Sivut

tiistai 24. tammikuuta 2012

Pieni vihreä mies

Täytyi vielä vähän hehkuttaa Haaviston sunnuntaista yllätystä. Pukeuduin sen kunniaksi vihreään koruineen kaikkineen.

Harmi, etten muista keneltä taitavalta käsityöläiseltä tämän ostin

Vihreä ei koskaan ole ollut ihan se minun juttuni, mutta toisinaan se kutsuu minua. Anne Hietasen väriterapiaopas, johon olen jo joitakin kertoja viitannut, kertoo vihreästä näin: Vihreä on yhteenkuuluvuutta, tasapainoa ja rauhaa kaiken olevaisen kanssa. Vihreä on tärkein parantava väri...olipa se haava sormessa tai sydämessä. Vihreässä on vaikea olla murheellinen. Vihreä on ystävällisyyttä, hyväksymistä, halausta ja olalle taputusta. Se tuo sopua, tasavertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Tuo kaikki olisi kyllä enemmän kuin tervetullutta juuri nyt.

Vähän vihreää ruokaa: paahdettuja kurpitsansiemeniä.
Tykkään laittaa niitä salaatin päälle.

Vietimme taas leppoisan illan poikien kanssa. Olen aika tarkka siitä, että koko perhe istuu ruokapöydän ääreen ainakin kerran päivässä. Yleensä se tapahtuu meillä useamminkin: aamupalan nautimme porukalla, samoin päivällisen työ/tarha/koulupäivän jälkeen. Sitten vähän lastenohjelmia (kuopus), vähän lukemista (kaikki), vähän kutomista (minä) ja vähän lauantaista Putousta nauhalta (esikoinen ja minä). Niistä on mukava arki tehty.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Marjaana