Sivut

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Vomeronasaalielin ja tuijottava orava

Yleensä inhoan kaikkea mitä vahingossa tulen lukeneeksi tuosta liitteestä. Tällä kertaa juttu sai kuitenkin ajatusketjun liikkeelle. Paitsi, että se muistutti mieleeni erään Hännik...mikäsenyt olikaan, joka kirjoitti ärsyttävän ja provokatiivisen pamfletin siitä millaista on elää ilman seksiä, ja mitä asialle voisi tehdä, se pisti pohtimaan, miksi jotkut miehet ovat "vain" kaverityyppejä. Mikä on se mekanismi, joka muodostaa fyysisen vetovoiman kahden ihmisen välille? Onko sitä mahdollista säädellä vai olemmeko me täysin kemian vietävissä? Minulla on entisessä elämässä jokunen kokemus siitä, että kaverisuhdetta miespuoliseen henkilöön on joutunut punnitsemaan uudelleen, kun jompikumpi onkin ihastunut toiseen. Molemmissa tapauksissa pääsimme onneksi asian yli ja ystävyyssuhde saattoi onnistuneesti jatkua. Sitten oli se yksi yksipuolinen ihastus jota itsetuntoa kohottaakseni ruokin hetkisen, mutta tulin pian siihen tulokseen, että otan mieluummin vaikka koiran. Hänelle sanoin, että on enemmän kaverityyppi. 

Olen miettinyt myös omaa suhdekäyttäymistäni ja parinvalintakriteerejäni. Luulen, että ne ovat matkan varrella oleellisesti muuttuneet ja nyt (ehkä) osaisin valita paremmin. Tai ainakin  toivoisin, että järki olisi ensi kerralla mukana touhussa, ei pelkkä tunne. Minä nimittäin tiedän tätä nykyä kuka ja mikä minä olen ja mitä elämältäni haluan. Ehkä sitten saattaisin myös tunnistaa sellaisen ihmisen, joka sitä minulle voisi tarjota. En haluaisi enää valita väärin. Tai valita ja valita, niin kuin tässä nyt sitä jonoa ja valinnanvaraa olisi ollut pilvin pimein - mutta tiedätte mitä tarkoitan. Ehkä voisin jopa harkita sellaista kaverityyppiä.



Esikoisen avaimenperä


***

(Vomeronasaalielin mainitaan tässä jutussa ja se aistii feromonit. Uusi tuttavuus minulle!)

Jos orava tuijottaisi minua herkeämättä ikkunan läpi, saattaisin minäkin soittaa hätäkeskukseen. Tai sitten en. Ihmiset ovat omituisia! Mutta niin oli tuo juttukin. Epälooginen. Turhista soitoista hätäkeskukseen saatetaan rangaista, mutta silti on parempi soittaa varmuuden vuoksi jos miettii, että onkohan tämä nyt hätätilanne vai ei. Pöh!

Ystävä oli töissä STT:llä ja sieltäkin kuulemma kysellään kaikkea maan ja taivaan välillä. Kuten milloin lähtee seuraava juna Tampereelle. Onhan se tietotoimisto, mutta minulle saattaisi silti ennemmin tulla mieleen soittaa VR:lle! Ehkä.

32 kommenttia:

  1. Kemialla on suuri osuus ihmisten välisissä jutuissa, itseasiassa isompi merkitys kuin ulkomuodolla tai ulkonäköön perustuvilla seikoilla ja yksi tärkeimmistä on juuri nuo feromonit joita me emme haju - tai partavesien tapaan tietoisesti haista. Jokaisella kun on ominaistuoksunsa vaikka sitä kuinka peittäisi ja nämä pikku feromonit saavat aikaan sen että me joko pidämme tyypistä tai emme.
    Asiasta tuli taannoin brittiläinen dokumentti ja olisin linkittänyt sen mutta enpähän löytänyt ja se harmittaa koska tätä asiaa valaistiin siinä astetta enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen asiasta jotain lueskellut ja se on kyllä mielenkiintoinen. Muistelisin, että vaikkapa naisen e-pillerien syönti sekoittaa "hajuaistia" (vai sitä vomeronasaalielintä?) niin että saattaa valita "väärän" kumppanin.

      On nää ihme juttuja!

      Ja ei kun haistelemaan ;-)

      Poista
  2. Mä ajaiduin lukemaan noita lovestoryja tuolta sivuilta joita linkkasit. Oih ♥ Tapahtuuko tollasia Oikeesti, eikä vain elokuvissa?
    Ajattelematta noita hormonejakaan sen kummemmin, niin noinhan se menee. Toisesta tykkää heti tai sitten ei. Eihän kukaan (kai) ajattele niin, että "hyi, tuon läheisyys ei innosta yhtään, eikä tuo mitään mielenkiintoa, mutta koska sillä on tuo ja tuo ja tuo asia kunnossa, niin voisinhan Opetella tykkäämään siitä? " Kyllähän sen ekan tunnin aikana tietää, kiinnostaako toinen yhtään, niin fyysisellä kuin henkisella tasolla. Kai?
    Tai emmäätiä. Hankalaa tää kaikki ainakin on.

    Ihan mainio avaimenperä. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun mä olen mieetinyt, että voisiko sitä oppia tykkäämään ja rakastua, vaikkei heti ihan täysillä natsaisikaan? Menee monta mahdollisuutta sivusuun vaan ensivaikutelman vuoksi. En kyllä ole varma toimisko, mutta ajatus kiinnostaa.

      Toisaalta aikanaan mietin, että voisiko sitä seurustella vähän vähemmän älykkään miehen kanssa jos seksi toimii taivaallisesti. Jaksoin muistaakseni kuukauden mutta sitten oli pakko todeta ettei tule mitään, ei vaikka miten päin käänteli.

      Sä olet oikeassa - hankalaa tää ainakin on! Todella!

      Meillä ei edes syödä kebabia mutta silti toi naurattaa (tai ehkä siksi?)

      Poista
  3. Isona opettelen kirjoittamaan. Sitä piti sanomani että sun kanssa taidettiin jauhaa jokin tovi sitten tuosta puutteellisesta ja sen kirjasta.
    Josta tuli mieleen notta mä oon toistaiseksi kai ollut elämässäni enempi ilman daamia kuin daamin kanssa mutta ei ole ikinä ollut mikään probleemo. Hyh joku tunteeton irtosuhdesäätö tai hyh joku vain siksi kun muka pakko eikä yksin voi olla.
    Kaverinaisia on ja on ollut aina paljon, mutta ne ovat olleet poikkeuksetta aina "vain" kavereita. Luultavasti minuun on ihastuttu ja onkin mut mulla on ilmeisesti jokin monimutkaisempi sisäkalusto kun en ihastu helposti josko ollenkaan. No juu ollenkaan, mutta ne pari kertaa on aina päätynyt pidempään suhteeseen.
    Minkään tyhmän kanan(tykkään meidän kanoista eikä ne ole lainkaan tyhmiä) ei kykenisi mitään, mullon huono tapa(?) olla kiinnostumatta sellaisista millään tasolla joten ehkä siksi sellaisia ei ole kavereinakaan saati seurusteluminään, hrr. Mulle ei olisi minkäänlaista vetovoimaa ellei olisi älyä, järkevyyttä, jotain sitä ennen. Se tsirbukin näyttää hyvältä vasta sitten kun olen ihastunut jne johon taasen tarvitaan paljon enempi kuin jokin pieni hetki.

    Nimim. epämies-69

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mä opettelen isona oikolukemaan...

      Mä tosiaan koitin kerran jättää sen liiallisen älyn puutteen huomioimatta hetkeksi, mutta ei siitä mitään tullut. Joten se on kriteereissäni edelleenkin korkealla. Samoin keskusteluvalmius, ja tämä pätee muuhunkin kuin päivän säähän.

      Mullekaan ilman olo ei ole ollut eikä ole ongelma, ongelma olisi tunteettomat suhteet taikka epätoivoiset viritykset.

      Mutta voisiko sitä säilyttää järjen päässä valitettessaan että tästä tulee suhde taikka ei, niin sitä en tiedä. Ajattelin, että voisin kokeilla joskus. Siis että punnitsisin asioita myös järjellä (tällä ihmisellä samanlaiset arvot kun mulla, toivooko se elämältä suht samoja asioita, pystynkö jakamaan kiinnotuksenkohteeni hänen kanssaan jne). Ja tästä pääsee siihen, että voisiko kipinä syttyä vähän myöhemmin, vaikkei aluksi sitä niin olisi ollut. Tyyliiin tämänhän ajattelee monista jutuista samoin kuin minä, voisi olla turvallinen ja luotettava, vaikkei nyt saisikaan maata järkähtämään jne.

      Maanjäristyksiä en ennenkään ole tosin etsinyt, mutta kunhan puntaroin.

      Poista
    2. Empiirisen tutkimuksen jäljiltä olen päätynyt tulokseen notta se "tylsä ja arkinen" parisuhde kestää ihmisillä pidempään mitä fiiliksen perässä rientävät kaikkimullehetinytjakokoajan-ihmisten ja ero heti jos ihminen tuntuu kaverilta booring. Pitkissä, suhteissa ylipäätään tulee niitä boring-juttujakin mutta mä näen sen vain positiivisena asiana.

      Mulle tärkeää on jatkumo, tuttuus, turvallisuus ja arkisuus ja taas sen kaiken toistuminen. Nykyinen puoliso "tarjoaa" kaiken sen vaikka ihastuimmekin toisiimme syvästi kai aika nopeasti lopulta vaikka pitkään meni siinä tutustuessa. Noh, se tutustuminen jatkuu yhä :D

      Mä uskon että se kipinä tulee myöhemminkin vaikkei heti mitään jättiroihua tulisikaan. Kaikki on tietty yksilöllisiä tahtomistensa suhteen.

      Poista
    3. Mä olen aika samoilla linjoilla tuon "arkisuuden" jne suhteen. Sen maailmanmatkaajan ja seikkailijan matkaan en enää lähtisi - sen verran uskon oppineeni.

      Tuo kipinäasia on sellainen, että haluaisin päästä toteamaan ts. olen pyhästi päättänyt, etten teilaa enää miehiä vain sen perusteella "kun ei nyt vaan hirveesti maa järissyt". Johtunee siitä, että ikää tullut lisää, ehkä järkeäkin ja ennen kaikkea siitä, ettei sitä tarjontaa nyt tässä viime aikoina ihan yllin kyllin ole ollut ;-)

      Poista
    4. Fiksasin aamulla yhden kyläläisen 20 v vanhan nurtsikoneen joka ei käynnistynyt ja käynyt kunnolla. Sytytystulppaan ei kulkenut virta joten vaihdoin johdon. Taas hurisee ja kukkuu. Joten öh, jospa ihmisenkin sytytystulppa kaipaa ajoittain huoltoa ja se piuha myös jotta jatkuvuus mahdollistuisi. :D

      Poista
    5. Hmm, en ole ihan varma sainko kiinni metaforasta, mutta ehkä mun sytytystulppani toisaan kaipaisi huoltoa...

      Jäi edellisissä toteamatta, että tiedän olevani nirso, mutta en omasta mielestäni liian. Sillä eihän sitä nyt ketä tahansa - mieluummin vaikka sitten itsekseen kun p*skan kumppanin kanssa.

      Poista
    6. Se oli punchline elmeri-kommentti :D Kyllähän nurtsikone lähtee käyntiin huonommallakin sytytyksellä mutta aikansa saa nykiä. :D

      Poista
    7. Niin ja nirsoudessa ei ole mitään vikaa.

      Poista
    8. Oi Elmeri... Joo, mutta nythän tuo alkaa jo kuulostaa siltä mitä tällä kaikella ajoin takaa. Että ei toivoisi ekalla sitä pärähdystä vaan olis valmis odottelemaan hiukkasen, se saattaa hyrähtää sittenkin. En kyllä kirjoita ihan niillä sanoilla mitkä ekana sylki suhun toi ;-)

      Poista
    9. Hyvä, koska nirso mä oon, ei voi mitään. (Ja tällä ei ole mitään tekemistä ulkoisten avujen vaan yleensä nimen omaan sen älykkyyden ja keskusteluvalmiuden kanssa.)

      Poista
  4. Kirkkoherranvirastoonkin soitellaan ja kysellään milloin mitäkin. Toistaiseksi ei ole kysytty juna-aikatauluja, mutta taidan kaiken varalta laittaa koneen suosikkeihin aikataulusivun, niin osaan niitäkin neuvoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, onko teiltä kyselty elämän tarkoitusta?!?

      (Kirjastostakin muuten kysytään yhtä sun toista ;-)

      Poista
  5. Aivan mahtava avaimenperä! Tahtoo samanlaisen! Nyt kun mulla ei enää ole työpaikan kulunvalvontaläpykkää semmosena... ehkä osuvampi olis, jos tahtoisin minusta tehtävän pekonia...

    Mie olen ollut siinä luulossa, että ihmisen vomeronasaalielin ei toimi, tai se surkastuu - kuten häntäkin - sikiöaikana. Olishan se hauskaa lipoa kielellä lähimmäisen tuoksuja vomeronasaalielimen tutkailtavaksi niinku käärme :D

    Mutta vakavasti puhuen, mun kokemus on, että miehet ei niin paljon siihen kemiaan usko, vaikka moni nainen hyvin helposti ja nopeasti pystyy luokittelemaan lähelläolevat miehet nounou- tai jesjes- tapauksiksi. Ei sitä tarvi edes tietoisesti päättää luokitella, ne vaan tuntuu heti semmosilta. Mutta sanopa ihastuneelle miehelle, että "meidän kemiat ei toimi" niin ei se välttämättä oo yhtään samaa mieltä. Jos se olis niin helppoa, niin ei sillon tulis yksipuolisia rakastumisia.

    Silti on monia ns. pakkonaitettuja ihmisiä, jotka on eläneet kiltisti sen yhden ja saman kanssa kymmeniä vuosia, vaikka eivät olis sitä itelleen halunneet. Jos toisilleen läheiset ihmiset voi "kasvaa erilleen", niin kaipa toisilleen vieraatkin voi "kasvaa yhteen" ajan myötä. Tottumustahan se rakkaus monesti siinä loppuvaiheessa on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin tollaisen avaimenperän just meidän R-kioskilla ;-)

      Ehkä se elin ja sen toiminnot on vähän surkastuneet vaikkapa just käärmeisiin verrattuna. Ja hyvä niin, mulle tulee jotenkin pari sketsihahmoa heti mieleen tuosta sun kuvitelmastasi!

      Tuo sun kokemuksesi kemiasta miesten kanssa on kyllä hyvinkin lähellä totuutta, varmaan. Muistuu mieleen ne kerrat kun on koittanut jollekulle epätoivoiselle selittää, että ei tuu mitään, ei kemiat kohtaa jne mutta ei meinaa mennä perille. Tosin näistä on kauan kauan aikaa...

      Mä jotenkin uskon siihen, että voisi olla sen tavallisemmankin kanssa ihan onnellinen, ei tarvitse olla umpirakastunut tai sekaisin rakkaudesta. Ehkä se vaan hämärtää arvostelukykyä ja sillai? Tuo yhteen kasvaminen on hyvä termi!

      Poista
  6. Jouduin keskimääräistä pidemmän hetken tavailemaan otsikkoa, ennen kuin hahmotin, mitä siinä oikein lukee. Akuutti dysleksia ilmeisesti.

    Miehen tunnistaminen oikeanlaiseksi on kyllä aika monimutkainen juttu. Asiaa voi ehkä lähestyä niinkin, että kokeilee potentiaalisia tapauksia, mutta silloin pitää pystyä pitämään tunteet kurissa ja järjen mukana. Onkohan sellainen joskus onnistunut joltain... Omasta puolestani voin sanoa oppinerni, että mieheltä pitää löytyä potentiaalia korvien välistä, jotta minun mielenkiintoni kestää hetkeä kauemmin. Tosin ei se pelkästään riitä. Mullakin oli joskus muinoin fiksu ja mukava mieskaveri, jota kohtaan en tuntenut pienintäkään vetoa romantiikan tai seksin suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sana on niin outo, ettei ihmekään. Mun piti googlata ja tarkistaa, että se oikeasti on olemassa - en pitänyt iltapulun artikkelia täysin luotettavana lähteenä ;-)

      No säpä sen sanoit... helpommin todellakin sanottu kuin tehty. Ehkä tässä vaan pitää jatkaa harjoituksia ja antaa mahdollisuus mitä moninaisimmille tapauksille. Tuossa älyasiassa olen samoilla linjoilla. Tuolla aiemmissa kommenteissa kerroin eräästä, jota treffailin aikoinaan, vaikka huomasin jo aika pian, ettei hän stimuloinut mua älyllisesti juuri lainkaan. Seksi vaan oli satumaista, mutta ei se kyllä pidemmän päälle kantanut. Ei muistaakseni kuukautta kahta pidemmälle.

      Poista
    2. Hei mua mielenkiinnostaa tää. Ei siis mitenkään detaljina tms pöhkönä mutta kuinka sänkyjuttuihun voi asennoitua jos komppis evvk muutoin?
      Mulle olisi turn off jo ihmisen pöhköys tai no, en vaan olisi kiinnostunut emotionaalisesti niin että mitään fyysisyyttä pystyisin kuvittelemaan. Et pitääkö jotenkin irtautua itsestään notta kykenee mihinkään fyysisjuttuun vai pystyykö ihmisen kanssa himmailemaan ilman mitään tärkeää? Siis riittääkö se että ihminen on vaan hot? Nääh, oon huono selittämään :D

      Poista
    3. Nno tuota, menemättä sen enempää yksityiskohtiin, aluksi tunsin vetoa tyyppiin ihan yleisellä tasolla. Jopa vähän älyllisestikin. Mutta se karisi aika nopeasti. Sen jälkeen emme juurikaan keskustelleet tavatessamme vaan - no - ajauduimme melko nopeasti vällyjen väliin.

      Ei mun mitenkään tarvinut ulkoistaa itseäni, kun kuitenkin jonkinlainen viehtymys oli ollut/oli muutenkin. En osaa selittää tän paremmin, mutta ei sitä kauaa sitten sen hetken jälkeen kestänyt, kun oivalsin että ei, ei tästä ole mulle älyllistä vastinetta.

      (Ja taas mennään: Ranska Honduras auki vaikkei edes juuri kiinnosta nää maat. Ja kirjakin auki, toisaalta)

      Poista
    4. Sä olet niin jalkapallofriikki ;]

      Okei. Kun mietin aina joskus, en vältsisti tuota et miks sinä jne mutta yleensäkin mitä sivusta seurannut. Et miksi siis ei miksi vaan miten ihminen pystyy tai siis millaiseen eiku siis. Kuten näkyy, ei mulla oo mitään tietoa syistä kun en osaa järkevästi ilmaista itseäni kun en osaa funtsia kuin omien ajatusten kautta.

      Poista
    5. Mä oon tylsistynyt yh-äiti!

      En mäkään pystyisi mihinkään tunnottomaan yhden illan juttu säätöön mutta jos jonkunlainen tunne on ollut/on mukana niin silloin näemmä onnistuu. Mut hei, tää on nolostuttava aihe, nyt mä lopetan ;-)

      Poista
    6. Lopeta vain :D

      Etpä tiedäkään(tää ei oo lällätystooni) notta miten paljon hullut naiset on tuolla baanalla työaikana vainonnut. Järjettömiä ehdotuksia ja ihan vain siksi kun on jotkut duunirytkyt päällä työtäin tekemässä. Kyllä on niin tyhmää väkeä joissakin pirkoissa ettei usein mitään järkeä. Se on sitä hölmöäkin hölmömpää sakkia joilla päässä todennäköisesti kumisee yksi riisinjyvä.

      Poista
    7. Älyllinen "vajavaisuus" ei välttämättä ilmene heti kättelyssä, vaan huomio kiinnittyy positiivisiin asioihin. Kaikkihan yrittää tehdä hyvän vaikutuksen alussa, jos toinen vaikuttaa kiinnostavalta. Kulissit alkaa rapistua viimeistään sitten, kun tilanne arkipäiväistyy.

      Poista
    8. Minusta älykkyyttä ei pysty feikkaamaan eikä omalla kohdallani tilanne pääsisi edes arkistumaan kun ne mahdolliset positiiviset seikat ei pysty peittämään alleen tyhmää tapausta. :] Oletettavasti ihastumisjuttu epää näkemästä älyttömyyden joten jos on ihastuilevaa/helposti kiinnostuvaa sorttia, niitä vika-ammuntoja saattaa osua eteen kun ne tärkeät kriteerit peittyy. Kait.

      Poista
    9. Arttorius: Sun kohdalla mä luulen, että ne pirkot on kuitenkin kiinnittäneet huomiota muuhunkin kuin työasuun!

      Rouva B: Just noin, mä en huomannut sitä, ettei ollut tarpeeksi haastetta mun mutkikkaalle mielelleni heti, koska a) tunsin fyysistä vetos b) halusin varmaan niin kovasti siinä kohtaa parisuhdetta c) ihastuin. Aika pian huomasin kuitenkin asioiden oikean tolan

      Ja Arttorius: Älykkyyttä ei pysty feikkaamaan, mutta nuo Rouva B.lle kuvailemani seikat hämärsivät mun arvostelukykyä. Ja se hyvä seksi ;-)

      Poista
    10. En minäkään tarkoita, että joku feikkaisi älykkyyttä, vaan että huomio kiinnittyy ihmisessä muihin asioihin. Sellaisiin, jotka vetävät puoleensa. Ja sitten juurikin nuo Marjaanan mainitsemat asiat häiritsevät kaikkien puolien näkemistä. Esim se, että haluaa löytää jonkun, on tavallaan riskitekijä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana