Kesälaiskuutta

Loma on sujunut edelleen varsin leppoisissa merkeissä. Tiistaina saimme yllätysvieraita, kun äitini ja hänen miehensä pistäytyivät veljen tytön ja tämän äidin kanssa kahveille. Vierailu oli todella tervetullut, koska keli oli aivan ...hrr, miten sen nyt sanoisi... hyytävä. Mittari ei tainnut koko päivänä nousta juuri viiden asteen yläpuolelle ja koko karmeuden kruunasi navakka tuuli. Esikoinen kaivoi aamulla lapaset käteen kun oli lähdössä pyörällä töihin. Menopeli joutui kuitenkin huoltoon, joten sai tällä kertaa kyydin. Räntääkin sateli jossain vaiheessa ja paikoin oli tullut ihan oikeaa luntakin. Täydellinen ilma sohvalla makoiluun ja lueskeluun. Tutkailimme mm. Suomen Luonto -kirjaa ja kuopus sai älynväläyksen, joka sai meidät hohottamaan pitkäksi aikaa. Hän lukaisi kuvaajan nimen ja kysyi eläintä osoittaen, että "Onko tuo muka Heikki Willamo?" Katselimme sitten vaikkapa saimaannorppaa ja hihittelimme, että siinäpä makaa näemmä Juha Taskinen tyytyväisen näköisenä kalliolla. Hullulla on halvat huvit...

Tällainenkin yllätys-
vieras käväisi
(Marjaana Majaensis?)

Eilen ajelimme lähikaupunkiin, koska minulla oli aika keuhkolääkärille astmakontrolliin. Olin jo omissa pef-puhalluksissani huomannut eron maaliskuiseen, ja tämä varmistui sitten vielä vastaanotolla. Keuhkofunktion alenema on korjaantunut tällä lääkityksellä. Viimeksihän se oli pahentunut lievästä keskivaikeaksi. Eli hyviä uutisia! Kuopus lähtee tänään yökylään mummin luo ja sieltä sitten isälleen jahka hän kotiutuu työreissusta. Me mietimme esikoisen kanssa mitä teemme. Ystävän mökille saisi mennä saunomaan ja ihan yöksikin, mutta katsotaan miten tämä sää tästä kehittyy.

Luin Ajatusten aamiaisesta hyvän toteamuksen:
Kesälaiskuus on lepäämistä ennen kuin ehtii edes väsyä.

Just sitä on luvassa, kesälaiskuutta!

***

Mutta miten voi olla, että sen kerran kun lähden yöpaidassa - toki jonkinmoisen takin alle verhotun, mutta ilman alusvaatteita - ja Reinoissa heittämään pikaisesti esikoista töihin, joudun juttusille kolmen miehen kanssa? Tarkoitus oli, etten astu jalallanikaan ulos autosta, mutta toisin kävi. Esikoisen piti viedä pyörän renkaat liikkeeseen jossa pyörä jo valmiiksi odotteli, mutta jouduinkin itse ne sinne nakkaamaan.

Ensimmäisenä kun koitin nousta vaivihkaa autosta, törmäsin yhteen asiakkaaseemme, joka on entinen kansanedustaja. Tervehdimme (minä ehkä hieman vaisuhkosti) ja sisällä liikkeessä tapasin tietysti omistajan. Hän selitti korjauksen yksityiskohtia, vaikka koitin vain tyrkätä renkaat kouraan ja livahtaa ovesta takavasemmalle. Liikkeen eteen oli ennättänyt tulla jo toinenkin omistajaveljeksistä juttelemaan sen ex-kansanedustajan kanssa ja piti käydä työt läpi hänenkin kanssaan.

No, onneksi yöpaita oli Marimekon nilkkoihin asti ulottuva siisti mekkomallinen jota ehkä mahdollisesti joku epähuomiossa olisi voinut erehtyä pitämään ihan oikeana mekkona - ja Reinot rimmasivat väreiltään sen alaosaan sekä takkiin täydellisesti. Olin siis edes siltä osin tyylikäs kummajainen.