I can hear music!

Arvatkaapa mitä! Hoksasin tässä ihan vasta, että olen saanut musiikin takaisin elämääni. Kaksikymmentä vuotta se olikin poissa. Kun tein esikoisen yksin, olin niin väsynyt ja umpipuhki iltaisin kun sain hänet nukkumaan, että en kestänyt ajatustakaan minkään valtakunnan äänistä. Luin vain tai nukahdin itsekin saman tien. Sille tielle jäi rokkityttöys. Olinhan sitä ennen, varsinkin teininä, liftannut ympäri Suomea katsomassa livekeikkoja. Parhaana vuotena liftikilometrejä kertyi sellaiset 25 000. Keikoilla kävin aktiivisesti myös Helsingin aikoinani. Ja sitten tämä kaikki jäi, kuunneltu musiikki myös, kuin veitsellä leikaten.

Kuopuksen myötä olen yllättäen saanut sen takaisin. Lapsi on musikaalinen ja isänsä maksaa hänelle Spotifyn, mikä on hienoa. Se on kovassa käytössä ja autossa on aina radio auki. Emme tokikaan jaa samaa musiikkimakua - pois se minusta. Hän kuuntelee ei kaikkein tunnetuinta ulkomaista räppiä (mm. XXXTentasion, Scarlxrd), mutta muunkinlainen tämän päivän trendimusiikki menee. Minä olen siinä ohessa löytänyt uusia artisteja ja yhtyeitä. Viikonloppuna tein itselleni  voimabiisisoittolistaa. 

Yksi niistä on Imagine Dragonsin Natural. Tässä hetki sitten olin menossa yhteen kokoukseen jossa oli pakko antaa vähän negatiivista palautetta. Usein jäädyn niissä tilanteissa, en sitten saakaan sanaa suustani tai kaunistelen liikaa. Juuri ennen kokousta kajahti autoradiosta kyseinen biisi ja lopetin sen  kuuntelun kohtaan jossa laulaja karjaisee I'm gonna make it! 

Ja minähän uskalsin. Kauniisti mutta jämäkästi.