Kaksikymmentä vuotta sitten syntyi esikoinen. Olin nuori - no nuorempi kuin nyt, toki jo ensisynnyttäjien keskimääräisessä iässä - ihmeissäni ja sekaisin onnesta.
Hartaasti odotettu, yksin tehty pieni poika. 2800g. Nimet olivat jo etukäteen tiedossa, mutta synnytyslaitoksella hän sai vielä toiseksi nimeksi Ukon, koska näytti pieneltä viisaalta vanhukselta. Jo syntyessään. Esikoinen on aina ollut vähän sellainen vanha sielu. Oman tiensä kulkija. Erilainen. Pohdiskelija. Matemaattinen, looginen, valtavan vahva oikeustaju. Ihana älykäs - ja myös tunneälykäs - esikoiseni.
 |
| Marjaana 28 ja esikoinen pari tuntia |
Onnea 20v!
Onnittelut äidille ja esikoiselle <3
VastaaPoistaKiitos, me vietetäänkin tänään isänpäivän sijaan esikoisen päivää ;-)
PoistaOi onnea! Jämerät kourat vauvalla, lujasti elämässä kiinni ♥
VastaaPoistaKiitos♥ joka sanoi aikanaan, että pianistin sormet!
PoistaVoi pientä! Onnittelut!
VastaaPoistaKiitos, pieni se oli silloin, nyt päätä äitiään pidempi, yli 180 senttinen mies ;-)
PoistaOnnittelut "pienelle" ja äidille :)
VastaaPoistaIhana kuva!
Tuo on mun ehdoton lemppari, oli pakko kaivaa esiin!
PoistaJa kiitos, pienestä on tullut yli 180 senttinen nuori mies. Itse totesi, että eipä ookaan enää teini. No, keväällä kuopus täyttää kolmetoista niin on taas toinen lapsista "virallisesti" teini.
Oi, muistan, kuinka tuon kantapäät olivat kyynärtaipeessani ja pää kämmenilläni kaksiviikoisena. Niin pieni! Mittasin oikein, että alle 40 senttiä se väli!
VastaaPoistaJa nyt ihana aikuisen oloinen tyyppi.
Se oli jotenkin ihan hurjan pikkuinen, vaikea edes uskoa - ja miten upea, aikuinen, tosiaan, siitä on tullut!
PoistaPäivän myöhässä...mutta onnitellen alkanutta kahdettakymmenettä vuotta...olkoon vuosi onnekas :)
VastaaPoistaSitä mä äitinä lapselle kans toivon <3
PoistaKiitos Onneli!