Leppeämpiä tuulia toivoen

No nyt on taas sitä itteään mutta toki hyvääkin elämässä.

Tuo syöppö on saanut kaksi isoa asiaa mutustettavakseen. Jospa se (ja minä toki myös) saisi ne pilkottua pienemmiksi, jollei sitten ihan kokonaan katoamaan.

Toinen liittyy työhön ja toinen kuopuksen altistukseen. 

Mutta keskitytäänpä niihin hyviin:

ihanat ystävät

kirpparikahvila, jossa myös ihania ystäviä ja uusia tuttavia

kollegat töissä - toiselta sain nämä suloiset Jonsukat

Se, että voimme ja osaamme lapsen kanssa puhua asioista, ja se, että kissat eivät sittenkään olleet kadonneet vaan pelkästään maastoutuneet:

tai teeskentelevät ohrasuurimoita

Kaikesta huolimastta mukavaa viikkoa teille ♥

2222*

Se oli hyvä, viikonloppu nimittäin. Ainakin tähän asti!

Perjantaina tein vähän vapaaehtoistöitä kirpparikahvilassamme ja se yhteisöllisyys on aina mukavaa. Kuopus meni kaverisynttäreille ja sieltä suoraan nuorisotalolle. Se palasi kotiin yhdentoista jälkeen! Minä vähän tutkailin ja huolehdin myrskyn liikkeistä mutta hyvin tuo pääsi pyörällä kotiin. Halusi vielä, että käyn hänen kanssaan ihailemassa tähtitaivaan "kun on niin upea". Ja upea se olikin, ja tuulikin oli sellainen leppeä, koska lämpöasteita oli vielä tuohonkin aikaan runsaaasti. Katselimme vielä pari jaksoa Rillit huurussa -sarjaa, johon olemme tätä nykyä aivan koukussa.

Eilen oli pakko päästä sienimetsään, kun hurjimmissa ennusteissa luvattiin jopa viittästoista senttiä lunta tänne. Talvirenkaat vaihdatin jo perjantaina myös. No ei sitä lunta näytä tulevan, räntää korkeintaan, mutta ensi viikolla on jo kaikki aamut pakkasella ja useampi päiväkin, joten ihan oiva aika oli renkaidenvaihtoon. Suppilovahverosaaliskin oli oiva.

Tänään on tarkoitus koota kissoille kiipeilyteline, lueskella ja ottaa edelleen rennosti. Joten kyllä, tämä on ollut hyvä viikonloppu!

*Tämä on kahdestuhanneskahdessasaskahdeskymmenestoinen kirjoitus! Wow!

Wilma ei pilannut elämää

Meidän perheessä on Wilmasta, tuosta koulun ja kodin välisen viestinnän sähköisestä apuvälineestä, pääosin positiivisia kokemuksia. Täällä päin maailmaa opettajat osaavat jakaa kannustavia merkintöjä niiden aiheellisten negatiivisten (läksyt tekemättä, opiskeluvälineet kotona, tunnilta myöhästyminen) lisäksi. Säilyy tasapaino. 

Keskustelu eräänä iltana:

- Mitä sä teit musiikin tunnilla kun Wilmassa on merkintä?

- Varmaan jotain oikein. 

Keskustelu eräänä päivänä:

- Mitä sä teit enkun tunnilla kun Wilmassa on merkintä?

- Olin sairaan nopee.

(Onko se aina hyvä asia, kysyn minä...)

Keskustelu yhtenä iltana:

- Mitä sä teit hissan tunnilla kun Wilmassa on merkintä?

- En häirinnyt tunnilla.

!!!

Helppoa kun sen osaa...

...tai siis jos se, että ei häiritse, oikeuttaa Hienoa -merkintään.

***

Arvatkaas mikä myös on hienoa?
Minulla on viiden päivän loma. Jeijeeeee!!!

Kohtalotovereita?

Taas mennään...

Minä niin haluaisin olla kalenteri-ihminen. Ja muistiinpanoihminen. Ja muistivihkoihminen. Vuodenvaihteessa yleensä sekoan ja hankin itselleni ainakin ihanan uuden kalenterin.

Joka sitten jää käyttämättä...

No, näköjään sitä voi seota myös syksyllä. Uusi alku, tiedättehän? Ja Tigerin halvat hinnat.

Muistilaput sentään ovat kuopukselle, ja tulevat taatusti käyttöön. Läksyn merkeiksi. Tosin on niitä minullakin, tuossa Bug-muistikirjassa.

Onko siellä ruudun takana ketään kohtalotoveria?!?

Esko ja ei-akustista musiikkia

Meillä raikaa Metallican One sekä Smoke on the Water. Kitaralla. Aika makeeta!

Kuopus sai koko viime vuoden kannustavia merkintöjä Wilmaan musiikintunneilta ja päätyi soittamaan ala-asteen päättäjäisissä rumpuja. Nyt rummut on syrjäyttänyt kitara. Saimme esikoiselta leasing-lainaan hänen akustisen kitaransa, kun ei kuulemma oikein ehdi soitella. Täällä ehdittiin, koko kesä.

Kun koulu alkoi, ja samalla yläasteen musiikin tunnit, rupesi mieli halajamaan sähköistä soitinta. Musiikkimaku kun on vähän raskaampi kun akustisen soundi.  Tässä eräänä iltana kuopus roilasi Tori.fi:ssä ja katseli maakunnassamme myynnissä olevia sähkökitaroita. Sattui silmään kitara ja vahvistin yhteensä 60€. Se oli sellainen hinta, jolle jopa minä lämpenin. Poika maksoi itse kolmasosan, äitini osallistui myös ja ystävä. Sain bensakulutkin katettua. Seuraavana aamuna pakkasin Eskon (tai Escon, kuten jäljempänä tulee käymään ilmi) etupenkille matkaseuraksi ja ajelin kuopukselle kertomatta hakemaan vehkeet. Ilme oli näkemisen arvoinen, kun nappasin hänet koulusta ja näki ostokset autossa.

Sitten onkin vongutusta kuulunut... kävin heti ensi alkuun tarkistamassa, että ei häiritse (ainoita) naapureita, ja onneksi ei. Meillä on yllättävän hyvä äänieristys, koska taannoin meillä ollut pianokaan ei sinne kuulunut. Saa siis treenata rauhassa. Päätykämpän etuja myös.

***

Mitä Eskoon tulee, niin kuopus väittää, että hän ei olisikaan Esko lainkaan, vaan Pablo Escobar, tai siis ilmeisesti hänen reinkarnaationsa. Voi pahus. Esko vai Pablo? Olen nyt hieman hämilläni!

Ystävä hämmensi pakkaa vielä lisää, kun kertoi,
että hänenkin sydämensä sykkii vähän Eskolle.
Toivoi, että voisi ehkä saada hänet kainaloon,
jos katsomme yhdessä vaikkapa Vain elämää.
Totesin, että meillä on yhteistalous,
 ja kaikki minun myöskin sinun on.
Sillä onhan minun "tissienvälityynyni", joka oikeasti
on metrin mittainen pehmohylje,
samanniminen, kuin ystävän mies...hih!

Yhtä kaikki, jos poliisi olisi vaikkapa puhallutukseen pysäyttänyt, niin olisimme me varmaan olleet näky. Ehkä olisin selittänyt, että yksin on tylsä ajella ja on kiva, kun on joku, jonka kanssa jutella...

Kokonainen kierros

Katsokaa vaikka:

jonain aamuna tällä viikolla hampsteri päätyi pupukuppiin.

Minä päädyin siihen, että pidän neljä päivää vapaata, koska ensi viikolla pitää tehdä myös perjantaina töitä. Nautin kauniista loppukuusta ja lepään. Syyskuussa alkaakin taas sutinat.

Kuopuksen yläaste on alkanut hyvin. Viihtyy, saa hyviä merkintöjä Wilmassa ja opettelee itsenäistä olemista. Esikoinen taas oli ollut samaisella koululla sijaisena, mutta ei vielä veljensä opettajana. Sekin päivä varmasti koittaa. Häntä oli pyydetty koko syksyksi erään opettajan sijaiseksi, koska jo lupautunut sijainen oli saanut vakipaikan toisaalta. Kiitti luottamuksesta mutta kieltäytyi. Sanoi, että on pakko priorisoida omia opintojaan.

Fiksu poika. olen aika ylpeä!

Tunteikas päivä

Tänään alkoi yläaste. Mun pieni meni sinne vaatteet tarkasti mietittynä,  tukka hyvin ja reippaana. Ei kuulemma jännittänyt, mutta oli kivaa ja jännää. No niin oli, äitillä myös. Ja melkein tippa linssissä kun liki minun mittaiseksi kesän aikana venähtänyt kuopus lähti kiipeämään portaita kohti ensimmäistä tuntia ja päivää.

Nyyh!

P.S Toisenakin päivänä piti vähän nieleskellä, eikä vähiten siksi, kun erotessamme toivotti mulle mukavaa päivää... Kuusi vuotta olen joka aamu sanonut hänelle "Mukavaa koulupäivää" ja näemmä se alkaa - vihdoin - tuottaa tulosta!