Sivut

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Höpöhöpöä ja horrostelua

Joskus sitä vaan tietää jo kirjan kannesta, että tulee tykkäämään siitä. 





Tai nimestä, tässä tapauksessa.

En ole tuota vielä lukenut, se on yöpöydällä iltaa odottamassa, mutta olen aivan varma, että se on juuri oikeanlainen kirja tähän hetkeen. 

Nuo oranssit tuikkukipot löytyivät kirpparilta yhdellä eurolla kahdeksan satsi. Syksy on tulossa, valoa, ja etenkin kynttilän valoa tarvitaan.

Muutenkin olen tehnyt viime aikoina kirpparilta hyviä ja edullisia löytöjä. Ystävälle löytyi joululahja, toisen lapselle synttärilahja ja itselle vielä tällainen höpö söpö turhake:




minulla on eri kauppalista arkiostoksille ja kaupunkiasioita varten kerään toiselle paperille sieltä tarvittavia asioita. Sitten, kun on niitä enemmän, voi ajella lähikaupunkiin. Kuten näkyy, vielä ei tarvitse. Tuo hiirenloukku maksoi 0,10 €, ja onneksi hiirikin on vielä elossa.

Hassua, miten nää viikot kuluu. Nyt on jo keskiviikko ja huomisen iltavuoron jälkeen minulla alkaisi taas viikonloppu. Kuopus on ollut vähän puolikuntoinen ja jäi tänään kotiin. Tein siksi lyhemmän päivän ja jotta saan tunnit täyteen, saatan perjantainakin poikkeuksellisesti pistäytyä työmaalla. Sillä oletuksella, että lapsi on jo terve ja sitä pitää kuskata koulutaksiin. Muuten me vaan nukutaan ja olla öllötellään. 

Niin kuin tuntuu, että muutenkin teemme. On vähän sellainen horrosteluvaihe menossa. Syksyn harrastukset eivät vielä ole alkaneet, elimistö ei ole tottunut työaltistukseen loman jälkeen ja uudelleen alkanut arki vaatii vähän enemmän voimia.

maanantai 27. elokuuta 2018

Viikonloppua kuvina

Jotenkin tuli viikonloppuna tarve kaivaa kamera ja ottaa vähän tuokiokuvia. Liian vähän sitä tulee arjessa tehtyä. Nyt kuitenkin päädyin ikuistamaan jotain. Eikös näytä mainiolta ja suorastaan luksukselta tämä minun perjantai-iltainen:




Kuvasta puuttuu vain skumppa. Niin, ja ne pussit ja kääreet





- aika edullisesti voi siis hemmotella itseään toisinaan.

Tuon Old  Amsterdamin jämät päätyivät lauantain iltapalaleivän päälle. Eksyin metsään ja epäilyistäni huolimatta löysin kantarelleja. Kesä oli kuiva mutta ehkä nyt on kuitenkin sitten satanut sen verran, että sienisato saattaa olla ihan joltinenkin?




Paistoin osan sipulin kera ja tosiaan tumman leivän päällä ja juuston alla olivat varsin herkullisia. Loput päätyvät sienipiirakkaan. Nam. Onkohan se nyt sitten syksy?


Ainakin väriä on jo hiukkasen joissain puissa...


Lauantaina oli vähän apea olo joten päätin lähteä käveleskelemään ja kuinka ollakaan päädyin hautausmaalle. Suokaa anteeksi huono huumorini, mutta jostain syystä siellä käveleminen aina vähän piristää minua. Tulee sellainen olo, että jollakin menee vielä huonommin kuin minulla...

Löysin muutaman suloisen haudan, joita en ollut ennen huomannut




onkohan tuolla paljon neliapiloita? Luulisi apilapedin alla olevan aika suloista uinua...



eikä nämä pörröiset hmm-mitä-lie-mehi-tai-jotain-kasvitkaan toiseksi jää. Kauniit ja omaperäiset.

Alakulokin sitten helpotti ja taas mennään. Arki alkoi ja lapsen läsnäolo sittenkin piristää. On se ihmisen mieli kummallinen!

lauantai 25. elokuuta 2018

Ihana viikonloppu!

Hoitelin eilen kaikki kaupunki- ja sosiaalisuusasiat. Kävin marketin (ja Alkon, nyt oli sellainen viikonloppu) jälkeen äitini luona kahvilla, pitkästä aikaa. Myös esikoista tapasin, pitkästä aikaa. Äiti on ihana ja lapsi myös. Puhuimme joulusta, se lupasi tulla kotiin, siis lapsi. Ja se ehkä joutuu hommaamaan itselleen tehokkaamman tietokoneen 3D-mallinnuksia ja sen sellaisia opiskeluun liittyivä asioita varten. Samalla tuli varmaan ratkaisseeksi minun joululahjaongelmat.

JOS hän ostaa uuden koneen, voin lunastaa käypäsellä rahalla hänen vanhan, josta ei meinannut ensin iljetä rahaa pyytää lainkaan, ja antaa se lahjaksi kuopukselle, joka kinuaa tietokonetta harva se päivä viikko. Siinä olisi simsalabim molemmille pojille joululahjaa kerrakseen. Ei tarvitsisi miettiä päätään puhki, ostaa mitään pientä höpöä eikä keksimällä keksittyä taikka sujauttaa rahaa kuoreen. Miten onnellinen voi ihminen tällaisesta olla! Niin, ja siis joululahja-asiat ehkä ratkaistuna jo elokuussa - wow!

Sosiaalisen alun jälkeen päädyin nyhjäämään enimmäkseen kotona. Se on ihanaa. Olin tehnyt torstai-aamuna ennen iltavuoroon menoa kahta eri ruokaa kasviskassin antimista ja syön niitä myös perjantain ja lauantain. Salaattia vähän lisukkeeksi. Vasta huomenna pitää laittaa ruokaa, se sekin menu on jo ennalta tiedossa: ne uunijuurekset fetan kanssa edelleen samaisen kassin sisällöstä. Enpä ole koskaan maistanutkaan kelta- taikka raitajuurta! Uskon, että annoksesta jää vielä evääksi töihin alkuviikoksi. Kaiken säästyneen ajan ja energian olen ajatellut ladata rentoutumiseen. Olen käynyt lenkillä, saunonut. Juonut skumppa. Lukenut. Nukkunut. Katsoin myös viikolla väliin jääneet Australian MasterChefin uuden kauden jaksot. Ja täytyy tunnustaa että vietin ja aion viettää vähän Cheekendiä. Nautin.


Sipulia, salaattia, tomaatteja ja basilikaa käytetty salaatteihin,
porkkanaa syöty sellaisenaan, dipattuna ja aamusmoothiessa,
pinaatti upotettu salaatin seuraksi ja smoothieen,
palsternakka ja puna-, kelta- ja raitajuuret uuniruokaan
- pavut vielä odottavat höyryttämistä ja kuullottamista voissa,
siinähän se sitten jäljellejääneiden uunijuuresten kanssa
on ratkottu alkuviikon eväsongelmatkin.
Ihana ihana kasviskassi!!!


Huomenna minä olen taas ihan valmis ottamaan kuopuksen kotiin - onneksi myös joka toisen viikonlopun rytmi alkaa jälleen toimia - ja aloittamaan arjen. 

torstai 23. elokuuta 2018

Kukkia ja mehiläisiä

Viikonloppu, hyvin odotettu sellainen!

Tulin juuri iltavuorosta ja huomenna, jahka saan kuopuksen aamusta bussiin, huokaisen ja syvään. En aio tehdä mitään pakollista. Luen, nukun, lenkkeilen jos tuntuu siltä, syön uusimman kasviskassin antimia - tällä kertaa siellä oli jo juureksiakin - ja olen vain.

Olen tällä hetkellä jotenkin kuormittunut äitiydestä. Tapaamisrytmi on ollut vähän epäsäännöllinen lomalla ja heti sen jälkeen. Huomaan, että olen tottunut joka toisen viikonvaihteen vapaaseeni. Pinna alkaa kiristyä, olen huono äiti ja ihminen.

Sitä ei tietenkään helpota, että olen kuormittunut myös sisäilmallisesti juuri nyt.

Samoin taloudellisesti. Oli pari suurempaa laskua viime tilistä ja odotan kovasti paitsi lapsilisää (joka melkein menee uusiin laskuihin) niin jo myös asumis- ja elatustukia. Nyt on vuosi siitä, kun esikoinen muutti pois ja taloutemme heilahti entistä pahempaan jamaan. Aika pitkä aika laskea ja kituuttaa. Se nakertaa koko ajan pahemmin ja pahemmin. Välillä jaksaa paremmin ja toisinaan taas on ihan totaalisen puhki koko pihistelyyn. Juuri nyt on sellainen hetki.

Olen kuormittunut vähän myös sosiaalisesti. Haluan olla vain Ihan Yksin. Erakoitua.

Sitä onneksi tosiaan on luvassa.

***

Otsikko ei liity mitenkään mihinkään, paitsi melkein tähän kuvaan:


...vaikka tuo onkin kukkakärpänen...


Hyvää viikonloppua kaikesta huolimatta!

tiistai 21. elokuuta 2018

Voi auringonkukka!

Minulle tuli mieleen ihanan Marikan keittokysymys, kun luin tämän pätkän viimeisimmästä iltasatukirjastani (minä siis luen pääasiassa iltaisin nukkumaan mennessä, paitsi silloin, kun kuopus on isällään, silloin saatan lukea aamusta iltaan tai vaikka illasta aamuun, jos niikseen tulee):




Haa-haa. Minä halveksun arkitodellisuutta ilman kirjojen suomaa eskapismia ja välinpitämättömyyteni kotitaloustöiden suhteen on suorastaan eeppistä. Olen selvästikin totaalisesti tämän vahingollisen harrastuksen mädättämä!  

Pätkä on Jenny Offillin kovasti kehutusta Syvien pohdintojen jaosto -kirjasta, joka oli kyllä erilainen lukukokemus. Voin suositella. 




Viikon alku on vierähtänyt syvissä vesissä mukavasti, olemme omaksuneet kohtalaisen rytmin työ- ja kouluarkeen. Hommat rullaavat jo kohta vanhaan malliin, mitä nyt minulla on jonkinlaisia käynnistymisvaikeuksia. Oireilen töissä, olen aika väsynyt iltaisin ja motivaatiota saa raapia kasaan aamuisin. Mutta kyllä se tästä. 




Piristykseksi oman pihan ensimmäinen auringonkukka. Lisää on tulossa. 
Eikös sillä jo vähän jaksakin taas eteenpäin? Ainakin perjantaiaamuun, jolloin alkaa sekä viikonloppu että lapsivapaa.

lauantai 18. elokuuta 2018

Viherpiiperrystä

Varoitus: nyt seuraa taas kasviskassihehkutusta ja muutakin positiivista pölinää.

Tunsin eilen itseni supernaiseksi, kun kävin lenkillä vietyäni kuopuksen koulutaksille. Ja aamupalan syötyäni rupesin jo valmistelemaan lounasta. Niin, mitä sitä ihminen muutakaan vapaapäivänään tekee ja ajattelee kuin ruokaa? Googlasin mangoldi- reseptejä ja päädyin tekemään pinaattiletun tapaisia "paistikkaita" ja valmistamaan pavutkin varsin yksinkertaisesti. Väsäsin taikinan turpoamaan ja lähdin aamukahville lähikirppikselle. Samalla etsiskelin kuopuksen mikrolle jotain oikeaa tasoa, koska nyt se on pelkkien muovilaatikoiden päällä. Yksi ehdokas löytyi ja taidan kotiuttaa sen maanantaina, jollen tänään törmää parempaan.





Kotiin tultuani lounastin ja mietin, jotta päivälliseksi nauttisin tomaatti- mozzarellasalaatin. Jotenkin sitä onnistuu hienosti huijaamaan itseään siten, että kun keskiviikkona maksaa kasviskassin ja loppuviikosta ja viikonloppuna tekee sen antimista ruokaa, niin sehän on silloin liki ilmaista. Kun on ainekset valmiina ja kaupasta täytyy hakea vain jotain pientä niin kuin kermaviiliä ja fetaa ja mozzarellaa ja ja ja...

Sama se, haaskuuseen ei ole vielä jäänyt mitään yhdestäkään kassista ja marttapisteitä sen kun ropisee. Tulee tosiaan kokeiltua erilaisia ruokia ja osa jää varmasti repertuaariinkin. Ei hullumpaa!

Tänään on lähiruokatapahtuma jossa on mahdollista ostaa samaisen tuottajan kasviksia irtona. Katsotaan, mitä sieltä tarttuu matkaan.

torstai 16. elokuuta 2018

A vot, Avista

Ehkä maailman hauskin peli: Avista. On varmaan peräisin jostain historian alkuhämäristä (lue: mun nuoruudestani) ja nykyisin hankalasti saatavissa, mutta jos jossain törmäät, suosittelen. Me ajaudumme pelaamaan tätä yleensä illalla väsyneenä ja se jos mikä on otollista aikaa mahtaville sanoille ja hiipivälle hysterialle. Eilen teimme juuri näin odotellessaamme futiksen Super Cupin loppuottelun alkua.




Idea on yksinkertainen, nostetaan kortti ja katsotaan sanalle kategoria. Vaikkapa lintu. Seuraava kortti käännetään, ja siinä oleva kirjan määrittelee sanan alkukirjaimen. Kas näin: Lintu joka alkaa u:lla. Tämä kirjain tietty paljastetaan eri aikaan ja niin, että molemmat/kaikki kilpailijat näkevät sen yhtä aikaa.



Minä sain kuin sainkin P-kortin itselleni.


"Uunilintu." Mahtava laji, nopeakin olin.

Paitsi että kuopus sai ihan hillittömän hepulin. "Äitiii, eiiii", ja kunhan hihityksestään tokeni, kertoi, että mielikuvana oli tietenkin broileri tai kalkkuna, joka on paistettu uunissa. Vaikkapa Mr Beanin tyyliin kiitospäivänä... Naurusta ei meinannut tulla loppua ja minun piti todistaa Pohjolan lintukirjan avulla, että uunilintu oikeasti on lintu.





Usein meillä on myös sellaisia tilanteita, että s:llä alkava hyönteinen on Saakelin Ärsyttävä Hyttynen tms. Jos idea on tarpeeksi hyvä, nämäkin hyväksytään ja siinä piileekin pelin hauskuus. Arvaatte, että kun pian uunilinnun jälkeen kategoria oli kala, repesin minä. Uunilohi?

Onko Avista tuttu?

Jos ei ole, jaapa oma pelisuosikkisi. Alkaa olla taas se aika vuodesta kun rupean miettimään joululahjoja - ihan tosi - ja yleensä koitan löytää meille jonkun uuden hauskan pelin digitaalisen elämän vastapainoksi.

tiistai 14. elokuuta 2018

Sadonkorjuun aika

Olen edelleenkin täpinöissäni kasviskassista, jonka voi hakea omalta paikkakunnalta kerran viikossa suht edulliseen 15€:n hintaan. Rouskuttelemme osan sellaisenaan, teemme salaatteja ja sitten viikonloppuna viimeistään olen ideoinut jotain, johon saan upotettua viimeisetkin käyttämättömät kasvikset. Ruokaa, smoothieita. Hävikkiä meillä ei tästä kassista tule eikä suvaita. Viime sunnuntaihin mennessä olin surisutellut pinaatit ja mangolditkin smoothieihin ja päätin tehdä alkuviikon ruokia valmiiksi. Leivoin sipulipiirakan, jota tarjosin ensin vieraalle ja loput söin töissä eväänä. Tein myös kesäkurpitsa-tomaatti-mozzarellapaistoksia pieniin vuokiin, jotka sitten ovat päässeet lounasruoiksi myöskin. Aika ihanaa!





Huomenna on taas uuden kassin aika!



EDIT: Aikamoisia herkkuja sieltä taas paljastuikin



***


Olen taas kerran koittanut ryhdistäytyä syömisen suhteen ja lenkilläkin olen käynyt. Nyt vaan pitäisi pitää tästä rytmistä päättäväisesti kiinni. On oikeasti ihana tunne, kun tunkkaisen työpäivän jälkeen on saanut lähdettyä pienelle kävelylle. Pää tuulettuu ja iltakin sujuu mukavammin. Viikonloppuisin olen liikehtinyt joskus jo heti aamusta. Tiedän kyllä, että tämä ei tule jatkumaan pimeällä ja pakkasella, mutta parempi tämäkin kuin ei mitään. 

Otsikkoon liittyen vielä: meillä taitaa viikonloppuna olla peräti jonkinlainen sadonkorjuu/kirpputoritapahtuma samassa paikassa jossa kävimme lauantaina pannupullalla. Siellä täytyy pistäytyä ainakin kaffeilla ja jos säät sallii, saatan jopa kerätä vähän kuopuksen vaatteita myyntiin. Alkaa olla jo tosi tarkka siitä mitä päälleen pistää. Esiteini, hmmmmhh.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Viikonloppu

Onpas ollut leppoisa viikonloppu.

Siihen on kuulunut

- lukemista riippumatossa (kuopus)
- lukemista ihan pihalla ja sisällä toki myös
- pelailua (kuopus, pelikonsolilla)
- musiikkia
- aurinkoa
- sadettakin
- lenkkeilyä
- trampoliinitemppuja




- pokemonien jahtaamista (kuopus)
- päiväkahveja lempikirpparilla mukavien naisten kera (minä, sillä aikaa)
- jutustelua puhelimessa ystävän kanssa
- tapaamista naamakkain toisen ystävän kanssa
- eturuoka laavulla
- frisbeegolfia (kuopus, laavulla, lainakiekolla)
- folkmusiikkia ja pannupullaa jälkiruoaksi




- kaverivierailu
- kahvittelut tämän äidin kanssa
- ruoanvalmistusta alkuviikoksi
- pyykkäämistä
- siivoamista
- saunomista
- halimista
- hömpöttelyä.

Nyt kun sen näin kirjoittaa, melkein hengästyttää. Oikeasti oli ihanan rauhallista ja tosiaan leppoisaa.

Mites sulla?

torstai 9. elokuuta 2018

Loman loppu

No niin, kun annat pirulle pikkusormen jne. Ostettiin se mikro ja sijoitettiin kuopuksen huoneeseen kuten suunnitelmissa oli. Nyt se haluaa minijääkaappia... Tänään on ensimmäinen päivä kun "uusi" mikro (löytyi tori.fi:stä sattumoisin ihan omalta paikkakunnalta) pääsee tosi toimiin. Minä menen iltavuoroon jahka tästä tokenen ja lapsi sitten huolehtii iltapäiväaterian sillä ihan itse.






Arki siis todellakin alkoi. Olemme koko alkuviikon opetelleet nousemaan aikaisemmin ja aikaisemmin. Maanantaina luontainen rytmi herätti kymmeneltä, tiistaina sitten jo oli kello soimassa tuntia aikaisemmin ja sitä rataa. Tänään oli seiskan herätys. Ihan mukavasti sujui, tuo lapsi on niin helppo ja joustava *kopkop, teini-ikä vaanii aivan nurkalla*, että aamutkin sujuvat vuosien tuomalla rutiinilla. Ja onneksi tässä koulun alussa on todellakin pehmeä lasku - paitsi kaksipäiväinen kouluviikko, niin myös nelituntiset päivät.

Aamuista puheenollen: minä rakastan näitä iltavuoroa edeltäviä aamuja. Kun olen saanut lapset ts. nykyään lapsen matkaan, on Ihan Omaa Aikaa. Saa juoda aamukahvin rauhassa, lukea (netti)lehdet, blogit, mitä vaan mieli tekee. Tänään mieli teki ihme kyllä vähän jaloitella ja toivon totisesti, että tekisi joskus toistekin. Olisi hyvä saada edes jonkinlaista liikkumisrutiinia aikaiseksi. Sähköpöydän äärellä seisoskelu, vaikka hyvä alku se pois pelkästä istuma-asennosta onkin, ei pelkästään riitä. Ei edes suunnittelemani viikottaisen harrastuksen, shindon, kanssa. Pitäisi kävellä, liikkua, tehdä jotain, vielä siihen lisäksi.




EDIT: tämä omistettu Pöllölle:


Hups, niitä olikin kaksi


Yhtä kaikki, arki on kyllä ihan tervetullut, ainakin minusta. 

tiistai 7. elokuuta 2018

Raivauskohtaus

Minulla on arjen järjestyksenpidossa monta kipupistettä ja heikkoa kohtaa. 

Yksi niistä on kasat:
- Pyykkitelinettä ei voi käyttää, kun puhtaat pyykit ihan itsestään kasaantuvat sen päälle. Grr.
- Keittiön tasolle muodostuu AINA kasa mitä epämääräisempiä papereita. Koitin koria.
- Eteisessä on "palautuslaatikko", jonka päälle kertyy muutakin kuin kirjastoon meneviä palautuksia. Laitoin siihenkin pari koria ja valjastin sen muuhunkin käyttöön. Palautukset mahtuvat, mutta muuta ei. Ehkä.

Monesti myös yksi asia johtaa toiseen. Kun tiskikonetta ei tyhjennä tarpeeksi nopeasti, tiskiallas on törkyinen. Kun kesken oleville kirjoille/puolipidetyille vaatteille/mille tahansa ei ole paikkaa, ne kasaantuvat.

Nyt yksi asia todellakin johti toiseen ja kolmanteen. 

Kuopuksen huoneen järjestys vaihdettiin joskus synttärien jälkeen. Siitä lähtien siellä on pyörinyt ylimääräinen hylly. Helteiden hellitettyä ja juuri ennen arjen alkamista keksin sille sijoituspaikan kylpäristä. Siitä saivat paikkansa ne puoliksi pidetyt vaatteet ja todella monta muutakin asiaa. Pyykinkuivausteline on kasattuna sen takana. Nyt sitä voi käyttää.


Nämäkin alesta ostetut korit pääsivät vihdoin käyttöön.
Ovat kiltisti odottelleet omaa aikansa kaapissa ties kuinka kauan!


Lisäksi pidimme perhepalaverin (sain löyhän innoituksen tästä jutusta). Kuopus lähtee nyt kuudennelle luokalle ja passaan lapsen piloille tätä vauhtia. Juttelimme työnjaosta, siitä, että jos kun haluaa olla iso poika, kuuluu siihen vapauden lisäksi myös vastuuta. Ja hommia. Ja että se, etten anna hänen vaikkapa lämmittää uunipizzaa poissaollessani ei tarkoita, että pitäisin häntä pentuna. Sitä pitää vain tehdä ensin minun läsnäollessani, harjoitella, että osaa, että näen, miten se hoituu ilman palovammoja tai karrelle palanutta pizzaa. Minulla on jo niin iso lapsi, että se antaa monenlaisia vapauksia kunhan sen hoksaa ja osaa irroittautua.

Sen lisäksi, että pidämme uuden palaverin heti kun lukujärjestys saadaan ja kansalaisopiston ohjelma tulee - olen ajatellut viritellä viikottaisen harrastuksen, tästäkin puhuimme jo - , päädyin harkitsemaan mikron hankintaa. Vihaan mikroa, en halua katsella sitä silmissäni. Arvatkaapa miten ratkaisimme asia? Miten loogista: sijoittaisimme sen kuopuksen huoneeseen poistuneen hyllyn paikalle. Lapsi oli asiasta aivan innoissaan, voisi joskus lanittaessa lämmittää vaikka roiskeläpän itselleen ihan tuosta noin vaan. 

Jotenkin luulen, että näillä muutoksilla lapsesta kasvaa ihan vahingossa teini ja kämppä pysyy siistimpänä.

Nyt alkaa uusi elämä!

Heh, heh, uskokoon ken hyväuskoinen tahtoo...

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Kahden mökin viikonloppu

Olipas minulla mahtava synttäriviikonloppu!

Menimme ensin ystävän mökille perjantaista lauantaihin, nautiskelimme auringosta, hyvästä ruoasta ja juomasta, seurasta sekä saunasta. Järvivesi oli sielläkin niin lämmintä, että uskalsin uimaan. Auringonlaskunkin ihailimme ja sitten painuimme pehkuihin. 


Näkymä mökki A:n terassilta



Lauantai-aamuna heräilimme aikaisin, ja vaikka katoimme rauhallisen aamiaisenkin, olimme kotimatkalla jo reilusti ennen puolta päivää. Tiesin, että toinen ystävä on yksin omalla mökillään ja vähän seuraa vailla. Päädyin aika ex tempore lähtemään reissuun, ensimmäinen ystävä auttoi auton tankkaamissa (osaan minä itsekin tankata, mutta rahan kanssa... siis) ja toinen ystävä lupasi hommata ruoat ja juomat. Minun tehtäväkseni jäikin sitten siirtyä paikasta A paikkaan B.




Mökki B, tai siis sen savusauna



Paikassa B en ollut koskaan aiemmin ollut ja se oli kyllä huikean hieno! Pääsin savusaunaankin ja riekuimme pitkälle yli puolen yön. Ystävän piti lähteä aamusta rippijuhliin, minä heräilin rauhassa, ihailin itsekseni aamuaurinkoa ja sitten lähdin hissukseen ajamaan kotia kohti. Sellaisella kesäreissumentaliteetilla.






Pysähdyin jos teki mieli, mm. suoramyyntitorilla, kirpparilla ja yhdellä hienolla kirkonmäellä. Ja kaikkien niiden maisemien ja hienouksien keskellä minä huomasin kuvaavani koirat kielletty -kylttiä ja Bajamajaa.





Ihan lähikuvana.





Toivottavasti teilläkin oli onnistunut viikonloppu!

torstai 2. elokuuta 2018

Se on niin suhteellista

Meillä joka toinen asiakas on töissä todennut, että onpa täällä ihanan viileää. Mittarissa on 24-26 astetta. Hih. Sama juttu kotiin tullessa. Tuntuu vilpoisalta, kun on 25-27, ihan myöhään illalla 28 astetta. Mutta kun ulkona on vielä lämpimämpää.

Olen saanut sisälämpotilan pidettyä suht siedettävänä sulkemalla ikkunat ja sälekaihtimet visusti päivän ajaksi, ja sitten kun ulkona on kylmempää kuin sisällä - eli joskus tosi myöhään - aukaisen kaikki lukuisat tuuletusikkunat. Pidän ne auki aamukuuteen, jolloin usein herään johonkin ääneen. Sitten jo on alkanut ulkolämpötilakin kohota. Yön aikana lämpö ehtii laskea sisällä siedettäväksi.




Kukat ovat huopakukkia. Kappa maksoi 2€



Eilen kastelin kukkia pihalla ja tuli hiki. Laitoin myös (miksi ihmeessä?) kirpputorilta löytämäni kapan (vähän persoonallisesti) paikalleen ja hiki virtasi. Ratkaisu on väliaikainen, talveksi voi ottaa pitkän verhon pois kokonaan ja laittaa kapan oikein kun ei tarvitse "pimennystä". Oli vaan pakko saada se tuonne, on niin söpö. Sadekuuro teki ilmanalasta entistäkin kosteamman: lue tukalamman.

Jokohan tämän päivän jälkeen oikeasti viilenisi? Maanantaille oli alustavasti luvattu 16 astetta ja sadetta. Pitääköhän kaivaa villasukat esiin?!?


***

Eilisen kasviskassi. Minulle oli jopa synttärikukkakin <3
(No se oli tietenkin sattumaa...)


Näihin aikoihin 48 vuotta sitten syntyi eräs Marjaana...