Sivut

torstai 15. tammikuuta 2015

Välipäivä

Ei ne sairaspäivät niin hirveän rauhallisia aina ole. Aamu alkaa sillä samalla rumballa: ilmoita työpaikalle sekä kouluun, esimiehelle ja soita terveysasemalle. Tällä kertaa myös menimme siellä käymään, kun kouluterveydenhoitaja oli paikalla. Minä jotenkin aina jään kädettömäksi näiden asiantuntijoiden edessä kun he paukauttavat totuutensa. Tässä tapauksessa koitin kysyä kuopuksen päänsärkyyn vinkkejä, kun pureskeltava ja liukeneva Pamol F ei tunnu auttavan ja hän on hirvittävän huono nielemään tabletteja. Vastaus kuului: "Auttaa se kun punnitset pojan ja annat oikean annostuksen." No, näin olen toiminut ennenkin eikä ole kuulemma auttanut. Seuraavaksi varmaan käännyn apteekin puoleen. Sieltä saa aina hyvää palvelua.

Käväisimme samalla reissulla myös kaupassa ja menomatkalla jo bongasimme suloisen koiran joka jolkotteli ihan omia aikojaan kävelytietä. Paluumatkalla sama otus seisoi bussipysäkille - minne lie matkalla - ja pysähdyin katsomaan kaulapantaa. Oli vähän arka mutta uskalsi lopulta tulla haistelemaan ja sain napattua kiinni. Myös omistajan puhelinnumero onneksi löytyi kaulapannassa olleesta heijastimesta ja karkulainen saatiin palautettua kotiinsa. Se hyppäsi autoon ihan muina miehinä tai naisina, ensin kuskin penkille ja kohta jo kuopuksen seuraksi takapenkille. Mukava pikku episodi josta kaikki tulivat hyvälle tuulelle.



Ihan näin pirteä ei kuopus ollut



Taudista huolimatta olimme hyvällä tuulella myös iltapäivän ja illan. Esikoinen kotiutui jossain vaiheessa ja oleilimme rauhassa kotosalla. Syliä, Harry Potteria, lautapeliä ja illalla sauna esikoisen kanssa. Hyvät eväät. Teki hyvää minunkin rauhoittua aloilleni hetkeksi tämän hautajaishääräämisen keskellä. Monta asiaa hoidettavana ja järjestettävänä. 


14 kommenttia:

  1. Oi, ihanaa että hauveli pääsi kotiin. Ja ihanat te, jotka ette vaan ajaneet ohi!! Ehkä se odotti just teitä siinä bussipysäkillä?
    Äh, onpa tyhmä terkkari kun laukoo tollasia. Onhan se nyt vaan niin, että jostain syystä tietyt lääkkeet ei vaan auta kaikille. Munkin on ihan turha ottaa Panadolia, se vaan ei tehoa millään lailla! Ei, vaikka ottaisi yliannoksen. Hmm...jäin miettimään että nehän mainostaa jotain särkyporejuttua, mikähän se oli merkiltään... No, apteekkiin mars ja kysymään!
    Toivottavasti kuopus voi jo paremmin ja alkaa jänisleikit ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta se on kans jotenkin lannistavaa kun ne laukoo tuollai, siihen ei osaa enää sanoa mitään. Tää nyt on onneks äitiyslomasijainen ja tosi tosi harvoin me oikeesti tuolla edes käydään. Yleensä sen sairaan lapsen hoitolapun saa muutenkin, ehkä nyt vaan influenssa-aikaan ollaan herkempiä ja pyydetään näytille - tiedä häntä.

      Illalla jo kovasti piirrettiin, joten parempaan suuntaan menossa. Edellisilta meni sohvalla kölliessä.

      Koira taisi odotella tosiaan meitä siinä pysäkillä, ja oli sen verran piristävä episodi, että hyvä ettei ajettu ohi. Joku muu saa sitten pelastaa hulluja ja humalaisia, me pelastetaan koiria ;-)

      Mukavaa päivää sulle Helmi!

      Poista
  2. Päivän hyvä työ suoritettu, kun koira on hoidettu kotiin :)

    Ja parasetamolin huono puoli on, että se ei oikein särkyyn tehoa. Onneksi mejän päänsärkypotilas on ylittänyt sen maagisen 12 vuoden rajan - sille tehoaa paramax-ibumax -combo. Migreenin se on tainnut äitiltään periä. Nuoremmille ei vain ole mitään muuta tarjolla, kuin sitä tehotonta. Tablettien kans meillä oli vähän sama homma, mutta mie vain pienin ne murusiksi, jotka oli kai helpompi niellä... ja olihan sen opittava niitä tabletteja ottaan, jos mieli särkyä parantaa.

    Kouluterkkarihan suhtautui omituisesti mejänkin kuopuksen päänsärkyihin - kaikki johtui vain huonoista elintavoista. Lääkäri kyllä sanoi, että ihan reippaasti vain voi ottaa niitä särkylääkkeitä silloin, kun särkee. Tietysti ulkoilu ja liikunta ym. on tärkeää ja sen puute voi johtaa päänsärkyyn, mutta ei se aina ole siitä kiinni. Ei vain kaikki tahdo uskoa sitä, että lapsellakin voi olla todellinen ongelma, migreeni esimerkiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huokaus, just tuollaista se välillä on. Me etsitään joku muu lääke ihan oma-alotteisesti ja käytetään sitä siihen saakka, että kuopus oppii nielemään.

      Onneks kuitenkaan ei oo migreeniä tai vastaavaa, se on teillä varmaan tosi kurja sukurasite. Mutta kuopus kyllä reagoi päänsäryllä flunssiin jne. Toivottavasti tää nyt menee ohi ja päästään huomenna mukavan viikonlopun viettoon.

      Poista
  3. Sairaspäivät ovat usein hankalia, mutta teillä meni ilmeisen mukavasti :)

    Terveydenhuoltoihmiset on usein aika .. tylyjä. IMHO.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tuntuu, että aika ei kulu millään. Sit sairaana ei kuitenkaan olis hyvä koko aikaa ruutuakaan tuijottaa - varsinkaan, jos päätä särkee.

      Poista
  4. Mulla on "oma" apteekki jossa käyn - ne tietää mun epilepsiasta varmaan yhtä paljon kuin mun lääkäri :) Moikkailevat jo kaupassakin vastaantullessa..

    Ennen joulua kävi niin, että kun olin saanut uuden lääkkeen, en muistanut lääkäriltä kysyä, että saanko vielä syödä samaa särkylääkettä (Ibuxin) päänsärkyyn, kuin ennenkin. Menin sitten toisesta apteekista sitä kysymään, mutta kävikin niin, että farmaseutti ei osannut oikein sanoa, sanoi vain, että on parasetamolihan käy kyllä kaikille. Noh, sen verran sitten muistin, että lääkäri on mulle sanonut, että en saa syödä parasetamolia, mutta kun en siihen hätään muistanut miksi - ja farmaseutti oli ihan ihmeissään, että no miksi se silleen on sanonut. No kun en muista niin en muista (mulla kun muisti ei aina toimi), mutta luulisi apteekissa tiedettävän sellaiset asiat, varsinkin kun kaikki lääkkeeni ovat e-resepteinä ja hän näki mitä lääkkeitä syön.
    Tulin illalla myöhään kotiin ja kerroin episodin AM:lle ja sain vastauksen kuin "apteekin hyllyltä" - hah, mikä vertaus tässä kohtaa :D - kyse on siitä, että parasetamoli rasittaa maksaa ja yksi käyttämistäni epilääkkeistä rasittaa maksaa! En vaan itse sitä muistanut, mutta minusta se olisi apteekissa pitänyt tietää; jos farmaseutti olisi sanonut, että ko. lääkeaine on hyväksi vatsalle, mutta rasittaa maksaa, olisin kyllä siinä muistanut, että niin joo, sen takia en saa sitä syödä, vaan ibuprofeenia, kiitos, asia selvä.

    Ikävintä asiassa oli se, että ko. henkilö tuntui pitävän mua IHAN TYHMÄNÄ, kun en osannut sanoa miksi lääkäri oli niin sanonut, osasin vaan sanoa, että näin on. Mulla oli äiti mukana, mutta hänelle en ollut tästä asiasta puhunut, joten hänkään ei voinut auttaa - nyt osaa kun kotiin tultua saman tien soitin ja kerroin, mistä on kyse. AM on yleensä se mun "muistikirja", kun muisti pätkii :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on tosi tympeää, kun tuntee, ettei saa palvelua tai tule ymmärretyksi. En tied oletko kuullut "aivosumusta", mutta se on yksi mm. homeisiinkin liittyvä oire. Pää ei pelaa normaalisti, ja kärsin siitä aika ajoin. Ymmärrän siis jotenkin varsin hyvin sun muistiongelmat. Mä saatan puhua vaikkapa esikoiselle jotain ja sitten katoaa yksinkertainen suomenkielen sana. Tyyliin "niillä oli tosi kaunis oranssi .se.. se... se, no mikä se on missä istutaan ja se yleensä on olohuoneessa?".

      Meidän apteekissa on tosi hyvä palvelu joten menen sinne pikapuoliin!

      Poista
  5. Olen kyllä samaa mieltä, että paremmat ohjeet saa apteekista kuin lääkäriltä, terveydenhoitajasta puhumattakaan.
    Nyt se armeija alkaa muuten sujua, eilen oli jo hyvä päivä ja toisen näytöt menivät ihan putkeen toissapäivänä, joten jännitys alkaa helpottaa. Mitä nyt sitten koira on oksennellut ja yöt ovat olleet risaisia, mutta eiköhän tämä tästä.
    Toivottavasti teidänkin kuopus siellä paranee. Nuo päänsäryt ovat tosi kurjia juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apteekkiin siis!

      Ihana kuulla hyviä uutisia molemmista pojista. Onnea äitillekin ;-)

      Mä toivon, että huomenna ois jo kuopuskin parempi ja saatais viettää rauhallinen viikonloppu. Sitä samaa toivon teille sinne. Joko alokas pääsee ekalle lomalle?

      Poista
  6. Voi pieni koiruus, onneks se löysi teidän kanssa tiensä takas kotiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä iiiiiso koiruus mutta söpö kun mikä!

      Poista
  7. Päivän hyvä teko on sitten hoidettu, meinaan: koiran kotiin palauttamista ja lepäilyä yhdessä =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylikkäine lepäily on kyllä ihanaa - kohta kuopuskin on niin iso ettei enää suostu. Mitähän mä sitten teen? Hankin oman koiran noitten "löytökoirien" tilalle ? ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana