Sivut

lauantai 29. joulukuuta 2018

Vuosi vaihtuu

Sain ystävältä vuodenvaihde-yllätykseksi ...hmmm... vaihdevuosikortin:





Innolla odotan tulevaa vuotta ja vanhenemista!

tiistai 25. joulukuuta 2018

Joulun jälkeistä aikaa

Meillä oli mainio joulu. Meidän näköinen. Esikoinen tuli sunnuntaina illan suussa ja haimme pizzat. Söimme, jutustelimme. Saunoimme silloinkin, ja sitten päästin kuopuksen koneelle. Oli ihana istua esikoisen kanssa sohvalla ja vaihtaa rauhassa kuulumisia.






Jouluaattona nukuimme myöhään, katsoimme kuopuksen kanssa Maukan ja Väykän joulun ja odottelimme esikoisen heräämistä ja joulurauhan julistusta. Molemmat tapahtuivat suunnilleen yhtä aikaa. Jaoimme ja auoimme paketit (me olemme aina olleet joulupukin reitin alkupäässä), söimme joulupuuron ja pelasimme korttipeliä, joka tuli lahjaksi. Aika ihanaa. Hautausmaakäynnin aikana vasta likosi ja sauna lämpeni. Sitten saunoimme ja kerran vuodessa saa pieksää lapsia (vastalla). 

Ilta meni juustojen ja viinin parissa. Lueskelimme ensin sohvalla, ja kun kuopus painui pehkuihin intouduimme keskustelemaan ja hups, kello oli puoli neljä! Mahtava seura, hyvä fiilis, olen niin onnellinen ja ylpeä molemmista pojista.

Joulupäivänä äiti ja hänen miehensä kävivät syömässä ja esikoinen lähti heidän matkaansa. Vatsa on täysi ja mieli euforinen. Joulu on totisesti perheaikaa!

Kyllä tällä taas jaksaa pitkän pätkän eteen päin, ja vuoden pimein päiväkin oli ja meni.

lauantai 22. joulukuuta 2018

Toivotus hyvän joulun

Blogistania taitaa hiljentyä pikku hiljaa joulun viettoon. Niin minäkin.



Täten toivotan kaikille teille ihanille blogiystävilleni...


*)


...tärähtänyttä...


*)


ei vaan ihan gerbeleen hyvää joulua!



*) Kuvauksissa ei vahingoitettu eläimiä!



keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Viimeistä viedään

Huomenna on viimeinen työpäivä ennen lomaa. Samalla viimeinen työpäivä tänä vuonna! On aika rento fiilis. Tänään olen erittäin lyhyen työpäivän jälkeen nauttinut hieronnasta ja päiväunista. Kuopus oli kaverillaan synttäreillä, ja kun hain hänet, sain rakkaudella koristeltuja pipareita - oli ollut ohjelmanumerona siellä




tuosta ...hmmm... epämääräisemmän näköisestä saa kuulemma diabeteksen kaupan päälle. Kiva.

Kohta mennään saunaan, jotta rentoilu olisi täydellistä.

***

Jouluvalmistelutkin ovat jo pitkällä. Eilen kävimme kaupungissa ja hankimme sen, mitä sieltä piti hakea. Nyt viinit huutelevat mulle kaapista, huhuuu. HUHUU! Lisäksi kuopus otti toisen korviksen. Yksi joululahja, jonka sai vähän etuajassa. Loput murkinat saa omalta paikkakunnalta ja olenkin jo ostanut kaikki joiden päiväyksen tai tuoreena säilymisen kanssa ei tarvi taiteilla (näitä taiteilua vaativia ovat mm. punainen maito joulupuuroon ja tilli salaiseen joulupäivän ruokaan). Viikonloppuna sitten nämä.

Esikoinen tulee sunnuntaina, tänään oli ollut viimeinen tentti ja loma alkoi hänelläkin. Käymme varmaan kotiintulon kunniaksi syömässä perinteiset suomalaiset aatonaattopizzat sitten. Aika ihanaa aikaa tämä joulun aika.


maanantai 17. joulukuuta 2018

Se tunne

kun ruoka tuijottaa






Olen ilmiselvästi loman tarpeessa.

Onneksi se alkaakin pian: jo torstain iltavuoron jälkeen.



P.S. Marikalle tiedoksi ja todisteeksi, kyllä voi olla aikuisten tarroja:



!!!

lauantai 15. joulukuuta 2018

Viikko vielä

Milloinkahan minusta tuli jouluihminen? Ehkä lasten myötä? Ja vaikka esim. esikoinen ei enää ole erityisemmin "jouluiässä", niin minä sen kun vaan porskutan syvemmälle ja syvemmälle joulusyövereihin. Varmasti vielä sittenkin, kun kuopus on kasvanut joulusta ohi - jos nyt joulusta koskaan voi kokonaan ohi kasvaa. 

Joka tapauksessa rakastan pakettien piilottamista kaappiin, sitä tunnetta, kun kaikki alkaa olla valmiina. Joulumenun suunnittelua, siis sen joulupäiväisen, jolloin äitini ja hänen miehensä tulevat meille syömään. Jouluaattona poikien kanssa keitellään vain joulupuuro ja ahdetaan kitusiin niin paljon suklaata ja marmeladia kuin vain ikinä pystytään. Eron jälkeen lopetin jouluruokien tekemisen, koska pojat eivät niitä syö. Minä saan äidiltäni maistiaiset joulupäivänä ja nautin ne sitten Tapanina. Aika stressitöntä, etten sanoisi!

Luulen, että osaltaan tämän jouluhössötykseni selittää se, että mikä tahansa tekosyy kylmän ja pimeän vuodenajan kestämiseksi ja selättämiseksi kelpaa mulle. Valoja, koristeita, höpsötystä. Joulusukkia joihin tonttu livauttaa pieniä yllätyksiä tuolloin tällöin. Sitä joulun taikaa.



*)


Ensi viikko vielä ja sitten voidaankin laskeutua ja rauhoittua joulun tunnelmiin. 



*) Kirpputorilta kotiutui pieni skumppapullon korkista tehty tonttu, joka oli vissiin muutakin kuin haistellut korkkia, ainakin harottavasta katseesta päätellen. Se löysi onneksi hengenheimolaisen kuopuksen iltapäiväkerhossa aikanaan tekemästä hiihtäjästä, jolla on hieman samanlaisia ongelmia. Nyt ne hiitävät aivan omia polkujaan yhdessä. Mitäs minä sanoin joulun taiasta?!?

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Se aika vuodesta

Minä haluaisin olla kalenteri- ja muistikirjaihminen. Olen kateellisena katsellut vaikkapa Marikan ja Birgitan kauniita versioita. Olen myös koittanut BuJoa - muistaakseni viime vuoden vaihteessa - mutta se loppui lyhyeen. Kännykän kalenteri on muistutuskäytössä ja kovassa käytössä onkin.  Seinällä on perhekalenteri, jossa on kaikille perheenjäsenille oma sarakkeensa menoja varten. Yleensä Mauri Kunnaksen. (Siis ei Maurin menoja vaan Maurin piirtämä. Se kalenteri.) Siitä siirrän sitten liitutaululle näkösälle tulevan viikon ohjelman. Kuopus on sellainen, että se nauttii, kun näkee ja hahmottaa mitä on tulossa.





Toinen liitutaulu on päässyt menu-käyttöön.



Edelleenkään ei syödä mummia ja hänen miestään
vaan heidän kanssaan




Koska en ole onnistunut vuosiin pitämään muuta kalenteria mutta tarvitsen muistiinpanovälineitä työkokouksissa, vapaa-ajan kokouksissa jne otin käyttöön vihkon, jossa on erilliset työ- vapaa-aika- ja sekalaista- osiot. Siitä voi myös napata muistilappuja, irrottaa sivuja tarvittaessa ja liepeissä kulkee muutama tarpeellinen paperi, jotka eivät lompakkoon mahdu. Nyt se alkaa olla lopuillaan.

Tässä syksyllä tulin taas tilanneeksi ensi vuodelle kalenterin. Ja kirjasen, kun tajusin, ettei tuohon kalenteriin mahdu (kokous)muistiinpanot ja sen sellaiset. Jos koittaisin näiden kahden yhdistelmää ja katsoisin, josko minusta sittenkin tulisi kalenteri- ja muistikirjaihminen. Taas tulevana vuonna. Ainakin hetkeksi.






Kauniita nämä ainakin ovat.

maanantai 10. joulukuuta 2018

Joko

olis taas aika uudelle gerbiilikuvalle?


Piilokuva


Ja tässä hiukkasen enemmän esillä.





Onpa ihanaa, kun tämä viikko on sellaista normaalia, rauhaisaa eloa. Ei juurikaan iltamenoja (ehkä yksi mukava konsertti lähikaupungissa), ei ylimääräisiä stressinaiheita kotona eikä töissä. Jopa ne tavanomaiset väistyvät hetkeksi: veronpalautukset tulevat ja äiti lupasi joulurahan myös♥. Nyt on meidän joulu turvattu. Lahjat on jo ostettu, Visa (perjantain tilipäivänä) nollattu, joulupäivän ateria suunniteltu ja valmistelut mukavalla mallilla muutenkin. 

Töissä voin keskittyä olennaiseen: kevään uutuuskirjat pitää tilata. Kotona myös, kuopukseen. Ennen kun sitten perjantaina lähtee isälleen ja ystävä taisi taas kutsua itsensä iltaa istumaan. Nyt pidän siiderit mahdollisimman kaukana koneesta. Tai taidan itse asiassa jättää ne kokonaan kauppaan.


***

Lopuksi vielä harvinaislaatuinen otos, jossa otukset ovat molemmat samassa kuvassa. Toki hieman epätarkka, koska varsin vikkeliä vipeltäjiä ovat kyllä. Aina jompikumpi liikkuu.





On ne valloittaneet meidän sydämet!

lauantai 8. joulukuuta 2018

Superäiti

tai sitten ei. 

Joka tapauksessa kuopus tituleerasi minua sellaiseksi, kun omin pikku kätösin pyörittelin hänelle 55 lihapullaa tarjouksessa olleesta luomujauhelihasta vaikka itse olen kasvissyöjä. Tänään saa niitä tomaattikastikkeen ja riisin kanssa ja loput laitan pakkaseen. Nuo ovatkin sitten jauhelihakastikkeen lisäksi suunnilleen ainoa liharuoka jota osaan tehdä. Ongelma on nimittäin se maistaminen... 

Eilen ei ollut maistaminen ongelma, olimme kollegoiden kanssa lähikaupungissa tutustumassa omatoimikirjastoihin ja sitten kävimme syömässä. Vielä illallakin oli ähky kolmen herkullisen ruokalajin jäljiltä. Söin mm. nieriää parmesanrisoton kanssa (nam!!!), koska siinä on kala minun makuuni, saa vaan tosi harvasta paikasta ja harvoin edes raaskisin ostaakaan. Nyt kelpasi!

Ihanasti on siis tässä vapaat ja työt vaihdelleet. Eilistä en kyllä varsin työpäiväksi laske, enkä kyllä tämäniltaistakaan: menen auttamaan yhdessä väliaikakahvituksessa. Huomenna sitten olen vaan ja niin oli kyllä asian laita itsenäisyyspäivänäkin. Vähän väijyin linnan juhlia ja kudoin syksyisen hartiahuivin loppuun. Talvi ehti tulla ennen kuin se valmistui.





Kaunis se on silti!

***

Esikoinen ei saanut läppärini näppistä putsattua mutta ehdotti, että ottaisin käyttöön erillisen näppäimistön. Onni on selväjärkinen ja looginen atk-tuki. Mikä helppo ja halpa ratkaisu - joka olisi itsekin pitänyt keksiä!

torstai 6. joulukuuta 2018

Hiljaiseloa

Paitsi että oleilemme kotosalla rauhassa, niin myös blogi viettää hetken hiljaiseloa. Onnistuin kaatamaan läppärini näppiksille siideriä... hih. Tai siis höh.




 


Hätävaratabloidini ei todellakaan innosta surffaamaan kuin pakolliset, saati sitten kirjoittamaan.
 
Rakas atk-tukeni esikoinen saa avata koneen ja koittaa korjata tuhoja. Katotaan miten käy!

maanantai 3. joulukuuta 2018

I can hear music!

Arvatkaapa mitä! Hoksasin tässä ihan vasta, että olen saanut musiikin takaisin elämääni. Kaksikymmentä vuotta se olikin poissa. Kun tein esikoisen yksin, olin niin väsynyt ja umpipuhki iltaisin kun sain hänet nukkumaan, että en kestänyt ajatustakaan minkään valtakunnan äänistä. Luin vain tai nukahdin itsekin saman tien. Sille tielle jäi rokkityttöys. Olinhan sitä ennen, varsinkin teininä, liftannut ympäri Suomea katsomassa livekeikkoja. Parhaana vuotena liftikilometrejä kertyi sellaiset 25 000. Keikoilla kävin aktiivisesti myös Helsingin aikoinani. Ja sitten tämä kaikki jäi, kuunneltu musiikki myös, kuin veitsellä leikaten.

Kuopuksen myötä olen yllättäen saanut sen takaisin. Lapsi on musikaalinen ja isänsä maksaa hänelle Spotifyn, mikä on hienoa. Se on kovassa käytössä ja autossa on aina radio auki. Emme tokikaan jaa samaa musiikkimakua - pois se minusta. Hän kuuntelee ei kaikkein tunnetuinta ulkomaista räppiä (mm. XXXTentasion, Scarlxrd), mutta muunkinlainen tämän päivän trendimusiikki menee. Minä olen siinä ohessa löytänyt uusia artisteja ja yhtyeitä. Viikonloppuna tein itselleni  voimabiisisoittolistaa. 

Yksi niistä on Imagine Dragonsin Natural. Tässä hetki sitten olin menossa yhteen kokoukseen jossa oli pakko antaa vähän negatiivista palautetta. Usein jäädyn niissä tilanteissa, en sitten saakaan sanaa suustani tai kaunistelen liikaa. Juuri ennen kokousta kajahti autoradiosta kyseinen biisi ja lopetin sen  kuuntelun kohtaan jossa laulaja karjaisee I'm gonna make it! 







Ja minähän uskalsin. Kauniisti mutta jämäkästi.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Vihdoinkin joulukuu

Töissä on ollut aika hektistä ja raskastakin viime aikoina. Vähän puskista tuli omatoimikirjaston suunnittelu, hankehakemuksen tekeminen ja sen sellaiset pienet jutut. Puuh. Nyt pahin kiire on kuitenkin hetkeksi selätetty ja olen päättänyt ottaa vähän lungimmin. En aio havahtua öisin miettimään, että se ja se summa aineisiin, tarvikkeisiin ja tavaroihin on kyllä sittenkin ylimitoitettu. Enkä uhraa ajatustakaan sille, miten asia aikanaan toteutetaan jos ja kun rahoituskuviot tästä ratkeavat. Hoidan vain ne normaalit perushommani ja nekin kevyin ottein. Koen sen ansainneeni.




Näytetään pyllyä stressille...




...tuplana!



















Itse asiassa olin jo eilen viikottaisella vapaallani ja vietin sen upeassa seurassa vapaaehtoistöitä tehden. Paikallisella suoramyynti-kirppiksellä oli puurojuhla ja olin siellä keittiötonttuna. Ihana päivä! Tänään teen vähän erilaisen työpäivän, kirjasto on poikkeuksellisesti auki lauantaina, ja sitten taidankin pistäytyä työmaalla vasta keskiviikkona. Tekemässä ne pakolliset. Torstai on itsenäisyyspäivä ja perjantaina kirjasto on taas tavanomaisesta poiketen kiinni. Teemme kollegoiden kanssa tutustumisretken lähikaupungin omatoimikirjastoihin - no tämän verran voin uhrata asialle ajatusta - ja sitten virkistymme hyvän ruoan ja seuran parissa.




Näin päin ne on kyllä söpömpiä



Toivottelenkin tänään itselleni hyvää vapaata. Kolmesta alkaen.



huomattavasti söpömpiä.


Nautitaan viikonlopusta ja Hyvää Joulukuuta ystävät!!!

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Joko joko

joko se kohta on se joulukuun eka? Ja ensimmäinen adventti?

En tajua mitä tänä vuonna on ilmassa, mutta jotenkin se joulu ja joulumieli on koittanut hiipiä Majaan ennätyksellisen aikaisin. Jo lokakuun puolella tuli ensimmäinen "joulu" -tägätty postaus ja nyt niitä on yhteensä ainakin kuusi. Joulukuusi?

Koristeet lymyävät jo ulkovaraston oven takana, ne pääsivät hyllyltä alas samalla kun vihdoin sain vietyä terassikalusteet sinne... Vähän vielä pitää odottaa mutta tänään - taas - mentiin vahingossa vähän eteenpäin. Kävin paikallisella kirpputorilla ja siellä laitettiin perjantain puurojuhlaa varten kovalla tohinalla koristeita. Pääsin avuksikin ja sain siitä hyvästä porsaan ja hirven. Hirveää! Sikamaista? Jouluista.






Muiden koristeiden kanssa vannon silti odottavani viikonloppuun. Ai niin, ja kuopus on jo avannut kaksi ensimmäistä luukkua suklaakalenteristaan. On joulukuun ekat päivät isällään ja eilen jälkkärintuskissa puhui minut ympäri. Minulta muuten puuttuu kalenteri - apua. Täytyy keksiä tai kehitellä jotain, aikaahan on runsaasti, hih.



Possu pääsi minun huoneeseeni ja hirvi kaltaistensa seuraan
olohuoneeseen sohvan yläpuolella olevalle hyllylle.
Joulun ajaksi.




Lopuksi vielä hymyilevä kiintiögerbiili.






Smile!

maanantai 26. marraskuuta 2018

Lunta ja lemmikkejä

Viikonvaihde meni ihan kotosalla totutellessa uusiin perheenjäseniin. Kyllä muuten näyttävät kääpiöluppakorvakanit jättimäisiltä näiden tulokkaiden rinnalla. Kuvassa juuri päivänokosilta herännyt gerbiili purua päänsä päällä. Hassu otus!






Tänään satoi lunta ja heti tuli jotenkin jouluisen valoisamman oloista. Kuinkahan sen valon saisi siirrettyä myös pään sisään?






No, kyllä se tästä kun tämän viikon selviän. Töissä on tekeillä poikkeuksellisen paljon, mm. hankehakemus AVI:lle ja se pyörityttää muitakin kuin minua. 

Viikonloppuna on ensimmäinen adventti ja tontut sekä joulukoristeet kyllä rynnistävät heti paikalla esille. Siellä ne jo varaston ovella odottelevat 🎅🎄.

torstai 22. marraskuuta 2018

Lapsityövoimaa

Huomenna on Lapsi mukaan töihin -päivä. Kuopuksen koulu suhtautuu asiaan erittäin myönteisesti, samoin meidän kunta. Poika oli kiinnostunut osallistumaan joten - no, hän tulee kanssani työmaalle. Minäkin siis taidan poikkeuksellisesti tehdä perjantaina työpäivän? Ainakin lyhyen sellaisen. 

Olen suunnitellut mitä näytän ja kerron kuopukselle. Lisäksi hän saa haastatella vähän kollegoita. Aion myös laittaa hänet tekemään kirjahankintoja. Tai siis pyydän häneltä mielipidettä Kariston kevään 2019 uutuuksien (klik) lasten- ja nuorten tarjonnan osalta. Siitä tulee mielenkiintoista!

Tietysti meillä on se etu, että kun tämä ei ole minun virallinen työpäiväni eikä agendalla ole mitään pakollista tai deadlinet eivät paina päälle, voimme jättää vierailun vähän vajaaksi. Olemme paikalla sen mitä tutustuminen kestää.

Aamukahvipalaverimme ajaksi minulla on lapselle tehtävä: etsi kaikki lasten ja aikuisten osaston jyrsijäkirjat.






Tuo veijari vaaleamman kaverinsa kanssa taitaa nimittäin muuttaa meille.






Miten ihmeessä tässä näin kävi?!?







EDIT: Siinä ne nyt ovat, lasin läpi kuvattuna. Ilta meni rattoisasti niiden touhuja seuratessa ja työn raskaan raataja nukahti pää minun sylissäni katsellen karvakavereita. Aika suloista!

tiistai 20. marraskuuta 2018

Suojelusenkeli ja ...hmmm... kötöstys

Esittelen ensin teille joulumyyjäisistä mukaan lähteneen suojelusenkelin. Tällainen rouheampi on enemmän minun makuuni. Olen jo jonkin aikaa etsinyt kirpparilta itselleni enkeliä, mutta kaikki ovat olleet liian vaaleita, liian söpöjä, pikkusieviä, pyöreitä, liian jotain. Mutta tämä ei ole, tämä on juuri sellainen, kuin suojeltavakin on. Yksinkertainen.






Toiset ovat kovin taitavia näissä kädentöissä. Toisen sitten taas eivät ole, mutta innostuvat silti joka jumalan vuosi räpeltämään jotain. Joskus olen jopa tehnyt minipiparkakkutaloja, sitten piparikuusia, kun olen halunnut päästä oikein helpolla, ja tänä vuonna, kun meillä ei ole enää kotona sitä piparkakkutaikinan tekijää, päädyin rakentamaan hirsimajaa lakuista. Syytän internetin ihmemaata





Tutoriaali oli kovassa käytössä.




Mökki edestä 



ja sivusta...

Pieni pala jouti suuhunkin asti.


Millekähän sitä seuraavaksi ryhtyisi?

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Sydämellistä

Kiitos aivan joka ainoalle Olettamuksia-kirjoitukseen kommentoineelle. Olin jotenkin aivan liikuttunut, herkistynyt, ihmeissäni, miten ihania asioita te kirjoititte. Kiitos, tallennan ne kaikki sydämeeni 💗

Sydämistä puheen ollen... Viikolla paikallisella kirpparilla silmiini sattui joulusydänverho. Se oli ihana, läpikuultava ja mukavasti vähän tiilenpunainen, ei lainkaan räikeä joulun- tai tontunpunainen. Hinta hirvitti ensin, mutta sitten sisuunnuin: on se ***kele jos ei edes tilipäivänä voi suoda itselleen jotain pientä piristystä (lue: kympin verhoja). Niinpä soin ja ostin. Ja ripustin.




Samalla reissulla ruokakaupasta tarttui mukaan "jouluhali". Tarkkasilmäinen tontusta huolehtiva lukija voinee helpottuneena todeta, että lakki on edelleen tallella!






Niin, taisi sieltä samaiselta kirpparilta lähteä matkaan yksi tonttukin. Hän oli niin suloinen eikä maksanut kuin kaksi euroa. Minä en kaivaisi edes ompalukonetta kahdella eurolla esiin - ei niin, että sellaista omistaisin, mutta silti. Ja raha meni hyvään tarkoitukseen, kuntamme työkeskukselle.






Kotona sydämet karkasivat vähän käsistä. Kaivoin kaapista tuikkukipon joka on täydellinen noiden verhojen kaveriksi ja punaisen pöytäkynttilän. Saatoinpa vähän fiilistellä jouluakin, jo. Ja ystävän kanssa siis korkkasimme glögikauden, kuten edellisestä postauksesta ja vajaasta glögipullosta saattoi päätellä.





Minusta tuntuu, että pienillä askelilla, kahdessa ensimmäisessä kuvassa näkyvällä kirkasvalolampulla ja sillä tiedolla, että marraskuu on onneksi taittunut jo loppupuolelle, saattaa olla mahdollista, että selviän tästä kauheasta kuukaudesta hengissä.

Onhan se ihan toivottavaa.

lauantai 17. marraskuuta 2018

Olettamuksia

Onpas aika monessa lukemassani blogissa tullut viikonlopun aikana vastaan haaste Millainen oletat minun olevan? Kirjoituksista saa ihmisistä jonkinlaisen kuvan, onko se sitten oikea vai väärä, se voi olla mielenkiintoista kuultavaa. Kaikkeahan ei tietenkään netissä jaa ja joitain piirteitä silottelee tarkoituksella, jotkut jäävät taka-alalle vähän vahingossa. Monen teistä kanssa matkaa on taitettu pitkäänkin, osan jopa olen oikeastikin tavannut. Kaikilta, niin uusilta kuin vanhoiltakin tutuilta otan mieluusti kommetteihin ajatuksia siitä, millaiseksi minut kuvittelette/ajattelette.






Viikonlopun kunniaksi testasin kaksi makutesteissä pärjännyttä glögiä, alkoholittoman ja alkoholillisen. Yhdessä ja erikseen. Glogikausi on siis avattu. 

Ja punaiset verhot laitettu - apua - mutta siitä seuraavassa postauksessa enemmän.

Kerropa sitä ennen, millaisen kuvan olet minusta saanut, millaisena minut näet?!?

perjantai 16. marraskuuta 2018

Pareidolia ja paha virhe

Olen juuri huomannut, että on virhe käyttää otsikossa määreitä viikonloppu, alkuviikko (tai autotta...) jne. Tulee paineita saattaa tekstit ajan tasalle ja tehdä uusi postaus, tikusta asiaa, vaikkei sitä juuri olisi. Asiaa siis. Tämä on juuri sellainen rustaus. 





Kuvituksena muutama otos paristakin eri vessasta. Ensin wc-paperiautomaatti katsoi minua hämmentynein ilmein.





Sitten lukko rupesi huhuilemaan.


Onkin jo - ilmeisesti - korkea aika vähän levätä ja ottaa rennosti.

Ja pääsinpähän toivottelemaan kaikille hyvää viikonloppua - turvallisesti tekstissä.

tiistai 13. marraskuuta 2018

Ei niin hieno alkuviikko

Arvannette jo kuvasta mitä täällä on meneillään:




Mukavan synttäri- ja rauhoittumisviikonlopun jälkeen heräsimme vähän kurjempaan viikkoon. Kuopuksen vatsa oli kipeä ja siellä möyri. Hänellä on tapana saada vatsataudit sellaisina versioina jotka pitkittyvät, kun ns. täystyhjennystä ei tapahdu kummastakaan päästä. Pöpö vaan sitkeästi kiertää sisuksissa. Niin nytkin. 

Minäkin lähdin maanantaina kesken päivän pois töistä, kun olo oli vähän outo. En halunnut tartuttaa kollegoita. Se ei onneksi sitten kuitenkaan *kopkop* taudiksi äitynyt tai sitä ollutkaan, ja olen tänään jo ollut normaalisti työmaalla. Toki tulin sairasta lasta jo vähän aiemmin hoitamaan.

Loppukevennykseksi heitän teille kummastuksenaiheen. Meitä mietitytti pitkään, miksi kaikki jalkapallo-otteluiden turvamiehet ovat Stewart -nimisiä?




Toivottelen teille terveempää viikkoa ystävät!

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Hieno päivä!

Kaksikymmentä vuotta sitten syntyi esikoinen. Olin nuori - no nuorempi kuin nyt, toki jo ensisynnyttäjien keskimääräisessä iässä - ihmeissäni ja sekaisin onnesta.

Hartaasti odotettu, yksin tehty pieni poika. 2800g. Nimet olivat jo etukäteen tiedossa, mutta synnytyslaitoksella hän sai vielä toiseksi nimeksi Ukon, koska näytti pieneltä viisaalta vanhukselta.  Jo syntyessään. Esikoinen on aina ollut vähän sellainen vanha sielu. Oman tiensä kulkija. Erilainen. Pohdiskelija. Matemaattinen, looginen, valtavan vahva oikeustaju. Ihana älykäs - ja myös tunneälykäs - esikoiseni.



Marjaana 28 ja esikoinen pari tuntia



Onnea 20v!

perjantai 9. marraskuuta 2018

Hissukseen

Näemmä viime postauksen pinkki piristys pysyikin sitten koko viikon "otsikoissa" ja piristyksenä. Ja sitä edellisen postauksen halloween-lyhtykin vielä iltojamme valaisee ja ilostuttaa. Tuntuu, että elämä on liki pysähtynyt, ollaan hissukseen, vähän ahdistutaan harmaudesta, kääriydytään vilttiin sohvan nurkkaan, luetaan ja poltetaan kynttilöitä.


Ostin tänäkin vuonna luokkaretkirahastoa
tukeakseni söpöjä tonttukynttilöitä.
Kuopus on sitä mieltä, että noita ei voi polttaa.


Töissä sen sijaan tapahtuu asioita sellaisella rytinällä, ettei meinaa perässä pysyä. Ehkä siksikin on hyvä vastapainoksi hiljentää elämää entisestään. 

Eilinen ja tämä päivä on mennyt varsin veikeän aktiviteetin parissa: olemme katsoneet kuopuksen kanssa radiota. Sitä ei ihan joka päivä tule tehtyä, mutta nuorisolaiskanavan, jota meillä sattuneista syistä kuunnellaan, YleX:n aamun Viki ja Köpi polkaisivat taas käyntiin ylipitkän Nenäpäivän naurumaratonin ja sitä seuraamme Areenasta suorana. Luulen, että perjantai-ilta vietetään sohvalla läppärin kanssa.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Viikonlopun pinkki piristys

Heti perjantaina, kun sain kuopuksen matkaan, painoin kaasun pohjaan ja ajelin lähikaupunkiin. Ostin pupuille heinää, itselle juomaa ja muita viikonlopun virvokkeita. Hiukkasen harmaan päivän ehdoton piristys oli auto, jonka perään parkkeerasin marketin pihalla, kas näin:





eihän tuota voi katsoa hymyilemättä!


Verhoilutkin olivat veikeän väriset ja
ratinsuojus suloinen!


Tein ostokset, ja kun pinkki ihanuus oli edelleen paikalla ja minun kauppalappuni sattui olemaan vaaleanpunainen myös, kirjasin sen toiselle puolelle kiitokset päivän piristyksestä ja sijoitin sen tuulilasinpyyhkijän alle. Toivottavasti kuski sai edes murto-osan siitä hyvästä mielestä takaisin, jota taatusti kylvää kaikkialle ympärilleen.




Kovin rauhassa vietin viikonvaihteen, mitä nyt lauantaina kävin suppilovahverometsällä (saalis oli melkoinen) ja siitä inspiroituneena päätin leipoa sunnuntaina piirakan ja viedä sen lähikuntaan mökille, jossa äitini, hänen miehensä ja veljeni tytär äiteineen viettivät pientä lomasta. Sinne tulivat myös äitini siskot miehineen ja meitä oli sellainen sekalainen kymmenen hengen höpöttävä seurakunta. 

Oikein jäin ihmettemään, että miksi niin kovin harvoin tulee sukua nähtyä, kun ovat niin mainiota porukkaa!

Iltapäivän hämärissä ajelin kotiin päin, kävin kaupassa ja nappasin kuopuksen matkaan bussipysäkilta. Nyt odottelemme saunan lämpiämistä ja orientoidumme alkavaan viikkoon. Siitä on tulossa harmahtava. Nyt on kyllä niin marraskuu kun olla ja osaa. 

Voisin painua talviunille!

torstai 1. marraskuuta 2018

Hyvää ... mitä ikinä nyt pitää toivottaakaan ... pyhäinpäivää, kekriä, halloweenia ... viikonloppua

Puuh, tämän viikon työt on tehty. Olikin vähän raskaampi rupeama, mutta nyt lepään.




Kurpitsan kerkesin jo kaivertaa




kuopus lähtee aamulla isälleen.


Jeee!
Nauttikaa tekin.

tiistai 30. lokakuuta 2018

Pupun tuijottava katse

EDIT: ihan ilmiselvä jänis työpaikan vessan lattiassa:




vai eikö muka?



Joskus on sellaisia päiviä... niitä on ollut ennenkin: klik. Kaikki tuijottaa.

Rupesin tekemään minulle ja kuopukselle rahkaa, ja sähkövatkain oli sillä päällä.





Ei tämä vielä mitään, mutta kun esittelin kaverin kuopukselle, pisti hän virran päälle. Kuvitelkaapa tuo niin, että silmät pyörivät villisti.

Huh!

RH:lla oli tälle ilmiölle nimikin: pareidolia. Minun täytyy ottaa huomenna kamera töihin ja näyttää teille seuraavaksi, miten vessan lattiasta löytyy pupu. Joka kerta. Sille EI VOI olla hienoa termiä, eihän?