Milloinkahan minusta tuli jouluihminen? Ehkä lasten myötä? Ja vaikka esim. esikoinen ei enää ole erityisemmin "jouluiässä", niin minä sen kun vaan porskutan syvemmälle ja syvemmälle joulusyövereihin. Varmasti vielä sittenkin, kun kuopus on kasvanut joulusta ohi - jos nyt joulusta koskaan voi kokonaan ohi kasvaa.
Joka tapauksessa rakastan pakettien piilottamista kaappiin, sitä tunnetta, kun kaikki alkaa olla valmiina. Joulumenun suunnittelua, siis sen joulupäiväisen, jolloin äitini ja hänen miehensä tulevat meille syömään. Jouluaattona poikien kanssa keitellään vain joulupuuro ja ahdetaan kitusiin niin paljon suklaata ja marmeladia kuin vain ikinä pystytään. Eron jälkeen lopetin jouluruokien tekemisen, koska pojat eivät niitä syö. Minä saan äidiltäni maistiaiset joulupäivänä ja nautin ne sitten Tapanina. Aika stressitöntä, etten sanoisi!
Luulen, että osaltaan tämän jouluhössötykseni selittää se, että mikä tahansa tekosyy kylmän ja pimeän vuodenajan kestämiseksi ja selättämiseksi kelpaa mulle. Valoja, koristeita, höpsötystä. Joulusukkia joihin tonttu livauttaa pieniä yllätyksiä tuolloin tällöin. Sitä joulun taikaa.
 |
| *) |
Ensi viikko vielä ja sitten voidaankin laskeutua ja rauhoittua joulun tunnelmiin.
*) Kirpputorilta kotiutui pieni skumppapullon korkista tehty tonttu, joka oli vissiin muutakin kuin haistellut korkkia, ainakin harottavasta katseesta päätellen. Se löysi onneksi hengenheimolaisen kuopuksen iltapäiväkerhossa aikanaan tekemästä hiihtäjästä, jolla on hieman samanlaisia ongelmia. Nyt ne hiitävät aivan omia polkujaan yhdessä. Mitäs minä sanoin joulun taiasta?!?
Ihanat tontut :)
VastaaPoistaMeillä käytiin viikolla keskustelua joulusta ja mitä sen eteen tehdään. Viime jouluhan me oltiin kahdestaan, niitä kolme perinnettä: Äitirakkaan joulupuuro aatonaattona, Joulupojan joulukukka aattona ja aaton vietto A-nopilla. Samoilla linjoillahan meillä on menty jo monta vuotta, tänä vuonna taa Poika tulee meidän kanssa.
Vähän tonttuja olen ripotellut aina jouluksi sinne tänne ja sen sellaista, mutta kuusta ei ole ollut enää vuosiin ja ruuat on tehty puolivalmisteista jne. Viime viikolla sitten kuulin, että "niin, kun sinä sitä joulua laittaessa aina sanoit, että no onhan se teistäkin sitten kiva.." PAH!
Hyvin nuo viihtyivät kotona joulunpyhät ja hyvin se ruoka niille maistui suklaitten ja muitten herkkujen ohella :D :D
Mutta miehet. Ne on tylsiä. Perin tylsiä. Ainakin nää kaupunkilais-kerrostalomiehet.
Ja yks mikä on pilannut meiltä jonkinlaisen "joulufiiliksen" on Pojan kummit: ne on varmaan 25 ripustaneet jouluvaloja koko talon sisältä ulos ja ulkoa sisälle NIIN paljon, että koko tienoo on kuin tivoli! Se ei oikeasti ole enää tunnelmallinen, vaan... No kuvitelkaa itse, kun on terassi, grillikatos/laavu, kuusi, palju - kaikki reunustettu valoilla ja vielä talon räystäätkin. Lipputanko unohtamatta. Ja pihatien reunustavaa aitaa...
Ja kaikki tämä järven rannalla ja kun järvi ei ole jäässä niin kaikki tuplaantuu :D :D
Kyllä - tässä kohtaa olen ahdasmielinen, mutta rajansa se on valoillakin.
Anteeksi, ei taas ollut tarkoitus avautua, lähti lapasista.
Valojen tarkoitus on jouluna tuoda hämyistä tunnelmaa, eikö vain? Tai antaa sen verran valoa, että näkee mennä keittiöön ilman, että tarvii sytyttää valoja...?
Menisköhän kaivamaan ne tontut esille vai jäiskö kattelemaan noita teidän suloisia tonttuja?
Kaiva vaan omat tontut noitten kavereiksi, jooko!
PoistaMä olen vähän samoilla linjoilla sun kanssa jouluvaloista: vaikka on ihanaa, että ihmiset valaisee tätä pimeyttä, niin rajansa kaikella. Eilen just kaupunkiin ajaessa näin vähän vastaavan ilo- eikun valotulituksen: sitä valokaapelia oli oikeesti varmaan 500m - hrrr...
Mutta nautitaan kukin tavallaan, mä nautin rauhallisesti ja pienesti, stressittä, ja ihanaa, kun tänä vuonna molemmat pojat on kotona. Viime vuonnahan kuopus oli isällään.
Katoin ensin tuota hiihtäjätonttua, että no nyt se on pannu punaisessa vessapaperirullassa olevalle gerbiilille tonttulakin :D
VastaaPoistaOlen samoilla linjoilla valojen kanssa, mutta tyttären anoppikandidaatti osaa sen valopaljoudenkin. Se on keskellä pimeää maaseutua, ja kun sinne ajaa autolla pimeyden halki, on pihaan ajaessa kuin tulis jonnekin talven ihmemaahan! Kaikki valot on samaa kirkasta valoa. Panee huokaisemaan joka kerta. Varmaan tänäänkin.
PoistaHih, sehän vasta olis näky, gerbiili tonttulakissa... hmm, meillähän on ne pupuje tonttulakit... Ehkä siinä kohtaa menis jouluvalmistelut vähän liian pitkälle?