viikkoa teillekin.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Presidenttipeliä


Kyllähän siinä niin kävi, että Harri piti kotiuttaa suunniteltua aikaisemmin. Usein käy niin, että kun altistuu homeille, saattavat sellaisetkin asiat jatkossa aiheuttaa oireita, joita aiemmin on oikein hyvin sietänyt. Hyvä esimerkki tästä on hajusteyliherkkyys.

Esikoinen on joskus kutonut minulle unikaveriksi Legs-pupun. Kuopus tilasi samanlaisen mutta vihreän. Ei siinä kauaa puikot kilahdelleet, kun jo tuli valmista. Tuo oranssi on minun ja kuopuksen vihreä odottaa tässä vielä pesukoneeseen pääsyä.

Suomenkielinen ohje Ulla-neuleen sivuilta
Virheä veitikka on kudottu Novitan Huopasesta ja huovutin sen kahteen kertaa, ensin 40 asteessa, sitten 60ssä, ja silti se on kaveriaan kookkaampi. Mielestäni lanka on molemmissa sama, mutta näinköhän todella kutojan käsiala vaikuttaa lopputulokseen? Tai sitten voi olla, että tuota oranssia luikkua ei täytetty lainkaan. Vihreässä on vanua sisällä.

Vihreä ristiturpa minun ja oranssi esikoisen käsialaa

Joka tapauksessa Legs pääsi heti kuivuttuaan kuopuksen viereen nukkumaan. Nimi kuulemma keksitään myöhemmin.

Ja tähän lopuksi sopii oikein hyvin pieni presidenttipeli. Kyllä, olen käynyt äänestämässä, mutta arvaatko ketä? Minulla on joku pakkoneuroosintynkä, ja käyn liki aina äänestämässä ennakkoon. Koskaanhan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu ennen varsinaista äänestyspäivää. Noissa kuvissa on kätkettynä vastaus siihen, ketä äänestin. Haluatko veikata?

lauantai 14. tammikuuta 2012

Varoitus, ei sisällä alkoholia!


Meille tuli eilen hoitoon suloinen kaveri nimeltään Harri. Kyllä. Harri. Pojat ovat innossaan ja minä myös, täytyy tunnustaa. Jos ihmiset jakautuvat kissa- tai koiraihmisiin, minä olen kissaihminen henkeen ja vereen. Omistimmekin esikoisen kanssa taannoin kaksi hienoa kissaherraa, mutta kuopuksen isä oli kissoille allerginen ja pitkällisen sinnittelyn jälkeen tulimme siihen tulokseen, että jommasta kummasta täytyy luopua. Arvaatte kuinka kävi. Esikoinen tosi oli sitä mieltä, että lopetetaan mieluummin mies.


Oli muuten aika haastavaa saada likimainkaan tarkkaa kuvaa alati liikkeessä olevasta leikkisästä kissaherrasta tämän pimeän vuodenajan valo-olosuhteissa. Mutta onpa joka tapauksessa mukavaa, kun on kotona viriili nuori kolli!

Katsokaa, mitä löysin viikonlopun ja tipattoman tammikuun kunniaksi lähikaupastani:

Kopperbergin alkoholitonta siideriä luomuna

Luomuolut ja viinit ovat olleet tuttuja jo aiemmin, ja jokunen luomusiiderikin on Alkossa silmiini sattunut, mutta että kotikonnuilla - ja alkoholittomana. Mahtavaa!

Totta puhuen tuo on varmasti oiva tuote muuten, mutta minusta se maistui aivan väljähtyneeltä omenalimsalta. Ikään kuin siitä puuttuisi - no, hmmm - alkoholi. Suunnittelin aikanaan jopa kampanjaa alkoholittomien juomien varoitusmerkinnöistä, kun pariin otteeseen sain vahingossa viittä vaille yhdeksän kuopuksen isän kiikuttamana saunasiideriksi alkoholittoman version.

Koko pieni perheemme on koolla tämän viikonlopun. Karkkipäivä ja sauna kuuluu luonnollisesti ohjelmaamme, ja Avara luonto sen jälkeen, tottakai. Lauantain mainiot rutiinit!

Toivotan kaikille mukavaa viikonloppua: minä juon nyt siideriä, juoskoon Harri hiiren perässä, taikka juokoon vaikka kahvia!


perjantai 13. tammikuuta 2012

Hirveästi hirviä


Sisustukseeni on vaivihkaa hiipinyt hirviä. (Mikä paradoksi, mieti nyt hiipivää hirveä!)

Olin myös törmätä oikeaan hirveen hyvin pian ajokortin saamisen jälkeen. Vuoden päästä tästä ystäväni, joka ensimmäisella kerralla oli kyydissäni, puolestaan ajoi ja minä huusin hirveä vänkärin paikalta. Upea eläin, ja kyllä, ajan edelleen varo-varo-vasti!

Teki mieli hieman tutkailla symboliikkaa ja merkityksiä, joita tähän uljaaseen eläimeen liitetään.


Luonnonuskonnoista kertova Thuleian Tupa -sivusto kertoo hirvestä mm. näin: "Hirvi on kestävä metsäneläin, joka liikkuu sujuvasti vaikeissakin olosuhteissa pitkillä vahvoilla raajoillaan. Jos tielläsi on esteitä tai et näe oikeata vaihtoehtoa monien joukossa, nouse hirven voimakkaille jaloille ja anna niiden kantaa yli soiden, lumikenttien ja ryteikköjen. Nouse ongelmien yläpuolelle ja hahmota laajempi kokonaisuus."

Hmm, toden totta, olen tainnut tietämättäni nousta hirven voimakkaille jaloille tässä viime aikoina!

"Muista kevään tullen hirven tavoin uusiutua ja jättää vanha sarvikuorma keväthangille. Vanha hautautuu sulavaan lumeen antaen tilaan uudelle." (Thuleian tupa)

Ei hullumpi ajatus, täytyy muistaa keväämmällä.


Sain ystävältäni laudeliinat ja saunatyynyn.

Markku Backmanin Voimaeläimet -kirja kertoo hirven symboloivan itsetunnon voimaa. "Hirven voimaa on usein vanhemmissa ihmisissä, jotka ovat löytäneet elämäänsä tasapainon ja ovat nähneet monia asioita taipaleellaan. He ovat elämässään kamppailleet joskus syvissäkin syövereissä, mutta ovat pystyneet nousemaan niistä ylös."

 
Korusetti, myöskin joululahja hirveän rakkaalta ystävältä

Sattumaa tai ei, mutta hirvi todella rynnisti sekä sisustukseen että eteeni maantiellä vuosi sitten syksyllä. Siitä lähtien olen myös mietiskellyt elämääni ja sitä, mitä siltä oikeasti tahdon.

"Hirven voima antaa sinulle voimaa onnistua elämäsi tehtävissä. Teet viisaita päätöksiä. ... olet ehkä joutunut kamppailemaan itsetuntosi kanssa. ... Hirven tullessa mukaan elämääsi tilanne muuttuu. Alat löytää omat vahvuutesi ja oman tapasi ilmaista asioita ja elää."

Muutama hirviaiheinen lakana löytyy liinavaatekaapista




Ja ei, meillä ei silitetä lakanoita...


Hiiden hirvi taas on kaikille tuttu Kalevalasta.

 
***
 Ja nyt, Nuutin päivän kunniaksi "jotain aivan muuta":  virallinen joulunlopetusvideo. Toivottavasti tämä ei loukkaa kenenkään jouluihmisen tunteita. Minut se sai nauramaan vedet silmissä, ja mielestäni se ei pahasti irvaile itse joululle vaan juuri oikeille asioille, kuten joulun kaupallisuudelle. Ja melkein ne hirvetkin siellä vilahtavat: "Go tell the elks... eikun elves..."

Olkaa hyvä: F**k Christmas

torstai 12. tammikuuta 2012

Haista home!

Joululomalla kuopus kyseli, miksei hän koskaan pääse minun viereeni nukkumaan. (Siksi, koska olen itsekäs äiti, joka pitää kynsin hampain kiinni omista yöunistaan.) Lupasin, että voimme sen sijaan joskus nukkua siskonpetissä. Lomalla se jäi, mutta eilen tuli aika lunastaa lupaus. Raijasin patjat olohuoneen lattialle ja painuin itsekin pehkuihin jo kahdeksan kieppeillä. Hetken lueskelin kuopuksen nukahdettua ja esikoinen mönki toiselle puolelleni vielä tätäkin myöhemmin. Tuli todella nukuttua ennätyspitkät unet. Aika virkistävää!

Tämä suttu on vain väriläiskänä ennen raskasta aihetta

Olen moneen kertaan viitannut homealtistukseeni, ja on tullut aika valottaa tilannetta vähän kokonaisvaltaisemmin. Kirjoitin joku aika sitten Homepakolaisten sivuille omat tarinat osioon seuraavan tiivistelmän tilanteestani:

"Vuonna 2009 muutimme pois hometalosta, jossa onneksi olimme vain vuokralla. Tätä ennen olin sairastellut kaksi talvea ja viimeisen todella taukoamatta (flunssia, poskiontelotulehduksia, mahdotonta väsymystä, muistihäiriöitä). Astma minulla todettiin tuolloin 2009 ja keuhkosairauksien erikoislääkärin painavasta kehotuksesta vaihdoimme asuntoa. Myös kilpirauhasen vajaatoiminta on sittemmin diagnosoitu.

Tällä hetkellä en oireile kotona, mutta työpaikalla asiakaspalvelussa saan oireita (äänen käheys, kihelmöinti limakalvoilla, tykytys poskionteloissa, "humalainen" olo, muistikatkokset, korvien kutina ja naksuminen) joistakuista asiakkaistamme.

Oireilen myös kaupoissa, teatterissa ja muissa julkisissa paikoissa, joissa on paljon väkeä, vaikka rakenteet olisivatkin kunnossa - ja hyvin usein ne eivät ikävä kyllä todellakaan ole. Lisäksi olen altistunut myös jossain määrin hajusteille. Luonnonhomeet saavat oloni syksyisin tosi huonoksi ja keväälläkin näistä oireilen.

Toinen poikani altistui myös samaisessa asunnossa ja joutui lopettamaan koulunkäynnin puoleksi vuodeksi, kun sai oireita myös koulusta. Nyt onneksi koulun vaihdon myötä hän on voinut jatkaa peruskoulua - ainakin toistaiseksi.

Altistuminen on vaikuttanut ja vaikuttaa todella kokonaisvaltaisesti ja koko ajan elämäämme. Joudun miettimään menojani tarkkaan: missä jaksan käydä, miten usein voin käydä tiloissa joissa oireilen, kuinka paljon kestän altistusta kerralla/peräkkäisinä päivinä jne.

Aina, kun lähtee kotoa pois, voi olla yllätyksiä vastassa!"


Kuva ja lisätietoja Homepakolaisten sivulta

Tähän tiivistelmään voisin vielä lisätä, että homealtistukseni on myös yksi syy eroomme. Eläminen sairaan ja väsyneen ihmisen kanssa ei aina ole yhtä juhlaa. Parisuhdetta ei myöskään paranna se, jollei sairastunut saa kumppanilta riittävästi tukea ja ymmärrystä. Avioerot ovatkin altistuneiden perheissä todella valitettavan yleisiä.

Jotta ei ihan synkistelyksi menisi, täytyy sanoa, että kaikesta huolimatta olen onnellinen, että tilanne ei nykyään ole lainkaan niin paha kuin hometalossa asuessamme tai heti sieltä poismuutettuamme. Aika tekee tehtävänsä ja monenlaiset eri konstit myös. Samoin se, että lapseni ovat suht terveitä - tai ainakin vähemmän altistuneita kuin minä - on mielettömän hieno asia.


Kuva ja paljon asiaan liittyvää tietoa Hengitysliiton sivuilta

Homealtistus on kamala ja vakava sairaus, josta on mielestäni hyvä puhua. Silti asenne ratkaisee tässäkin paljon: minusta elämä on - silti - ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!