Sivut

lauantai 31. tammikuuta 2015

Elinsiirtopotilas

No niin, isäni asunto on tyhjennetty ja siivottu. Avaimet luovutettu. Hautausavustusta varten saatu tiliote ja muita papereita. Hoidettavien asioiden lista lyhenee koko ajan. Nyt viikonloppuna on kuitenkin tarkoitus ladata akkuja. Vain kuopus on kotona ja hoidamme ruokapuolen niin helposti kuin mahdollista (käymme mm. tänään pizzalla). Rentoudumme, saunomme, lueskelemme, kuopus vierailee ystävällään ja minä ehkä kahvittelen ystävän äidin kanssa. Tämän viikon vapaat menivät enemmän tai vähemmän pieleen kun kuopuksella oli pää kipeä eikä päässyt kouluun. Nyt levätään senkin takia.



Kuva täältä.                        © Pertti Jarla



Niin, ja se tipatonkin loppui. Ystävä tuli kylään, iltapalana oli tarjolla brie taikinakuoressa (poiketen tuosta reseptistä sen verran, että tein itse taikinaksi kulibiakista tutun rahkavoitaikinan) ja suolasuklaata - ja punaviiniä. Slurps. Elämä on kyllä ihanaa, hyvää ruokaa, viiniä ja seuraa!

(Ja kuvaksi saitte elinsiirtopotilaan, koska brie päätyi parempiin suihin ennen kuin edes muistin omistavani kameran.)


***

En meinaa uskoa, että tammikuu vetelee aivan viimeisiään! Helmikuussa valon määrä lisääntyy jo huomattavasti ja se on lyhyistä lyhyin kuukausi - ja vieläpä viimeinen virallinen talvikuukausi. Ihan kuin pahin olisi jo ohi!

Eilen näyttäytyi aurinko ja kylläpä  tuli keväinen olo.

perjantai 30. tammikuuta 2015

Jänis joka hiihti korvillaan

Olen viime aikona paitsi ajautunut niihin hyviin keskusteluihin, myös katsonut esikoista aivan monttu auki ja ollut hänestä ihan suunnattoman ylpeä. Hänestä on kasvanut komea ja raamikas kaveri ja erityisellä hellyydellä tarkastelin hänen rastojaan. Minun hassu, omanlaisensa rastapää. Koko ylä-aste -lukiokompleksissa ei ole toista samanmoista. Rastat tehtiin kolme vuotta sitten, eli jo seitsemännellä luokalla hänellä oli pokkaa olla erilainen. Nyt lukiossa on jotenkin kasvanut entisestään. Pitää hiuksia poninhännällä (joka aiemmin oli aivan ylittämätön kynnys julkisilla paikoilla) ja tekee niistä hauskoja solmukampauksia. 

Vielä ylpeämmäksi tunsin itseni, kun huomasin, että häneltä tulee nykyään positiivinen palaute ja kiitos varsin herkästi ja muutenkin puhe on kohteliasta:

"Kiitos kun etit ne."
"Voitko viedä ne eteiseen? Kiitos."
"Anteeksi kun vähän kesti."

Lapsi, joka koko pienen ikänsä on ollut omapäinen "eikä ole koskaan väärässä", on muuttunut vaivihkaa hyväkäytöksiseksi nuoreksi mieheksi. Ihanaa!






Olen minä ylpeä kuopuksestakin, tietysti. Eilen se kertoi työkaverilleni, että hänen oli pitänyt kirjata elämäkatsomustiedon tunnilla tärkeitä hetkiä elämässään. Sellainen oli kuulemma nelivuotiaana, kun hänellä oli yksi tärkeä ajatus, mutta sitten se katosi. Ei ole tullut mieleen sen koomin. Tirsk. Poika oli kanssani töissä hetken kun pää oli kipeä eikä päässyt kouluun. Käytiin verikokeissa tarkistuttamassa mm. hemoglogiini, jonka kanssa on ollut aiemmin ongelmia. Lähti sitten kollegani kyydillä isälleen ja minä hoitelin normaalisti iltavuoron. Nyt se työviikko onkin siten ohi, paitsi että tänään käyn vielä yhden lyhyehkön kokouksen.






Kuvituksena ihana lastenkirja, jonka todellakin toivon tulevan suomennetuksi. Minä en tietenkään (vielä) tiedä tarkemmin, mitä tuossa kirjassa tapahtuu, mutta tuskin sitä kuitenkaan löytyy Sateenkaarihyllystä. Entinen työpaikkani profiloituu moniääniseksi ja suvaitsevaiseksi, kuten ympäristönsäkin: Kallion kirjastoon on perustettu Sateenkaarihylly.

torstai 29. tammikuuta 2015

Keskusteluja ja kesään valmistautumista

Nopeasti minä taas nousin jaloilleni, vaikka kahden kokouksen päivä otti aika koville. Ei siinä muuten mitään, mutta tosiaan molemmissa paikoissa saan oireita. Menomatkalla bussissa viereeni vieläpä parkkeerasi vanhempi nainen paksu toppatakki päällään ja hän tuli kyllä tosi pahoin homevaurioituneesta kodista. Takki oli imenyt kaiken itsensa ja henki meinasi salpautua vaikka istuimme vierekkäin vain kymmenisen minuuttia. Minulla ei oikein ole valmista sapluunaa tällaisiin tilanteisiin. En osaa nousta poiskaan ja selittää, että "anteeksi, ärsytätte minua". Ensimmäisen kokouksen jälkeen jäi pikkuisen aikaa hörppiä teetä kahden kollegan kanssa, ennen kun bussi kohti kotia seuraavaa kokousta lähti. Oli antoisaa jutella heidän kanssaan.

Minä olen törmännyt tässä parin päivän aikana useampaankin tilanteeseen, joissa on ollut aivan ihana keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Vein kuopusta kaverilleen ja jäin suustani kiinni (ei, ei, vain kuvainnollisesti) hänen lumitöitä tehneen isänsä kanssa. Keskustelimme kummallispoliittisista asioista, koulu- ja kirjastomaailmasta jne. Toinen upea kohtaaminen oli yhden kristillisen kirjaedustajan kanssa. Ajatusmaailmamme ovat tuossa suhteessa kaukana toisistaan, mutta se ei todellakaan ole este hedelmälliselle keskustelulle. Totesimmekin, että erilaisuus on rikkaus, samoin suvaitsevaisuus ja toisen ihmisen ja hänen arvojensa kunnioitus. Niillä pääsee todella pitkälle. Oli mainiota huomata, että pää edelleen pelaa, vaikka tuntuu, että enimmäkseen olen poikien kanssa eivätkä keskustelut ole sieltä haastavimmasta päästä.





Arvaatteko mitä tuossa on? Meillä oli aikanaan tapana pakastaa lumipalloja ja kaivaa ne sitten keskikesällä ilahduttamaan lapsia ja heidän kavereitaan. Viime talvi oli vähäluminen ja on unohtunutkin tämä hauska tapa. Nyt kuitenkin, kun lunta vaan tulee ja tulee, ja eilen sattui olemaan suoja, muistin. Arvatenkin kuopus oli ihan tohkeissaan ja olen aivan varma, että samoin on asian laita kesällä kun päästän hänet noihin käsiksi.


keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Tänään mennään lainasanoilla...

koska eiliset kokouksen veivät kyllä kaikki mehut. Puuuh!


SE ON SINUSTA KIINNI

Yksi laulu voi sytyttää hetken,
yksi kukka voi herättää unelman.
Yksi puu voi panna alulle metsän,
yksi lintu voi ennakoida kevättä.
Yksi hymy voi aloittaa ystävyyden,
yksi kädenpuristus kohottaa sielun.
Yksi tähti voi johtaa purtta merellä,
yksi sana voi kehystää päämäärän.
Yksi ääni voi muuttaa kansakunnan,
yksi auringonsäde valaisee huoneen.
Yksi kynttilä karkottaa pimeyden,
yksi nauru voittaa synkkyyden.
Yksi askel on aloittava jokaisen matkan,
yksi sana aloittaa jokaisen rukouksen.
Yksi toivo kohottaa mielialasi,
yksi kosketus voi osoittaa huolenpitosi.
Yksi ääni voi puhua viisaasti,
yksi sydän voi tietää mikä on totta,
yksi elämä voi olla erilainen,
se on näet sinusta kiinni.























AAMUN AJATUS

Kun ihminen on alamaissa,
gramma apua on arvokkaampaa
kuin kilo neuvomista.

-Edward G. Bulwer-Lytton


Molemmat napattu Positiivarien Ajatusten aamiaisesta.

tiistai 27. tammikuuta 2015

Eu-direktiivien vastaista hääräämistä

On vaikeuksia pysähtyä. Se on minun (laiskan vötkistelijän) kohdalla selvä merkki stressistä ja ahdistuksesta. Nyt kun on paljon hoidettavaa, jää helposti se puuhaaminen päälle vaikka päin vastoin pitäisi osata ottaa rennosti ja levätä vastapainoksi. Niin, pitäisi. Rupesin askartelemaan kuopuksen luonnoksista taulua, kun vilukissi ehdotti sitä. Sitten tein esikoiselle mysliä - hän on ruvennut syömään omatekoista mieluummin kuin kaupasta ostettua. Tulee ainakin mieleistä ja luomua. Se mitä hän ei tiedä, että piilotan siihen salaisia terveysainesosiakin kuten paahdettua pellavarouhetta ja sen seassa kuivattua puolukkaa. Ovela minä. Eikä tässä vielä kaikki. Kaivelin luonto ry:n pöytäkirjoja koko 2000-luvulta erään entisen jäsenen pyynnöstä. Hän tarvitsi tiedon milloin oli hallituksessa, varajäsenenä ja varapuheenjohtajana. Arvatkaa sainko vanhoista missä lie säilytetyistä papereista hengenahdistusta ja kutinaa?






Pitäisi oikeasti osata rauhoittua, koska tänään minulla on pitkä päivä myös töissä. Mikähän siinä on, että hommat jostain syystä kasaantuvat samalle päivälle? Minulla on tasan kaksi kokousta tässä tammikuussa ja tietysti ne ovat kumpainenkin juuri tänään. Ensin käyn lähikaupungissa kirjastokimppamme ohjausryhmän kokouksessa. Sen pitäisi päättyä kello 13 ja juuri sopivasti lähtee bussi kotiin päin vartin yli ja sillä ehdin parahiksi seuraavaan kuntamme esimieskokoukseen, joka on 14-16. Arvannette, että molemmat kokouspaikat aiheuttavat minulle oireita. Pitää koittaa jaksaa.


***

No, taas voi todeta, että onneksi on kuopus. Olen aloittanut pef-seurannan keuhkolääkärini kehotuksesta, ja puhallusmittarissani lukee EU. "Mikä toi EU on?" Euroopan unioni. "Onko se joku arvonimi? Sellanen että jos puhaltaa tonne ylös asti kahdeksaansataan, niin sitten on supermestari eli Euroopan unioni?"

Jooei.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Takki tyhjänä

Nyt ei kuulkaa päässä liikahda mikään. Eilinen rauhallinen vapaapäivä ja rentoutuminen saunassa esikoisen kanssa sen päälle tulivat enemmän kuin tarpeeseen.

Olen viimeisen kahden viikon aikana

- ilmoittanut isäni kuolemasta hänen sukulaisilleen
- joutunut kylmiltään ottamaan selvää tuhkauksesta, hautajaisjärjestelyistä ja siihen liittyvästä prosedyyristä
- järjestänyt isäni muistotilaisuuden (sopinut papin kanssa käytännönasiat, varannut kappelin, hoitanut hautaustoimiston kanssa hommat, tilannut kukat, valinnut musiikin, lähettänyt kutsut)
- tyhjentänyt hänen asuntonsa
- anonut hautausavustusta
- tilannut ainakin virkatodistuksia ja kuolinpäivän saldo- ja korkotiedot
- ilmoittanut vuokranantajalle, Kelalle ja Kevalle isäni kuolemasta
- polttanut jatkuvasti kynttilää ja ihaillut ihmisiltä saamiani kukkia.


Tekemättä on vielä ainakin

- parin virkatodistuksen tilaaminen
- soitto krematorioon heti aamusta: tuhkaamisen ja uurnan noudon sopiminen
- muistolaatan mittojen selvittäminen ja laatan tilaaminen
- siivous isäni kodissa ja avainten palautus
- sähkösopimuksen irtisanominen
- kuolinpäivän saldotodistuksen toimittaminen sosiaalitoimistoon kun saapuu
- kuolinpesän laskujen lähettäminen pankkiin jahka saan postitse kuoria sitä varten
- tarjoilut muistotilaisuuteen sekä hautajaisista ja siunaustilaisuudesta selviäminen
- perunkirjoitus


Ei varmaan ole ihme, jos on takki tyhjä, koska tässä on vasta ne konkreettiset. Se, mitä pään ja sydämen seutuvilla tapahtuu, onkin sitten ihan toinen juttu.





Tosiaalta olen myös saanut surunvalitteluja ja haleja, empatiaa ja ymmärrystä, yllättäviltäkin tahoilta. Kyllä minä tämän loppuun vien.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Viikonvaiheen puuhat

Eilen tapahtui paljon asioita:

- osallistuin Birdlifen pihabongaukseen ja kuinka sattuikaan, se mustarastasuros tuli lintulaudalleni.

- ajoimme lähikaupunkiin esikoisen kanssa ja saimme Dressmanissa vallan mainiota palvelua. Ensimmäiseksi visiteeraamassamme liikkeessä ei ollut oikean kokoista kirkkaanpunaista slim fit -kauluspaitaa, mutta myyjä soitti toiseen liikkeeseen. Sieltä löytyi ja vielä 5€ halvemmalla. Ostimme ensimmäisestä liikkeestä mustan mirrin ja yhden t-paidan arkikäyttöön kympillä. Oli hyvät alennukset. 

- vein esikoisen äidilleni ja hörpin siellä kahvit.

- jatkoin matkaa isäni kämpille (ensin hain paidan) koska olimme sopineet tapaamisen edellispäivän tyhjentäjien kanssa. Toinen miehistä tuli yksin ja autoin häntä nostelemaan loppuja huonekaluja autoon, pakkasin kuivaruoat kaapeista ja pakasteet myös hänelle mukaan. Koko asunto oli yht äkkiä tyhjä! Ihan noin vaan. Enää tarvitsee käydä ensi viikolla vähän siivoamassa. Teen sen varmaan torstaina aamupäivällä ennen töihinmenoa. Sitten voin luovuttaa avaimet jo ennen kuun vaihdetta.

- vaikka alun alkaen tuntui raskaalta mennä ystävän valmistujaisjuhliin, niistä sukeutui oikein rattoista ja railakas illanvietto. Olen arka menemään paikkoihin joissa en tunne juuri ketään, mutta tämä kahdeksan naisen kokoontuminen oli kyllä niin leppoisa, hulvaton ja älyllisestikin stimuloiva, että tuli heti sellainen olo, että tällaista täytyisi saada lisää.

- oli silti ihana päästä kotiin ja pötkähtää omaan sänkyyn. Minä kyllä vihaan pimeässä ajamista. Olen jotenkin ihan onneton vaikkapa pitkien valojen kanssa. Koko ajan pitää olla käsi valoviiksellä että muistan vaihtaa lyhyet päälle jos liikenne sitä vaatii. 





Tänään onkin sitten luvassa kotipäivä. En lähde minnekään - no korkeintaan käyn ystävän kanssa Essokahveilla - enkä tee mitään. En varsinkaan siivoa. Lueskelen. Odotan poikia kotiin, äitini ja hänen miehensä tuovat molemmat pojat tullessaan. Sitten onkin luvassa haleja ja puseja. Toivottavasti kuopus on parempi. Muistinko minä ollenkaan kertoa, että hänellä todettiin kuumeeton angiina? Antibioottikuuri, hammasharjanvaihto ja maitohappobakteereja oli tuomio. Hyvä, että menimme nieluviljelyyn ja että sairaanhoitaja heti otatti labrakokeen eikä pikasellaista. 

Sitten saakin arki alkaa.


lauantai 24. tammikuuta 2015

Asiat etenee

Puuh, nyt on taas veto poissa. Raivasin isäni asuntoa eilen useamman tunnin. Seuraksi sain kaksi hänen kaveriaan, jotka kantoivat kiitettävän määrän isompia tavaroita pois ja omaan käyttöönsä. Tänään vielä jatkan ja sitten menen ystävän valmistujaisbileisiin. Minun juhlimiseni taitaa jäädä aika vaisuksi, olen autolla liikenteessä ja taatusti ihan poikki. Illan saan sitten olla rauhassa kotosalla, koska vien esikoisen samaa matkaa mummin luo. Sitä ennen haemme vanhojen tansseihin punaisen kauluspaidan ja mirrin. Eilen jo tarkistin Dressmanin alesta, että molempia löytyy ja vieläpä ihan kohtuulliseen hintaankin. 

Jahka pääsen kotiin, loikoilen ja otan rauhallisesti. Pojat tulevat vasta huomenna kotiin ja silloin saattaa olla siivouspäivä. Tai sitten siirrän sen kaukonäköisesti seuraavaan viikonloppuun, koska mitä lähempänä siunaustilaisuutta siivoan, sen vähemmän tarvitsee tehdä ennen muistotilaisuutta - jonka pidämme meillä täällä kotona. Keitän ison kalakeiton ja esikoinen saa leipoa kahvipullat. Pieni on kaunista. 



Tänne isäni haudataan


Niin, kävinhän minä eilen hautaustoimistossakin. Ihana vanhempi pariskunta, jotka olivat myötäeläviä, asiantuntevia ja lämpimiä. Juuri sellaisia kuin tässä tilanteessa pitääkin. Kun pääsin kotiin, oli kaupungilta tullut kirje, jossa pyydettiin selvitystä isäni pankkitilin saldosta kuolinhetkellä. Olin juuri tilannut sen perunkirjoitusta varten, joten voin toimittaa sen piakkoin. Jotenkin kirjeestä sai sen käsityksen, että hautausavustus olisi tuloillaan. Pitäkää peukkuja että intuitioni osuu oikeaan!

perjantai 23. tammikuuta 2015

Jäätynyt tulppaani

Minun työviikkoni taas päättyi eilen. Tai se päivätyö. Isäni siunaustilaisuuden järjestäminen, asunnon tyhjentäminen ja muut käytännön hommat taas jatkuvat kiivaina. Tänään ajan taas kerran hänen asunnolleen ja nyt tyhjennän pienempiä roskiin meneviä juttuja. Peräkärry- ja jäteasemakeikka tehtäneen ensi viikolla. Muutama huonekalu on tehnyt kauppansa - kerroinhan, että laitoin oveen lapun jossa kehotin tuttuja ja naapureita olemaan minuun yhteydessä, mikäli haluaisivat jotain hänen tavaroitaan. Sänky ja imuri ainakin pääsevät uusiin koteihin. Pyysin myös levittämään sanaa, että olen tänään tiettynä kellonaikana paikalla, joten muutakin saa tulla hakemaan. Toivotaan, että mahdollisimman vähän jäisi kaatopaikkakamaa. Myös hautaustoimistossa pitää käydä. En ole vielä saanut päätöstä hautausavustuksesta, mutta kaupungin sopimustoimistolla oli yksityisasiakkaillekin varsin kohtuulliset hinnat, joten hoidamme asioita jo eteenpäin. Katsomme sitten aikanaan kuka maksaa viulut.



Sain ystävältä tulpaaneja, jotka nuupahtivat harmillisen nopsasti.
Saivat jatkoaikaa jäälyhdyssä.



Hesarissa julkaistiin artikkeli tutkimustuloksesta, että kypsentäminen lisää rasvaisten ruokien kalorimäärää. Raakaruokailun aloittaessani suhtauduin terveen skeptisesti väittämiin, että pähkinöitä, avocadoja ja muita "rasvaisia" ruokia voi huoletta syödä. Perusteet kun olivat mielestäni perin merkillisiä. Koko viime syksyn aikana painossani ei kuitenkaan tapahtunut yhtikäs mitään. Vuodenvaihteen kuuri sen sijaan on saanut jotain tapahtumaan elimistössä ja hyvä niin. Muutama kilo on tippunut ja tästä on hyvä jatkaa pitämällä ne poissa. Artikkelin mukaan kypsentämättömän ruoan sulattamiseen kuluu huomattavasti enemmän energiaa kuin kypsennetyn. Kuulostaa toisaalta ihan loogiselta. Se, että raakaruoka aiheuttaa voimakasta (ja vaarallista) painon putoamista ja kuukautisten poisjääntiä, on ainakin minun kohdallani *köh* jäänyt täysin toteutumatta.


***

Onkohan se ollut sama tyyppi joka on päätynyt blogiini näillä hauilla:

vituttaa kuin pientä oravaa 
ja
voimaannuttavia ajatuksia
???

torstai 22. tammikuuta 2015

Kevättalvi?

Jos eilen puhuttiin leikkimisestä ja lukemisesta, niin kyllä kuopus lukeekin. Tuossa kuvassa on "pupun kolo" josta sukeutui sitten maja, jossa oli hyvä lueskella Harry Potteria. Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata etualalla tabletin ja lautasenkin: tällä kertaa majassa sai myös syödä päivällisen, kun esikoinen ei ollut kotona. Yleensä olen tarkka siitä että syömme yhdessä ja tietysti pöydän ääressä. Muitakin poikkeuksia oli tuossa päivässä - kuopus sai "jälkiruoaksi" Hubbabubbaa kun on juuri oppinut puhaltelemaan purkkapalloja. En anna syödä ei-xylitolpurkkia oikeastaan koskaan, ja nyt kun poikkeuksellisesti lupasin, poika selitti innoissaan kaupassa myyjällekin, että "tää on harvinaislaatuinen tilanne, äiti on yleensä sellainen tiukkis". Pisti vähän naurattamaan, sekä myyjää että minua.





Nauratti aamusellakin liki 30 asteen pakkasesta huolimatta, kun vein poikia kouluun. Normaalisti ajamme kirjaston parkkiin ja pojat suorivat siitä sitten kouluihinsa, mutta jäätävän kelin vuoksi toimitin molemmat lähemmäs opinahjojansa. Toivotin esikoiselle, joka jäi ensimmäisenä, mukavaa koulupäivää ja kivaa iltapäivää kavereiden kanssa (olivat sopineet  tapaamisen yläasteen luokkatovereiden kesken). 

"Minne Esikoinen on menossa?" kyseli kuopus. 
Kerroin. 
"Mitä ne tekee?" 
No ne juttelee ja pitää hauskaa kun ne näkee toisiaan harvemmin kun osa on ammattikoulussa ja osa lukiossa. 
"Juoko ne kaljaa?" 
NO EI, ei Esikoinen juo kaljaa. 
"Mistä tiedät?" 
Mä kyllä tiedän.
"Jos ne juo salavihkaa jossain pimeässä nurkassa?"
Ei juo!
"Mistä tiedät?"
Mä tunnen Esikoisen ja sitä paitsi mä huomaisin ja haistaisin sen.
"Jos se käyttää pullollisen suuvettä sen jälkeen?"
No sit mä haistaisin sen ja rupeaisin epäilemään.

P.S. Aamuisin on jo havaittavissa valaistumista, ei ole niin sysipimeää kuin joku aika sitten. Parina aamuna kymmentä vaille kahdeksan on jo ollut taivaalla sellainen sarastuksen aavistus ja peräti aamuruskoakin. Kevätkevätkevätkevät - ihanaa!

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Lapsi on terve kun se leikkii - ja aikuinen, kun se lukee?

Olen lukenut tämän viikon kohuttua kirjaa Usko, toivo ja raskaus, joka kertoo sen kääntöpuolen vanhoillislestadiolaisen liikkeen perhe-elämästä. Toinen kirjoittajista, 11 lapsen äiti Vuokko Ilola oli myös Tastulan ohjelmassa tässä ihan vasta. Rupesin seuraamaan sitä kesken kaiken. Aihe on ajankohtainen ja kiinnostava, ja niin on kirjakin. Tosin jopa minua häiritsi sen negatiivisuus. Paljoakaan ei kiinnitetä huomiota positiivisiin puoliin ja jos niin tehdäänkin, häviävät ne pian mielestä kun rankka arvostelu taas alkaa. Toki se oli kirjan pointti, mutta silti. Lisäksi "haastateltavia" tai kysymyksiin kirjallisesti vastanneita oli niin vähän, että minkäänlaisia johtopäätöksiä on aika riskaabelia vetää. No, mielenkiintoinen kirja, yhtä kaikki!






Toinen kirja, joka tässä on jo pidempään kutkutellut ja ollut lukulistalla, on tuo Jean-Paul Didierlaurentin pieni aikuisten satu Lukija aamujunassa. Ihanaa, kun on hyviä kirjoja odottamassa.


***

Loppuun vielä toinen puoli otsikon toteamuksesta: lapsi on terve kun se leikkii. Kysymys kuuluukin onko aikuinen? Meillä viivästyi kuopuksen nukkumaanmeno, kun rupesin väsäämään Autralian MasterChefin innostamana Matt Prestonia ja tietysti sitten piti väkertää vielä yhteistyössä kuopuksen kanssa Gary ja Georgekin. Ja ateria. Ja takkatuli. Ja ja ja...


Matt, George ja Gary oikealla ylhäällä,
tässä järjestyksessä.



Ja sitten tuli pupu ja hajotti takan, tempaisi pöydän irti alustasta ja kumolleen sekä kaatoi Matt Prestonin tuoleineen päivineen.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Pappi ja pöpöjä

Kävin eilen papin juttusilla liittyen isäni siunaamiseen. Meidän kirkkoherramme on ainoa ihminen maailmassa jonka saatoin kuvitella tasapainottelevan tyylikkäästi meidän kirkkoon kuulumattomien omaisten ja seurakuntaan loppuun saakka kuuluneen isäni vakaumusten ristitulessa. Ja intuitioni osui kyllä oikeaan: hyvässä hengessä ja täydessä yhteisymmärryksessä suunnittelimme koruttoman ja meidän näköisemme tilaisuuden. Musiikkina mm. ei niin kristillistä Loiria, josta isäni piti kovasti. Juttelin vähän aikaa sitten myös diakonissan kanssa, johon isäni oli ollut yhteydessä ja hänen näkemyksensä mukaan suunnitelmamme ei ole ristiriidassa isäni vakaumuksen kanssa. Emme tietenkään tahdo toimia vastoin vainajan ajatuksia. Siunaus ja muistotilaisuus pidetään täällä meillä maalla 6.2. ja isäni tuhka sirotellaan myös tänne, uurnalehtoon, kun kevät koittaa. 


Enkelit Ritva-Sofia Linnun käsialaa



***

Pääsimme heti eilen kuopuksen kanssa nieluviljelyyn ja kurkussa karhentaa kuulemma viruksen aiheuttama "rakkula". Angiinaa siis tuskin on, mutta sekin selviää jahka tulokset parin päivän päästä tulevat. Hyvää palvelua sielläkin.

Pikkasen on välillä kuin olisi ilmapallosta päästetty ilmat pihalle, mutta kai se on ihan ymmärrettävää tässä tilanteessa?

maanantai 19. tammikuuta 2015

Normaali viikko - toivottavasti

Juuri sellainen, kun sunnuntain pitää ollakin. Rentoa olemista, vähän pelaamista, vähän televisiota, lueskelua, pikkusen siivoilua ja ruoanlaittoa, mutta enimmäkseen vain öllöttelyä. Me kaikki olemme hyviä siinä. Jos olisi erilaisella temperamentilla varustettuja lapsia, voisi tehdä tiukkaa, mutta onneksi olemme suht samasta puusta mitä rentoiluun tulee.

Kuopus ei vieläkään ole aivan terve, kurkkuun sattuu välillä. Lämpöä ei kuitenkaan ole, joten laitan hänet kouluun ja soitan vaikka terveydenhoitajalle aikaa (toivottavasti en sille samalle jolla keskiviikkona kävimme) että otettaisiin nieluviljely varmuuden vuoksi. Kovasti jo toivoisin voivani tehdä normaalin viikon. Sellaisia ei ole ollut viimeksi kuin viime vuonna.


Työviikon alkamisen kunniaksi


Fingerporeilua kirjastossa


Ja eiku töihin!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Hekuttelua?

No kylläpä nämä kasvikset nyt ovat intoutuneet oikein joukolla v*ttuilemaan. Jos vasta selleri näytti keskisormea, niin porkkana ilkkuu muuten vaan - ihan vaan olemalla olemassa. Olemalla oma - hmmm - persoonallinen itsensä.





Perhana!

No, minä annan samalla mitalla takaisin. Intouduin terveyspöperöiden oheen tekemään raakasuklaata päiväkahvin kanssa ja energiapatukoita viikolle välipalaksi, nekin "raakana" (mantelia, pähkinöitä, kookoshiutaleita, aprikoosia ja taatelia sekä kanelia ja kardemummaa). Viikonloppuna on ihana vähän herkutella, eihän sitä muuten painonhallinnasta mitään tule. Liiallinen askeesi ei vaan ole hyvästä!






No kyllä sitä muutenkin herkuteltiin: syötiin sitten kuopuksen kanssa illalla saunan jälkeen nachoja guacamolen, salsan ja kermaviilin kera. Nam! Esikoinen keksi ex-tempore, että hän menee kaverille viikonlopuksi ja lähtikin jo perjantaina. Eilen oli koulupäivä mutta hoiti sen sieltä käsin. Olemme siis olleet kuopuksen kanssa kahden. Kuopuksella kävi myös kaveri leikkimässä kun hänen äitinsä puolestaan oli töissä: laittamassa ruokaa nälkäisille lauantaikoululaisille. Tänään olemme sitten koko porukka koolla ja esikoinen meinaa laittaa pizzaa. Herkuttelu jatkuu.


Ne välipalapatukat


***

Vilkaisin taas hakusanoja, joilla blogiin on eksytty. Kummallista:

iglu pingviini päiväkoti 

r kioskin hekuttelija tyttö

aivotutkija kiki - uusi puoli minullekin Kikissä!

palkaton loma ja elatusmaksu - minun käsittääkseni epäsäännöllisten tulojen kanssa toimitaan niin, että lasketaan vuoden tuloista kahdellatoista jakaen kuukauden keskiarvo ja lähdetään tästä määrittämään elatustuen suuruutta. Tässä ei paljoa lyhyt palkaton loma paina. 


lauantai 17. tammikuuta 2015

Jestas, se on rastas

Loppuviikko mennä hujahti. Vein kuopuksen torstaina isälleen, kun minulla oli keuhkolääkärillä käyntiä lähikaupungissa. Paluumatkalla poikkesin isäni asunnolla heittämässä jääkaapista ruoat pois ja roskikset tyhjensin myös. Valutin vähän vettä joka hanasta etteivät nekään rupea haisemaan. Lisäksi vein oveen lapun, jossa kehotin ystäviään olemaan minuun yhteydessä mikäli haluavat jotain hänen tavaroitaan. Olisi kaikkien etu jos vaikkapa kirjahyllyt tai sänky päätyisivät jollekulle käyttöön eikä kaatopaikalle. Yksi puhelu minulle jo on tullut ja imuri teki kauppansa. Ensi viikonvaihteessa kun kuopus on isällään, voisin varmaan koittaa tyhjentää asuntoa. Kerroinko muuten, mikä kirja isälläni oli kesken? Günter Grassin Aivoituksia. Ei mikään maailman kevyin opus.

Eilen kuopus tuli suoraan kotiin ja aloittelimme viikonlopun viettoa. Esikoisella on tänään koulupäivä, mutta muuten rauhoitumme kotiin, parantelemme kuopuksen tautia. Voi olla, että tästä syystä tulee melko sisäpainotteinen viikonloppu. Ulkona on tullut lunta niin että heikompaa hirvittää. Saimme sitä nyt viime talvenkin edestä. Mutta arvatkaas kuka vieraili eilen lintujen ruokintapaikallani: mustarastas. On se kaunis kaveri.



Tuoli lähti terassille
demonstroimaan tilannetta...



...kuinka sattuikaan,
auratraktori pääsi kuvaan...
...ja tässä,
umpihuppeluksissa!

















***

Ristus näitä perssuomalaisten ja KD:n vanhoillisimpia. Nyt menee kuppi nurin rauhallisimmaltakin. Mitä siellä Keski-Suomessa oikein veteen sekoitetaan?

Hakkarainen nyt on töräytellyt ennenkin, siihen ollaan vissiin jo totuttu: lyhyt oppimäärä kuinka päästään Oulun kirvessurmasta demareille vittuiluun.

Toinen Keski-Suomen ylpeys meni sitten vielä astetta pidemmälle ja oikeasti suorastaan hävyttömäksi: vaimon kuolema Heinäluoman homomyönteisyyden syytä. Jos jumala on tuollainen, paha, kostohenkinen ja suvaisematon, en halua kuullakaan hänestä. No, eivät halunneet muutkaan, Juhani sai ansionsa mukaan ja erotettiin.

Sitten vielä yksi alkujaan keskisuomalainen, Matti Nykänen. En ole mikään rapajuoppo: "Olen kuitenkin tehnyt koko ajan keikkoja ja autolla ajanut." Tirsk.


Ja sitten ihan lopuksi vähän ...hmmm... pirteämpiin aiheisiin. Tämä on omistettu ihanalle Marralle ja hänen ponilleen: Lemmikkien peräaukot ahdistavat ihmisiä.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Pikku taiteilija

Kuopuksen piirroksia on joka paikassa. Kauppalapuissani, ruokalistoissani, sanomalehdissä - jopa särkylääkepaketin kyljessä.






Tuossa keskellä on hyvä osoitus nuoren taiteilijan luovuudesta. Rupesi vahingossa piirtämään jo seuraavan rivin laatikoihin, jolloin neljä viimeistä edellisrivillä jäivät tyhjäksi. Eipä hätää, siihen väliin saatoi sitten tällätä mainoskatkon: "Maailman suosituin kalja!!! Ei alkoholia!!! Saat myös alkoholisen version!!!" Kaljan nimi on Siti ja sen viereen on piirretty spiraali. Se on kuulemma pyörrytyksen merkki, ja siksi se on ruksattu yli alkoholittomassa versiossa. Alkoholillisessa se taas on näkyvissä. Varoituksena?






Myös noita sarjakuvia valmistuu tiheään tahtiin. Tässä teos nimeltä "Obaman vierailu (& pyllyn kaivaminen)". Juonet ovat, kuten arvata saattaa, poikkeuksetta varsin lennokkaita.





Taiteilija työssään. Aku Ankka ja hänen sukulaisensa Pitkänokka ja Pätkänokka pääsevät tv-liitteen kulmaan. Kuvaamisen jälkeen paperille ilmestyi vielä kaveri nimeltä Kätkänokka...


***

"Mitä tapahtuu jos näihin muniin (kivespussit, suom.huom.) tulee reikä? Kun niissä on sisällä joku kivi niin tippuuko se pois?" 

Öö, piti vähän selittää anatomiaa tarkemmin. Kivi?

torstai 15. tammikuuta 2015

Välipäivä

Ei ne sairaspäivät niin hirveän rauhallisia aina ole. Aamu alkaa sillä samalla rumballa: ilmoita työpaikalle sekä kouluun, esimiehelle ja soita terveysasemalle. Tällä kertaa myös menimme siellä käymään, kun kouluterveydenhoitaja oli paikalla. Minä jotenkin aina jään kädettömäksi näiden asiantuntijoiden edessä kun he paukauttavat totuutensa. Tässä tapauksessa koitin kysyä kuopuksen päänsärkyyn vinkkejä, kun pureskeltava ja liukeneva Pamol F ei tunnu auttavan ja hän on hirvittävän huono nielemään tabletteja. Vastaus kuului: "Auttaa se kun punnitset pojan ja annat oikean annostuksen." No, näin olen toiminut ennenkin eikä ole kuulemma auttanut. Seuraavaksi varmaan käännyn apteekin puoleen. Sieltä saa aina hyvää palvelua.

Käväisimme samalla reissulla myös kaupassa ja menomatkalla jo bongasimme suloisen koiran joka jolkotteli ihan omia aikojaan kävelytietä. Paluumatkalla sama otus seisoi bussipysäkille - minne lie matkalla - ja pysähdyin katsomaan kaulapantaa. Oli vähän arka mutta uskalsi lopulta tulla haistelemaan ja sain napattua kiinni. Myös omistajan puhelinnumero onneksi löytyi kaulapannassa olleesta heijastimesta ja karkulainen saatiin palautettua kotiinsa. Se hyppäsi autoon ihan muina miehinä tai naisina, ensin kuskin penkille ja kohta jo kuopuksen seuraksi takapenkille. Mukava pikku episodi josta kaikki tulivat hyvälle tuulelle.



Ihan näin pirteä ei kuopus ollut



Taudista huolimatta olimme hyvällä tuulella myös iltapäivän ja illan. Esikoinen kotiutui jossain vaiheessa ja oleilimme rauhassa kotosalla. Syliä, Harry Potteria, lautapeliä ja illalla sauna esikoisen kanssa. Hyvät eväät. Teki hyvää minunkin rauhoittua aloilleni hetkeksi tämän hautajaishääräämisen keskellä. Monta asiaa hoidettavana ja järjestettävänä. 


keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Rauhallinen päivä

Kävin eilen halaamassa ihmistä, jonka isä oli kuollut kaksi päivää omani jälkeen. Eipä siinä paljoa sanoja tarvittu.


Kynttilä palaa kaiken aikaa



Tänään piti tavata pappi, mutta kuopus sairastui. Sovimme varmaan muutaman asian puhelimitse ja siirrämme varsinaista tapaamista. 

Muuten makoilemme sylikkäin lämpöpeiton alla ja parantelemme. 

tiistai 13. tammikuuta 2015

Pähkinä purtavaksi

Nimittäin se, miten hautajaiskuluista minun tuloillani selvitään. Vaikka menemme mahdollisimman riisutuilla palveluilla (tyyliin kuljetus patologiselta hautaustoimistoon, halvin tuhkausarkku ja halvin uurna sekä kuljetus krematorioon) paras saamani tarjous oli sekin liki 600€. Tähän päälle vielä krematoriokulut (160€) ja hautapaikkamaksut, niin a vot. Katastrofi on valmis. Eilispäivän paras uutinen oli, että saatamme isäni varallisuuden varattomuuden huomioon ottaen saada hautausavustusta. Äkkiä hakemus vetämään ja peukut ja varpaat pystyyn. Ehkä minä en ajaudukaan tämän vuoksi konkurssiin.



Joulukarkit vaihtuivat tervellisempään naposteltavaan


Asiat etenevät muutenkin ihan mukavasti, moni juttu liikahtaa eteenpäin joka päivä. Paljon on edelleen hommaa, kuitenkin. Ja arki tähän päälle. Nyt olemme vaihteeksi taas koko poppoo koolla ja kylläpä tuntuu hyvältä. Rakkaiden kanssa ja kainalossa.

***

"Äiti sun pitää osallistua Suomen paras äiti -ohjelmaan." Ihanaa, että kuopus on palannut kotiin.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Lohtupuuhaa ja -ruokaa

Minä taidan olla sellainen pragmaattinen surija. Tuntuu hyvältä toimia ja tehdä. Vaikka tosiaan olin ajatellut sulatella suru-uutista viikonvaihteen, huomasin puuhaavani jo vaikka mitä. Kävin isäni asunnolla ja hain siltä tarvittavia papereita. Minulle selvisi, että isäni kuului kirkkoon loppuun saakka, vaikka me äitini kanssa erosimme jo 30 vuotta sitten. Kristillinen siunaaminen siis luvassa. Olen lähettänyt neljään hautaustoimistoon tarjouspyynnön joista kaksi jo ehti viikonlopun aikana vastatakin. Asunto on irtisanottu, siunaustilaisuutta suunniteltu ja sukulaisia informoitu. 

Isälläni oli kolme sisarusta joihin hän ei ollut myöskään pitänyt yhteyttä. Löysin yhden siskon puhelinnumeron kämpiltään ja soitin hänelle. Tädilleni. Keskustelu oli lämmin ja antoisa ja taisinpa saada kutsun heidän mökilleen ensi kesänä, jotta voimme lämmitellä välejä. Hän lupasi ilmoitella toiselle sisarelle. Veljeni on pitänyt yhteyttä yhteen tämän puolen serkkuun, joten sitä kautta saimme viimeiselle veljelle viestin. Pyysin myös hänen puhelinnumeroa ja juttelimme pitkästä aikaa. Ilmoitti heti halunsa tulla hautajaisiin. Tänään on suunnitelmissa kirkkoherranvirastokäynti, joten asiat etenevät edelleen. 


Jäi tällekin päivälle jälkkäriksi



Kun luin Marran postauksen suklaamoussesta, oli pakko tehdä sitä itsekin. Raakaversiona. Siihen tulee taatelia, avocadoa, raakakaakaojauhetta, vaniljajauhetta ja tilkka hunajaa. Minä lisäksin vielä puolikkaan banaanin, jonka olin pilkkonut pakkaseen. Antoi kivan jäätelömäisen tunnun ja on muuten ihan mahtavaa ja terveellinen lohturuokaa!

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Voi Venäjä

Ihmiset suhtautuvat kovin kriittisesti uutena vuotena harrastettavaan lupailuun. Minusta se on hauska ja harmiton juttu, jota ei tarvitse ottaa niin haudanvakavasti. *Köhköh* - vähän tämän hetkiseen tilanteeseeni sopivaa/sopimatonta sanailua...  Ja se, että tehdään ryhtiliike alkoholinkäytön, syömisen tai kuntoilun suhteen, ei voi olla läpeensä huono asia, piti se päätös sitten tai ei. Minä olen, kiitos puhdistuskuurini, tipattoman tammikuuni ja sen, että olen vähentänyt kahvinjuontia ja jättänyt sokerin siitä kokonaan pois, tyytyväisempi itseeni, energisempi ja vähän kevyempikin. Tuntuu oikein hyvältä. Ja silti tuo selleri näyttää minulle keskisormea.







Tiedättekö miksi se noin on äitynyt tekemään?

Tämän se luki myös ja pongasi, että raakaruoka pärjäsi huonosti vertailussa - paitsi laihduttavien "dieettien" vertailussa. No, minulle raakaruokailu ei ole dieetti tai kuuri, vaan tapa lisätä tuoretta lautaselleni. Jos se tuntuu minusta hyvältä, voin haistattaa sellerille pitkät - tai syödä sen.


***


Venäjä rajoittaa sukupuolivähemmistöjen autoilua. Kuten yksi kommentoijista totesi, fokus on nyt vähän sivussa jos ajatellaan isommin. Tällä hetkellä maailmassa lienee suurempiakin ongelmia joihin paneutua. Venäjälläkin. Voi huokaus!

lauantai 10. tammikuuta 2015

Elämä jatkuu

Vaikka olin suunnitellut sulattavani suru-uutista viikonlopun yli, niin toisin kävi. Yllätin itseni hääräämästä käytännön juttuja jo eilen. Koska olin muutenkin menossa kaupunkiin market-asioille ja isäni kämppä on parin kilometrin päässä niistä, päädyin selvittämään oliko kaupungilla vuokralla kuten oletin, kuka on isännöitsijä ja pääsisinkö asuntoon sisälle. Tiesin, että poliisit olivat jättäneet avaimet sinne. Sain veljeltäni valtakirjan, jolloin heillä oli lupa päästää minut katsomaan paikkoja. Torstaina minuun otti yhteyttä toinenkin poliisi, joka kertoi prosedyyriä ja aikataulua tästä eteenpäin. Hän sekä aamulla luonani käynyt kaksikko kumpainenkin korostivat, että asunto oli poikkeuksellisen siisti yksinäisen miehen asunnoksi. Ja niin se kyllä olikin. Ei ankean askeettinen ja todellakin siisti. Kaivelin vähän papereita ja siirsin pilaantuvia asioita jääkaappiin. Tyhjennys- ja siivouskäynnille menen sitten erikseen ensi viikolla. 






Sain kukat ja kortin ystävältä heti torstaina. Hän tuli luokseni iltavuoroni jälkeen ja sain juteltua asiasta. Teidän osanottonne eilen lämmitti mieltäni myös oikein todella - kiitos! Eilen puolestaan sain yhdeltä toiselta ystävältä, joka lukee blogiani ja tätä kautta sai tietää mitä oli tapahtunut, lämpimän tekstarin juuri kun olin matkalla kaupunkiin. Selvisi, että hänkin on siellä, joten käväisimme kahvilla ja puhuimme naamakkain. Äitini on myös ollut ihanasti tässä mukana, vaikka he isäni kanssa erosivat jo 30 vuotta sitten. 





Elämä jatkuu, nautitaan siitä!


perjantai 9. tammikuuta 2015

Lepää rauhassa

Eilisaamuna tuli kahden todella korrektin poliisin tuomana suru-uutinen ulko-ovelle. Isäni oli löydetty kuolleena 7.1. illalla. Minä olen lähin omainen, vaikkemme enää juuri pitäneet yhteyttä.





Lepää rauhassa Matti. Olit hyvä isä, kaikesta huolimatta.

torstai 8. tammikuuta 2015

Arki takaisin, kiitos!

Jo nyt on ihmeellistä pelleilyä näiden viikonpäivien kanssa. Eilen minulla oli maanantai, kun työt alkoivat taas loman jälkeen. Tänään minulla on perjantai lyhennetyn työviikkoni vuoksi. Huomenna en mene töihin lainkaan. Tulee siis varsin pehmeä lasku. Ja hyvä niin, sain eilen oireita töissä, mutta onneksi poistuivat saman tien kun lähdin. Viikonloppuna elimistö taas lepää. Muuten oli kyllä mainiota mennä työmaalle ja tavata kollegoita. Ja päästä - tietty - työn makuunkin. Tänään on taatusti mukavaa istua tiskiin iltavuoroon ja nähdä asiakkaita pitkästä aikaa. 

Hassu tämä viikko on ollut muutenkin: kuopus tuli sunnuntaina anopilta ja lähti tiistaina isälleen. Hän vei pojan kouluun keskiviikkoaamuna ja minä hain iltapäiväkerhosta. Tänään jo taas lähtee oikein todella pitkäksi viikonlopuksi, kun palaa takaisin vasta maanantai-aamuna kouluun. Ottavat vähän takaisin reissun aikaista taukoa, isä ja poika. Esikoisella taasen on yhden yön tutorleiri perjantaista lauantaihin ja saattaa sitten vielä mennä mummillekin. Jokohan ensi viikolla pääsisi sellaiseen normaaliin arkeen, että olisimme kaikki kotona ja joskus jopa yhtä aikaa?



Joulun paras lahja



Kuopus tuli tuohtuneena kotiin koulusta: "Ope ei salli mun tehdä läksyjä sulkakynällä!"

***

Ensitreffit alttarilla. Kuka ymmärtää? Oikeesti?

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Jyrsijä työssään

Kuopus lähti eilen isälleen loppiaisen viettoon. Täällä oli sellaiset mukavat -24C, aivan oivallinen keli pakastimen sulattamiseen. Muuten me esikoisen kanssa pysyttelimme aika lailla sisätiloissa. Luovutimme suunnattoman urakkamme suhteen, koska palapelin palat eivät olleet sellaisia "yksiselitteisiä". On aivan jäätävän turhauttavaa sovittaa reunapaloja kolmeen eri kohtaan ja todeta, että ne sopivat kaikkiin. Normipalapelissä tämä vielä menisi, kun sisemmät palat sitten loksahtelevat kohdilleen vähän helpommin. Tulipahan opittua se läksy, että Ravensburger on ainoa oikea palapelimerkki. Tuo 6000 palan hirvitys on Clementoni. No, tappio ei ollut suuri, maksoimme tuosta kirpputorilla 4€. Niin, ja aloitimme heti uutta.



Ei tämäkään ole Ravensburger


Varsin nostalgista, vai mitä?


***

Onhan se ihan järjettömän rankkaa olla pupu ja sotkea puuhata päivä pitkät. Välillä on sitten vaan ihan pakko ottaa pienet tirsat.




Tuosta pahvilaatikosta ei käytännöllisesti katsoen ole kuin tuo katto ja vähän seiniä enää jäljellä. Alemmasta kuvasta näkyy, että pohjakin on ihan järsitty ja poloinen työmies nukkui liki paljaalla lattialla. Pitäisi varmaan tänään muistaa napata töistä uusi turvapaikka tilalle. Ja urakka jatkuu...





"Jaa mää vai?"

tiistai 6. tammikuuta 2015

Pingviinipaistia

Höh, tänään on taas pyhä. Olipa todellakin pehmeä lasku pojilla kouluun. Kuopukselle lupasin, että saa halutessaan jättää iltapäiväkerhon väliin, koska minulla oli vielä lomaa. Loppujen lopuksi tuli siihen tulokseen, että menee sinne tapaamaan kavereitaan, kun ei ole nähnyt heitä aikoihin. Esikoisella puolestaan oli kahden tunnin koulupäivä, kun yksi kaksoistunti oli peruutettu. Oli sen verran fiksu, että kävi koululla syömässä ja tuli sen jälkeen vasta kotiin. Ei minulla mitään olisi ollut varattunakaan lounaaksi, päivälliseksi sitten toki oli. Painui suoraan pienille päiväunille, joten ei se lomaltapaluu ihan kivuttomasti sujunut. Kahdeksan(no kohta yhdeksän)vuotias kuopus oli keksinyt sukuloimassa ollessaan, että haluaa ruveta käyttämään geeliä otsatukkaan. Anoppi oli oikein ostanut putelin sitä varten, ja poskia piti pureskella kun aamutoimiin tuli yksi ohjelmanumero lisää. Varsinkin, kun -14 asteen pakkasessa pipo kuitenkin tuli aika tiiviisti hiusten päälle. Mutta eipä siinä, lapset kasvaa ja minä siinä mukana - koitan pysyä, siis.






Joulu pantiin pakettiin, keräsin koristeet ja pojat tekivät selvää viimeisistä pingiivineistä ja muistakin piparkakkujen jämistä. Nuutti jäi nyt nuolemaan näppejään. Minä haluan palata jo arkeen - pian.


***

Kuikuilin taas hakusanoja, joilla blogiini tullaan. 
Kiinnostavaa:

kuka on nollavaimo
- kas kas. Kenpä tietää?

enkeleillä sisustaminen
- jooei, vaikka jonkinlaista hörhöilyä Majassakin harrastetaan.

flora maustetut kasvisöljykermat
- tätä minä en ymmärrä, koska meillä ei koskaan käytetä näitä. Jos ruokaan tulee kermaa, niin oikeaa kunnon kuohukermaa. Syykin on yksinkertainen: ainesosaluettelo. Flora klik, kuohukerma klik. Tosin kermojenkin joukossa piileskelee sellaisia, joissa on lisäksi stabilointiainetta

hansikaslokero tippu
- no niin tippui, vanhasta autosta täällä. Ei ole ikävä sitä menopeliä, mutta kerrottakoon, että se ei ihan vielä lentänytkään autojen taivaaseen. Luottokorjaajani pojalla oli ongelmia oman kulkupelinsä kanssa ja otti sen käyttöön remontin ajaksi. Viime kuulemalta sillä oli ajettu jo 40 000 kilometriä lisää ja kaiketi se oli saatu katsastettuakin. 

maanantai 5. tammikuuta 2015

Ajoin koko ... en yötä vaan ... päivän

Ajelin eilen ex-anoppia jonkun matkaa vastaan napatakseni kuopuksen kyytiin. Ajokeli oli sata kertaa parempi kuin lauantaina olisi ollut, joten teimme oikean ratkaisun. Nyt taivaalta ei tullut mitään ja maisemakin oli kaunis kuin postikortissa. Pientä pakkasta, eikä vielä ihan kamalasti liikennettäkään siihen aikaan kun olimme liikkeellä. Minä ruukaan varata rutkasti aikaa ajamiseen, koska vieläkin koen olevani vähän epävarma kuski. On mukavampaa, kun ei tarvitse paahtaa täysillä. Puolet matkasta tie oli sula ja oli ilo ajella, toisen puolen kyllä aurattu ja auki, mutta jäinen. Ajelin hissukseen ja päästin kiireisimmät linja-autopysäkille kaartaen ohi. Tuo kuva on napattu yhdeltä sellaiselta.







Kuuntelin radiota ja muistelin reissuaikoja. Olen kertonut, että liftasin jossain vaiheessa teini- ja vähän myöhäisempääkin elämääni pitkin Suomea rokkikeikoilla. Siinä tuli tiet tutuksi kun parhaana vuonna matkaa kertyi 42 000 kilometriä. Tuollakin moni muisto palasi mieleen: "tuossa mä olen seisonut liftaamassa eikä päästy minnekään" tai "tuolla huoltoasemalla kurpittiin teet sen ja sen kuskin kanssa". Hyviä muistoja, todellakin. 

Olipas ihanaa saada kuopus jo kotiin. Matkakin meni takaisin päin paljon rattoisammin kun kuuntelin sen juttuja. Harmi, ettei voinut kirjata ylös, mutta jotain se mietti naisten ja miesten eroja "miten sen nyt sanois ettei se olis loukkaavaa ... ei ainakaan, että naiset on hidasälyisempiä..." Joo ei todellakaan! Taisinpa minä jotain tuohon vastineeksi töräyttääkin, vaikkei se itse asia ollutkaan. Hmph! Ja sitten kotiintultuamme törmäsin tähän lehtiartikkeliin. Heh!

Kotiin pääsimme vielä nippa nappa valoisan aikaan, joten ajoitus oli loistava ja reissu kokonaisuudessaan onnistunut. Kelpaa aloittaa arki - yhdeksi päiväksi!

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Jäniskoiran metsästystä

...on tänään luvassa.

Eilen kävin haistelemassa työmaalla, kun yksi nainen toiselta paikkakunnalta tuli pystyttämään näyttelyä. Ei ehtinyt arkena, joten lupasin käydä avaamassa hänelle ovet ja vähän opastamassa muutenkin. Pehmeä lasku, koska oikeasti menen töihin vasta keskiviikkona. Pojilla tosin alkaa koulu jo huomenna, joten kuskailen heitä. Näyttelyreissun jälkeen hoitelin kauppa-asiat (joita kertyy todella vähän näin itsekseen ollessa) ja käväisin ystävän luona teellä. Sitten olikin mukavaa taas venyä kotona hyvän kirjan parissa. 





Vähän turhauttaa ihmiset (tässä reaalimaailmassa) mutta ei siitä sen enempää. 

Pääasia, että saan tänään tuon hassun jäniskoiran kotiin. 

lauantai 3. tammikuuta 2015

Maksaa vaiko eikö

Loma ja vapaa sen kun jatkuu. Esikoinen ruinasi eilen vielä kaverilleen kylään ja kuopuksen kotiinpaluukin viivästyy. Ajokeli on tänään niin turkasen huono, että teimme ainoan järkevän ratkaisun anopin kanssa ja päätimme siirtää ajelut huomiselle. Minä siis möllöttelen ja ihmettelen tätä rauhaa edelleen. Illalla saunoin, lueskelin ja väijyin Voice of Finlandin ensimmäisen jakson. Ei se enää ole sama ohjelma kuin ennen, niin moni valmentaja on vaihtunut. Mutta ihan kelpo viihdettä perjantai-iltaan, yhtä kaikki.






Tuosta kuvasta selvinnee, mitä olemme esikoisen kanssa puuhanneet ne vähäiset ajat, kun olemme kaksin kotona viettäneet. Nyt, kun reunat alkavat olla viimeistelyä vaille valmiit, hahmottuvat valvavat mittasuhteetkin paremmin. Vaikka luimme laatikosta, että palapelin koko on 165 x 114 ei sitä siltikään älynnyt ennen kuin nyt, mihin hulluun urakkaan olemme ryhtyneet. Saa nähdä!






Maksasta puheenollen. Se voi(nee) oikein hyvin, samoin minun tammikuun ryhtiliikkeeni. Ruoka on raakaa ja olo on hyvä. Ylihuomisesta alkaen koitan mehu- ja smoothiepaastoa. Sitten pikku hiljaa kohti normaalia taas.


***

Helsinki poisti varausmaksun kirjastosta Espoon, Vantaan ja Kauniaisten vanavedessä. Meillä kyseistä maksua ei ole koskaan ollutkaan, mutta tasaisin väliajoin se otetaan puheeksi. Maksun puolestapuhujat mainitsevat aina turhat ja noutamattomat varaukset. Vastustajat taas kynnyksen, joka voi nousta ylitsepääsemättömäksi vaikkapa nuorille, työttömille ja eläkeläisille. Auttakaapa minua, vaikka en vielä töissä olekaan, ja kertokaa onko tuo hyvä vai huono uutinen!

perjantai 2. tammikuuta 2015

Vuosi vaikuttaa ihan hyvältä

...ainakin tähän mennessä.

Vuosi alkoi rauhallisissa merkeissä. Vein esikoisen junaan ja palasin kotiin möllöttämään. Pienen kävelylenkin yritin liukkaassa pääkallokelissä tehdä, mutta aika pieneksi se tosiaan jäi. Pidän toistaiseksi vielä mieluummin kaikki raajani ehjinä. Pyöriskelin sitten selättimellä. Sen lisäksi lueskelin

- vuosihoroskooppia, heh mitä kaikkea ihanaa siellä taas leijonalle luvattiinkaan 
- Kotiliettä ja Tiedonantajaa
- kirjaa (Daniel Galera: Hyöky)
- blogeja ja nettilehtiä, tietty.



Kävelin hautausmaan ohitse. Kaunista siellä on edelleen,
mutta kuva on otettu jouluaattona


Lisäksi surruttelin raakapirtelöitä ja muitakin terveyspöperöitä. Siinä samalla mietiskelin uuden vuoden kunniaksi taas terveellisempiä elämäntapoja. Eipä nuo mietiskelemällä muutu, mutta jos tekisikin jotain?

Tänään äitini ja hänen miehensä tuovat esikoisen kotiin, huomenna minä ajelen jonkin verran anoppia vastaan ja saan myös kuopuksenkin takaisin. Maanantaina alkaa koulu, mutta lasku onkin sitten aika pehmeä loppiaisen vuoksi. Kuopuksen isän pitäisi hakea kuopus luokseen loppiaiseksi ja sitten palauttaa keskiviikkona kouluun. Minulla alkaa työ vasta silloin. Torstaina taas poika lähtee isälleen pitkäksi viikonlopuksi. Täytyy rutistella sitä kaikissa mahdollisissa väleissä oikein kunnolla, kun on kovin matkustelevaa sorttia näin vuoden vaihteessa.

torstai 1. tammikuuta 2015

2015

2015 - kestää taas hetken, ennen kun oppii kirjoittamaan uuden vuosiluvun. Tänä vuonna kuopus täyttää yhdeksän, esikoinen 17 ja minä 45. Hui kauhistus! Mutta mitä muuta tämä vuosi tuo tullessaan? Toivottavasti iloisia ja mukavia asioita.






Vuoden vaihde ainakin meni mainioissa merkeissä. Esikoinen kotiutui jo aatonaattona, teimme palapelia ja rentouduimme. Vietimme myös rauhallisen aaton ihan kotosalla. Tein perinteisen perunasalaatin ja pastasalaatin ja ystävä sekä hänen miehensä pistäytyivät kilistämässä. Valoimme myös sokeritinat, jotka heidän tyttärensä viime vuonna meille opetti. Tulkintoja etsimme täältä - ja tietysti kehittelimme myös itse. Minulle ja esikoiselle ainakin on luvassa rahaa... Palapeliprojekti jatkui ja kahdeltatoista kuikuilimme hetken terassilla muiden ostamia raketteja. Sitten painuimmekin pehkuihin.

Tänään esikoinen lähtee yökylään äitini luokse ja minä ulkoilen ja rentoudun. Mietin mennyttä ja tulevaa ja nautin olostani. Aloittelen myös jonkun uuden kirjan.


***

On muutamia asioita, joita aion tänä vuonna tehdä.

Yksi niistä on 375 humanistin seuraaminen.
Aion myös ...kröhöm... seurata - S -:n palomieskalenteria.
Ja tietysti teitä kaikkia virtuaaliystäviäni Blogistaniassa.

Varmasti klikkailen myös hupiuutisia, tässä yksi viimeisin esimerkki: Humalaiset linnut laulavat hiljaa ja sammaltaen. Sama ei todellakaan päde humalaisiin ihmisiin. Äänenvoimakkuus päin vastoin nousee.

Lisäksi minä haluan viisi frettiä uuden vuoden kunniaksi. Sitten niille omat passit. Ja lähdemme varmasti Kreikkaan koko porukalla ja varaan kaikille ikiomat istumapaikat. Miten on, tuleeko kenellekään muulle hupaisia mielikuvia turvavöissä tuhisevista kuonokkaista? Yhdellä on ihan selvästi tassu pystyssä ja se on tilaamassa viskiä. Otetaan vuodelle 2015!