Sivut

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Töitä tehdään ... jotta leipää syödään

vai miten se meni.


Nyt on työputki virallisesti avattu. Viikonloppu meni tosiaan tapahtumien hengessä ja eilen sitten jo kirjastolla. Kuvassa lastentapahtumassa esiintynyt merirosvo ja luonto ry:mme piste torilla. Siinä sai opetella vastan tekoa ja jokunen tilaisuuteen tarttuikin. Minä sain ihan valmiin vastan kiitokseksi esitteiden jakamisesta ja pöydän "pystyssäpitämisestä". Mukavia juttutuokiota ihmisten kanssa, tyytyväisiä torimyyjiä ja kenties pari uutta jäsentäkin yhdistykseemme, oli viikonlopun saldo. Niin, ja kasapäin tuttuja, yhteisöllisyyttä ja ylpeyttäkin. Ennen kun eilen lähdin töihin ja kuopus kolmeksi viikoksi isälleen, piti tietysti istua aamulla ulkona auringossa sylikkäin ja tankata vähän d-vitamiinia, läheisyyttä ja puseja ja haleja.






Esikoisella alkaa tänään virallisesti kesätyöt. On vahtimassa pariakin näyttelyä ja tekemässä niihin liittyviä sekalaisia hommia muutenkin. Hänhän ei virallisessa haussa saanut töitä lainkaan, mutta nämä niin sanotusti tippuivat taivaasta. Ystävä kysyi, että joko voi lakata rukoilemasta esikoisen työtilanteen puolesta. Lupasin. Hän kuulemma pyytää iltarukouksessaan minulle miestä myös. Tippuukohan sekin taivaasta? Hassu!

Täytyy kertoa ihana anekdootti tästä kesätyöasiasta. Esikoinen oli kertonut töistään ja tienesteistään samanikäiselle ystävälleen, ja tämä oli tosissaan ruvennut selittämään miten hullua on, että kun tuloraja tulee täyteen, loput rahat menevät valtiolle. Ei kuulemma oikein kannusta työntekoon. Luuli ihan tosissaan, että sen jälkeen kun heille verottomana suotava noin 1000€ on tienattu, KAIKKI loput otetaan veroina pois. Hmm, onkohan kaveri nukkunut yhteiskuntatiedon tunnilla? Esikoinen laski, että jos menee kokouspalkkioineen kaikkineen joulun alla euron tai pari yli, ei 9% verotuksella kovin paljoa häviä. Totesipa hän, että voisi olla ihan jännää ja kivaakin maksaa vähän veroja. Hittolainen, minä olen kasvattamassa mainota veronmaksajaa ja kunnon kansalaista!!!

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Ju-ju-ju-jumpsuit

Nappasin Nollikselta haasteen, jotta voin hetken hengähtää. Tapahtuu paljon ja monella saralla.



1. Mikä on ikimuistoisin matkakokemuksesi?

Jaa-a. En ole ihan kauheasti matkustellut, mutta liekö kuitenkin saarihyppelymme Kreikan saaristossa. Jäimme jumiin syysmyrskyn takia ja viikon lomastamme tuli kahden viikon mittainen. Ei haitannut minua lainkaan.


2. Mikä on ollut kaikkein rohkein tekosi?

Se, että päädyin tekemään esikoisen aikanaan yksin. Ehdottomasti!


3. Mikä on paras neuvo, jonka olet saanut, ja keneltä olet sen saanut?

Sinä riität sellaisena kuin olet. Ole siis oma itsesi. Itse minä tätä itselleni tolkutan.




Apua, kamera...


4. Mikä on erikoisin tai kummallisin taitosi?

Käsittämättömän hyvä vaisto asioiden suhteen.


5. Mitä teet kotona yksin kun kukaan ei ole näkemässä?

Joskus nollaan ja juon liikaa viiniä.


6. Jos voisit asua missä vaan, missä asuisit?

Asuisin täällä missä nytkin, mutta omassa majassa. 



...karkuun...


7. Jos saisit pelastaa vain kolme tavaraa tulipalolta, mitkä ne olisivat?

Käsilaukku, siellä on yleensä puhelin ja rahapussi. Kaikki muu voisi jäädä. Kannettava tietokone voisi tulla myös, mutta pärjäisin ilmankin.


8. Jos saisit pitää vain yhden viidestä aististasi, mikä se olisi ja miksi?

Vaikea, vaikea. Näkö? Visuaalisena ihmisenä se on minulle todella tärkeä.


9. Millä kolmella sanalla kuvailisit itseäsi?

Luotettava, ystävällinen, hassu.


...piiloudun vessaan!

10. Mikä on suurin pelkosi?

No se perinteinen, että pojille kävisi jotain.


11. Mikä on suurin unelmasi?

Oma punainen hirsimaja jossa voisin hengittää, puutarha ja onnellinen elämä siellä.


***

Kuvasarjassa kuopus, jolle ostin oman jumpsuitin. Hän ei halunnut tulla kuvatuksi se päällään. Joo, ja sitten reilu äiti julkaisi kuitenkin kuvat netissä.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Toripäivät ja tapahtumia kerrakseen

Oi voi, kylläpä taas on ollut mainiota eloa ja oloa. Kävimme eilen ensin aamusta katastamassa torin ennen kun meidän piti kuopuksen kanssa lähteä vanhalle kyläkoululle lastentapahtumaan töihin. Oli kyllä oiva meininki ja onneksi sama jatkuu tänään, koska aika lyhyeksi jäi vierailu. Minä kaahasin syrjäkylälle ja vaihdoin ylleni possupuvun ja valmistauduin lukemaan runoja ja pitämään kirjanvaihtotoria. Sain Saapasjalkakissasta oivan "ystävän", joka kerran kun kohtasimme, se lipoi huuliaan ja totesi "Possapaistia". Vein sen katsomaan kirpputorilla ollutta pannunalusta (kuvassa vasemmalla), mutta ei se siltikään uskonut.

Kuopus kulki mukana ja viihtyi silminnähden. Söi talkoolaisille tarkoitetun aterian puolestani (minulla oli possulle sopivat tuoreruokaeväät)  ja touhusi yhtä sun toista. Loppuajasta pelasi konsolipeliä kun sukat jo olivan ihan märät ja käskin sen sisälle lämmittelemään. Kiitokseksi mukanaolosta hän sai valita arpajaispalkinnoista juuri sen legopaketin jota oli koko päivän himoinnut.



"Pieni paha susi ja ISO kiltti runoja lukeva porsas"



Minä taasen sain huomata, miten hankala on possupuvussa hurmata yhtään ketään. Tapasin ruokajonossa mielenkiintoisen miehen, jonka kanssa sukeutui pieni keskustelu. Unohdin ihan tyystin miltä näytin, kunnes aistin jonkin sortin varovaisuutta hänen puoleltaan. Heh, eipä varmaan koskaan ennen hänenkään juttusille ole emakko ryhtynyt?!? Kun tapahtuma oli ohi, kurvasimme takaisin markkinoille toteamaan, että päivä oli ollut hyvä. Nappasin matkaani myös yhden jo aamulla ihailemani sormuksen (kuvassa alhaalla oikealla). Harmi, etten muista kyseisen tyypin toiminimeä, olisin voinut mainostaa, koska mukavia koruja hän oli tehnyt ja moni tavara oli saanut uuden elämän, huumorillakin. 

Tätä päivää odotan innokkaasti: menen koko päiväksi luonto ry:mme kanssa pitämään pöytää pystyssä torille. Kuopus tulee mukaan, mutta sai onneksi luvan lähteä kaverin luo sitten, jos aika tapahtumassa käy pitkäksi. Se myös tarkoittaa minulle pientä hengähdystaukoa. On ollut aika intensiiviset kaksi lomaviikkoa, mutta toisaalta huomenna hän lähteekin sitten kolmeksi viikoksi isälleen. Sitten alkaa toisenlainen intensiivinen aika: kolme viikkoa töitä putkeen ja melkeinpä yksin kirjastolla.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Menoa ja meininkiä

On ollut kiva lomaviikko! Sitten viime kertoman olemme mm. nähneet viiden päivän ikäisen tipun. Miten söpö otus ja miten kirkas pieni piip. Esikoinen on ollut kaverillaan, käynyt sopimassa yhden ruohonleikkuukeikan ja kirjoittanut kesätyösopimuksen. Kuopuksella kävi kaveri kylässä pidemmän kaavan mukaan, kun heillä vanhemmat ovat vielä töissä. Äitinsä istahti sitten kahveille hakiessa ja höpötettiin minkä kerittiin. Saimme myös ison Ikeakassillisen pieneksi jääneitä vaatteita katsottavaksi josko niistä jokunen kuopukselle menisi. Ja menihän sieltä: nappasimme 5 t-paitaa, 2 pitkähihaista, fleecen ja kaksi verkkatakkia, uimashortsit, 3 uudet boxerit ja 5 paria sukkia. Hinta olisi kuulemma ollut 3€ mutta tingin sen ylöspäin viiteen. Ihana ystävä! Lisäksi ostin viimeisillä rahoillani loimulohta kun se tuoksui niin mielettömän hyvälle. Hotkimme hännän kuopuksen kanssa alta aikayksikön. Eilen tuli lisää rahaa, joten likviditeettikriisi jäi lyhytaikaiseksi.

Olen myös leikkinyt kaksijalkaista homekoiraa, kun yksi tuttu on ostamassa vanhaa taloa ja häntä hirvitti. Tarjouduin auttamaan nenäni kanssa ja hän tarttui tarjoukseen. Samalla kävimme ystävän kanssa jo perinteisellä kesäretkellä, syömässä ja kirpputorilla. Olen myös käynyt Nepalin maanjäristyksen uhrien hyväksi järjestetyssä konsertissa ihanassa tunnelmallisessa makasiinissa. Kunnianhimoinen suunnitelma on kerätä 12 000€ jolla saisi jo yhden koulun tuhoutuneiden tilalle. Ei ole muuten meidän pohjoisen asukkien näkökulmasta raha eikä mikään yhdestä koulusta! Olen ihan varma, että kunhan polkaisemme projektin kunnolla käyntiin kunnan, seurakunnan ja yrittäjien yhteisvoimin, saamme sen vielä rakennettuakin. On täällä maalla aika mukavaa - ja yhteisöllistä. Minä olin koko konsertin ajan pala kurkussa ja niin ylpeä meistä kaikista! Sen jälkeen oli pakko kutsua vielä ystävä miehineen lasilliselle. En pystynyt yksin sulattamaan moista kokemusta. Ah!



Meille muutti kirpparilta Duracell-pupu,
tässä se katselee ulos ystävän auton pikkuikkunasta.



Olen myös orientoitunut siihen, että lomani loppuu tänään ja alkaa yhdeksän päivän työputki. Mutta siitä tulee mukavaa: vaihtelevaa, erilaista, vaikka toki maanantaista perjantaihin olen kirjastollakin. Alkaa nimittäin kulttuuriviikkomme!


perjantai 26. kesäkuuta 2015

Kaikki kuvaa - ja porsastelee

Voi minkä IHANAN lyhytelokuvan minä löysin. Kaikki kuvaa on mainio projekti, joka opastaa lapsia ja nuoria elokuvien ihmeelliseen maailmaan. Se neuvoo kädestä pitäen vaikkapa musiikkivideon taikka animaation tekoa. Projektilla oli myös kilpailu tässä keväällä ja siitä sadosta on saatu nauttia ihan televisiossa asti. Minä törmäsin tähän rakentamis- ja sisäilma-aiheiseen finalistiin jonkun järjestöni sivulla. Suosittelen katsomaan, kesto on vain reilut kaksi minuuttia ja se on oikeasti nerokas!








Tämä lämmitti mieltä siksikin, että roolijako vanhassa sadussa oli tavallaan pantu uusiksi. Sitä minäkin teen todennäköisesti huomenna yhdessä kylätapahtumassa, jossa puen päälleni possupuvun. (Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta: klik) Mukaani lähtee myös koottava kirjahylly ja susikäsinukke, jotka näkyvät tuossa linkinkin kuvassa. Olemme iso kiltti porsas ja pieni paha susi. Luen siellä runoja ja pidän kirjanvaihtotoria. Olemme ennenkin huomanneet, että lasten keskittyminen ei tuollaisissa riennoissa riitä satuihin, mutta toki otan muutaman lyhyen mukaani. 

Itseoikeutettuna bravuurinani toimii taas Ilpo Tiihosen iki-ihana Sikojen rakkaus:


Kun auringon alla puhkeaa onni,
kun lehmänsä löytää muhkea sonni,
kun kaislikon hauesta hauki saa parin
ja kukkoa kosii se kanoista arin. 
- Niin mikseivät sitten sika ja sika,
saparon verran ja kärsänsä mitan
toisilleen vannoisi ikuista valaa:
Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!

Niin kuu etsii maata, niin suu etsii suuta,
niin kyyhkyset yhteistä nukkumapuuta,
kun peittojen alla on pehmoista kaksin
ja kahdelle yö ryhtyy suojelijaksi 
- Niin mikseivät sitten sika ja sika
saparon verran ja kärsänsä mitan
toisilleen vannoisi ikuista valaa:
Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!

torstai 25. kesäkuuta 2015

Pride-hengessä ja vähän muussakin

Päätin minäkin osallistua yhteisötaideprojektiin Pyykkinaru sateenkaaren väreissä ihan omalla tavallani. Totta kai tuen ihmisten samanarvoisuutta, eikä meidän vaatekaapista ollut homma eikä mikään löytää kaikkia värejä. Myös pojat tykkäävät väreistä.






Mennäänpä pride-teemasta ihan tavalliseen heteronormatiiviseen ajatteluun. Viime viikon fiaskosta sillä saralla vastasi Timo Hännikäinen. Tämä esseisti ja "älykkö", joka toteaa Ilman -kirjansa julkaisemisen yhteydessä seksinpuutteen vieneen elämänilon ja lähes mielenterveyden. No, sen kyllä huomaa! Koska naisilla on seksuaalinen valta, niinpä töräytän vähän ja vuodatan kännissä frustraatiotani muun muassa väkivallan uhreja auttavan Naisten linjan Facebook-sivuille. Tiedättekö mitä: tämä teki minut ihan hurjan vihaiseksi. Jo Ilman -kirjan ajatukset ja sen tiimoilta annetut haastattelut saivat minut väistelemään kyseisen herran edesottamuksia missä ikinä niihin törmäsinkään. Mutta tämänkertainen irrottelu on osoitus siitä, että se puute tosiaan vei jotain varsin oleellista: empatiakyvyn, soveliaisuuden ja - no, sen järjen.

Hännikäinen samaistaa seksin epätasaisen jakautumisen taloudelliseen ja poliittiseen epätasa-arvoon. No, jos poliittinen ja taloudellinen valta on miehillä, niin en vaan ymmärrä, miksi nousee niin hirveä haloo siitä, että seksuaalinen valta olisi naisilla? Minun puolestani olkoon niin, mutta ei totisesti näiden miesten, koska onpa tässä yhteydessä ehdotettu kunnallisia bordellejakin (ajatus lienee alunperin Linkolan, jos en nyt ihan väärin muista) helpottamaan markkina-arvoltaan ei-niin-hottien miesten oloa. Perusteena "koska seksi on välttämättömyys". Jaa-a, minä en ihan heti tuota purematta niele: sooloseksikin on keksitty, vetäkää miehet käteen. Tai siis Hännikäinen, jos tarkkoja ollaan. (Anteeksi, kaksi rakasta mieslukijaani.)

Käyköhän minun nyt huonosti kun TH seuraavan kerran juo liikaa viinaa? Saankohan törkyviestejä blogiini - joka onkin ainoa sosiaalisen median muoto jota harrastan.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Yhtä juhlaa

Nythän näitä juhlia näyttää ilmaantuvan yhä tihenevään tahtiin. Minusta on kyllä hupaisaa, että jollakulla on aikaa ja jaksua värkätä näitä meidän ohikulkijoiden iloksi!




*piip* Perämessut järjestää
Raapijan ja Jyrryyttäjän kunniaksi ensimmäiset
ja samalla myöskin viimeiset
Loppstailin
perslaskukilipailut 06.-09.7.2015
Karkelot pidetään *piip*tiellä Keltamäen
päällä olevassa helevetinmoisessa kivikasassa.

Kilpailuihin on tietä tuomiopäivään asti remontoiva
ÄLYPÄÄ-keskus ponsoroinu mittavat palakinnot!
Avauslaskun tulee suorittamaan alasti
raapija, etuskuntavaaliehtokas Rampe Ankea.

Strippari, uutta silliä, mansikoita, kinkkuva,
pakokaasuanalyysiä, ulolle haisemista, arvauskisa: "Millä vuosi-
tuhannella *piip*tien tietyömaa valamistuu?"
Pääpalakintona aamuyö raapijan kanssa Öröllä teltassa!

Tervetuloa kisailemaan! Ja juomaan kiljuva!

*piip* Syrjäytyneet Hönöttelevät Ölymppia - Aikamiespojat ja ÄLYPÄÄ -keskus


***

Eilinen olikin sitten ihan huilipäivä kaupungissa rymyämisen jälkeen. Jalka oli aamulla jo paljon parempi, kun oli saanut levätä yön pienessä kohoasennossa. Kesti ihan hyvin astua, kun vähän varoi ulkosyrjää. Oltiinkin aika tiiviisti kotosalla, mitä nyt hain esikoisen kyliltä kun palasi kaupungista. Joskus on ihana vaan olla!

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Titityy - lomafiiliksissä

Vaikka sää ei edelleenkään tunnu suosivan, olemme viettäneet mukavaa lomaa. Kävimme sunnuntaina pizzalla ja väijyimme Aivopelit -maratonia. Miljoona jaksoa perä perää ja ainakin minun aivoni olivat jo ihan solmussa. Mutta hauskaa oli! Eilen hyppäsimme koko poppoo junaan ja köröttelimme lähikaupunkiin. Esikoinen meni mummille yökylään, mutta sitä ennen söimme porukalla herkulliset nepalilaiset annokset. Kiitos äiti! Sitten jatkoimme kuopuksen kanssa kahdestaan kaupunkiasioille. Pelikauppa oli kuopuksen listalla ja minulla luontaistuotekauppa ja muutama muu. Täytyy sanoa, että kuopus on mainiota kaupunkiseuraa, vaikka omien sanojensa mukaan vihaa shoppailua yli kaiken. Kärsivällisesti se kuitenkin jaksoi, kun strategisesti välillä istahdimme ansaitulle jätski- ja kahvitauolle.

Sain kaikki asiat hoidettua ja ostin myös ystävälle lohtulahjan alesta, kun hänellä poistettiin eilen hammas. Pelkäsi toimenpidettä ihan kamalasti etukäteen, mutta hyvin oli mennyt. Tyytyväisinä hyppäsimme sitten paluujunaan ja palasimme mutkan kautta kotiin - piti viedä se ilahdutuspaketti. Iltapäivä ja ilta menivätkin sitten kuopuksella uuden pelin parissa (kiitos äiti) ja jalkaa lepuuttaen minulla. Onnistuin nimittäin nuljauttamaan koipeni jotenkin kaupungissa kävellessä ja jalkapöytä on todella arka. Kylmä, koho ja kompressio kun ei sillä hetkellä todellakaan ollut mahdollista, pikemminkin kuuma ja kävely... Piti sitten hoivata vasta kotosalla kun se tuntui todella äityvän. Illalla vielä hellin jalkaa ja itseäni saunoen. Toivottavasti tämä tästä tokenee. Lurppasin saunaoluen päälle lasillisen viiniäkin rentoutuakseni ja esittelenpä teille tämän kesän lempparivalkkarini: sisilialainen kevyt Gazzera.






Tänään esikoinen vierailee vielä kuopuksen isällä, joten palajaa kotiin vasta iltasella. Me puuhaamme sään mukaan mitä nyt mieleen juolahtaa. Ai niin, ja yksi kaverivierailukin oli vissiin sovittuna, eli kuopus saa seuraa pitkästä aikaa. Vielä tämä viikko lomaillaan, ja sitten alkaa työt sekä minulla että esikoisella. Kuopus lähtee viikon vaihteessa isälleen peräti kolmeksi viikoksi.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Lomalla on aikaa lukea

Nyt olen päässyt oivallisesti kiinni lukemisen rytmiin. Minun on joskus vaikea keskittyä lukemiseen kun kuopus on kotona, mutta nyt sekin on ihan kohtuullisesti onnistunut. Toki odotan sitä (harvinaista) lomaviikkoa, jolloin kuopus on isällään ja minä kotosalla. Yleensähän olen tiiviisti töissä ne viikot kun kuopus on poissa. Sain juuri luettua Simsionin Vauvatestin, joka oli - ei minusta niin kuin tuossa linkin Otavan esittelytekstissä väitetään, "hurmaava romanttinen komedia" - vaan suoraa jatkumoa aiemmin täälläkin maininneelleni Vaimotestille. Aspergerihmisen ongelmat isyyteen totuttelemisen saralla tekivät tästä ihan kiinnostavan lukukokemuksen. Sellaisen lomavälipalan. Myös Kellyn Kaikki alkoi Pariisissa ja Valan Tuomitut ovat samaa kastia, ehkä astettä höpömpiäkin vielä. 






Seuraavaksi tarttuin kuitenkin Läckbergin uusimpaan, Leijonankesyttäjään, joka vaikuttaa olevan taattua Läckbergiä. Tempasi mukaansa ainakin minut, ja päähenkilöt ovat ihanan tuttuja jo. Eilen koitin lukea sitä suloisessa ilta-auringossa terassilla, mutta hyttyset ajoivat sisälle. Sitten jää jäljelle kuvaus sveitsinsuomalaisen elämästä (Helve-Sibaja: Kotona Sveitsissä) ja Giesbertin Rakkauden ja koston kokki, joka vaikutti ensisilmäyksellä varsin mielenkiintoiselta. Eräs asiakkaani kuvasi sitä maukkaaksi matkaksi halki 1900-luvun. Tuota Caitlinin Näin minusta tuli tyttö- kirjaa on kehuttu siellä täällä. Atkinsonin Elämä elämältä -kirjaa kehui puolestaan eräs lukija-tuttavani, jonka makuun uskallan luottaa. Kyllä näillä pitäisi viikko pärjätä - minulla nimittäin on lomaa jäljellä tällä erää vain tämä viikko. Sitten työskentelen kolme viikkoa ja lomailen sen jälkeen toistamiseen.

(Antti Majander muuten kirjoitti suloisen lukemisen ylistyksen Hesariin juhannuksena.)

Kerropa, mitä sinä juuri nyt luet? Tai mitä luin vast ikään? Tai aiot piakkoin lukea.
Vinkit ovat aina tervetulleita!

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Juhannuksen jälkipuintia

Eilisen postauksen ajastamisen jälkeen kurkkasin sääennustetta ja siinä luvattiin juhannuspäivälle ukkosta. Soittelin esikoiselle ja kysyin olisiko kauhean harmissaan jos menisimmekin mökille kuopuksen kanssa kahden. Ystävä ja hänen miehensä ovat lähdössä reissuun heinäkuun alussa, joten silloin meillä olisi taas esikoisen kanssa mahdollista käydä siellä kahden kesken. Ei kuulemma haitannut, joten pakkasin kimpsut ja kampsut ja starttasimme ex tempore matkaan, kun keli tuntui paremmin silloin suosivan. Tosin matkalla iski ihan hirveä sadekuuro, piti ihan poiketa bussipysäkille odottelemaan, kun pyyhkijät eivät jaksaneet pyyhkiä. Mökillä sitten kuitenkin oli oikein leppoisa keli ja oltavat. 





Kuopus on ihanaa seuraa, hän hyräilee, hyppelee, huitoo miekallaan (kuvassa ala-vasemmalla) ja nauttii silminnähden ja korvinkuultavasti olostaan tuollaisissa paikoissa. Kävimme laittamassa vesilämpömittarin veteen ja kurkkaamassa katiskan. Löysimme sieltä pienenpienen hauenpoikasen, jonka päästimme pois ja ohjeistimme tulemaan takaisin jahka on vähän kasvanut. Jos viime juhannuksena oli todella koleaa - kahdeksan astetta - nyt oli sekä ilman että veden lämpötila 15. Linnoittauduimme pian kesäkeittiöön ja oli hauska seurata, miten tulen kanssa tuusaaminen vaan on niin jännittävää kaikkien lasten mielestä. Kuopus sytytti tulen, paistoi käpyjä ja värkkäsi milloin mitäkin valvovan silmäni alla. Minä lämmitin samalla myös saunaa.

Uskomatonta, että tuo pieni poika vetäisi illan aikana koko 400 gramman lenkkimakkaran. Ensin puolet ennen saunaa ja sitten mökissä grillattuna loput iltapalaksi. Puusaunan lämpö on aina yhtä ihanaa, nautimme molemmat. Totesimme ääneen, miten onnekkaita ja kiitollisia olemme, kun saamme lainata tuota mahtavaa paikkaa. Uni tuli kuopukselle kyllä makkaransyönnin jälkeen ihan etsimättä ja minäkin kipusin parvelle pian hänen jälkeensä. Pikkusen piti tiirailla yötöntä yötä (vasemmalla ylhäällä) sitä ennen. Aamulla meillä oli vielä ihana aamuhetki kesäkeittiön kupeessa (ylhäällä oikealla) kun aurinko paistoi lämpimästi ja lueskelimme molemmat omiamme. Olipas nautinnollinen reissu! Täytyy todellakin tehdä samanmoinen esikoisen kanssa. Hänet haimme iltapäivällä kotiin ja vietimme rauhaisaa aikaa kotosalla kaikki kolme. Eiköhän tämä juhannus ollut tässä?


***

Piti kerätä kukkasia tyynyn alle, mutta unohdin. Ei haittaa, naimisiin en enää aio. Jotenkin kosketti Asta Lepän kirjoitus aiheesta Hesarissa.

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Keskikesän juhlaa

Kirjoitin eilen, että "pääasia, että molemmat pojat ovat kotona". No, esikoinen lähti sitten kuitenkin torstaina kaverilleen ja viihtyikin siellä aina tähän päivään saakka. Eikä ihme, meille esiteltiin paikkoja kun vein hänet, ja kaverinsa asustelee kesät ulkorakennuksessa saunan kupeessa. Pojilla oli oma ulkovessa ja uima-allaskin. Perheen äiti on yläasteemme erityisopettaja ja kysyin häneltä, että onko nyt ihan varma, että haluaa "töitä kotiin lomalla". Nauratti kovin ja totesi, että hänellä ei kyllä olisi varmasti mitään annettavaa esikoiselle. Niinpä jätin jälkikasvun hyvillä mielin ja annoin sitten olla pidempäänkin, kun kaikille osapuolille se tuntui sopivan. Me saimme kuopuksen kanssa kahdenkeskistä aikaa ja käytimme sen muun muassa katsomalla Taru sormusten herrasta - trilogiaa. Hobitit oli jo katsottu isän kanssa.



Hassu sinitukkainen
vastustajani



Muutoinkin oli varsin leppoisaa loikoilua. Pelasimme lautapelejä ja kävimme vähän terassilla vuolemassa synttärilahjaksi saadulla puukolla kun sää antoi myöden. Tuo on perinteisesti sellaista isä-poika -hommaa, mutta sujuu se äidiltäkin. Minähän olen vasenkätisyyteni vuoksi ollut puukäsitöissä tekstiilitöiden sijaan, joten ei ollut minkäänlaista ongelmaa. Hiukkasen "teroitettiin" puumiekkaa ja jousipyssyn nuolia. Ihanaa!


***

Juhannuksen kunniaksi vähän kansanperinnettä. Suomi on väärällään rivoja paikannimiä. Tässä Nyt:in jutussa oli jokunen uusikin minulle. Pallivahan koulu?!?

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Aikuisten ystäväni -kirja

Nappasin Sirpalta Aikuisten ystäväkirja -haasteen. Oi, niitä vanhoja tuherruksia ystäväkirjoissa olisi mukava päästä joskus lukemaan -  tai sitten ei. Eniten inhoan: Timoa... Mutta tämä oli kiva, nappaa jos nappaa, ystäväni!

Ystäväkirjassa pitää aina olla kuva.




Olkoon tämä nyt sitten vaikka se. Tuossa näkyy koko pieni perheemme kaksi vuotta sitten Kreikassa. Haaveilen sinne pääsystä taas...


Lempinimeni?

Minua kutsuttiin pienenä Tiitiksi, koska näytin kuulemma Tintiltä. Edelleen on sama pyörtyväinen keskellä otsaa...


Lempiaine?

Hmm, äidinkieli, lukeminen, kirjoittaminen.


Kalsonkien malli - stringit vai jättikset?

Ehkä jotain siltä väliltä, mutta missään nimessä ei stringit. Olen niin mukavuudenhaluinen!


Puuvillaiset vai silkkiset?

Puuvillaiset.


Kahvi vai tee? Ja minkälainen kahvi tai tee?

Vastajauhetuista pavuista pressokeittimellä tehdy maitokahvi. Ja maito lämmitettynä ja vaahdotettuna.


Hifistelyä, tiedän...


Lempiherkku?

Juusto. Ja suklaa ja salmiakki.


Paras tuoksu?

Puhdas luonto kesällä. Puusauna tai puulämmitys ylipäätään. Vastaleikattu ruoho. Kuiva kangasmetsä, onhan näitä.


Lempieläin?

Pupu ja kissa. Erikseen.


Lempielokuva?

Casablanca. Joka ainoan kerran toivon, että Rick ja Ilsa saisivat toisensa. Vielä ei näin ole käynyt, vaikka osaan repliikitkin ulkoa. Täytyypä taas katsoa jossain vaiheessa kesällä tuo iki-ihana klassikko.


Lempimatto?

Hmm, tällä hetkellä vissiin pyöreä ja pehmeä. Niitä on yhteensä kolme olohuoneessa: iso oranssi ja pienemmät punainen ja viininpunainen.



Kuvassa kaksi kolmesta
- ja selätin



Suurin kammosi?

Syvään sameaan veteen joutuminen on aikamoinen pelko. Tai että lapsi joutuisi...hrrr.


Näetkö unia vai uneksitko tyhjää vain?

Näen unia ja muistan ne vaihtelevasti.


Mukavin naistenlehti?

Kaikki käy, saan niitä kertaalleen luettuna ystävältä.


Kolottaako?

Harvemmin.


Paras apuväline?

Silmälasit, joita ilman olen sokea kuin myyrä.


Vanhuudenpäivän haaveet?

Pieni punainen hirsimökki ja lokoisat oltavat.


Lottovoitto vai ikuinen elämä?

Lottovoitto, ehdottomasti. Eläisin sen avulla niin epäterveellisesti, ettei ikuisesta elämästä tarvitsisi edes haaveilla sen koomin - hih!


***

Meillä ei ole kummoisia juhannussuunnitelmia, pääasia, että molemmat pojat ovat kotona. Käymme ehkä ystävän mökillä joko tänään tai huomenna kun he ovat toisaalla. Viime vuonna siellä oli 8 astetta lämmintä, järvessä peräti 15, saa nähdä, miten tänä vuonna.

Hyvää juhannusta ihan jokaiselle!

torstai 18. kesäkuuta 2015

Nautinnollista lomailua

Olen "ehtinyt" vaikka mitä. Kuopus palasi kotiin maanantain sijasta vasta tiistaina, ja suunnitelmat menivät tätä myötä uusiksi. Oli kaatunut potkulaudalla juuri ennen bussin lähtöä, eikä isänsä voinut laittaa poikaa särkevän käden kanssa yksin matkaan. Hetken mietittyämme tulimme siihen tulokseen, että käyttää lääkärissä siellä päässä, koska kuopuksella on kaksi kertaa murtunut ranne. Halusimme varmistaa, että nyt kaikki on kunnossa. Näin onneksi olikin, mutta lähtö siirtyi sitten tiistaille. Se oli siten minulle ylimääräinen vapaa ja ihmettelin aamusta heti, että mitähän sitä keksisi. Onneksi ystävä vinkkasi käyneensä kirpputorilla yhdessä meidän maatilamatkailukohteistamme ja sinne minäkin sitten suunnistin. Aamukahvit join siellä myös. 






Ennätin piipahtaa kotona herättämässä esikoisen, jota kukkakauppias oli koittanut tavoittaa. Nukkuvalla teinillä oli tietysti puhelin äänettömällä. Hupaisaa, miten nämä verkostot pienellä paikkakunnalla toimivat: koska kauppiaalla ei ollut minun numeroa, soitti ystävälle, muttei saanut häntä kiinni. Sitten tavoittelemaan ystävän miestä ja tämä soitti sitten minulle kysyäkseen, tiedänkö missä esikoinen viilettää. Tiesinhän minä. Poika ehti olla kotona kokonaiset 12 tuntia niin jo hälytettiin kiireapulaiseksi. Oli kuulemma mennyt ihan hyvin kesäkukkien ulkomyyntipisteessä. Eilen hän teki muutaman tunnin ihan kukkakaupan puolella myös. 

Sitten ajelin vielä toisellekin kirpparille, yhdellä kylätalollamme ruukaa olla joka kesä mukava kirppis kahvioineen. Niin nytkin. Löysin ystävälle kahdella eurolla leopardimekon (ei ihan mun tyyliäni...) ja kuopukselle nimipäivälahjaksi jumpsuitin. Sitten voimme yhdessä hipsutella ne päällä kotioloissa, minä possunpunaisessani ja kuopus hillityn harmaassa. Pirteänvärinen purkkikin tarrasi mukaan, vaikkei olisi ihan välttämättä tarvinut. Siitä tuli uusi ajokorttirahasto, jonne keräämme hiluja ja viemme ne sitten esikoisen säästötilille odottamaan ensi vuotta. Kesätyötienesteistäkin sinne jotain kuulemma liikenee.

Eilen olimmekin sitten vaan kotosalla, paitsi esikoinen, joka siis oli töissä. Ja käväisi kuopuksellakin leikkiseuraa. Minulla kävi hieroja - nyt pitäisi taas olla hermoradat järjestyksessä ja pinteet poissa - ja sen jälkeen otinkin vaan rauhallisesti, lueskelin terassilla ja lurpin vichyä. Kuten asiaan kuuluu.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Tukka hulmuten

vaikka juhannuskonhverenssiin!



Riemu oli suuri, kun lähteelle oli ilmestynyt juhannuskalaasien mainos. Tuonne on ihan pakko päästä, vai mitäs sanotte:







*Piip* Perämessut järjestää perinteisen

JUHANNUSKONHVERENSSIN
ÖRÖN MAAUIMALASSA
18.-23.6.2105

Runsaasta ohjelmasta mainittakoon:
Pään kusiaispesään työntämisen MM-kisat,
uutta silliä, strippari, suojuoksua, joikaamista,
mäkäräisten tappamista, sahtia, kiljua,
pontikkaa, tanssit "Rampe Raapijan nimipäivät"
orkesterin tahdeissa, eikä siinä vielä kaikki...

Örö-Teatteri esittää kesäöisin musiikkinäytelmän
AATAMI ETSII 
ALASTI AATAMIA
Näytösten väliajoilla tunnistamme lintujen munia
silmät sidottuina haistelemalla! Parhaat nuuhkijat
palkitaan runsaasti. Tervetuloa!

Ja paketin vatuloi kasaan tänäkin suvena *piip* Syrjäytyneet 
Hönöttelevät Aikamiespojat sponsoreineen!



***

Minä olen päättänyt, että nautin kesästä, oli lämmin tai kylmä. Tai tuulista - en muuten muista milloin olisi oikeasti tuullut näin paljon, pitkään ja peräkkäisinä päivinä. Mutta tukka hulmuten kohti uusia seikkailuja - onhan nyt kuitenkin ainakin kaksikymmentä astetta lämpimämpää kuin talvella!

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Hiljaa hyvä tulee

Eilinen oli pitkästä aikaa todella raskas päivä. En halua tänne eritellä syitä, mutta sanottakoon, että kun hakee itselleen apua ja oikeutta, vie se aikalailla voimia. Onneksi ihana ystävä lähti kuskiksi ja henkiseksi tueksi ja käynti päättyi parhain päin. Tiesinkin näin olevan, mutta vie voimia silti. Hoidimme samalla vähän kaupunkiasioita, kävimme syömässä ja myös juhannusjuomia hakemassa.






Paitsi, etten malttanut odottaa juhannukseen. Korkkasin illalla, kun olin saanut esikoisen kotiin (hän istahti ihanasti kanssani vaihtaman kuulumisia yli tunniksi eikä tuntunut olevan mitään kiirettä koneelle ja kavereiden seuraan - äiti on ylpeä). Kuopus tulee tänään, ja sitten alkaa yhteinen loma eikä huolehdita mistään. Kippis!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Perinteitä ja luonnonkukkia

Eilen oli perinnepäivä yhdellä maatilamatkailukohteistamme. Oli myös luonnonkukkien päivä. Niinpä pysähdyin paluumatkalla keräämään kimpun terassille. Oli taas jotenkin maalaisromanttinen olo koko päivän. Tapahtuma oli upeissa maisemissa järven rannalla, liki kaikki osallistujat olivat tuttuja - se pakahduttava "minä kuulun tähän yhteisöön" -tunne, tarjoilut olivat maukkaita - ja mikä parasta: minä osasin lähteä juuri oikeaan aikaan kotiin. Eli vähän ennen kuin luento alkoi. Olisi varmasti ollut mielenkiintoinen sekin, mutta henkeeni kävi vähän sisällä ja päätin, että haluan muutenkin ottaa vapaastani kaiken irti ja olla vaan itsekseni. Pieni annos sosiaalisuutta oli riittämiin juuri tuohon kohtaan. Tänään illalla tulevat pojat, ja aamupäivällä minun on pakko käväistä kaupungissa, joten oli "viimeinen tilaisuus" vaan olla ja öllötellä.



Vahtikoira oli vanha ja väsynyt...


Ja niin minä kyllä sitten teinkin. Sain loppuun vilukissin vinkkaaman Kirjeitä saarelta -kirjan, joka olikin oivallista kesälukemista. Jotenkin tuo toi etsimättä mieleeni toisen kirjeromaanin, jolla on ihan hassu nimi: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Voin suositella kumpaistakin!







Kurjasta kelistä huolimatta toivotan teille mainiota alkavaa viikkoa!

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Heti tänne romanssia

Ah, mikä loman aloitus!

Aurinko paistoi ihanasti ja oli lämmintä. Hain kaupasta mozzarellatikkuja ja parkkeerasin terassille. 

Mitä muuta ihminen tarvitsee:

aurinkorasvaa naamaan,
aurinkolasit,
puhelimen ystävän kanssa tekstailuun,
hyvää ruokaa ja juomaa - lorautin vichyn sekaan vähän valkoviiniä, 
höpöhöpölehden ja
mukavan kesäkirjan





kukkivan norjanangervon



niin - ja jälkkäriksi mustikkabanaanisorbetin, nam!




Sitten kun meni pilveen, pötkähdin sohvalle lukemaan ja otin päivätorkutkin. Illalla saunoin ylhäisessä yksinäisyydessä. Lokoisaa, kyllä nyt kelpaa. Lisäksi vielä NeNaiset lupasi kesähoroskoopissaan seuraavaa: "Tulossa on vuosisadan kesä, ja monet viettävät ikimuistoisen onnellisia hetkiä... On ihme, ellei sinkkuleijona nyt löydä mieleistään seuraa. Romantiikan papitar Venus saapui merkkiin 5.6. (ai saapui vai? En ole huomannut!) ja sulostuttaa leijonien elämää koko kesän, paitsi 18.-30.7. (No tämän ajan olenkin taas poikien kanssa tiiviisti kolmisin.) Elokuiset nautiskelevat matkojen, kesäjuhlien, festivaalien seka romatiikan annista juhannuksen alusviikolta lähtien." 

No jippii, valmiina ollaan, PMMP:n Kumivirren hengessä!

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Keskiäkäinen jeeeeeee!

Minulla alkoi loma!

Olen nyt tästä eteen päin suunnilleen kaksi viikkoa ihan rauhassa poikien kanssa kotona, koska kuopus ei ole vielä päässyt ollenkaan loman makuun. Tämä johtuu kesäleiristä, vaikka sinne mentiin "vasta" yhdeksäksi eikä tarvinut herätä niin hirveän ajoissa. Nyt voimme vähän valvoa ja sitten vastaavasti nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Esikoinen on jo ihan lomamoodissa ja rytmissäkin, ainakin mitä aamuherätyksiin tulee. Tai aamu ja aamu... iltapäivän puoltahan se taitaa pikemminkin olla, kun sängystä ylös alas (sillä on parvi) kömpii. Ensi viikolla hänellä on ainakin yhtenä päivänä töitä ja varsinaiset kesätyöt alkavat sitten heinäkuun puolella.





Esikoisellahan ei pitänyt edes olla kesätöitä - jäi ilman kunnan virallisessa haussa, kun priorisoivat kahdeksasluokkalaisia ensikertalaisia ja sitten ammattiin opiskelevia. Yht äkkiä niitä tarjouksia rupesi kuitenkin tippumaan yksi toisensa perästä ja nyt on taidenäyttelyn vahtina ja ilmeisesti pääsee myös editoimaan töistä julkaistavaa omakustannekuvateosta. Kukkakauppaan (!) hän on ilmoittautunut kiireapulaiseksi ja ensi viikon keskiviikkona on sitten ensimmäinen työpäivä sitä lajia. Toisenkin näyttelyn valvonta on vissiin vireillä. Ei tuo nyt niin harmissaan olisi, vaikka saisi lomaillakin suurimman osan. Ja niinhän toki saakin, minustakin on tärkeää, että kerää voimia ensi vuoteen. On jostain syystä kerännyt itselleen hirveän määrän kursseja lukion toiseksi vuodeksi, joten taitaa tulla melkoinen vuosi.

Mutta siitä lomasta minun piti... siis omastani. Eilen kurpimme skumppaa ystävän kanssa ja tänään teen mitä lystään tai olen tekemättä - ihan miltä tuntuu! Huomenna pyörähdän perinnepäivillä, ehkä, ja sitten taas lorvin ja loikoilen. Sään salliessa saatan pistäytyä pihalla ja ulkoillakin vähän. Eli rentoa rentoa niin kuin lomalla pitääkin olla!

***

Se on hiinä ja hiinä, että olenko keski-ikäinen vai en (n.5). Teepä sinäkin testi, ja kerro minulle!

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Muistoja hanurista...

On ollut monenlaista. Keskiviikkona oli päivällinen Hengitysliiton porukoiden kanssa ja hyvihän se meni, vaikka salaa introverttina pelkäsin uutta ja vierasta porukkaa. Esitin ekstroverttiä ja hämäsin kaikkia. Talon emäntä on toki tuttu, koska oltiin täkäläisessä maatilamatkailupaikassa. Jotenkin aivan yllätyin, kun hän lähtiessä kysyi, että saako halata, ja kuiskasi, että näytän aivan hirmu hyvältä ja elinvoimaiselta. Oli sitten pakko kertoa, että juuri heillä viime elokuussa pidetty raakaruokakurssi on ehkä syynä moiseen. Kurssin veti isännän sisko ja hän on kuulemma tulossa viikonlopuksi taas kotitilalleen tosin nyt vaan käymään eikä työn merkeissä. Jotenkin se ektroverttileikki jäi päälle annoin puhelinnumeroni, jos vaikka tapaisimme. Sähköpostia olemme lähetelleetkin, koska halusin antaa hänelle palautetta kurssista ja kertoa miten suuren muutoksen se minussa sai aikaiseksi. Juuri tuolla asiaa taas selittäessäni oivalsin, että henkinen muutoskin on aikamoinen. Nimittäin kaikkinainen huono omatunto syömisen suhteen on totaalisesti kaikonnut. Käsittämätöntä!


Kuopuksen kesäleirillä tekemät puutyöt:
Pikku-Kalle ja Jätti-Kalle


Eilen kävimme ystävän kanssa lähikaupungissa ennen iltavuoroni alkua. Tarkoituksena oli hakea vähän kuohuvaa lomani alkajaisiksi. Olimme jo pois päin lähdössä ja napanneet take away -kahvit paluumatkaa varten, kun hoksasimme, että kaikkea muuta kyllä olimme tehneet, mutta Alkossa emme käyneet. No päästiinhän sinnekin sitten ja hyvässä järjestyksessä töihinkin. Kuopus tuli leiriltä kirjastoon ja söi päivällisen ja jatkoi sitten matkaa kaverilleen siksi aikaa, kun minulla vielä iltavuoroa kesti. Keskiviikon päivällisen ajan hän oli toisella kaverilla. Minulla on ihanat tukijoukot täällä ja arki sujuu mallikkaasti. Muistan taas erityistilanteissa olla siitä kiitollinen. Tänään poika lähtee isälleen suoraan kesäleiriltä ja esikoinen tosiaan reissun heti aamusta. Vapaus koittaa kello neljä!


***


Suokaa anteeksi huono huumorintajuni, mutta suurta riemua aiheutti koko eilispäivän tunnetun haitarinsoittajan elämäkerta, jonka nimi on Hanurini muistoja.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Valintoja

Eilen meni koko ilta korruptiopäivällisen merkeissä. Kun pääsin kotiin ja sain kuopuksen ruokittua ja pehkuihin, olin jo niin väsynyt, etten jaksanut edes tänne runoilla. Siispä saatte kuvan rintanapista, jonka ihana ystävä minulle lahjoitti. 






Tarkoittaa kuulemma minua! Tuosta saattaa saada aika hyvää jutunjuurta oikean tyypin kanssa... hih!

Tämä ja huominen, niin minulla alkaa paitsi lapsivapaa viikonloppu, myös kahden viikon loma. Jeeeeeeeeee!


***

Valinnoista puheenollen: minä valitsen, häämöttävästä lomastani huolimatta kirjaston. Luin artikkelin kirjastojen vähenemisestä Hesarista ja poikkeuksellisesti aloitin kommenttejakin, mutta ei pitäisi, ei ikinä. Vai mitä olette mieltä tästä?!?

"Niin kauan kun kirjastoautot ajelee kolmen henkilön miehityksellä tyhjiä kyläteitä, todellista taloudellista hätää Suomessa ei ole. Vaan onko nyt tilanne muuttumassa?

Kirjastot ovat yksi turhimpia rahareikiä. Ja kirjaston työntekijät yksi ylipalkatuin ryhmä työn vaativuuteen nähden."


Missä kirjastoauto ylipäätään enää kulkee, ja jos miehitystä on kaksi, on se ihan huippua. Huippuahan ovat todellakin myös meidän palkkamme. Olen juuri tutustunut uudistettuun palkkausjärjestelmään ja nimenomaan koulutus - ja mikä tahansa muukin mittari, ei sen puoleen - huomioon ottaen ala on yksi kurjimmin palkatuista. Kirjastovirkailijan palkka on 1800€/kk (vähintään opistotason koulutus ja se laaja yleissivistys, josta jo aiemmin mainitsin). Kirjastonhoitajan 2300€/kk (vaaditaan korkeakoulu- tai ammattikorkeakoulututkinto) ja kirjastonjohtajan alin palkka on 2700€/kk - ja vaatimuksena todellakin on korkeakoulututkinto.

Sitten masokisti minussa kurkkasi myös surullisen(?)kuuluisan Vauva-lehden keskustelupalstan ketjun aiheesta kirjastovirkailijan palkka.

Grr, tulin vihaiseksi!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Huono tuuli

Jos eilen oli otsikkona hyvä tuuli, paha tuuli, niin kyllä oli se paha. Tai huono. Eilisen.

Edelleen oli varsin flunssainen olo.

Takana oli suht uneton yö syistä jotka jääköön mainitsematta. (Ei, ei todellakaan liity mitenkään positiivisessa mielessä miehiin...)

Olin siis töissä rättipoikki.

Kotona teini tussahti jostain - minun näkökulmastani - ihan mitättömästä asiasta. Lohduksi sanottakoon, että en muista, milloin moista olisi viimeksi tapahtunut. Saimme kuitenkin asian hoidettua suht asiallisesti siitä huolimatta.

Kun olin vienyt kuopuksen kaverille leikkimään (jeee!) kävin mittaamassa muistolaatan koon uurnalehdon kivipaadessa. Isälleni pitäisi teettää sellainen. Niin, ja tuhkakin pitäisi sirotella. On vähän jäänyt se asia. 

Ryhdistäytyä pitäisi.

Kaikkea pitäisi.





Töissä oli eväänä kaksi palaa teiniltä jäänyttä pizzapalaa. Valkosipuli oli muuttunut neonvihreäksi (!) eikä hän suostunut koskemaankaan niihin. Minä höyläsin juustoa päälle ja lämmitin mikrossa. Ihan syötävää. Mutta: olin ähky koko päivän. Ei parantanut väsymystäni lainkaan. Pystyin syömään juomaan ainoastaan pari isoa lasillista hunajameloni-appelsiini-mangosmoothieta sen lisäksi illan aikana. Olen näemmä tottunut tuoreruokaan.

Tänään pääsen hengitysliiton korruptiopäivälliselle, koska olen kuulemma ollut niin ihana ja aktiivinen. Ähky taas luvassa, mutta ilmainen päivällinen on ilmainen päivällinen. 

Kyl täält taas noustaan, semminkin, jos esikoisen suunnitelmat toteutuvat ja hän lähtee perjantaina kaverilleen Kokkolaan. Kuopus menee isälleen myös ja molemmat palaavat aikaisintaan maanantaina. Niin, ja minulla siis alkaa loma perjantaina. 

Hmm, lapsivapaa ... loma ... kuulostaa siltä, että pitää kehitellä suunnitelma!

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Hyvä tuuli, paha tuuli

No kyllä me itse asiassa uskaltauduimme tuulesta huolimatta sunnuntaina terassille. Ja nimenomaan siihen, koska pahimmat puuskat eivät talon viereen asti ulotu. Testasimme riippumaton ensimmäistä kertaa tänä kesänä, ja kuopus ostamansa vesipyssyn. Sillä oli hyvä kastella myös kukkasia. On mukavaa, kun on piha jonne parkkeerata. Eilenkin vielä tuuli, mutta hetken tarkeni hyöriä siellä myös. Ja pystyi. Hyttyset ovat nyt nimittäin toden teolla löytäneet tiensä meillekin, mutta niitä ajatellen tuuli tietysti on hyvästä: karkottaa vähän.



Vasemmanpuoleisesta kuvasta näkyy, että jonkin verran oli tuulta.


Minun oli ihan pakko tehdä tutkielma tulppaaneista, jotka ovat pudottamassa terälehtiään. Kaikki ovat aivan eri näköisiä.





On se luonto ihmeellinen!                                                                                                                         

***                                                                                                                                                          
                        
Ja ihmeellinen on kuopuskin: "Äiti, voisko pupuille laittaa seuraavana juhlapyhänä vaatteet? Vaikka pienen kauluspaidan, farkut ja kravatin, vaikka se kyllä laahais maata!"  (Kiitos vaan A. tonttulakki-ideasta, luulen, että tämä on sen peruja...)

Se myös piirsi jatkoa edelliseen sarjakuvaan. Tällä kertaa oli vuorossa Ville Vajaan tarina.                                                                                                                         

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Ihmenainen

Sunnuntai meni siinä sivussa. Oli järkyttävä tuuli eikä ulos uskaltanut juuri mennä. Käytiin sen sijaan lohtupizzalla, kun ilmaantui suojelusenkeli ja auttoi taas vähän eteenpäin. (Kyllä, elatustuen laskenta on edelleen kesken ja elelemme vajailla valoilla ja rahoilla.) Kun on lisäksi puolikuntoinen eikä jaksa paljon mitään, on viikonlopun pitkinä tunteina aikaa roilata netissä. Ja tehdä erinäisiä aivottomia testejä. Tämä on pakko jakaa teidän kanssanne: 

Mikä supersankari olet (sängyssä)?



Result image 300*300
Kuva täältä
Wonder Woman (Ihmenainen)
Sinä lumoat partnerin kuin partnerin viehätysvoimallasi ja taidoillasi. Osaat aavistaa kumppanisi toiveet ennen kuin hän ehtii edes lausua niitä ääneen. Rehellisyys ja reilu peli peiton alla tapahtuvissa asioissa on sinulle äärimmäisen tärkeää, ja raivostut silmittömästi jos sinua yritetään kohdella epäoikeudenmukaisesti. Sitomisleikit kutkuttavat mielikuvitustasi.




Aika ihmeellisiin suorituksiin sitä yksinhuoltaja kyllä välillä taipuukin, eipä siinä.


No, mutta mikä sinä olet?

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Ville Vino ja Veijo Vajaa

Viikonloppua on vietetty vetelissä merkeissä. Olen ollut armollinen itselleni ja vaan - no - ollut. Perjantaina kuopus tuli kotiin ja käväisi kaverin syntymäpäivillä. Lauantaina hänellä kävi kaveri kylässä ja äitini ja hänen miehensä tulivat kahville. Sauna, Avara Luonto... sitä samaa, rauhallista. Tänään on tarkoitus vähän puuhailla pihamaalla.

Kuopus oli viime viikon kesäleirillä ja vielä ensi viikko on jäljellä. Vaikka hän jo kovasti haluaisi lomailla, on siellä kuitenkin ollut varsin mukavaa. Ohjelmaakin riittää. Joka päivä on valittavana liikunnallinen ohjelma tai sitten kädentaidot. Kuopus on ottanut osaa vaihtelevasti kumpaiseenkin. Perjantait ovat retkipäiviä, mutta muuten ovat olleet nuorisotalollamme, josta pääsee näppärästi liikuntasaliin ja -kentille. Yhtenä päivänä kun hain kuopusta, esitteli hän ylpeänä piirrostaan. Päätin näyttää sen teillekin. 

Olkaa hyvät: Veijo Vajaan tarina:







Vasemmalla ylhäällä kansilehti, johon oli liimattu läppä. Oikealla ylhäällä se, mitä läpän alta paljastuu. Sisäsivulla (alhaalla keskellä) lähikuva Veijo Vajaasta, sekä hänen nenässään asuvasta kärpäsestä. Myös Veijon tarina löytyy pienenä sarjakuvana sivulta, niitä vähän suurensin alareunoille. Onkohan tuo Ville Vino sukua Ville Valolle?

Suloista sunnuntaita hyvät ystävät!

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Äitinsä poika

Torstaiaamuna kuopus heräili omia aikojaan ja hipsi hiljaa vessaan. Yhytin hänet sieltä ja ihmettelin kohtaamaani näkyä.




"Mitä ihmettä nuo hammastahnatuubit tekee tuossa lattialla?"
"Mä kaipasin jotain lukemista!"

Siis aina ja kaikkialla. Heh!

Nyt on taas lyhyestä virsi kaunis, koska keskiviikkona sain töissä jonkun kohtauksen ja päädyin kollegan kanssa siirtelemään käsikirjaston kirjat varastoon, jotta saimme dvd:t järkevämmin esille. Pölyinen urakka kävikin yllättäen kunnon päälle ja jo illalla kurkkuni oli varsin kipeä. Sama jatkui torstaiaamuna, jolloin oloani kyllä piristi ystävän aamukahvivierailu. Käväisin kampaajalla (bääää) ja iltavuorossa töissä, ja jaksoin illalla vielä istahtaa hetken toisen ystävän kanssa kun molemmat pojat olivat poissa. Eilen vielä käväisin ystävän kyydillä kaupunkiasioilla, mutta sittemmin olen keskittynyt itseni paranteluun. Jatkan samaan malliin.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Rapatessa roiskuu

Täytyy jatkaa aiheesta josta hieman kirjoitin jo viikolla. Nyt kun ehdin paneutua siihen vähän tarkemmin: siis kirjaston asema hallitusohjelman toimeenpanon jälkeen. Hesari kirjoitti jutun (ihan mahtavalla) otsikolla "Varmasti jokin kirjastoissa muuttuu. Tiedämme enemmän syksyllä". No niin muuttuu! Kuntaliiton erityisasiantuntija, joka on ollut mukana valmistelemassa myös kirjastolain uudistamista - se muuten sivumennen sanoen on näillä näkymin täysin turhaa työtä, kerron kohta miksi* - rauhoittelee, että "elämä  jatkuu ja kunnissa on kirjastopalveluita". Jep, varmasti onkin, mutta minkä tasoisia?

Me törmäämme jo nyt sellaiseen ammattitaidon aliarviointiin, että välillä todella kiukuttaa. "Kyllähän kuka tahansa pystyy piippaamaan kirjoja lainaan ja palautuneeksi." Tai sitten ihmetellään, että menemme töihin ennen ovien avaamista. "Mitä te siellä oikein teette?" Kirjathan tosiaan lentävät itsestään hyllyyn palautuskärrystä. Ja sieltä kirjakaupastakin meille harkittuaan ensin tarkkaan, kannattaako tulla vai menisikö sittenkin naapurikuntaan. Puhumattakaan siitä, että ne luetteloivat ja muovittavat itse itsensä myös. Eikä kirjaston hallinnoimiseen tietenkään voi kulua yhtään aikaa, laskuja ei tarvitse tarkistaa, maksaa eikä kokouksiakaan koskaan ole.

Minulle tarjotaan tämän tästä monenlaisia kuntoutujia töihin, kun "kyllähän kirjastossa nyt näille jotain on tarjolla". Minä en ole keksinyt vielä yhtään työtä poistokirjojen leimaamista ja kokonaan makuloitavien kirjojen kansien repimistä lukuunottamatta joihin ei tarvitsisi jonkinnäköistä osaamista. Meillä ei ole eriytettyä palautusta eikä edes lainausta. Siinä samalla hoidetaan kaikki muutkin asiat, tiedonhaut, maksut, uusimiset ja mitä nyt kullakin milloinkin on mielenpäällä. Kirjan aakkostaminen oikeaan paikkaan hyllyyn on yllättävän haastavaa. Olen välillä koittanut tet-harjoittelijoiden ja muidenkin kanssa sitä ja useammin menee väärään kuin oikeaan paikkaan. Ja silloinhan sitä asiakkaan haluamaa kirjaa ei löydä itse se kuuluisa Erkkikään. 

Hallitusohjelman liitteessä sanotaan, että "yksityiskohtaisista ja kapea-alaisista kelpoisuusvaatimuksista luovutaan. ... Samalla sitoudutaan keventämään palveluiden henkilöstörakennetta koskevia velvoitteita." Minulle tulee jotenkin tästä mieleen, että pian saman työn tekee pienempi määrä heikommin koulutettuja ihmisiä. Ja niinhän se tosiaan menikin: jatkossa kirjastoja voitaisiin pitää auki vapaaehtoisvoimin ja kolmannen sektorin avustamana. Jippiaijee, tuntuu jotenkin, että turhaan kouluni kävin.


Kuva täältä                                                                                                                          © Pertti Jarla




*Siitä kirjastolain uudistamisesta. Ei liene järkeä käyttää paukkuja uudistamaan lakia, jota ei kohta enää tarvitse noudattaa. Hallitusohjelman liitteessä kun tosiaan todetaan (lainaus sanasta sanaan): 

Säädetään laki, jonka puitteissa kunnat voivat harkintansa mukaan päättää, millä tavalla ne järjestävät laissa lueteltujen lakien mukaisia palveluja. Kunnat eivät ole velvollisia noudattamaan mainituissa laeissa tai niiden nojalla annetuissa asetuksissa säädettyjä velvoitteita tai suosituksissa mainittuja menettelytapoja  palveluiden toteuttamiseksi.

Säädetään laki, että lakia ei tarvitse noudattaa. Näppärää!

(On niitä lakeja muitakin, sivulla 7, kuin kirjastolaki, joita ei jatkossa  tarvitsisi noudattaa.)
poja palveluiden toteuttamiseksi.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Kyllä maalla on mukavaa!

Onhan nyt ollut melko kolea alkukesä, mutta silti räjähdin nauramaan, kun yksi aamu tässä viikolla kurvasin pihasta ja viereisellä kävelytiellä kulki yksi asiakkaamme karvalakki päässä. Ehkä hienoista liioittelua kuitenkin. Tosin kyseinen herra on muutoinkin aika omanlaisensa. Olen tutustunut häneen niin, että hän oli ihka ensimmäisessä asunnossamme täällä maalla melkein naapurini. Minulla oli silloin tapana jutella yhden ystäväni kanssa iltakaudet puhelimessa ja sillä kertaa olin parkkeerannut parvekkeelle, kun esikoinen koitti nukahtaa sisällä. Ilmeisesti taukoamaton pölpötykseni kävi jossain vaiheessa hänen hermoilleen, kun lähiparvekkeelta (näköyhteyttä ei ollut) kajahti: "Pistä nyt se ratio kiinni, vai pittääkö soittaa Hikiälle?" (Vaihda Hikiän tilalle lähin kuntasi jossa on poliiisipalvelut saatavilla.)

Sittemmin olen saanut nauttia hänestä mm. kirjastomme asiakkaana. Perin erikoisia ovat toimeksiannot toisinaan olleet. Kerran hän kysyi, onko meillä "niitä levyjä joissa on kuvia". Kun kysäisin, että tarkoitattehan dvd:levyjä, juu, kyllä niitä löytyy, voin näyttää mistä ja nousin lähteäkseni näyttämään, karjaisi hän, että "istu alas, älä mene minnekään, en minä niitä nyt halua". Taisi mennä tästä useampi vuosi ennen kun hän otti ensimmäisen leffansa. Tällä hetkellä lainassa ei liene dvd-levyjä vaan vino pino Krishnamurtin kirjallisuutta. Siihen hän on perehtynyt varsin perinpohjaisesti viimeisten vuosien kuluessa. Yhtä aikaa on luettavana neljä-viisi teosta joita uusii monta monta kertaa ja siten vaihtaa seuraaviin. 

Hassu höpöttäjä.




Hmm, kuinkas me nyt pääsimme koleista aamuista Krishnamurtiin? Terveisiä Paimenelle - joskus vaan yksi asia johtaa näemmä toiseen ja sitten ei enää itsekään tiedä missä sitä viilettää. Mutta sellainen aasinsilta olkoon tämä, että sainpa viimein meidän talvivaatteet vietyä ulkovarastoon. Se on aina melkoinen operaatio pienessä kopissa, kun alta pitää saada ensin pois kaikki kesäkamat (puutarhakalusteet ja sen sellaiset). Aika pitkällä usein ollaan, kun sinne asti ennätän. Mutta nyt se on tehty.

Torstai on joka tapauksessa toivoa täynnä. Onhan!


keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Se siitä sivistysvaltiosta

Minun on nyt ehkä ihan pakko ottaa kantaa nykyisen hallituksen toimiin. En sano mitään koulutuksesta leikkaamisesta (vaikka ennen vaaleja luvattiin ettei leikattaisi ja vaikka tekisi mieli). Enkä lapsiperheiltä, vähäosaisimmilta (joihin indeksin jäädytys eritoten kovasti iskee) rokottamisesta enkä edes eläkeläisten tulevasta kurimuksesta. Täytyy vähän avautua suunnitelmista nostaa kulttuuri yhdeksi kärkihakkeista. Jep, luitte oikein. Ja niin luin minäkin, mutta sitten oivalsin, että kirjasto ei olekaan kulttuuria. Näin olin jotenkin harhaisessa päässäni luullut. Päin vastoin, on tarkoitus päästää kunnat pälkähästä ja vapauttaa ne noudattamasta kirjastolakia, joka nykyisellään vielä velvoittaa järjestämään kohtuulliset kirjastopalvelut joka kuntaan. Ihan mahtavaa!



Näin siinä luku- ja kirjoitustaidossa sitten käy:
lamingo - hih!


Liittoni Kumula ottaa asiaan kantaa oikein asiallisesti. Vai että hyödynnettäisi yrityksiä ja kolmatta sektoria säästöjen aikaansaamiseksi. Kirjasto on kyllä todella mediaseksikäs ja tuottoisa lisäbisnes jollekulle yritykselle, eikö totta? Ja kolmannen sektorin toimijoilla on taatusti takataskussaan roppakaupalla rautaista ammattitaitoa ja kirjasto-osaamista. Niin, ja täytyy minunkin huomauttaa samaa, minkä liiton toiminnanjohtajakin toteaa: kirjasto on yleensä puolen prosentin, korkeintaan yhden kokonaisen prosentin luokkaa koko kunnan budjetista. Sillähän nämä kriisikunnat pelastetaan, vai mitä! Toisin antakaapa minun arvata: seuraava askel on maksuttomuuden purkaminen.

Voi pyhä jysäys sanon minä. Ensin ajetaan alas kilpailukykyämme edes jollain tasolla mahdollisesti tulevaisuudessa ylläpitävä koulutus ja sen rinnalla sitten kirjastokin. Meillä menee kuulkaas todella todella hyvin.

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Tyylitön ja säälittävä perunanistuttaja

Vaikka eilen oli vähän sateinen keli, piti ruveta potunistutushommiin. Minulla oli nimittäin lainalapio (jep, näin amatööri minä olen...) joka piti palauttaa illalla. Sain kuin sainkin mullan vaihdettua ja perunat piiloon. Osa siemenperunoiden iduista oli jo sen mittaisia, että sekin vähän nauratti ja hävetti. No, pääasia, että edes kattilallinen jossain vaiheessa loppukesää saadaan oman maan pottuja. Sitten olikin puhti pois koko loppuillan, joten lämmitin pojille pakkasesta löytyneet pakastepizzat ja itsekin pitkästä aikaa herkuttelin puolikkaalla sellaisella. Kylläpä kelpasi sitten pötkähtää mahan viereen sohvalle. Pojille annoin sadesään kunniaksi ylimääräisen pelipäivän.



Yläkulmassa viipale yrttilavaa,
vasemmalla sunnuntain urakka,
ja oikealla "perunamaa"



Kuopuksella oli myös ensimmäinen kesäleiripäivä ja oli kuulemma ollut mukavaa. Kas kun minä sen arvasin, vaikka heti sunnuntaina isältä tultuaan naama nutturalla kysyi, että onko sinne pakko mennä. Samoin eilen aamulla saman tien kun silmät aukesivat, totesi, ettei halua leirille. Tunnen pojan kuitenkin niin hyvin, että tiesin äänen kellossa vaihtuvat varsin pian. Kohta onkin sitten se tilanne, että saan kuulla iltapäivällä tulleeni liian varhain hakemaan. Mutta oli muuten ihana paeta nuorisotalolta, jossa leiri pidetään, kirjaston rauhaan kun olin saatellut kuopuksen sinne. Voitte varmaa kuvitella nelisenkymmentä alakouluikäistä samoissa tiloissa. Hrrr, se on ammatin-valintakysymys ... toden totta!

(Jatkossa kuopus saa tassutella sinne ihan itse, sijaitsee kirjaston viereisessä talossa.)

***

Tähän loppuun täytyy todeta, että minä olen kyllä tyylitön. Suorastaan juntti. Luin laatulehdestä, että korujen kanssa pitää olla malttia: ei ikinä rannekorua, kaulakorua ja korviksia yhtä aikaa. Arvatkaapa onko minulla. Ja sävy sävyyn. (No ei sentään puutarhahommissa kuitenkaan. Ainakaan yleensä.)