Sivut


maanantai 30. kesäkuuta 2014

Ja mä sanon mun eläimet

Eilen kirjoittelimme Sannan kanssa kommenttilaatikossa aikatauluista ja stressittömästä menemisestä. Totesin, että jos jotain kuopuksen isältä opin, niin leppoisamman suhtautumisen aikatauluihin. Sellaisen kultaisen keskitien. Heti kohta sen jälkeen laitoin hänelle viestin kuopuksen tulosta ja varmistelin, että on varmasti vastassa. Jooei. Hän oli toisessa kaupungissa eikä ollut ollenkaan muistanut mitä vaihdosta olimme sopineet. Minulla yleensä päälaki räjähtää noissa tilanteissa valonnopeudella, mutta nyt olin itse rauhallisuus (no niin minä muutenkin olen, mutta nyt en edes ärtynyt). Totesin vain, että "tästä syystä mä haluan sopia kaiken sähköpostilla enkä suullisesti". Jää jälki, ja voi palata siihen myöhemmin, jos ei muista - asia, jota oli hänen viimeksi vaikea ymmärtää. Taisi mennä perille! Mutta olen minä onnellinen, etten joudu enää elämään sitä elämää ja kestämään tätä kuin hetkellisesti.

Nyt kuitenkin kuopus on päässyt lomanviettoon isälleen - joka haki hänet sitten pari tuntia myöhemmin kuin juna olisi lähtenyt, paluumatkallaan, ja älysi toki olla sopivasti kiitollinen ja pahoillaan. Leipuri puolestaan lähtee tänään ex-anopille ja minulla alkaa tarpeellinen salaattikuuri. Kuten olen niin monesti ennenkin hehkuttanut, nautin niin, kun ei tarvitse huolehtia kenenkään muun ruoista kuin omista. Tällä kertaa tätä auvoa kestää torstaihin saakka, mitä luksusta! Jämiä, salaattia, kenties paikallisen huoltoaseman salaattipöytä jonakin päivänä, ehkä mozzarellatikkujakin, ah. Ja töihinkin on mukava palata. Toinen kollega aloitti ansaitun kesälomansa, toisen kanssa hoitelemme kulttuuriviikkoa oikein urakalla. Intensiivinen viikko alkamassa. 



Leipurin kädenjälki - ja jalan


Katsoin taas jalkapalloa. Äänessä jälleen Niki Juusela ja tuli ihan mieleen vanha Lapinlahden lintujen laulu "ja mä sanon mun eläimet".

Albatrossi, kärppä, kissa, (kuulemma koira, se meni minulta ohi) ja viitasusi (?)
Viimeksi kääpiövillakoira, liemikilpikonna, miekkavalas ja supikarhu (!)


***

Teuvo, maanteiden kuningas. Ei kun mies, maanteiden kuningas, nainen sössii kaiken liikenteessä. Mikä mahtava kirjoitus A.Kinnarilta Hesarissa. Lukekaa kaikki, sukupuoleen katsomatta!

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Vilkas, mutta mainio päivä

No nyt on ollut puuhaa - ja tästä se sitten vaan vilkastuu. Eilinen oli yhtä vipinää. Lähdimme aamulla, kuopus ja minä, Luonto Ry:n kanssa "töllille", jonka puuhuollosta yhdistys vastaa. Siellä oli tarkoitus vähän siivoilla ja ehostaa jäkälällä peitettyä kattoa. Lisäksi - tietysti - rupattelimme, keitimme nokipannukahvit, paistoimme makkaraa, ja herkuttelimme nyyttärieväillä, karjalanpiirakalla, munavoilla ja esikoisen leipomalla pullalla. Ihana ja rento tunnelma, ja ensimmäistä kertaa lomani aikana aurinko oikein lämmitti. Itse leipuri nukkui vielä tämän ajan.






Sitten kurvasimme kotiin hakemaan esikoista ja suuntasimme suurimman ja vilkkaimman kylämme Nuorisoseuran talolle, jossa oli koko perheen tapahtuma. Esikoinen oli palkattu pitämään kahviota ja minä muuten vaan työni puolesta autoin kaikessa missä kykenin. Kuopus juoksenteli kavereiden kanssa ja nautti olostaan. Tai piileskeli tiskin alla. Olen ennenkin sanonut, että rakastan näitä yhteisöllisiä tapahtumia, niin nytkin. Tuolla oli lapsille taidepajoja (maalattiin mm. kahvilla), ja kylien väliset kisat. Lettuja ja makkaraa paistettiin ja puffetti tosiaan toimi. Illalla vielä olisi ollut tanssit ja väliajalla karaoke, mutta sen skippasimme suosiolla. Oli ihana istahtaa omalle terassille lämpimään ja rauhoittua rynnistyksen jälkeen.






Tänään henkäisen, koska minulla on tulossa työntäyteinen viikko, maanantaista aivan sunnuntaihin saakka. Se on oikein mukavaa tämän todella rauhaisan ja rentouttavan loman päälle. Vielä kun saan alkuviikon olla oman itseni herra rouva, koska pojat ovat molemmat poissa, niin kyllä kelpaa. Kuopus lähtee jo tänään isälleen ja esikoinenkin huomenna ex-anopille. Hän palaa torstaina illalla mutta kuopus onkin sitten pidemmän kaavan kautta kokonaista kaksi viikkoa poissa. Ja sellainenkin luksus selvisi, että voin pitää yhden ylimääräisen lomaviikon ylityövapaillani elokuun alussa - joten hurraa ja hurlumhei! 

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Kuinka teet pullopuutarhan?

Paikallinen kukkakauppiamme jää pienelle kesätauolle, joten hänellä oli kaikki kesäkukat ja viherkasvit -50%. Esikoinen on jo jonkin aikaa haaveillut pullopuutarhasta, joten nyt oli hyvä aika tarttua toimeen. Pullokin oli hankittu jo kuukausi sitten. Moista harrastusta varten tarvitsee ison lasipullon, ruukkusoraa (jos pullo on kovin suuri), multaa ja sellaisia kasveja, jotka eivät halua erityisen paljon vettä, mutta jotka pitävät korkeasta ilmankosteudesta. Jonkinlaista listaa soveliaista kasveista löytyy täältä. Ostimme murattia, jonka jaoimme kolmeen osaan ja traakin. Lisäksi on hyvä olla apuna kättä pidempää. Minä löysin vast ikään paikallisen työkeskuksen värkkäämän "makkaratikun", toisin sanoen kepin jonka päähän oli istutettu kierrätyshaarukka. Ystävältä saimme koristekiviä. Vaihtoehtoisesti tarvitsen yhden innokkaan teinin. Hyvät ohjeet hommaan löytyvät 1994 julkaistusta opuksesta Kodin kukat ja viherkasvit. Netistä saa myös tietoa asiasta: klik.


Aion pitää silmällä, että tuolla kasvaa vain laillisia kasveja.


Minusta tuosta tuli todella hieno, ja hauska katsoa miten se vielä muotoutuu! Meillä ei toistaiseksi ole pullon päällä korkkia, joten kastelimme multaa ensi alkuun ihan reippasti. Jatkossa se ei tarvitse kovinkaan paljoa lisää kosteutta. Jos mullasta tulee minulle ongelma, (se kerää helposti hometta ja saatan ruveta oireilemaan) on tuohon korkkikin olemassa. Silloin ei periaatteessa tarvitse kastella juuri lainkaan, pulloon muodostuu oma kastelusysteemi. Korkkia sitten vaan auotaan hapen saannin vuoksi noin kerran viikossa. En malta olla laittamatta pientä making of -koostetta, niin hauskaa tuo puuha oli.






Nyt puuttuu enää pullopuutarhatonttu!


Aloitimme
tällaisilla

***

Kuopus tuhnautteli tyhjää pillimehua korvansa juuressa: "Mä tuuletan mun aivoja, että ajatus kulkis paremmin!"

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Utelias pupu - ja omistaja

Olen koko viikon vakoillut pankin ikkunasta, josko sinne uskaltaisi mennä. Olisin halunnut avata esikoiselle talletustilin. Hän itse ehdotti sitä, kun sai kesätyörahat viime torstaina. Voisi kuulemma laittaa puolet jemmaan ajokorttia tai jotain muuta suurempaa hankintaa varten. Fiksu poika - aika ylpeä äiti olen! Mutta siitä tilin avaamisesta meinasi tulla ylitsepääsemätöntä. Toivoin, että tällä kertaa tiskillä olisi joku tuttu. Edelliskerran episodi, jolloin minulta haluttiin esikoisen (olemattoman) isän lupa liittää pankkikortti olemassa olevaan tiliin, oli sen verran tuoreena mielessä, etten todellakaan ihan hirveästi halunnut lähtenyt koettamaan onneani uuden tilin avaamisen kanssa. Mutta kun aloin jo vaikuttaa ihan hörhöltä - ja yhtä uteliaata kuin alla oleva pupu - pankkia päivittäin tarkkaillessani, oli eilen jo ihan oman maineeni säilyttämisen vuoksi pakko rohkaistua ja kävellä tiskille. Toinen uusi virkailija, asiat sujuivat kuin tanssi. Ja rahat päätyivät onnellisesti talletustilille. Jee!



Pupu pääsi vapauteen.
Kuopuksen huone on äärettömän kiinnostava paikka!



Torstaille ei ollut mitään sen kummempaa ohjelmaa, kuin minulla hieroja ja kuopuksella vierailu kaverin luo. Esikoinenkin tuli vihdoin kotiin, tosin lähti saman tien käymään riparilla, jossa pari ystävää on isosina. Tuli se sentään illalla takaisin. Puuhasimme sitten vielä yhdessä ison pullon kanssa - kerron huomenna lisää! Tänään taidamme käväistä siellä kirpputorilla, mikä jäi keskiviikon kyläkauppavierailun jalkoihin. Huomenna onkin sitten ihan "täysi päivä", menemme ensin Luonto Ry:n talkoisiin ja sitten vielä koko porukalla töihin kulttuuriviikkomme avajaistapahtumaan. Tästä se lähtee, taattu kulttuuriähky!


***

Hakusanoja:

mitä tarkoittaa hekuttelu

ihan oikeasti?

nenäviikset

Siis mitkä?!?

torstai 26. kesäkuuta 2014

...ja filttereitä myös lisää laita!

Eilen käväisin siis työmaalla kuulemassa sisäilmatyöryhmää. Palaveri meni hyvin, minä en purrut ketään ja tulimme informoiduiksi - kai. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, täytyy vissiin tässä tapauksessa ajatella. Kollegaa oli ihana nähdä ja vaihtaa kuulumiset sitten kun virallinen osuus oli ohi. Me kuitenkin lomailemme vuorotellen, eli aika pitkä aika yhteensä tulee, kun emme toisiamme näe. Työasioista puheenollen, miten minulta on muuten mennyt tämä Brittiselvitys sivu suun? Sen mukaan säännöllinen kirjastossa käyminen tekee ihmisen yhtä onnelliseksi kuin 137€:n palkankorotus. Hmm, menemättä nyt tarkemmin tuohon tutkimukseen ja sen menetelmiin, minä voisin yhdistää nämä molemmat: kävisin edelleen liki päivittäin töissä ja saisin vähän parempaa palkkaa. Sitten vasta olisinkin onneni kukkuloilla!






Keskiviikkona kirpputori -ohjelmamme vaihtui kyläkaupaksi, mutta onneksi se rimmaa myös. Ystävä oli bongannut, että eräs kauan sitten suljettu kyläkauppa lähistöllä on avattu koululaisten voimin kesän ajaksi. Kahtena päivänä viikossa joukko 5-6 -luokkalaisia pitävät mökkiläisten ja kyläläisten iloksi kauppaa auki, ja tienaavat samalla luokkaretkirahoja. Aika hieno idea! Kun vielä meillä molemmilla on muistoja kyseisestä kaupasta sen loistonsa päivinä, oli selvää, että pistäydymme siellä. Hörpimme kahvit ja söimme pullat, ja kannatimme muutenkin lasten aktiivisuutta. Paluumatkan teimme kiertokautta, ja kun kuopukselle iski nälkä, päätin pikaruokkia hänet. Hoksasimme, että hän ei koko kahdeksan vuotisen elämänsä aikana koskaan ole syönyt hampurilaista. Nyt sitten meni sekin neitsyys. Ja hyvää oli - kuulemma.


***

Yksi hakusana sai ajatukset liitämään:

mikä tuoksu vie jalat alta

Ei sitä voi kuvailla tai parilla sanalla kertoa. Se voi olla sellainen häivähdys "peseytynyttä miestä", aavistus joko saippuaa tai partavettä, mutta ei liikaa. Ei missään nimessä liikaa. 

Oli se sitten mies tai nainen, liika on liikaa. Täytyy sanoa, että tiedän työni puolesta muutamankin kaupparatsun, joita pakenen ihan tästä syystä. Ne aivan varmasti lisäävät mieshajuvettä-vai-mitä-lie-partavettä-se-nyt-onkaan aina autossa juuri ennen kun tulevat uuden asiakkaan luokse. Ats-hii! Pitäisi varmaan sanoa suoraan, että "anteeksi, mutta ärsytätte minua". 

Mutta kyllä naisetkin osaavat - ja ehkä nimen omaan he/me - ainakin jos Markus Kajoa on uskominen. Ihana pätkä aiheesta saa joka kerta tirskumaan:


"Miten sitten nainen itse voi sietää hajuvetensä uhon kokematta ristiriitoja, kun muut eivät voi? Tämä johtuu varmaankin siitä, että naiset ovat hankkineen riippuvuutensa parfyymiin hitaasti. Ensin vähän korvan taakse, sitten kun tuoksuun on tottunut, vähän lisää, joka kerta enemmän ja enemmän ja lopulta ainetta lontrataan jo aivan mieltä vailla; pullosta suoraan selkään ja kaksin käsin niskaan ja mahaan. Ja illalla nainen istuu sängyssä, lukee dekkaria ja kastaa välillä trasselitukkoa ämpärissä ja painaa sen naamaansa vasten. Mutta naapurissa tiivistetään ovia ja ikkunoita ja ukille on kirjoitettu Nurmekseen että lähettäisi niitä suojeluskunnan vaaleanharmaita kaasunaamareita kun menevät niin hyvin kaupaksi. Ja filttereitä myös lisää laita."

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Tiistai oli toripäivä

Olemme olleet kuopuksen kanssa kahden, ja kuten muistanette, hän osaa olla aika viihdyttävä tapaus. Niin nytkin. Sain pariin otteeseen pureskella poskia oikein kunnolla. Paras taisi olla, kun hän katseli haaveksuvasti ikkunasta ulos ja sitten havahtui: "Äiti ton täytyi olla lepakko. Sillä ei ollut höyheniä ja se lensi." Hmm, ei kai niitä yleensä näe lentämässä keskellä kirkasta päivää, minä aprikoin. "Mutta entäs jos se oli vaihtamassa päiväunipaikkaa?" Niinpä, eihän sitä koskaan tiedä. Mutta sen tiesin, että tiistai oli iltatoripäivä. Ajelimme lähikaupunkiin nauttimaan "vanhan kaupungin" tunnelmasta, käsityöläisten ja kirpputorimyyjien keskelle. Oikein rento ja mukava pieni ohjelmanumero. Kuopuksesta tosin kaikkein jännittävintä oli mehujää ja tuomenkehrääjäkoin verhoama puu. Olihan se aika aavemaisen näköinen, ja seitti oli kovaa vauhtia leviämässä myös viereiseen mäntyyn.






Ilta meni rauhaisasti kotosalla, ja jalkapallo koukuttaa edelleen. Se on sinänsä pienoinen ihme, koska minä jos joku olen lätkätyttö, ehdottomasti. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita olla pitää, ja iso kenttä ja hidastempoiset ottelut ovat saaneet minut nukahtamaan. Nyt on kuitenkin toisin. Olen istunut harva se lomailta töllön ääressä. Eilen illalla taas. Suokaa anteeksi, että nauran tällaiselle asialle, mutta ei voi mitään: Uruguayn Suarez on vissiin kunnostautunut ennenkin puremalla vastustajaa. Voi hyvä Sylvi! Kenelle tulee kiivaan pallopelin tuoksinassa mieleen, että iskenpä hampaat kiinni tuohon vastustajaan? No, Suarezille vissiin on juolahtanut, ja useammankin kerran. Varokaa, tulevat vastustajat (mikäli rangaistusta ei määrätä jälkikäteen), ovathan nuo hampaat vähän vaaralliset - ja otolliset moiseen aktiviteettiin..


Kuva lainattu täältä


***

Toivottakaa minulle onnea ja lehmän hermoja. Menen tänään työmaalle kuulemaan sisäilmatyöryhmän "tiedotustilaisuutta". Olen vakaasti päättänyt pitää kaikki muut mölyt mahassani lukuun ottamatta sitä, että haluaisin edelleen reaaliaikaisen tiedotuksen enkä tällaista pelleilyä keskellä lomaani. Saatan toki valita sanani vähän toisella tapaa.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kössi ja kaksi muuta laiskiaista

Me olemme laiskoja vötkistelijöitä. Kuopus oli saanut juhannuksena vähän kylmää, joten päätimme, että otamme alkuviikon ihan rauhallisesti. Esikoinen tosin lähti jo eilen kaverinsa luo, menee tänään kuopuksen isää moikkaamaan, ja palaa sieltä vielä takaisin kaverilleen. Kotiin häntä voimme odotella huomenna. Alkoihan se loma hänelläkin. Minä tein meille kuopuksen kanssa "päiväohjelman" joka kuului näin:

- maanantaina munat
- tiistaina tori
- keskiviikkona kirppis.

Ei tällä tahdilla hengästymään pääse. Ei toisaalta tylsistymäänkään, kun kuitenkin joka päivä tulee lähdettyä jonnekin - kelistä riippumatta. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, tapaa kuopus lisäksi vielä kavereitaankin. Alkavat olla siinä iässä, että ajelevat spontaanisti toistensa ovelle ja kysyvät leikkimään. Enää ei tarvitse jokaista vierailua vanhempien kesken säätää. Vaikka sinne "keskustaan" halajan, se meidän mäellä on mainiota, että suurin osa kavereistakin asustaa täällä ja kuopus voi liikkua itsenäisesti heidän luokseen. Mutta takaisin päiväohjelmaan: eilen siis kävimme hakemassa taas niitä luomumunia sekä meille että ystävälle. Kanatkin olivat yhtä kiinnostavia kuin viimeksi. Kukosta puhumattakaan. Tänään pienemmässä lähikaupungissa on iltatori ja ajattelin, että käväisimme siellä. Huomenna alkaa yhdellä syrjäisimmistä kylistämme kyläyhdistyksen kirpputori ja kahviotoiminta, joten ajelemme sinnekin.  Eikös tuossa nyt ole lomapuuhaa ihan riittämiin alkuviikoksi? 





Yksi asia minua ihmetyttää: miksi jotkut tekstit keräävät enemmän roskapostia kuin toiset? Minun uusin "hittini" tässä suhteessa on kirjoitus Kasvissyöjä mutta muuten ihan mukava. Ja mitä siihen sitten ryöppyää? Ei peniksenpidennyksiä, ei norjankieleisiä seurantarjoajia, tällä kerta. Niin, eikä hampaidenhoito-ohjeita (!). Vaan painonhallintaa, dieettipillereitä ja sen sellaista! Mahtavaa!


***

Taas omituisia hakusanoja:

marjaana m***la on huono opettaja
marjaana h****nen homo

Mielenkiintoista! 

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kesälomahahmotelmia

Nyt on juhannus ohi ja tavallinen loma taas jatkuu. Minä jätin sittenkin toisen mökkivierailun tekemättä, koska oli sen verran kylmää ja märkää. Kökötin kotosalla ja nautin nykytekniikan suomista viihdykkeistä sekä lämpöisistä oloista. Niin, ja tietysti siitä, että olin Ihan Yksin Kotona. Se on sellainen olotila jota kaipasin välillä vielä naimisissa ollessanikin. Silloin pääsin toki vapaalle ja lähtemään rientoihin nykyistä helpommin, mutta vapaata oli yleensä jossain muualla kuin kotona. Välillä olisi kaivannut vaan sitä, että muu porukka olisi lähtenyt jonnekin ja olisi saanut köllöttää yksin kotosalla, rauhassa, tekemättä mitään. Nyt saan halutessani nauttia tuosta auvosta joka toinen viikonloppu - ja päätin tehdä niin nytkin. Sunnuntaina pojat tulivat kotiin ja kuten sanottu, lomailu jatkuu. Tai esikoisellehan tämä on ensimmäinen lomaviikko, minulle ja kuopukselle jo toinen. Katselin vähän lähiseudun tarjontaa, jos intoutuisimme jossain käymäänkin.




Ensi sunnuntaina kuopus lähtee kahdeksi viikoksi isälleen ja minä menen siksi aikaa töihin. Sitten on taas kaksi viikkoa lomaa, jolloin kuopus on minun luonani, ja sitten taas kaksi viikkoa töitä ja kuopuksen vuoro mennä isänsä luo. Saimme tämän(kin) kesän hyvin sumplittua, ja minulle ne viikot kun olen töissä ja kotona on vain esikoinen, ovat tavallaan lomaa nekin. Sovimme myös yleensä näihin kohtiin ainakin yhden mummivierailun hänelle. Ensi viikolla vieläpä esikoinenkin lähtee ex-anopin luokse maantaista torstaihin, joten voin keskittyä rauhassa työntekoon ja kulttuuriviikkoomme. Siitä tuleekin ihan suht hektinen - mutta varmasti taas antoisa ja mukava, erilainen - viikko. Todennäköisesti teen yhden viikon aikana kahden viikon työtunnit ja sitten saankin ihmetellä milloin ennätän pitää niitä vapaana. No, se on positiivinen ongelma!

Seuraavaa lomapätkää varten tekisi mieleni kehitellä enemmänkin ohjelmaa, pientä kotimaanmatkailua tai sen sellaista. Että tekisimme kerrankin jotain yhdessä. Tosiasia kuitenkin on se, että pojat ovat niin eri ikäisiä, että yhteistä kiinnostuksen kohdetta on hankala keksiä. Myös raha on rajoitteena, mutta muistin juuri, että minähän hankin jossain mielenhäiriössä meille aikanaan perheteltan. Minä, joka en todellakaan ole mikään erähenkinen ihminen, päin vastoin. Inhoan kylmää ja palelemista, rakastan keskuslämmitystä ja suostun uimaan ainostaan ulkomailla ja sielläkin uima-altaassa. Hmm, pitäisiköhän silti ruveta suunnittelemaan? 

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Fotboll och sex

Tässä eräänä aamuna kun kaivelin kahvimaitoa jääkaapista pääsi röhönauru. Esikoinen oli taas ollut asialla. Hanapussiviiniini (kuvassa alla), joita harvoin ostan - mutta nyt ostin, kun oli loma ja juhlaa enemmänkin - oli ilmestynyt jotain merkillistä. Pitihän sille sitten vastatakin. On se epeli. Tuossa kuvassa on toinenkin epeli: se pääsi vapauden makuun ja koittaa nyt siirrellä metalliaitaa päästäkseen tutkimusretkille. Muutama päivä sitten heräsin siihen jumalattomaan kolinaan ja sitten kun hiljeni, aavistelin pahaa. Vähän niin kuin lasten kanssa. Siellähän se pupu eteisessä nuuskutteli. Täytynee kehitellä joku varmistus vielä tuohon porttisysteemiin, mutta pääasia, että eivät pääse toistensa kimppuun. (Ja toki ovat häkeissään tuon aitauksen sijaan silloin, kun olemme kokonaan kotoa poissa.)


D:n alla on piilossa P.
Pupulla on vapauden kaipuu!


Hurja lukutahti jatkuu. Tätä rakastan lomailussa: voi lukea niin pitkään kun huvittaa, ja kun kuopuskin on poissa, etenevät kirjat vielä vauhdikkaammin. Tuulisen saaren kirjakauppias oli juuri sellainen kun arvelinkin se olevan: kepeä, lämminhenkinen, mutta kiinnostava, etenkin runsaiden kirjallisten viittausten vuoksi. Lukaisin jo myös Jungstedtin Neljännen uhrin ja taattua, koukuttavaa tavaraa se dekkarien ystäville taas oli. Myös Gardnellin kakkososa tuli jo luettua ja sekään ei pettänyt. Kaunis kuvaus (homoseksuaalisesta) rakkaudesta. Jo edellisen kanssa mietin, että voiko tämä olla tottakaan - tällainen suvaitsemattomuus 1980-luvun Ruotsissa, joka on ollut vielä valovuoden edellä Suomea näissä sukupuolivähemmistöjä koskevissa asioissa. Minulla on suht lähipiirissä hyvä esimerkki tästä: mies, joka kasvoi pienellä, ahdasmielisellä pohjoisen paikkakunnalla ja päätyi muuttamaan Ruotsiin. Asuu siellä edelleen, paikallisen kumppaninsa kanssa. 

Loppuun vielä pari juhannusFingerporia niille, jotka ovat olleet pimennossa. 

***

Ja kisat jatkuvat. Myös ruotsin kielen kielikylpy jatkuu. Olen nirso, mitä selostajiin tulee. Yhtenä iltana virittelin kännykän radiosta äänet ja vaiensin tv:n, mutta joku digiviive pilasi kokemuksen: oli aika karseaa ja aavemaistakin, kun selostaja (luureissa) selosti tapahtumia kymmenen sekuntia ruudulla näkyviä tapahtumia edellä.

Sen sijaan katsomiskokemusta eivät ollenkaan häiritse pelaajien "liian tiukat pelipaidat". Päin vastoin. Minulla oli aikanaan tapana valita kannattamani joukkue sen perusteella, kummalla oli paremman näköinen maalivahti. Sen taakse en sitten halunnut pallojen päätyvän. Nykyään menetelmäni ovat tietysti jo kehittyneemmät: mutulla mennään. Nyt kun aiheeseen päästiin, todettakoon, että monilla kisajoukkueilla on sääntönsä siihen, saavatko pelaajat harrastaa seksiä turnauksen aikana, kenen kanssa saavat, kauanko ja millaista seksiä. Koko yön kestävä pelehtiminen on kiellettyä ja akrobaattinen seksi myös. Höh!

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Perinteistä juhannuspuuhaa

Tämä lokoisa elo ja olo sekä lomailu sen kun vaan jatkuu. Eilen saimme kahvivieraaksi ystävän tyttären ja sovimme hänen kanssaan "mökkivuoroista". Toisin sanoen nyt kun ystävä on omalla kotiseudullaan lapsuuden perheensä kanssa viettämässä juhannusta, heidän mökkinsä tässä ihan lähellä - 20 minuuttia autolla - on meidän ja hänen lastensa käytettävissä. Kaikki aikuiset lapset olivat omissa riennoissaan, joten mökki jäi meille. Päätimme esikoisen kanssa pakata kimpsut ja kampsut ja käväistä siellä saunomassa. Otimme myös päivällistarpeet mukaan. Työnjako oli hyvin selkeä: minä laitoin ruokaa ja esikoinen kantoi vedet ja lämmitti saunan.

Minä pistin kesäkeittiölle tulet ja perunat kiehumaan. Sytytin takan mökissä myös, sen verran kolea oli ilma (8 astetta, vesi oli 15 asteista). Esikoinen kävi peräti uimassa saunasta, minä tyydyin vain vilvottelemaan.  On se puusauna vaan niin eri juttu kun rivariasuntomme pienenpieni sähkösauna. Saunan jälkeen grillasimme maissit ja nautimme kypsyneet uudet perunat. Jälkiruoaksi paistoimme mökin takassa vaahtokarkkeja ja lämmittelimme hetken ennen kotiinlähtöä. Kotimatkalla näimme juhannuskokonkin. Kotikylänraitti oli kyllä mennessä ja tullessa ennätyksellisen hiljainen. Ilta kotosalla menikin sitten taas jalkapallon ja lueskelun merkeissä. Minä niin nautin tämän nuoren miehen seurasta (vaikka hän kyllä sitten linnoittautui tietokoneen ääreen kun pääsimme kotiin).




Tämä mökki on minulle sellainen rauhansatama, että olen ikionnellinen ja kiitollinen, kun saan siellä vierailla ystävän kanssa ja välillä käyttää ihan näin omankin porukan kesken. Tänään vien esikoisen junalle, hän lähtee äitini luo. Minä luulen, että palaan samaiselle mökille ihan itsekseni ja jään peräti yöksi. Pakkaan mukaan lukemista, eiliseltä jääneistä perunoista tehdyn perunasalaatin, vähän juomaa ja aamupalatarpeet. Olen ihan omien ajatusteni kanssa. Tervetullut irtiotto. Toden totta!

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Eilen, tänään, huomenna

Eilen olen...

...ollut lomatunnelmissa.
...ärsyyntynyt jatkuvaan säästä valittamiseen. Kuuma ei ole hyvä. Kylmä ei ole hyvä. Mikään ei ole hyvä?
...roikkunut netissä.
...rakennellut legoista lepakkoluolaa.
...pusinut ja halinut ja lähettänyt kuopuksen äitini luo yökylään.
...käynyt viimeisen kerran kahvilla esikoisen kesätyöpaikassa ja syönyt taivaallista puolukka-valkosuklaa-hyydykekakkua. Nyt loppuu herkuttelu vähäksi aikaa!
...syönyt feta-melonisalaattia.
...lukenut dekkarin loppuun ja aloittanut uutta kirjaa.
...katsonut jalkapalloa ruotsiksi (koska Kaj Kunnas).
...katsonut vähän lisää jalkapalloa (suomeksi, vaikka kommentaattori kuulosti aneemiselta Kimi Räikköseltä ja selostajan puhe vilisee mitä kummallisempia eläimiä: puolustaa kuin kääpiövillakoira, selällään kuin liemikilpikonna, etenee kuin miekkavalas. Jossain edellisistä peleistä oli puhuttu supikarhuista?!? ).


Kätyrien armeija. Aina kaksi identtistä.


Tänään...

...olen lomatunnelmissa.
...nukun pitkään.
...teen smoothieta aamupalaksi.
...nautin rauhasta - koska esikoinen nukkuu taatusti vielä minuakin pidempään.
...aion lukea eilen aloittamani Kirjakauppias-kirjan loppuun.
...roikun varmastikin taas netissä.
...saatan käydä ystävän mökillä saunomassa.


Huomenna...

...olen lomatunnelmissa.
...lähetän esikoisen vuorostaan äidilleni ja olen kuin se kuuluisa ellun kana.
...luen.
...saatan karauttaa ystävän mökille. Jos oikein hurjaksi heittäydyn, jään sinne yöksikin.
...otan pari lasia viiniä.



Pupu karkuteillä.


Oikein hyvää juhannusta kaikille!


***


Mistä se Hesarin murretesti huomasi että olen asunut sekä Oulussa että Helsingissä? Neutraali kielenkäyttö selittyy oikeasti sillä, että olen kasvanut murrealueiden välissä:


Murretestin perusteella vaikutat puhuvan yleissuomea

Puhetyylisi tai suosikkipuhetapasi on verrattain neutraali. Oletko kenties työssä, joka vaatii huoliteltua puhetta? Tai korkeasti koulutettu kaupunkilainen?
Testin perusteella puhetyylissäsi on vaikutteita seuraavista puhetyyleistä: stadi, oulu. Tämä on täysin normaalia, koska ihmisen kielellinen identiteetti koostuu monenlaisista tekijöistä, ja monilla murteilla on myös yhteisiä piirteitä.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Kesälaiskuutta

Loma on sujunut edelleen varsin leppoisissa merkeissä. Tiistaina saimme yllätysvieraita, kun äitini ja hänen miehensä pistäytyivät veljen tytön ja tämän äidin kanssa kahveille. Vierailu oli todella tervetullut, koska keli oli aivan ...hrr, miten sen nyt sanoisi... hyytävä. Mittari ei tainnut koko päivänä nousta juuri viiden asteen yläpuolelle ja koko karmeuden kruunasi navakka tuuli. Esikoinen kaivoi aamulla lapaset käteen kun oli lähdössä pyörällä töihin. Menopeli joutui kuitenkin huoltoon, joten sai tällä kertaa kyydin. Räntääkin sateli jossain vaiheessa ja paikoin oli tullut ihan oikeaa luntakin. Täydellinen ilma sohvalla makoiluun ja lueskeluun. Tutkailimme mm. Suomen Luonto -kirjaa ja kuopus sai älynväläyksen, joka sai meidät hohottamaan pitkäksi aikaa. Hän lukaisi kuvaajan nimen ja kysyi eläintä osoittaen, että "Onko tuo muka Heikki Willamo?" Katselimme sitten vaikkapa saimaannorppaa ja hihittelimme, että siinäpä makaa näemmä Juha Taskinen tyytyväisen näköisenä kalliolla. Hullulla on halvat huvit...



Tällainenkin yllätys-
vieras käväisi
(Marjaana Majaensis?)


Eilen ajelimme lähikaupunkiin, koska minulla oli aika keuhkolääkärille astmakontrolliin. Olin jo omissa pef-puhalluksissani huomannut eron maaliskuiseen, ja tämä varmistui sitten vielä vastaanotolla. Keuhkofunktion alenema on korjaantunut tällä lääkityksellä. Viimeksihän se oli pahentunut lievästä keskivaikeaksi. Eli hyviä uutisia! Kuopus lähtee tänään yökylään mummin luo ja sieltä sitten isälleen jahka hän kotiutuu työreissusta. Me mietimme esikoisen kanssa mitä teemme. Ystävän mökille saisi mennä saunomaan ja ihan yöksikin, mutta katsotaan miten tämä sää tästä kehittyy.

Luin Ajatusten aamiaisesta hyvän toteamuksen:
Kesälaiskuus on lepäämistä ennen kuin ehtii edes väsyä.

Just sitä on luvassa, kesälaiskuutta!

***

Mutta miten voi olla, että sen kerran kun lähden yöpaidassa - toki jonkinmoisen takin alle verhotun, mutta ilman alusvaatteita - ja Reinoissa heittämään pikaisesti esikoista töihin, joudun juttusille kolmen miehen kanssa? Tarkoitus oli, etten astu jalallanikaan ulos autosta, mutta toisin kävi. Esikoisen piti viedä pyörän renkaat liikkeeseen jossa pyörä jo valmiiksi odotteli, mutta jouduinkin itse ne sinne nakkaamaan.

Ensimmäisenä kun koitin nousta vaivihkaa autosta, törmäsin yhteen asiakkaaseemme, joka on entinen kansanedustaja. Tervehdimme (minä ehkä hieman vaisuhkosti) ja sisällä liikkeessä tapasin tietysti omistajan. Hän selitti korjauksen yksityiskohtia, vaikka koitin vain tyrkätä renkaat kouraan ja livahtaa ovesta takavasemmalle. Liikkeen eteen oli ennättänyt tulla jo toinenkin omistajaveljeksistä juttelemaan sen ex-kansanedustajan kanssa ja piti käydä työt läpi hänenkin kanssaan.

No, onneksi yöpaita oli Marimekon nilkkoihin asti ulottuva siisti mekkomallinen jota ehkä mahdollisesti joku epähuomiossa olisi voinut erehtyä pitämään ihan oikeana mekkona - ja Reinot rimmasivat väreiltään sen alaosaan sekä takkiin täydellisesti. Olin siis edes siltä osin tyylikäs kummajainen.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Tarjoushaukka

Luin jutun naisesta, joka juoksee tarjousten perässä. Näitä aina välillä ilmaantuu lehtiin. Se, mikä tässä oli uutta, oli ajatus, jonka mukaan ihmiset voidaan jakaa ostokäyttäytymisen mukaan kahteen ryhmään, maksimoijat ja tyytyjät. Tutkimuksen mukaan maksimoijat ovat ahdistuneempia kuin tyytyjät. Ei mikään suuri yllätys - uskon, että ylipäätään elämään keveämmin suhtautuvat, sellaiset, jotka osaavat tyytyä siihen mitä on, voivat hyvinkin olla onnellisimpia kuin jatkuvasti uutta tavoittelevat. Mutta tarjouksiin. Ehkä minussa on joku vika, mutta en ole oikein koskaan osannut ruoan suhteen miettiä missä mikäkin on halvinta, missä kalleinta. Isojen ostosten suhteen tämä taas on ihan itsestään selvää. Tosin en ole ihan varma siitäkään, kannattaako lähteä ajamaan kaupunkiin vaikka Sokoksen 3 + 1 -päiville jonkun alennustuotteen perässä? Bensakin maksaa, aika paljon itse asiassa. Riippuu varmaan siitä onko niitä tuotteita useampia ja onko muuta asiaa kaupunkiin ja miten suuret ostokset on?





Toki ruoasta pidemmän päälle yhteensä ynnättynä tulee iso lasku, mutta en silti osaa juosta tarjousten perässä. Johtuuko tämä siitä, että meillä maalla on ne pari kauppaa eikä tarjoukset koskaan ihan päätä huimaa? Vai siitä, että minulle aikakin on rahaa? Tiedostan, että hintoja kannattaisi seurata ja ostaa sieltä missä tuotteet ovat halvempia. Tiedostan senkin, että joku ajattelee nyt, että ei sillä oikeasti ole tiukkaa jos se ei edes vertaile hintoja tai hyödynnä tarjouksia. Luomu, jota pääosin suosin, ei vaan juuri koskaan ole tarjouksessa. Tingin sitten vaikka määrästä - vararavintoa on lanteille kertynyt sen verran, etten kyllä nälkään pääse kuolemaan. Ja nappaan minä hedelmiä matkaan runsaammin silloin kun joku hyvä tarjous eteen sattuu, mutta en varta vasten lähde niitä etsimään.

Lidlkin on minulle vierasta maaperää. Johtunee siitä, ettei sellaista paikkakunnalla ole. Edellisen kerran kun koitin tehdä kyseisen kaupan kanssa tuttavuutta, löysin monta mielenkiintoista tuotetta. Seuraavalla kerralla näitä ei enää valikoimissa ollutkaan. Ja uudet perunat maksoivat enemmän kuin lähikaupassa - kyllä, tällä kertaa kurkkasin hinnan ja petyin, kun olin jo ehtinyt niitä Lidlistä mukaani napata. Yleensä en edes kauheasti katso hintaa, sillä jos kahvi on loppu ostan kahvia. Niin, ja ostan sitä tummempaa, vaikka se on kalliimpaa. Ja luomua. Mutta kukin tavallaan!

Miten on, juoksetko sinä tarjousten perässä?

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Hanaa ja munaa

Kävimme ystävän kanssa hakemassa paikallisesta luomukanalasta munia. Olen ensimmäistä kertaa maistanut näitä jo viime kesänä ja tänäkin kesänä olen saanut niitä kotiin kuljetettuna. Mutta nyt loman kunniaksi halusin ehdottomasti lähteä kyytiin että reitti tulee tutuksi ja voin sitten jatkossa minäkin vuorostani hakea niitä meille molemmille. Kuopus oli mukana ja nautti suuresti kokemuksesta. Kukko tervehti ja hyvästeli meidät reippaasti kiekumalla ja koko viisikymmenpäinen kanalauma tepasteli ihasteltavanamme. Tulee taas vähän lapsellekin selvennettyä mistä ne munat oikein tulevatkaan. Paikka oli uskomattoman kaunis, keskellä todellista maalaismaisemaa. Ison kanalarakennuksen päädystä löytyi punainen ovi jossa luki Myymälä, Market ja sieltä sai itsepalveluperiaatteella ostaa munia. Rahatkin siellä nököttivät pienessä kipossa. Ihanaa, että tällaista meininkiä vielä on. Aion taatusti loppukesän noutaa kananmunani tuolta, vaikka se edellyttää vähän pidempää autolla ajelua kuin lähikauppaan. Ei muuta kuin hanaa ja munaa!







Olen tehnyt muutakin:

- olen syönyt munia ja käyttänyt niitä leipomuksiin: tein kesän ensimmäisen raparperipiirakan. Aika keltainen on luomumunan keltuainen ja maku on mahtava, kun muninta on tapahtunut edellisenä päivänä. Olkaa onnelliset te, joilla on omia kotkottajia!

- ostin herneitä ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Ne ovat virallinen kesäherkkuni, koska minulla on se maasika-allergia

- ajoin vahingossa ylinopeutta kylille, koska huusinlauloin radion kanssa kilpaa yhtä Teostokunkun biisiä. Sain myös tietää tuon jutun ansiosta, että minä kuuntelen Ylen nuorisokanavaa. Voi pyhä jysäys!

- liityin paikalliseen MLL:ään. Olen odottanut, että liitto lakkaa suojelemasta Mannerheimia ja vanhoja perinteitä ja ottaa myönteisen kannan tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Nyt se on tapahtunut, joten saatoin tilata jäsenkirjan. 

- vaihdoin kesäverhot.

- testattiin ystävän merkkipäivän kunniaksi uusi luomukuohari. Hyvää oli!






***

Kuopus teki omiin vakituisiin hommiinsa kuuluvaa astianpesukoneen aterinkorin tyhjennystä ja lajittelua. Olin ajatuksissani enkä sanonut mitään kun hän lopetti. Kohta edessäni seisoi nuori herra, joka kohotteli kysyvästi kulmiaan ja totesi:" Etkö tohdi edes kiittää hyvin tehdystä työstä?"

Tohdin minä sitten. Oikein pusien ja halien kera.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Lomalomalomalomaloma!

Viikonvaihde meni mainiosti. Perjantaina kävin heti aamusta kampaajalla ja nyt minulla on kesäkiharat. On helpompaa lähteä liikenteeseen kun tukalle ei tarvitse tehdä juuri mitään. Hätätilassa pelkkä hiusnipsu etutukkaan riittää. Kävin myös suunnitelman mukaan pienemmässä lähikaupungissa asioilla ja laitoin suuren osan lomarahoistani visatilille. Uskon, että saan auton kokonaan maksettua tänä vuonna. Esikoinen oli lupautunut leipomaan ystävän kummitytön rippijuhliin vielä viikonlopppuna, vaikka saa viikolla töissäkin nyt toteuttaa itseään sillä saralla. Perjantaina valmistui tiikerikakku ja sitten kyyditsin hänet ystävälle yöksi. Lauantaina hän kävi sen verran kotona kääntymässä että teki sacherkakun. Toimitti leipomukset oikeaan paikkaan ja lähti sitten takaisin.

Minä istuin perjantai-illan tv:n ääressä ja katsoin jalkapalloa. Torstaina nukahdin sohvalle istualleni ennen kun pallo ehti laskeutua nurmen pintaan. Hollanti piti huolta siitä, että pysyin hereillä aivan loppuun saakka. Mahtavaa shokkihoitoa (minun makuuni) vähän liian ylimieliselle Espanjalle. Tosin vielä suuremman yllätyksen valmisteli Costa Rica seuraavana iltana voittamalla Uruguayn. Univelkaa tuntuu arjesta vähän olevan, ja olen käyttänyt alkuloman sen kuittaamiseen. Nukumme kuopuksenkin kanssa aamulla jo ihan kiitettävän myöhään, sitten minä vielä jatkan sohvalla torkkumista kun kuopus katselee lastenohjelmia. Päiväunetkin on tullut otettua miltei joka päivä. Ihana loma! Ruokahuoltokin on nyt vähän lomalla ja olen syönyt kolme päivää halloumisalaattia. Yhdestä juustosta saa näemmä kolme hyvää annosta kun laittaa normitomaatti-kurkku-salaatti-systeemiin runsaalla kädellä myös melonia ja lisäksi tietysti kevätsipulia ja sitruunaöljyä. Neljäntenä päivänä piti vaihtaa halloumi fetaan...



No ei tuo nyt ihan keskellä ei mitään ole
lenkkipolulleni osuu iso sähkölinja.



Sunnuntaina kuopus kävi kaverin synttäreillä ja minä pitkästä aikaa kävelyllä sillä aikaa. Keräsin kukkia ja nautin lämpimästä päivästä. Vaikka edelleen haaveilen siitä Majasta keskustassa, on tässäkin puolensa: lenkkimaastot ovat ihan kodin vieressä, pari askelta niin pääsee irti asutuksesta ja (näennäisesti) keskelle ei mitään. Nautin. Nautin myös siitä, kun voin lueskella hyvää kirjaa terassilla keskeytymättä. Sitäkin ennätin tehdä synttärien aikana. Niiden jälkeen intouduimme potkimaan kuopuksen kanssa palloa MM-kisojen hengessä. Esikoinenkin tuli kotiin sitten illemmalla. Hän menee vielä täksi viikoksi töihin, me kuopuksen kanssa jatkamme lomailua.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Vomeronasaalielin ja tuijottava orava

Yleensä inhoan kaikkea mitä vahingossa tulen lukeneeksi tuosta liitteestä. Tällä kertaa juttu sai kuitenkin ajatusketjun liikkeelle. Paitsi, että se muistutti mieleeni erään Hännik...mikäsenyt olikaan, joka kirjoitti ärsyttävän ja provokatiivisen pamfletin siitä millaista on elää ilman seksiä, ja mitä asialle voisi tehdä, se pisti pohtimaan, miksi jotkut miehet ovat "vain" kaverityyppejä. Mikä on se mekanismi, joka muodostaa fyysisen vetovoiman kahden ihmisen välille? Onko sitä mahdollista säädellä vai olemmeko me täysin kemian vietävissä? Minulla on entisessä elämässä jokunen kokemus siitä, että kaverisuhdetta miespuoliseen henkilöön on joutunut punnitsemaan uudelleen, kun jompikumpi onkin ihastunut toiseen. Molemmissa tapauksissa pääsimme onneksi asian yli ja ystävyyssuhde saattoi onnistuneesti jatkua. Sitten oli se yksi yksipuolinen ihastus jota itsetuntoa kohottaakseni ruokin hetkisen, mutta tulin pian siihen tulokseen, että otan mieluummin vaikka koiran. Hänelle sanoin, että on enemmän kaverityyppi. 

Olen miettinyt myös omaa suhdekäyttäymistäni ja parinvalintakriteerejäni. Luulen, että ne ovat matkan varrella oleellisesti muuttuneet ja nyt (ehkä) osaisin valita paremmin. Tai ainakin  toivoisin, että järki olisi ensi kerralla mukana touhussa, ei pelkkä tunne. Minä nimittäin tiedän tätä nykyä kuka ja mikä minä olen ja mitä elämältäni haluan. Ehkä sitten saattaisin myös tunnistaa sellaisen ihmisen, joka sitä minulle voisi tarjota. En haluaisi enää valita väärin. Tai valita ja valita, niin kuin tässä nyt sitä jonoa ja valinnanvaraa olisi ollut pilvin pimein - mutta tiedätte mitä tarkoitan. Ehkä voisin jopa harkita sellaista kaverityyppiä.



Esikoisen avaimenperä


***

(Vomeronasaalielin mainitaan tässä jutussa ja se aistii feromonit. Uusi tuttavuus minulle!)

Jos orava tuijottaisi minua herkeämättä ikkunan läpi, saattaisin minäkin soittaa hätäkeskukseen. Tai sitten en. Ihmiset ovat omituisia! Mutta niin oli tuo juttukin. Epälooginen. Turhista soitoista hätäkeskukseen saatetaan rangaista, mutta silti on parempi soittaa varmuuden vuoksi jos miettii, että onkohan tämä nyt hätätilanne vai ei. Pöh!

Ystävä oli töissä STT:llä ja sieltäkin kuulemma kysellään kaikkea maan ja taivaan välillä. Kuten milloin lähtee seuraava juna Tampereelle. Onhan se tietotoimisto, mutta minulle saattaisi silti ennemmin tulla mieleen soittaa VR:lle! Ehkä.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Lomalukemista

Minulla on noin 17 päivää lomaa. On onni omistaa sellainen työpaikka, josta voi napata viimeisenä työpäivänä lomalukemiset matkaansa ilman erillistä stressiä. Jännä juttu on se, että vaikka kaiket päivät on kirjojen ympäröimänä, lainaa ja suosittelee niitä mulle, joka ainoa kerta muistaa vasta juuri ennen lomaa haalia itselleen lukemista. Onneksi sitä yleensä löytyy, ja nyt löytyi oikein erityisen hyvin: meille tulee kirjapaketti keskiviikkoisin ja kollega topakkana saattaa heti torstaina suuren osan niistä lainakuntoon. Niin nytkin. Pienessä kirjastossa on se etu, että aineisto tulee hyllyyn nopeasti, eikä läheskään kaikista ole ennakkoon varauksia. Niinpä löysin muutaman painotuoreen herkunkin matkaani kun lähdin iltavuorosta. Kesällä pitää olla kevyttä. Ja valinnanvaraa. Dekkareita, romantiikkaa, huumoria ja vähän vakavampaakin.






Sitä dekkariosastoa edustaa ruotsalaisen Thomas Eriksonin esikoisromaani Pelonkylväjät, joka on aikamoinen järkäle. Jos se tempaa mukaansa, voin kukkua pari yötä kuunnellen jalkapalloa ja lueskellen. Mari Jungstedtin Neljäs uhri lienee taattua tavaraa. Pääsin siihen käsiksi nyt vasta, koska tämä on yksi niitä kirjailijoista joista on takuuvarmasti jopa meillä ennakkovarauksia. Kolmas dekkari on kollegan suosittelema ja monessa paikassa hyvät arvostelut saanut Alan Bradleyn Piiraan maku makea, joka taitaa olla aika erilainen jännäri. Janet Evanovichin hulvatonta sarjaa palkkionmetsästäjä Stephanie Plumista käännetään niin hitaasti, että ajattelin verestää vähän kielitaitoani ja koittaa lukea niitä englanniksi. Voin sitten tarttua niihin uudemman kerran suomennettuna ja todeta että "mä kyllä luin ihan erilaisen kirjan"...



Kuopuksen kanssa luetaan
Harry Potteria ja liekehtivää sikaria...


Evanovich voidaan laskea myös huumoriosastolle, samoin kuin Markus Kajon Kuudes aisti. Näitä hänen pieniä pakinoita on mukava lukaista nukkumaan mennessä tai vaikka välipalaksi. Höpöhöpöä on Nicolas Barreaun Rakkausromaanin resepti ja astetta vakavampi, vaikkei kansikuvasta uskoisi, on varmaan tuo Maggie O'Farrellin Varoitus tukalasta helteestä -kirja. Gabrielle Zevinin Tuulisen saaren kirjakauppias esiteltiin kustantajan ennakkolistassa niin, että jo silloin tiesin tähän romaaniin tarttuvani. "Riemastuttava kokemus kaikille, jotka kokevat kirjat itselleen läheisiksi." Rankka mutta kaunis on varmasti myös Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneliä paljain käsin -trilogian toinen osa, Sairaus. Ensimmäinen, Rakkaus, antoi jo osviittaa siitä. 

Kyllä näillä pitäisi yksi pari viikkoa pärjätä.

Mitä sinä luet kesällä?

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Perjantai 13. päivä

Tämä meloni ihan selvästi toivottaa hyvää lomaa minulle, koska...




...olen sen ansainnut.

Ja hyvä siitä tulee, vaikka sää ei juuri nyt suosikaan ja on Se Perjantai 13. päivä:

pääsen tänään kampaajalle. Eilen jo melkein revin viimeisetkin hiukset päästäni kun en meinannut saada niitä asettumaan mitenkään. Kauan eläköön supisuomalainen ohut hiuslaatu. Gnjääh.

Kampaajan jälkeen käväisen kaupungissa. Lomarahat tulivat ja kaapista puuttuu yhtä sun toista. Loput lykkään sitten Visalle auton lyhennyksiin. 

Olen muuten joka päivä onnellinen pienestä näppärästä ja (minulle) uudesta autostani. Miten voi ihminen iloita ylen määrin siitä, että kun jättää lähtiessään radion päälle, se käynnistyy automaattisesti taas heti kun avaa auton oven? Hurraa tekniikka ja joku aikakatkaisutoiminto.

Sain rentoutua eilen aamulla omassa rauhassa ja iltavuoro meni sopivan työteliäästi. Mutta nyt voin jäädä hyvillä mielin lomalle. 

Illallakin oli mukavaa, esikoinen puuhaili omiaan ja minulla kävi ystävä kylässä. Hän vietti alkuviikon Pärnussa ja olin kuin kipeä kissa kun tekstarit eivät laulaneet, puuttui se jolle kertoa kuulumiset ja kysellä myös. Mutta nyt on taas hyvä. Tuliaispunaviinikin oli pitkästä aikaa hyvää. Olen siirtynyt kesän kunniaksi vaaleampiin.

Joku pieni kuukauden kestävä urheilutapahtuma taisi alkaa eilen?!?


***




Se nukkuva lapsi... edelleen kauneinta mitä tiedän!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Lomaa odotellessa!

Tänään teen iltavuoron (ja sitä ennen nautin rauhaisasta aamusta yksin kotona, jahka olen vienyt kuopuksen leirille ja esikoinen on mennyt kesätöihin myös) ja sitten se alkaakin: reilun kahden viikon loma. Kelit näyttävät alkuun ainakin varsin sateisilta, mutta pääasia, että saa levätä. Kuopus on juhannuksen isällään, joten minulla on ihan oikeaakin lomaa. Esikoinen tekee vielä kolmannenkin viikon töitä kahvilassa ja sitten hänkin pääse kesälaitumille. Juhannuksen jälkeen lomailemme siis ensin porukalla ja sitten kuopus lähtee isälleen kahdeksi viikoksi ja esikoinen anoppilaan kolmeksi päiväksi. Minä pääsen tekemään hulluna töitä, kun silloin alkaa kulttuuriviikkomme. Tänään pitää vielä sumplia monta asiaa, että voi sitten hyvällä omallatunnolla olla hetken poissa. Onneksi kulttuuria oikeasti tekevä kollega on paikalla ja hoitaa hommat kyllä. 


Fetakolmio, sacherkakku ja raparperipiirakka.
Kävin kahvilassa ja ostin jokaiselle jotakin!


Tosin joudun käymään töissä jälkimmäisellä lomaviikolla, kun vihdoin järjestyi työmaamme "sisäilmapalaveri". Siellä meitä on vissiin tarkoitus tiedottaa siitä, mitä kokeita kevättalven aikana on tehty, niiden tuloksista ja tehdyistä toimenpiteistä. Jos näistä asioita olisi meitä pidetty ajan tasalla silloin, kun asiat tapahtuivat, ei tätäkään tarvittaisi. Minä luulen, että istun hiljaa, kuuntelen ja puren poskiani. Ainakin koitan käyttäytyä.

***

"Jos mä sanon sulle sängyssä, että tee musta paketti, sä saatat käsittää väärin."

Ihanaa sanataituruutta. Kuopus totesi myös ystävästään, että "musta on kummaa kun se ei taida tietää ihan perussanojakaan. Niin kun kananliha". No, ei se itse asiassa minustakaan ihan perussana ole...

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Robin Hood?

Päivitystä niihin etukäteen hihkuttuihin hurraa-huutoihin...

Olen jatkanut ihmiskokeita töissä ja tällä hetkellä olen vähän ymmälläni. Viime viikon tiistaina napsautin ilmanpuhdistimen pois päältä ja odottelin josko oireet palaavat. Eivät palanneet, ainakaan kovin pahoina seuraavina päivinä. Kolmen päivän viikonlopun, jonka aikana kroppa lepää ja puhdistuu, jälkeen tein vain kolmen tunnin työpäivän maanantaina. Ei vieläkään mitään. Tiistaina sain oireita mutta vasta käytyäni työhuoneellani, jossa olen oireillut pahiten ja jota olen näiden testieni aikana koittanut tyystin vältellä. Nyt olin siellä 5 minuuttia ja voin huonosti. Olo parani kun palasin tiskiin ja takahuoneeseen. Tänään tunnustelen vielä itseäni ja laitan sitten pöhöttimen taas päälle. Saa nähdä miten torstain iltavuoro menee. Hirvittävän turhauttavaa, kun ei ole sellaista selkeää korrelaatiota josta voisi varmaksi päätellä jotain/mitään. Niin, ja lomakin tulossa (voi harmi...heh) joten kokeeni keskeytyvät. Koska vielä on kuitenkin ainakin raahattava vekotin työhuoneelleni ja katsottava pystyisinkö sen avulla palaamaan sinne aika ajoin. Jotkut työt kun kuitenkin olisi hyvä saada tehdä omassa rauhassa.

***




Kuopuksella oli ollut mainio leiripäivä. Palokunta kävi paikalla kertomassa ja näyttämässä yhtä sun toista. Nyt jännätään, mikä on "pikkupalokunnan" ikäraja, syksyllä kun värvättään taas uusia innokkaita. Siinäpä oiva harrastus! Esikoiselta tulee edelleen viekottelevia viestejä: "Sacherkakkua tarjolla" tai "tuoreita fetakolmioita saatavana". Nyt se poika ainakin saa leipoa kyllikseen. Maanantaina oli tehnyt sen sacherkakun ja tiistaita varten valmiiksi ison lehti- tai voitaikinan suolaisiin pasteijoihin ja korvapuustitkin jääkaappiin, että heti aamulla oli ollut sitten paistaa ja tarjota tuoretta pullaa. Eilen hän oli tunnin yksinään tiskissä kun omistaja oli fysikaalisessa. Hyvin siis poikaan luotetaan! (Taitaa vastaanotto kuitenkin olla samassa talossa, joten jos hätä olisi tullut, olisi voinut käväistä kysymässä neuvoa.) Ilta meni kotona rauhaisissa merkeissä.

***

Muutama surullinen hakusana, jolla Majaan on tultu:


homeremontti epäonnistui

aivosumusta eroon


Kumpaankaan minulta ei löydy apua, mutta sympatiaa kylläkin. Liian moni homeremontti tosiaan epäonnistuu, taikka sitten ihmiset ovat jo niin altistuneet, että pienetkin pitoisuudet aiheuttavat oireita. Myös vanhat huonekalut voivat remontin jälkeen saada oirehtimaan. Ja sitä aivosumua. Se on viheliäinen olotila, jota on hyvin vaikea ulkopuoliselle kuvata. Täällä kuitenkin koitin, ja aivosumu on yksi niistä hakusanoista jotka toistuvat aika ajoin.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Uusia perunoita ja voita

Olipa ahdistavia uutisia sunnuntain Hesari(n nettisivut) täynnänsä.


Intiassa "raiskataan vahingossa" ja "joskus raiskaukset ovat oikein ja joskus väärin". Auts.

Suht laaja reportaasi Keski-Afrikan tasavallan silmittömistä julmuuksista.


Breivik on päässyt taas otsikoihin. Hän mm. valittaa päivävoiteensa kuivumisesta ihmisoikeustuomioistuimeen.




Terassi pitää ehdottomasti käsitellä ensi keväänä...



Onneksi oikea elämä on iloista, aurinkoista ja mukavaa.

Sunnuntain Luonto Ry:n kokous pidettiin huikeassa paikassa. Korkeallä mäellä, josta oli mieletön maisema. Kierrätystarvikkeilla uudistettu pari sataa vuotta vanha hirsitalo, jonka emäntä on varsin persoonallinen (elämän)taiteilija. Koti oli täynnä hänen töitään ja innostuneesti hän puhui elinikäisestä haaveestaan perustaa "vanhemman väen talo" jossa jokainen asuisi omassa huushollissaan mutta yhteisöllistä toimintaa olisi paljon. Ruoka tehtäisiin oman tilan puhtaista, itse poimituista raaka-aineista yhdessä ja tietenkin myös syötäisiin porukassa. Monenmoisia kädentaitoja voisi harrastaa ja puutarhanhoitoa luonnollisesti myös. Luonnossa liikkuminen olisi sijainnin vuoksi (niin) vaivatonta (kun se nyt siinä iässä ylipäätään voisi olla). Minä jo melkein varasin sieltä paikan!


Kuopus tuli kotiin. Ja nimenomaan suoraan kotiin, maanantain leiripäivä skipattiin huonon olon takia. Minä tein lyhyemmän työpäivän ja isänsä toi hänet sitten minulle. Tässä lyhennetyssä työviikossa on se hyvä puoli, että väkisinkin tuntuu kertyvän vähän plustunteja, ja sitten kun tarvitsee väljyyttä aikatauluihin, on se helppo järjestää. Niin nytkin. Vietimme siestapäivää, katsoimme Itse Ilkimys -leffat ja tykkäsimme molemmat kovasti. Illalla kuopus oli jo ihan pirteä, joten tänään hän lähti taas leirille. Viime viikolla leiri järjestettiin tässä kylällä, nuorisotalolla, mutta tällä viikolla ovat leirikeskuksessa vähän kauempana. Paikka on idyllinen, järven rannalla kauniissa maastossa. Kyllä noiden kelpaa. Paitsi että siellä on varmaan aika lailla pieniä kumppaneita. Ainakin perjantaina uimarannalla oli ollut mäkäräisiä ja kuopuksen jalat olivat aivan paukamilla. Pyysin hänen isäänsä tulemaan luontaistuotekaupan kautta ja saimme näennäistä helpotusta asiaan.




Niin, ja söimme ensimmäiset kotimaiset uudet perunat. Voilla. Slurps!

Lopuista tein evässalaatin töihin. Sitruunamehua, kevätsipulia varsineen, sitruunapippuria, kermaviiliä ja fetaa. 

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Rauhaisaa eloa ja oloa

Perjantaina vietin jo vapaata, ajelin naapurikaupunkin kun olin vienyt kuopuksen kesäleirille, ja kävin marketissa ja hierojalla. Hermoratahierojani saa pikku hiljaa kroppaa kuntoon. Pahoja jumeja ei enää ole, eikä särkyjä, onneksi. Palattuani käväisin ystävän terassilla kahveilla ja hain kuopuksen hyvissä ajoin leiriltä. Esikoinen tuli myöhemmin, käväisi kaverin luona mutta jäi hänkin varhain kotiin. Ihanaa, että sen menemisistä ei tarvitse olla huolissaan. Illalla ystävä istahti vielä meille lasilliselle ja parannettiin pitkästä aikaa maailmaa. Nyt on taas hyvä olla ja jatkaa. Ystävät ovat tärkeitä - edelleen - ja te siellä ruudun toisella puolella.

Lauantaina vein pojat junalle, kuopus meni isälleen, joka tuo hänet sitten maanantaiaamuna kesäleirille, ja esikoinen oli yön yli mummille. Mietin välillä, että pitäisikö sitä jotenkin eri tavalla hyödyntää nämä lapsivapaat. Tulin siihen tulokseen, että parhaiten nautin tällä hetkellä juuri näin: kotona hiljaisuudessa, terassilla paistatellen, lueskellen. Voin ottaa torkut silloin kun mielin, syön jämäruokia tai mozzarellatikkuja, eikä tarvitse huolehtia kenenkään muun ruokahuollosta. Jonain toisena aikana voi sitten ehkä mennä ja harrastaa, mutta nyt ollaan näin. Omassa rauhassa myös ajatukset viihtyvät. Tarpeellista välillä, ehdottomasti! Sunnuntaina käväisimme koko poppoo, äitini, hänen miehensä sekä minä ja esikoinen, syömässä paikallisen huontoaseman noutopöydästä. Koko iltana ei tarvinut tankata. Minä käväisin Luonto Ry:n hallituksen kokouksessa, mutta muuten olimme rauhaisasti kahdestaan ja valmistauduimme alkavaan viikkoon. Kuopus tulee siis kotiin tänään leirin jälkeen.



Joku muukin otti aika rauhallisesti!



Sain Leijuvan pojan loppuun. Se oli riemastuttava kirja erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä. Huomasin, että suurin osa kirjastoista on sijoittanut sen lasten- tai nuorten osastolle. Kuten kirjoitin, mietin lukiessani kohderyhmää, mutta meillä tämä saa jäädä aikuisten osastolle. Kaunis aikuisten satu, ainakin minulle. Suosittelen lämpimästi kesälukemiseksi.

***

Taas merkillinen hakusana, jolla joku on tänne tullut:

loppukevennys torttu

Kesäkuu tulee olemaan kohtalokas. Ei kevyt, ei todellakaan mitään loppukevennystä, paitsi ehkä loppukesän ajan. Esikoinen jatkaa taas leipomistaan kahvilassa. Perjantaina hän toi kotiintullessaan tomaatti-mozzarellapiirasta, sitruunamarenkipiirakkaa, kuopukselle mokkapalan ja ystävän miehelle kinkkutuorejuustotuulihattuja. Slurps!

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Onko tukka hyvin?

Bongasin Kemikaalicoctailin Nooralta vinkin luonnonkosmetiikan ystävänmyynnistä. Tuli juuri tarpeeseen, koska esikoisen dödö oli loppumassa. Vaikka koitan suosia hörhökosmetiikkaa kaikessa mahdollisessa, hiustökötit minulla ovat olleet vielä päivittämättä. Johtunee siitä, että käytän niitä niin vähän - ja kun purkkien pohjalla on jotain vielä ollut, olen hyödyntänyt tavistarvikkeet loppuun. Toinen syy on se, että luonnonkosmetiikka harvemmin on ihan täysin hajutonta. Nyt ajattelin uskaltaa kokeilla, vaikka näissä lievä tuoksu jokaisessa onkin. Lisäksi alennukset olivat sitä luokkaa, että hinnatkin alkoivat olla jo ihan kilpailukykyiset. Siispä tilaamaan. Paketti tulikin tässä viikolla kotiinkuljetettuna. Näppärää! Esikoinen kun on kesätöissä kahvilassa jossa  toimii myös Matkahuollon toimipiste.





Omakin dödö alkoi olla lopuillaan joten sitä piti tehdä lisää. Tämähän on se minun luomuhörhöhuipentumani; itse tehty deodorantti johon tulee kookosöljyä, soodaa ja Maizenaa. Olen nyt vuodenpäivät käyttänyt tuota mönjää ja se edelleen toimii minulla. Jopa näillä helteillä. Olen myös tottunut sen lääppimiseen, enkä enää tunne itseäni Koijärven puunhalaajaksi. Positiivista kehitystä!

Toisenlaisen näkökulman luonnonmukaisuuteen tarjoaa teille M. Ahonen, olkaapa hyvä!


***

Aika leppoisa viikonvaihde. Perjantaina kävin hierojalla ja paistuin ulkona kunnes alkoi ukkostaa. Eilen molemmat pojat lähtivät naapurikaupunkiin, esikoinen mummille ja kuopus isälleen. Minä rauhotuin kotiin, lueskelin ja ihmettelin ihmisten erilaisuutta. Mutta onneksi on ystäviä, sekä oikeassa elämässä että blogimaailmassa, sähköpostin ääressä. Kiitos siitä!


Vastaus otsikon kysymykseen: ei ole. Kampaaja-aika varattuna perjantaille. Sitten on.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Puuttuva tappi

Miten minä ajauduinkin lukemaan Timo Soinin plokia? Ristus Maaria ja toisenkin kerran. Ja tietysti heti sitä artikkelia jossa kerrotaan "muutama fakta tärähtäneistölle". Niin, kansanedustaja ja puolueen nokkamies kutsuu ylenkatseellisesti niitä, jotka hänen kanssaan ovat eri mieltä sukupuolineutraalista avioliittolaista, suvaisevaisesti tärähtänei(stö)ksi. Sen lisäksi, että tämä on junttimaista ja sopimatonta, minusta, myös Soinin argumentointi vuotaa kuin vene josta puuttuu tappi. Soini määrittelee avioliiton reunaehdot (mm. että se solmitaan eri sukupuolten välille) ja suomii sitten sukupuolineutraalia avioliittoa kannattavia siitä, että he keskittyvät vain tähän ensimmäiseen reunaehtoon. No, öh, siitähän koko hommassa on kyse, eikö vaan? Samaa sukupuolta olevien oikeudesta avioliittoon. Eikä siitä, että halutaan sallia lapsiavioliitot tai polygamia.

Soinia siis kiinnostaa tietää miksi muihin avioliiton reunaehtoihin ei puututa - ja halutaanko niihin puuttua.  Minäpä vastaan: luulen, että niitä ei haluta muuttaa siksi, koska ne eivät ole yleisen moraalin mukaan syrjiviä, eikä niillä ole mitään tekemistä tasa-arvoasian kanssa. Mutta se on vissiin varsin vaikeaa ymmärtää. Soinin mukaan avioliittoon liittyy myös toivo lapsen saamisesta. Anteeksi kuinka? Eikö herra Soini koskaan ole kuullut vapaaehtoisesti lapsettomista aviopareista? Hohhoijaa. Se miksi paasaan tästä täällä, johtuu siitä etten voinut avata sanaista arkkuani blogin, ei kun anteeksi, plokin puolella, koska siellä ei ole kommentointimahdollisuutta. Toisaalta ihan se ja sama, minähän olen vain tärähtäneistöä.




Kuva edellisestä aidankötöstyksestä täällä.


Kuva ei taaskaan liity mitenkään mihinkään. Tai toisaalta voihan sen ajatella liittyvän: kuvassa on kuitenkin kaksi urospupua jotka asuvat saman katon alla. Tosin heidät on erotettu toisistaan metalliaidalla. Tuo kyhäelmä on uusi ja mukavan kevyt verrattuna edelliseen. Nyt kaverukset voivat paremmin seurata toistensa edesottamuksia ja "keskustella".


***

Jotenkin tähän yhteyteen sopii mielestäni enemmän kuin hyvin hakusana, joka huvitti minua kovasti:

mistä saisin tapin veneeseen

Uusavuttomuutta vai mitä?