Perinteistä juhannuspuuhaa

Tämä lokoisa elo ja olo sekä lomailu sen kun vaan jatkuu. Eilen saimme kahvivieraaksi ystävän tyttären ja sovimme hänen kanssaan "mökkivuoroista". Toisin sanoen nyt kun ystävä on omalla kotiseudullaan lapsuuden perheensä kanssa viettämässä juhannusta, heidän mökkinsä tässä ihan lähellä - 20 minuuttia autolla - on meidän ja hänen lastensa käytettävissä. Kaikki aikuiset lapset olivat omissa riennoissaan, joten mökki jäi meille. Päätimme esikoisen kanssa pakata kimpsut ja kampsut ja käväistä siellä saunomassa. Otimme myös päivällistarpeet mukaan. Työnjako oli hyvin selkeä: minä laitoin ruokaa ja esikoinen kantoi vedet ja lämmitti saunan.

Minä pistin kesäkeittiölle tulet ja perunat kiehumaan. Sytytin takan mökissä myös, sen verran kolea oli ilma (8 astetta, vesi oli 15 asteista). Esikoinen kävi peräti uimassa saunasta, minä tyydyin vain vilvottelemaan.  On se puusauna vaan niin eri juttu kun rivariasuntomme pienenpieni sähkösauna. Saunan jälkeen grillasimme maissit ja nautimme kypsyneet uudet perunat. Jälkiruoaksi paistoimme mökin takassa vaahtokarkkeja ja lämmittelimme hetken ennen kotiinlähtöä. Kotimatkalla näimme juhannuskokonkin. Kotikylänraitti oli kyllä mennessä ja tullessa ennätyksellisen hiljainen. Ilta kotosalla menikin sitten taas jalkapallon ja lueskelun merkeissä. Minä niin nautin tämän nuoren miehen seurasta (vaikka hän kyllä sitten linnoittautui tietokoneen ääreen kun pääsimme kotiin).

Tämä mökki on minulle sellainen rauhansatama, että olen ikionnellinen ja kiitollinen, kun saan siellä vierailla ystävän kanssa ja välillä käyttää ihan näin omankin porukan kesken. Tänään vien esikoisen junalle, hän lähtee äitini luo. Minä luulen, että palaan samaiselle mökille ihan itsekseni ja jään peräti yöksi. Pakkaan mukaan lukemista, eiliseltä jääneistä perunoista tehdyn perunasalaatin, vähän juomaa ja aamupalatarpeet. Olen ihan omien ajatusteni kanssa. Tervetullut irtiotto. Toden totta!