Sivut

maanantai 12. tammikuuta 2015

Lohtupuuhaa ja -ruokaa

Minä taidan olla sellainen pragmaattinen surija. Tuntuu hyvältä toimia ja tehdä. Vaikka tosiaan olin ajatellut sulatella suru-uutista viikonvaihteen, huomasin puuhaavani jo vaikka mitä. Kävin isäni asunnolla ja hain siltä tarvittavia papereita. Minulle selvisi, että isäni kuului kirkkoon loppuun saakka, vaikka me äitini kanssa erosimme jo 30 vuotta sitten. Kristillinen siunaaminen siis luvassa. Olen lähettänyt neljään hautaustoimistoon tarjouspyynnön joista kaksi jo ehti viikonlopun aikana vastatakin. Asunto on irtisanottu, siunaustilaisuutta suunniteltu ja sukulaisia informoitu. 

Isälläni oli kolme sisarusta joihin hän ei ollut myöskään pitänyt yhteyttä. Löysin yhden siskon puhelinnumeron kämpiltään ja soitin hänelle. Tädilleni. Keskustelu oli lämmin ja antoisa ja taisinpa saada kutsun heidän mökilleen ensi kesänä, jotta voimme lämmitellä välejä. Hän lupasi ilmoitella toiselle sisarelle. Veljeni on pitänyt yhteyttä yhteen tämän puolen serkkuun, joten sitä kautta saimme viimeiselle veljelle viestin. Pyysin myös hänen puhelinnumeroa ja juttelimme pitkästä aikaa. Ilmoitti heti halunsa tulla hautajaisiin. Tänään on suunnitelmissa kirkkoherranvirastokäynti, joten asiat etenevät edelleen. 


Jäi tällekin päivälle jälkkäriksi



Kun luin Marran postauksen suklaamoussesta, oli pakko tehdä sitä itsekin. Raakaversiona. Siihen tulee taatelia, avocadoa, raakakaakaojauhetta, vaniljajauhetta ja tilkka hunajaa. Minä lisäksin vielä puolikkaan banaanin, jonka olin pilkkonut pakkaseen. Antoi kivan jäätelömäisen tunnun ja on muuten ihan mahtavaa ja terveellinen lohturuokaa!

16 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Se on vähän tuollaista vaalean rusehtavaa - ssnonko miltä se näyttää ;-)

      Poista
  2. Ei yhtään pahan näköistä, on varmaan hyvää. *miettii taas sitä blenderin ostoa*

    Hienosti kulkee teillä viestiketju, vaikkei ihmiset ole olleet tekemisissä toistensa kanssa... ilmeisesti ei kuitenkaan mitään kauheita riitaantumisia ole ollut. Mun äidin sisarukset on vissiin kaikki riidoissa keskenään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on näilläkin ollut perintöriita (se tavallinen, huokaus) mutta nyt vissiin kykenevät jo 30 vuoden jälkeen jonkinnäköiseen järkevään toimintaan ;-)

      Blenderi on kyllä kätevä, eikä alessa kovin kalliskaan!

      Poista
    2. Vaan kun tuntuu, että meillä on roinaa jo ennestään joka paikka täynnä, ettei semmoselle vehkeelle riittäs enää tilaa...

      Poista
    3. No sepä! Aika tuttu ongelma. Tosin mulla nyt sekä mehulinko että monitoimikone (ja etenkin se blenderiosa siitä) päivittäisessä käytössä, joten töröttävät "nätisti" tasolla kaiken aikaa.

      Poista
  3. Hienosti olet päässyt näissä asioiden hoitamisessa alkuun. Monesti on mahdollista, että hautaustoimisto hoitaa sitten nuo pappien ja kirkkojen varaukset ja sopii vainajan kuljetukset noutopaikasta kirkon kylmiöön. Eli hautaustoimistoilla on tällaista yhden käynnin mallia tarjolla. Antavat usein osoitteita myös perukirjan laatimiseksi, mutta siinä asiassa pystyn sinua auttamaan. Laitan sinulle asiasta pikaista sähköpostia.
    Minä olen itse samanlainen surija. On ollut aina pakko hoitaa asiat pois alta ja sitten on vasta sen surun aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä koitan hoitaa itse kaiken mahdollisen ja minimoida kustannukset. Toistaiseksi siis tuntuu ainakin ihan hyvältä puuhata ja järjestää...

      Kiitos Sari tuesta ja avusta, lämmittää todella!

      Poista
  4. Se on aika valitettavaa - puhun nyt omalta kohdaltani - että hautajaiset jotka muutenkin ovat varsin surullinen tapahtuma, ovat tapahtuma jossa näkee sukulaisia joiden olemassaoloa ei edes muistanut. Varsinkin kauempana asuvat sillä minun yhteydenottoni jotka ovat muutenkin huonolla tolalla, jäävät heidän kohdaltaan sille "pitäisi ja pitäisi" - asteelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta! Mutta sitten taas ajattelen, että jos tämä poikii edes jonkinnnäköistä yhteydenpitoa, niin hyvä juttuhan se on. Tosin todella pienellä mennään, sisarukset kutsun ja veli tulee, minä ja äitini varmaan myös. Siinäpä me.

      Poista
  5. Hyvä, jos osasin edes pikkuisen verran auttaa eteenpäin... Jaksamista!

    VastaaPoista
  6. Se on varmaan hyvä, että olet pragmaattinen tällaisessa tilanteessa. Se helpottaa, kun on jotain tekemistä. Jaksamista sinulle!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana