Sivut

torstai 22. tammikuuta 2015

Kevättalvi?

Jos eilen puhuttiin leikkimisestä ja lukemisesta, niin kyllä kuopus lukeekin. Tuossa kuvassa on "pupun kolo" josta sukeutui sitten maja, jossa oli hyvä lueskella Harry Potteria. Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata etualalla tabletin ja lautasenkin: tällä kertaa majassa sai myös syödä päivällisen, kun esikoinen ei ollut kotona. Yleensä olen tarkka siitä että syömme yhdessä ja tietysti pöydän ääressä. Muitakin poikkeuksia oli tuossa päivässä - kuopus sai "jälkiruoaksi" Hubbabubbaa kun on juuri oppinut puhaltelemaan purkkapalloja. En anna syödä ei-xylitolpurkkia oikeastaan koskaan, ja nyt kun poikkeuksellisesti lupasin, poika selitti innoissaan kaupassa myyjällekin, että "tää on harvinaislaatuinen tilanne, äiti on yleensä sellainen tiukkis". Pisti vähän naurattamaan, sekä myyjää että minua.





Nauratti aamusellakin liki 30 asteen pakkasesta huolimatta, kun vein poikia kouluun. Normaalisti ajamme kirjaston parkkiin ja pojat suorivat siitä sitten kouluihinsa, mutta jäätävän kelin vuoksi toimitin molemmat lähemmäs opinahjojansa. Toivotin esikoiselle, joka jäi ensimmäisenä, mukavaa koulupäivää ja kivaa iltapäivää kavereiden kanssa (olivat sopineet  tapaamisen yläasteen luokkatovereiden kesken). 

"Minne Esikoinen on menossa?" kyseli kuopus. 
Kerroin. 
"Mitä ne tekee?" 
No ne juttelee ja pitää hauskaa kun ne näkee toisiaan harvemmin kun osa on ammattikoulussa ja osa lukiossa. 
"Juoko ne kaljaa?" 
NO EI, ei Esikoinen juo kaljaa. 
"Mistä tiedät?" 
Mä kyllä tiedän.
"Jos ne juo salavihkaa jossain pimeässä nurkassa?"
Ei juo!
"Mistä tiedät?"
Mä tunnen Esikoisen ja sitä paitsi mä huomaisin ja haistaisin sen.
"Jos se käyttää pullollisen suuvettä sen jälkeen?"
No sit mä haistaisin sen ja rupeaisin epäilemään.

P.S. Aamuisin on jo havaittavissa valaistumista, ei ole niin sysipimeää kuin joku aika sitten. Parina aamuna kymmentä vaille kahdeksan on jo ollut taivaalla sellainen sarastuksen aavistus ja peräti aamuruskoakin. Kevätkevätkevätkevät - ihanaa!

16 kommenttia:

  1. Joo, loppupäivästäkin huomaa sen, että ei tuu niin aikaisin pimeä. Mie nyt en niin riippuvainen kellonajoista ole, mutta dkt-kurssi on loppunu aiemmin pimeämpänä ajankohtana, sen huomasin.
    Joku ksylitolipurkkakin on semmosta, mitä mainostetaan hyväksi purkkapalloksi, vai onko niitä enää... siinä pussin kyljessäkin oli omituinen kuva, joka kai koitti esittää purkkapalloa puhaltelevaa lasta. Mutta Hubbabubba on ihan ehdoton siinä hommassa :)

    Kiitos vielä täälläkin ihanasta ylläripaketista! ♥♥♥ Oot kyllä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä huomasin kans eilen kun lähdettiin vielä liikenteeseen ruoan jälkeen, että eipä ollut vielä puoli viideltäkään ihan umpipimeää. Ihanaa!

      Mulla on hatara mielikuva tuosta purkkakuvasta kans, pitääpä kattoa kun käyn seuraavan kerran marketissa. Ei tuota sokeripurkkaa voi antaa jauhaa loputtoman pitkään.

      Poista
  2. Niin, mistä sitä äiti kaikki voi tietää? Hyviä kysymyksiä teidän kuopuksella....Kyllä todella on jo huomannut tuon päivän valkenemisen. Iltapäivästä sitä on ollut jo pidempään nähtävissä. Täällä on onneksi ollut vain alle 5 astetta pakkasta, joten on hyvin pystynyt ulkoilemaan. Flunssaa kyllä pukkaa nyt päälle. Taisi se sotilaan yskä oli tarttuvaista sorttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli vielä aamulla -26 astetta mutta nyt lauhtuu. "Enää" 18 mittarissa...

      Ja eihän sitä äiti aina kaikkea tiedä, mutta tuon asian kyllä. Ja arkipäivänä, pizzeriassa ;-)

      Koittakaahan parannella siellä!

      Poista
  3. Mä en ole koskaan oppinut puhaltaan purkkapalloja. Tosin ehkä sillä hubbabuballa vois onnistua, mutta semmoista ei meillä saanut koskaan käyttää, kun olin lapsi. On sitten jäänyt taidot vajaiksi :D

    Aikuisemmin olen luopunut lähes täysin purkan käytöstä, kun mulla meni se esim töissä niin överiksi, että otin uuden aina kun edellinen meni roskiin. Ei tee hyvää leukaluille...

    Nimim. addiktoituvaa sorttia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MÄ en pysty myöskään syömään enää purkkaa, leuat ei kestä. Aikanaan kun tupakoin, olin suurkuluttaja. Tosin silloinkin jouduin vaihtamaan puolikkaisiin kokonaisen sijaan.

      Poista
  4. Meidän esikoiset on kyllä niin samanlaiset, että voisivat melkein olla kaksoset. Onkohan silloin ollut vedessä jotain tai tähtienasennossa. Meidän on samanlainen streittarihenkinen, en usko ihan heti sen juovan kaljaa.

    Purkasta; Jenkillä on joku purkkapallo-purkka (tai ainakin oli) ja mä en saa hammaslääkärin määräyksestä syödä purkkaa ollenkaan, kun on puremisen vuoksi niin pahat kulumat leukanivelissä. Kauhea poksuminen ja rutina kuuluu, jos yritän syödä purkkaa tai muuten jauhan jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en enää voi syödä purkkaa kun puolikkaina (ks MArralle kirjoittamani vastaus... tuli laiskuus).

      Jos sillon on ollut pääkaupunkiseudun vedessä jotain josta tää johtuu. Mua ei kyllä yhtään haittaa ;-)

      Poista
  5. Järjettömiä pakkasia !
    Kuopuksen pisteet kasvoivat taas sillä kaverissa asuu selvästi pieni skeptikko ja se on pelkästään hyväksi näinä ahneuden ja itsekeskeisyyden täyttäminä aikoina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä on sellainen leikkikin, että se kysyy aina MIKS, kun vastaan jotain. Päästään monesti aika mielenkiintoisiin selityksiin tätä kautta. Ja kyllä, skeptisyys auktoriteetteja kohtaan on pelkästään positiivinen asia!

      Nyt onneksi lauhtuu, tosin ens yö on vissiin vielä kylmä.

      Poista
  6. Taas todetaan, ettei kuopus ole tyhmä! Tosin, ei kyllä esikoinenkaan..
    Hubbabubba oli kamala, niin iso mölli suussa, ettei pystynyt kunnolla pureskelemaan! Aikuisiällä en oo pystynyt purkkaa syömään ollenkaan, jo yhden palan jauhaminen saa aikaan iltaisen kivuliaan ilmaongelman. Liittynee tähän muutenkin ärsyttävään maha-suolistoasiaan. Mutta enpä koe mitään menettäneeni, vaikken purkkaa voikaan syödä.
    Hih, mä niin näen kuopuksen selittämässä tomerana tiukkisäidistään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä kyllä pikkusen nauratti tiskin molemmilla puolilla (mä tosin olin salaa myös vähän ylpeä itestäni ;-)

      Kuopus kutsuu niitä laksatiivia vaikutuksia "pieruisiksi vaikutuksiksi"
      http://marjaananmaja.blogspot.fi/2014/12/kaksi-viikkoa-joululomaan.html

      Poista
  7. Heti tuli Hubbabubban maku suuhun kun luin tekstisi. Se oli varmasti aikuisille kamalaa aikaa, kun kaikki kersat teki niitä isoja purkkapalloja ja haju oli karmea ;-)

    Ihana kuopus, sillä on selvästikin hyvät hoksottimet. Ja hyvähän sen on selvittää jo nyt mihin äiti uskoo tai mitä keinoja äiti käyttää aisoita tutkaillessaan.

    Tuollaisen kokon voisi tehdä itsellekin johonkin nurkkaan =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä oikeassa, talven vaan jatkuessa voisi itskein käpertyä tuollaiseen piiloon ;-)

      Kuopus on aina ollut "vähän hassu". Tai sillä on aikamoisen hoksottimet ja sitten se puhuu välillä sillai ettei kukaan kahdeksanvuotias. On monta kertaa saanut poskia pureskella kun se selittää juttujaan.

      Mua ei onneksi häiritse Hubbabubban haju, mutta eipä sitä meilla usein haistellakaan!

      Poista
    2. Jaa, mä olen sitten kirjoittanut kolon kokoksi ;-) Siis ei kokkoa kotiin vaan oma pieni kolopesä.

      Poista
    3. Mä ajattelin, että se on joku murreversio jota mä en tunne ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana