Sivut

tiistai 12. joulukuuta 2017

Lisää harvinaisia vieraita

Äitini tuli meille eilen yökylään - no hän ei oikeasti ole harvinainen vieras, mutta harvemmin jää yön yli. Tällä kertaa pyysin apua, kun tänään oli koulutuspäivä ja lähtö niin saamarin aikaisin, että en edes itse meinannut herätä ennen sitä, kuopuksesta puhumattakaan... Niinpä äiti hoiteli aamuhommat kuopuksen kanssa ja ystävä sitten vielä nappasi pojan kyydillään koulutaksille, koska äidilläni ei ole ajokorttia. Iltapäivällä toinen ystävä auttoi ja kuopus pääsi heille kaverinsa seuraksi koulun jälkeen, koska minun paluuni venyi lähemmäs iltakuutta.

Ja kiesus mikä ajokeli meillä olikaan! Mennen tullen satoi lunta ja sillä välin kun auto seisoi parkissa (osan matkaa pääsimme onneksi linja-autolla) ehti se kutakuinkin hautautua lumen alle. Kuuttakymppiä köröteltiin takaisin ja ehdin juuri ja juuri kuskaamaan kuopuksen kaverin luota futisporukan pikkujouluihin. Kotipihassa piti ensin tehdä lumityöt, että sain auton paikoilleen ja sitten olikin käsijarru jäässä, kun piti lähteä hakemaan poikaa takaisin. Voi p*ska!



Tulihan sitä!


Mutta päivä oli kaikista vastoinkäymisistä huolimatta oikein onnistunut. Illalla saunoimme ja koin, että olin saunaolueni ansainnut. Niin, ja edellinenkin ilta oli mukava, katsoimme koululaisten näytelmän kolmisin ja saimme sitten vielä vaihtaa äitini kanssa kuulumiset ihan rauhassa kun kuopus painui pehkuihin.

Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet.

Paitsi että luulen, että sekin alkaa auton kaivamisella lumesta, siihen malliin sitä vieläkin taivaalta tippuu!

12 kommenttia:

  1. Juu ei tunne luonto semmosta määritelmää kuin kohtuus. Äärilaidasta toiseen mennään... vaikka ei pitäs marista, meillähän on varsin kiltit luonnonilmiöt.
    Kovasti on sovittamista tuossa sinunkin arjessa toisinaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tässä sovittamista, mutta onneksi on ihmisiä ympärillä. Tänään auto vielä jäi korjaamolle (ei lähtenyt enää pihasta, jarru jäi kiinni) joten tarvin kauppa-asiaankin tänään apua. Ei jaksais säätää, mutta pakko on.

      Ja sitten tuo lumi... sitä tosiaan tuli! Mutta on ainakin hetken jouluisen näköistä!

      Poista
  2. Kiva, että äitisi pystyi auttamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihanaa, kun ihmiset on niin avuliaita <3

      Poista
    2. Kyllähän meilläkin äiti aina auttoi, kun vielä jaksoi <3

      Poista
    3. Niinpä, sun äiti oli suloinen <3

      Poista
  3. Äidit ovat ihania kun tulevat auttamaan! Meillä tuli usein vielä minun äidinäitini, kun oma äiti oli töissä. 80-vuotias mamma hyppäsi junaan Loimaalla ja porhalsi Turkuun auttamaan silloin, kun lapset olivat pieninä sairaita tai sitten kun olin töissä ja hoitaja sairastui. Oli ihanaa, että oli turvaverkko.
    Teillä sitä lunta sitten tulikin. Kyllä minäkin omani sain eilen aamulla ja työpäivän päätteeksi lumesta etsiä, mutta tänään oli jo helpompi harjaus. Toivottavasti se käsijarrukin suli. Sitä ei parane enää näillä keleillä vetää päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tänään auto jämähti korjaamon pihaan kun kävin kysymässä jos jättäisin huomenna iltavuoron ajaksi katsottavaksi sinne. Ihana korjaajani sitten heitti mut kotiin.

      Eli on ihmisiä ympärillä, tosiaan. Ja se on kyllä onni, niin kuin teilläkin aikanaan onneksi oli <3

      Poista
  4. Äidit <3
    Kyllä sitä lunta eilen tupruttikin. Itse olin turvallisesti kotona sairaana. Tänään sitten kuuntelin hämmentyneenä mitä kaikkea eilen onkaan liikenteessä tapahtunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sai kieli keskellä suuta ajaa!

      Pikaista paranemista <3

      Poista
  5. Toki eilisellä lumimyräkällä (sitä meinaten tuli!) oli osuutensa kun lumi ja keli yleensäkin oli suht märkä mutta se on tuon käsijarrun kanssa sellaista onnenkauppaa talvella. Itse en juuri käytä juurikin tuosta syystä että en viitsi taistella sen kanssa jos se jäätyy kiinni.
    Talvi on muutenkin haastavaa ja eilinen eritoten, vaikka mulla on auton ovien tiivisteet silikonikäsitelty, niin jo vain oli tänä aamuna ovat aika jäässä kun keli meni muutaman asteen pakkasen puolelle. No, sitä lunta tuli ja sitten kun eilen vielä tuli kilometrejä todella paljon, niin sitä vettä myös valui niille tiivisteille siihen malliin ettei mikään ihme että jäätyivät.

    Jaksamista, ei se ole tuo sinunkaan arki mitään helppoa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on tää välillä sellasta säätämistä.

      Jarrun kanssa kävi niin, että vaikken käyttänytkään tänään niin temppuili. Arvoin, että ajanko kauppaan vai suoraan korjaamolle ja onneksi ajoin korjaamolle. Ei sitten enää sieltä suostunutkaan lähtemään mihinkään, jämähti kokonaan...

      No, oli onneksi apu lähellä, voi olla ,että jo huomenna iltavuoron jälkeen saan Pösön takaisin.

      Ystävä käytti kaupassa ja huomenna kollega noutaa mun töihin. Onneksi on apuvoimia!!!

      Mulla on tiivisteiden kanssa vähän sama vika mutta se ei menoa hidasta... pikkuvika ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana