Perjantaina vietin jo vapaata, ajelin naapurikaupunkin kun olin vienyt kuopuksen kesäleirille, ja kävin marketissa ja hierojalla. Hermoratahierojani saa pikku hiljaa kroppaa kuntoon. Pahoja jumeja ei enää ole, eikä särkyjä, onneksi. Palattuani käväisin ystävän terassilla kahveilla ja hain kuopuksen hyvissä ajoin leiriltä. Esikoinen tuli myöhemmin, käväisi kaverin luona mutta jäi hänkin varhain kotiin. Ihanaa, että sen menemisistä ei tarvitse olla huolissaan. Illalla ystävä istahti vielä meille lasilliselle ja parannettiin pitkästä aikaa maailmaa. Nyt on taas hyvä olla ja jatkaa. Ystävät ovat tärkeitä - edelleen - ja te siellä ruudun toisella puolella.
Lauantaina vein pojat junalle, kuopus meni isälleen, joka tuo hänet sitten maanantaiaamuna kesäleirille, ja esikoinen oli yön yli mummille. Mietin välillä, että pitäisikö sitä jotenkin eri tavalla hyödyntää nämä lapsivapaat. Tulin siihen tulokseen, että parhaiten nautin tällä hetkellä juuri näin: kotona hiljaisuudessa, terassilla paistatellen, lueskellen. Voin ottaa torkut silloin kun mielin, syön jämäruokia tai mozzarellatikkuja, eikä tarvitse huolehtia kenenkään muun ruokahuollosta. Jonain toisena aikana voi sitten ehkä mennä ja harrastaa, mutta nyt ollaan näin. Omassa rauhassa myös ajatukset viihtyvät. Tarpeellista välillä, ehdottomasti! Sunnuntaina käväisimme koko poppoo, äitini, hänen miehensä sekä minä ja esikoinen, syömässä paikallisen huontoaseman noutopöydästä. Koko iltana ei tarvinut tankata. Minä käväisin Luonto Ry:n hallituksen kokouksessa, mutta muuten olimme rauhaisasti kahdestaan ja valmistauduimme alkavaan viikkoon. Kuopus tulee siis kotiin tänään leirin jälkeen.
Sain Leijuvan pojan loppuun. Se oli riemastuttava kirja erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä. Huomasin, että suurin osa kirjastoista on sijoittanut sen lasten- tai nuorten osastolle. Kuten kirjoitin, mietin lukiessani kohderyhmää, mutta meillä tämä saa jäädä aikuisten osastolle. Kaunis aikuisten satu, ainakin minulle. Suosittelen lämpimästi kesälukemiseksi.
***
Lauantaina vein pojat junalle, kuopus meni isälleen, joka tuo hänet sitten maanantaiaamuna kesäleirille, ja esikoinen oli yön yli mummille. Mietin välillä, että pitäisikö sitä jotenkin eri tavalla hyödyntää nämä lapsivapaat. Tulin siihen tulokseen, että parhaiten nautin tällä hetkellä juuri näin: kotona hiljaisuudessa, terassilla paistatellen, lueskellen. Voin ottaa torkut silloin kun mielin, syön jämäruokia tai mozzarellatikkuja, eikä tarvitse huolehtia kenenkään muun ruokahuollosta. Jonain toisena aikana voi sitten ehkä mennä ja harrastaa, mutta nyt ollaan näin. Omassa rauhassa myös ajatukset viihtyvät. Tarpeellista välillä, ehdottomasti! Sunnuntaina käväisimme koko poppoo, äitini, hänen miehensä sekä minä ja esikoinen, syömässä paikallisen huontoaseman noutopöydästä. Koko iltana ei tarvinut tankata. Minä käväisin Luonto Ry:n hallituksen kokouksessa, mutta muuten olimme rauhaisasti kahdestaan ja valmistauduimme alkavaan viikkoon. Kuopus tulee siis kotiin tänään leirin jälkeen.
 |
| Joku muukin otti aika rauhallisesti! |
Sain Leijuvan pojan loppuun. Se oli riemastuttava kirja erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä. Huomasin, että suurin osa kirjastoista on sijoittanut sen lasten- tai nuorten osastolle. Kuten kirjoitin, mietin lukiessani kohderyhmää, mutta meillä tämä saa jäädä aikuisten osastolle. Kaunis aikuisten satu, ainakin minulle. Suosittelen lämpimästi kesälukemiseksi.
***
Taas merkillinen hakusana, jolla joku on tänne tullut:
loppukevennys torttu
Kesäkuu tulee olemaan kohtalokas. Ei kevyt, ei todellakaan mitään loppukevennystä, paitsi ehkä loppukesän ajan. Esikoinen jatkaa taas leipomistaan kahvilassa. Perjantaina hän toi kotiintullessaan tomaatti-mozzarellapiirasta, sitruunamarenkipiirakkaa, kuopukselle mokkapalan ja ystävän miehelle kinkkutuorejuustotuulihattuja. Slurps!
Mitä kaikkia paikkoja se hermoratahieroja käsittelee? Kuinka päin sen hoidettavana ollaan? Minusta olis niin kiva käydä vaikka kokovartalohieronnassa, mutta inhoan ajatusta, että joku vieras mun läskejä vellois.
VastaaPoistaSaako kirjastot siis ihan oman mielensä mukaan - käytännössä yhden ihmisen mielen mukaan - lajitella kirjat eri osastoihin? Siinä tapauksessa ymmärrän, miksi mejän kirjastossakin on välillä ihan hulluissa paikoissa kirjat. Kaikki Mankellit on dekkarihyllyssä, ja toisaalta jotain dekkareita on romaanien seassa, kaunokirjallisia teoksia asumisesta toisessa maassa on matkakirjoissa ym. ym. Toisinaan on tosi vaikeaa löytää haluamaansa, ja toisinaan tekee yllättäviä ja mielenkiintoisia löytöjä epätodennäköisistä paikoista :)
Sun syömisluettelo sai mahan kurnimaan...
Toi esikoisen kesätyö saa mut kyllä perikatoon ;-)
PoistaHermoratahierojalta voi ottaa puoli- tai kokovartalohieronnan ihan niin kuin tavalliseltakin. Se vaan hieroo hermoraojen mukaisesti ja se on vähän enemmän sellaista "nypyttämistä" kun ihan perinteistä vatvomishierontaa. Hmm, vaikeaa selittää...
Kyllä meillä joku roti kirjojen sijoittelussa on (heh), mutta mielipide-eroja voi toki olla vaikka just sen suhteen onko aikuisten- vai nuortenosaston kirja, dekkari vai "tavis"romaani jne. Toi Mankell-asia voi selittyä sillä, että "sieltähän se asiakkaat niitä etsii" mutta ei liene oikeaoppista kuitenkaan. Eli jos joku kirjoittaa monenlaisia erilaisia kirjoja niin ne pitäis kyllä sijoittaa genren mukaan eikä pelkän tekijän.
Mutta toi "kaunokirjallinen teos asumisesta toisessa maassa" määrittyy kai yleensä kustantajan ja tekijän yhteisestä pähkäilystä. Siitä, onko kirja oikeasti elämäkerrallinen, totta,vai onko siinä mukana paljon fiktiivistä vaikka tosielämään perustuisikin (Yksi tällainen esimerkki tavisromaaneihin menneistä mutta elämäkertana naisten lehdissä mainostetusta kirjasta on Peter Franzenin teokset.)
Kyllä ihminen ja varsinkin äiti tarvitsee välillä tuollaisia rauhallisia yksinolon hetkiä. Harrastamaan ehtii myöhemminkin. Kyllä minäkin nautin siitä, että saa olla yksin ja nauttia vain omasta "hyvästä" seurastaan.
VastaaPoistaMukavaa alkanutta viikkoa!
Olen samaa mieltä; vielä parisuhteessa ollessani kaipasin eniten omaa rauhaa kotona. Silloin sain kyllä vapaata ja satoin lähteä kaupunkiin, kävelylle jne, mutta se, että perhe olisi ollut kotoa poissa ja olisi ihan yksin, oli todella harvinaista herkkua. Siksi kai nautin siitä nyt niin kovasti!
PoistaMukavaa viikoa sinnekin!
Heh, kaveri ensin myllännyt maton joka näemmä väsyttänyt.
VastaaPoistaJoo, se on rellestänyt ja sitten simahtanut. Sanotaan, että kani nukkuu tuolla tavalla vain, jos se tuntee olonsa hyvin turvalliseksi. Sen verran arka eläin se on. Meillä lienee sitten hyvä asua ja olla!
PoistaMä hinasin meillä asuvat jyrsijät ulkohäkkiin ja aina se on yhtä kiinnostavaa kun näkee elämää ulkoa vaikka elämys toistuu kesäisin joka päivä. Tyypit ottaa ensin hillittömiä spurtteja, mutta sitten tulee väsy ja krooh. En tiiä kuinka marsut nukkuu oikeasti mutta noi otukset nukkuu kuin ihmiset liki seljällään.
PoistaVoi ei, mä näen sieluni slimillä marsun kuorsaamassa jalat oikosenaan selällään ;-)
PoistaMeillä mies nukkuu selällään jalat oikosenaan. Tosin tyyny naamallaan eikä kuorsaa. :p
PoistaKani ja mielikuvamarsut ovat kyllä tsiljoonasti söpömpiä.
Mitä, väitätkö sä, että kanit ja marsut on TM:ää söpömpiä? Minkälainen vaimo sä oikein olet? ;-)
PoistaNollavaimo ! :D
PoistaBingo!
PoistaTuota mä just odotinkin ;-)
Entiselämässä entisihmeisellä oli kaksi kesyrottaa jotka nukkuivat riippukeinussa häkin katossa :D Harmillisesti tyypit oli vanhuksia kun heihin tutustuin enkä ehtinyt olla niiden elämässä kuin muutaman kuukauden mutta ne wanhuusajat heput otti melko rennosti. Omassa riippukeinussa ja mun hupparin hupussa oli hyvä siestata. :]
VastaaPoistaTaas meni "omalle riville" uudeksi jutuksi vaikka klikkasin vastaa-kohtaa.
PoistaMeillä kuopus haaveilee samanlaisesta rotasta kun Ron Weasleyllä Harry Potterissa on. Jos mä kerron sun menneisyyden riippumattorotista se ei lakkaa kärttämästä ikinä!
PoistaJotain häikkää tosiaan on, yksi sanoi, että ei pysty kommentoimaan välillä ollenkaan. Tää elää ihan omaa elämäänsä!
Poista(Puhumattakaan siitä, että mä en meinaa päästä kirjautumaan itse tänne ilman valekommentteja... ;-)
Oma aika on parasta ja siksi mä rakastan aamun hiljaisia hetkiä kun kukaan ei liiku eikä melusaaste täytä kuuloelimiä. Varsinkin kesällä on takapihan terassilla mielettömän hienoa juoda aamukahvia ja kuunnella kun linnut aloittelee päivän hommiansa.
VastaaPoistaTuosta kanista...se näyttää olevan aika hyvässä lihassa ;D;
Pidä ahnaat silmäsi erossa mun kanini lihoista ;-)
PoistaMulle ihan parasta aikaa on torstaiaamut, kun pojat on lähteneet kouluun ja mä saan jatkaa aamiaista omassa rauhassa, ah! Ja kyllä aamut terassillakin on oivat, silloin vaan ei voi lukea nettilehtiä, kun huonosti näkyy kone ulkona.