Sivut

torstai 12. tammikuuta 2012

Haista home!

Joululomalla kuopus kyseli, miksei hän koskaan pääse minun viereeni nukkumaan. (Siksi, koska olen itsekäs äiti, joka pitää kynsin hampain kiinni omista yöunistaan.) Lupasin, että voimme sen sijaan joskus nukkua siskonpetissä. Lomalla se jäi, mutta eilen tuli aika lunastaa lupaus. Raijasin patjat olohuoneen lattialle ja painuin itsekin pehkuihin jo kahdeksan kieppeillä. Hetken lueskelin kuopuksen nukahdettua ja esikoinen mönki toiselle puolelleni vielä tätäkin myöhemmin. Tuli todella nukuttua ennätyspitkät unet. Aika virkistävää!

Tämä suttu on vain väriläiskänä ennen raskasta aihetta

Olen moneen kertaan viitannut homealtistukseeni, ja on tullut aika valottaa tilannetta vähän kokonaisvaltaisemmin. Kirjoitin joku aika sitten Homepakolaisten sivuille omat tarinat osioon seuraavan tiivistelmän tilanteestani:

"Vuonna 2009 muutimme pois hometalosta, jossa onneksi olimme vain vuokralla. Tätä ennen olin sairastellut kaksi talvea ja viimeisen todella taukoamatta (flunssia, poskiontelotulehduksia, mahdotonta väsymystä, muistihäiriöitä). Astma minulla todettiin tuolloin 2009 ja keuhkosairauksien erikoislääkärin painavasta kehotuksesta vaihdoimme asuntoa. Myös kilpirauhasen vajaatoiminta on sittemmin diagnosoitu.

Tällä hetkellä en oireile kotona, mutta työpaikalla asiakaspalvelussa saan oireita (äänen käheys, kihelmöinti limakalvoilla, tykytys poskionteloissa, "humalainen" olo, muistikatkokset, korvien kutina ja naksuminen) joistakuista asiakkaistamme.

Oireilen myös kaupoissa, teatterissa ja muissa julkisissa paikoissa, joissa on paljon väkeä, vaikka rakenteet olisivatkin kunnossa - ja hyvin usein ne eivät ikävä kyllä todellakaan ole. Lisäksi olen altistunut myös jossain määrin hajusteille. Luonnonhomeet saavat oloni syksyisin tosi huonoksi ja keväälläkin näistä oireilen.

Toinen poikani altistui myös samaisessa asunnossa ja joutui lopettamaan koulunkäynnin puoleksi vuodeksi, kun sai oireita myös koulusta. Nyt onneksi koulun vaihdon myötä hän on voinut jatkaa peruskoulua - ainakin toistaiseksi.

Altistuminen on vaikuttanut ja vaikuttaa todella kokonaisvaltaisesti ja koko ajan elämäämme. Joudun miettimään menojani tarkkaan: missä jaksan käydä, miten usein voin käydä tiloissa joissa oireilen, kuinka paljon kestän altistusta kerralla/peräkkäisinä päivinä jne.

Aina, kun lähtee kotoa pois, voi olla yllätyksiä vastassa!"


Kuva ja lisätietoja Homepakolaisten sivulta

Tähän tiivistelmään voisin vielä lisätä, että homealtistukseni on myös yksi syy eroomme. Eläminen sairaan ja väsyneen ihmisen kanssa ei aina ole yhtä juhlaa. Parisuhdetta ei myöskään paranna se, jollei sairastunut saa kumppanilta riittävästi tukea ja ymmärrystä. Avioerot ovatkin altistuneiden perheissä todella valitettavan yleisiä.

Jotta ei ihan synkistelyksi menisi, täytyy sanoa, että kaikesta huolimatta olen onnellinen, että tilanne ei nykyään ole lainkaan niin paha kuin hometalossa asuessamme tai heti sieltä poismuutettuamme. Aika tekee tehtävänsä ja monenlaiset eri konstit myös. Samoin se, että lapseni ovat suht terveitä - tai ainakin vähemmän altistuneita kuin minä - on mielettömän hieno asia.


Kuva ja paljon asiaan liittyvää tietoa Hengitysliiton sivuilta

Homealtistus on kamala ja vakava sairaus, josta on mielestäni hyvä puhua. Silti asenne ratkaisee tässäkin paljon: minusta elämä on - silti - ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!



2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mini, ja ikävä kuulla. Näitä tapauksia on jo aivan liikaa Suomessa. Vastasin sinulle myös s-postiisi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana