Sivut

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Sininen hetki

Nukuin yön suht hyvin ja sain hoidettua lapset tarhaan ja kouluun.  Keitin toisen kupillisen kahvia ja puristin appelsiinimehun ja nautin rauhasta ja hiljaisuudesta. Tarkoitus on lukea kesken oleva mielenkiintoinen kirja loppuun (kuulette siitä vielä!) ja suunnittelin jopa pientä lenkkiä ulkona. Ja tietysti päiväunia. Ehkä kutomista? Aika leppoisaa!

Eilen taas vaatekaappi yllätti. Olen lämpimien värien ihminen ja käytän sinistä äärettömän harvoin. Eilen kuitenkin etsiytyi päälle sininen pusero asiaankuuluvine koruineen. Ystävän luona oli vielä tarjolla sinistä syötävää, mustikkapiirakkaa.


Kaulassa Iipuskan ihanainen pöllö

Aiemminkin mainitsemani Anne Hietasen väriterapiaopas kertoo sinisestä seuraavaa: Sininen on kuin sade, joka ei pakota kasvuun, mutta antaa siihen mahdollisuuden. Sininen on hyväksymisen tyyntä iloa, jossa ei edetä pakolla ja rynnimällä, vaan vaistolla ja intuitiolla. Sinisen olemus on puolustautumista - ilman hyökkäävyyttä.

Niinpä... Kolahtipa taas kummasti kun meneillään on tämä vääntö elatustuesta. Ja täytyy sanoa, että olen monissa asioissa intuitio-ihminen vaikka ehkä järki-ihmiseltä vaikutankin ;-)

Tässä kirjoitellessani säntäsin vielä ulos kesken aamun sinisen hetken.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Marjaana