Jalalla koreasti

Ensimmäinen toivepostaus ikinä. Tai tarkemmin sanottuna vaatimus. Tai pay back -time... Olen joskus lukenut väärin ihanan Marikan otsikon ja vaatinut uutta postausta. Niinpä tasapuolisuuden nimissä, nyt, kun Marika oli lukenut edellisen otsikkoni Kransseja ja tansseja - johon totta puhuakseni vähän koitin viekkaasti viitatakin - täytyy lunastaa "lupaus".

Aasinsillan kautta. 

Rakastan aasinsiltoja. Ja sana- ja lauseiloitteluja, ja olen enemmän kuin onnellinen, että molemmat poikani jakavat intohimoni ja ovat mahtavia vastaamaan ja asettamaan haasteita minulle täällä saralla. Sanan säilä viuhuu ja nauru raikaa.

Ei aasi vaan löysä kissa
- aasinsilta tämäkin...

Mutta ei minun siitäkään pitänyt kirjoittaa, vaan yhteisöllisyydestä. Samainen Marika huomautti aiempaan lukion näytelmää koskevaan postaukseeni, että meillä taitaa olla aktiivinen yhteisö. No on! Monellakin tapaa!

Tuo ylä-aste -lukion suuri ponnistus, äidinkielen opettajan, joka on myös draamapedagogi, ja musiikinopettajan yhteistyö tuo jotakuinkin joka toinen vuosi meille nautittavaksi musiikillisen näytelmän. Nämä ovat oikeasti olleet mainioita, liikuttavia, hauskoja, hyviä, mutta ennen kaikkea niin nostattavia yhteisöllisyytensä vuoksi.

Nuoret ovat tehneet yhdessä, nähneet vaivaa, harjoitelleet iltaisin, viikonloppuisin, paikallinen käsityöliikkeen omistaja ompelee puvut, tehdään yhdessä. Ja nautitaan yhdessä. Ollaan ylpeitä. 

Tämän kertaisessa näytelmässä tanssittiin, laulettiin, räpättiin, improvisoitiin ja käsikirjoitettiin uudelleen vanhoja satuja. 

Vähän aikaa sitten meillä oli sellainen projekti, jossa haastateltiin ikäihmisiä ja tämän pohjalta heille jokaiselle sävellettiin oma laulu. Nämä humoristiset, traagiset, liikuttavat ja koskettavat tarinat esitettiin sitten suurelle yleisölle omassa "teatterissamme" täydelle salille niin, että tarinankertojat olivat kunniavieraina. Upeaa!

Tästä taas virisi paikallisten tekijöiden mielissä ajatus, josko ravintolassakin, joka yleensä on vähän sellainen luotaantyöntävä juottola, voisi kuitenkin tehdä jotain. Niinpä viiden seuraavan kuukauden aikana saamme nauttia yhtenä lauantaialkuiltana livemusiikista, tanssista, musavisoista ja mukavasta yhdessäolosta eri teemojen mukaan. Näitä on mm. Irlanti, joululaulut jne. 

Aika pian pääsemme siis pistämään jalalla koreasti! On muuten ainakin puolitoista vuotta aikaa, kun viimeksi olen kyseisessä ravintolassa käynyt, joten tanssikengät jalkaan...

Ja kyllä, minä olen se, jolla on paitsi ne tanssikengät, niin myös kyyneleet silmissä kaikesta tästä yhteisöllisyydestä. Se on ihan huikeaa!!!