Sivut

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

TV:stä tuttu

Elokuvien katselusta on ollut aiemmin puhetta. Se on oikein mukavaa, mutta mikä siinä on, että minä en osaa katsoa televisiota? Nyt presidentin vaalien aikaan olen vähän terästäytynyt ja katsonut yhden vaaliväittelyn molemmilla kierroksilla. Puoli yhdeksältä, kun olen saanut kuopuksen petiin, saatan satunnaisesti avata TV:n, mutta senkin teen vain pari-kolme kertaa viikossa. Asuimme esikoisen kanssa monet vuodet aivan ilman televisiota, joten tämä lienee jäänne niiltä ajoilta. En vain ole löytänyt tätä ajanvietettä - tai ajanhukkaa, riippuu näkökulmasta  - uudelleen. Ja täytyy sanoa, että ihan hyvä niin.

Kuvakaappaus Ylen vaalitentistä  ihan omasta televisioruudusta

Bonnet totesi Kirjaston henget -kirjassaan, että "yleistyneen internetinkäytön ja televisionkatselun takia ihmiset eivät ikävysty, ja ikävystyminen on aina innostanut lukemisen". Olen täsmälleen samaa mieltä! Valitsen itse kyllä todella usein mieluummin kutomisen tai lukemisen television katselun sijaan.

Olen kirjoittanut tännekin muutamista lukemistani kirjoista, ja jatkuvasti on joku teos yöpöydällä. En suinkaan koko aikaa lue tuollaista "vakavammin otettavaa" kirjallisuutta, kun kirjavinkeissäni olen tuonut esiin. Luen todella paljon dekkareita, hömppääkin. Juuri nyt minulla on kesken Maeve Binchyn lämminhenkinen ja ihanan kevyt Koko kadun kasvatti. Lukeminen on parasta mahdollista eskapismia, kun arki on harmaa ja ulkona kylmä. Tai miksei myös, kun aurinko paistaa ja on liian kuuma tehdä mitään muuta.

Eilen totesin pojille, että nyt on tullut riittämiin ruutua tälle viikonlopulle. Sunnuntaina pidetään koneet kiinni. Heti löytyi vastaidea: voidaanko pitää lautapelipäivä? Mukavaa siis tänäänkin tiedossa.

Ikävystykäämme, ihmiset!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Marjaana