Iltavuoroa edeltävä rauha

Olen aina rakastanut iltavuoroani edeltäviä aamuja. Ennen lapsia saatoin lojua sängyssä, lukea ja heräillä ihan rauhassa. Avioliittomme aikana jäin usein myös nukkumaan univelkojani ja kuopuksen isä vei pojat kouluun ja tarhaan. Nyt, kun heräilen poikien kanssa ja hoitelen aamuhommat yksin, on kyllä ihan parasta palata takaisin hiljaiseen kotiin, keittää toinen kuppi kahvia ja sytyttää kynttilät uudelleen. 

Eilen olimme kuopuksen kanssa ihan kahden, kun esikoinen vieraili kuopuksen isällä. Tänään taas olemme iltavuoroni jälkeen esikoisen kanssa kahden kun kuopus menee isälleen. Kokoonpano vaihtelee, mutta arki rullaa ja tuntuu, että tekee ihan hyvää välillä viettää jommankumman lapsen kanssa ihan kahdenkeskistä aikaa. Saavatpahan spesiaalihuomiota minulta. Värkkäsimme tällaisen eilen kuopuksen pienelle nallelle.

Idea uunituoreesta kirjasta Näperryksiä, minikokoisia aarteita itselle ja lahjaksi. Nalle kuulemma nukkui oikein hyvin viime yön. Toisin kuin minä. Mutta nyt aion nauttia rauhallisesta aamusta ja koitan kutoa tekeleen valmiiksi.