Kummallinen viikko

Tällä viikolla teen poikkeuksellisesti töitä tiistaista perjantaihin, kun perjantaina on lähikaupungissa mielenkiintoinen seminaari tai kehittämispäivä tai miksi sitä nyt kutsuisi. Töitä kuitenkin. Niinpä eilen minulla oli maanantai, ja sitten vähän tänäänkin, koska aloitin viikon kirjastokimppamme ohjausryhmän kokouksessa enkä suinkaan työmaalla. Lähikaupungissa. Aloitusaika oli niin kummallinen, että siinä menikin sitten "koko päivä". Eli tänään oli vähän maanantai myös, kun menin ensimmäistä kertaa tälle viikolle kuulemaan oman kirjaston kuulumisia - ja toki hommiakin tekemään.

Huomenna on ajeltava taas lähikaupunkiin, kun kuopuksella on oikomishoito. Kolme kertaa samalla viikolla on kyllä poikkeuksellista. Onneksi kahdesta kerrasta saan kilometrikorvaukset. Niin, ja huomenna on jo torstai - kummallista. Iltavuoro.

Kotielämä on sujunut mukavasti, riiviöitä rapsutellessa. Verhot menivät vaihtoon, tulin siihen tulokseen, että kappa on järkevämpi valinta pienten kiipeilevien kissujen kanssa. Lähikirpparilta löytyi vahvasta kankaasta kappa ja pöytäliina, joka sekin pääsi verhoksi. Yhteensä 1,50€. Ihan kiva, vaikka nuo eivät aivan minun väriset olekaan, tai lähinnä vissiin vähän haalea on tuo beige mun makuuni. Sehän ei ole väri, ainakaan minun värikartassani!

Verhot vaihtoon...voi pahus!

Tänään oli vielä sellainen erikoisuus iltapäivällä. että minä tein kuopukselle tortilloja ja hän teki minulle sosekeittoa. Kotitalous on alkanut seitsemännellä luokalla, ja jonkinasteinen innostus myös. Toki osa kokkauksista on läksyjä, mutta tämä taisi olla ihan vaan harrastuneisuutta. Keittoa jäi vielä huomiselle evääksi. Aika kiva!

P.s. Onko teillä aina keittiönpöytä siisti? Meillä ei, siellä voi piileskellä vaikka kissoja!

Taas ruokaisa sunnuntai

Tästä on tulossa pienimuotoinen perinne. Ruoanlaitosta sunnuntaisin. Arkiruoan tekeminen on aina yhtä tuskaa, tai teenhän minä, mutta se keksiminen... Vähän on auttanut perjantaisin tuleva kasviskassi. Koska vihaan ruokahävikkiä, niin sitä on hyvä sitten käyttää pohjana tulevan viikon aterioiden kasaamisessa. Tällä kertaa siellä oli mm. palsternakkaa ja punajuurta (tomaattien, salaatin, sipulin, valkosipulin ja porkkanoiden lisäksi). Mutta lopullisen sysäyksen ruokasunnuntaille antoi metsäreissu ja kantarellit. Nam!

Keittelin samettista palsternakkakeittoa ja paistelin sieniä sekä leivän päälle että piirakaksi. Vähän syksyinen sadonkorjuufiilishän tässä jo tuli siitä huolimatta, että viikonloppu on ollut kyllä varsin lämmin (yli 20 astetta) ja aurinkoinen.

Huomisaamuna teen pirteän punajuurimehun ja loput punajuuret paahdan uunissa fetan kanssa joku kaunis päivä. Loput palsternakat taas nakkaan varmaan tällaiseen uuniruokaan. Siinähän sitä tälle viikolle olisikin sitten apetta. Salaattia vaan seuraksi ja suuta kohti!

Lopuksi kukkia kaikille teille. Ostin nuo oikeasti itselleni viikonvaihteen piristykseksi, koska kirpputorirahat elokuulta ovat tulossa pian. 

Tulkoon tästä parempi viikko kuin edellisestä.

Pullaviineri

Jos ikinä missään törmäät sellaiseen herkkuun kuin pullaviineri, niin ÄLÄ maista. Älä. Oikeasti. Minulla ei ole makean suhteen kauhean hyvä itsekuri muutenkaan, mutta nämä ovat kyllä sille aivan mahdoton koettelemus. Paikkakunnallamme on ainakin yksi henkikö, joka leipoo pullaviinereitä. Kirpparikahvilaamme, satunnaisesti.

Ja silloin minun ei pitäisi olla siellä. Viime lauantai oli taas sellainen päivä, ja ensimmäinen asiakas (hallituksen jäsen, jolla oli sisäpiirin tietoa, että tätä herkkua on tulossa myyntiin) oli ovella jo kymmenen minuuttia ennen aukioloajan alkamista. Minä saavuin paikalle 20 minuuttia hänen jälkeensä ja sain omani. Ensimmäinen haukkaus aamukahvin kanssa ja oi voi, ah ja voih. Taivas!

Mitään näin hyvää ei oikeasti voi olla olemassa! 

Söin toisenkin. 

Ja ostin neljä kotiin. Kuopus on sitä mieltä myös, että tämä on parasta, mitä hän on koskaan maistanut. "Mikähän näiden salaisuus on?"

Voi ja sokeri. 

Slurps.

Ruokarupeama

Sunnuntaina iskee usein ruoanlaittoinspiraatio. Perjantaina tulee ihana kasviskassi, ja sieltä ammensin tällä kertaa ideoita. Porkkanat syömme sellaisenaan, samoin salaatit ja ihanat eriväriset kirsikkatomaatit. Kesäkurpitsan päätin tänään upottaa kasvispihveihin. Sellaisiin nätteihin, värikkäisiin, joissa on myös proteiinia. Keitin quinoaa ja linssejä, raastoin kesäkurpitsan ja paistoin sipulit ja valkosipulit etukäteen pannulla. Taikinaan lisäsin vielä munan, yrttejä, mausteita ja juustoraastetta. Että pysyisi kasassa. No ei pysynyt.

Samaan aikaan hölskypotutti, joten paistelin perunoiden kiehuessa niitä kauniita piffejäni. Joopa joo, kohta vaan potutti, miten tällaiset pakastetaan?

Joka tapauksessa ne maistuivat hyvälle. Onhan se laiha lohtu. Violetit ja vihreät pavut jäivät vielä kaappiin odottamaan. Ne tarvitsee vain ryöpätä joku kaunis päivä salaatin viereen, ja tietysti kieritellä voissa. Ensi viikon kassi on jo tilattuna...

Maukasta viikkoa teillekin!

Helle saa ihmiset epävireeseen

ja "Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää" lauloi jo Papu ja Pojat aikoinaan. 

No, minä tykkään helteestä, tai sanotaan, että ainakin siedän sitä valittamatta, koska niin vähän sitä on tässä pohjoisessa maailmankolkassa tarjolla. Viime aikoina on ollut, ja lisää on luvassa.

Kesäsyömä

Ruokailu on aika salaattipainotteista, ainakin päiväsaikaan. Lisäksi hölskypottu jos toinenkin on valmistettu ja tänään kävimme yhden ystävän luona jolla on perunamaa. Voi olla, että huomenna on niitä taas luvassa, hölskytettyä. Jäin kerrasta koukkuun, eikä maksa paljon.

Yllä olevan kuvan mansikat ovat kuopukselle ja omasta maasta. Olisi ihana, jos voisi ja osaisi ja jaksaisi enemmän tällaista viljelyspuuhaa, mutta yhtä lailla kun kuntoiluinnostus tulee ja menee, tiedän itseni tämän suhteen: olen liian laiska. Vaikka kuinka haaveilen Omasta Majasta ja pienemmästä elämästä puulämmityksineen, niin omavaraisuus(asteen nosto) ei vaan taida realistisesti olla se minun juttuni.

ja kesäjuoma

.

Mutta luomuSangria S-kaupasta on minun juttuni. Onneksi tuo oli toiseksi viimeinen laatuaan meidän marketissamme ja toivon mukaan niitä EI tilata enää lisää. Hik!

Voi katsokaa

mitä mä löysin:

!!!

Kiitos RH kun mainitsit kantarellit, lähdin siltä istumalta ratsaamaan oman paikkani! Kuivia ne olivat meilläkin, mutta onneksi nyt edes tuon verran löytyi. Helteet kun vievät kyllä loputkin mehut niistä sitten. Tänään tein iltapalaleivät 

Voissa paistettuna, kevät- ja ruohosipulia sekä parmesania

ja huomenna sitten lopuista piirakkaa.

Nam!

Mökkielämää

Kävimme ystävän kanssa heidän mökillään lauantaina ja tiistaina lähden toisen ystävän mökille Itä-Suomeen. (Pupuvahti taas vahtii pupuja ja hampsteria, ettei niitä voi varastaa!) Aika mukavaa kesälomapuuhaa!

Mökki numero yksi,
sama, jossa olimme kuopuksen kanssa juhannuksena

Ensimmäinen mökkireissu oli jokakesäinen perinteinen ruoka- ja juomareissu. Syödään, saunotaan, istutaan terassilla auringonlaskuun, jutellaan ja maailma on sen jälkeen taas parempi paikka elää. Seuraava mökkireissu on ihana myös: näen ystävää, joka vuosi sitten muutti pois paikkakunnalta ja tapaamiset ovat aika harvinaista herkkua. Tämä jälkimmäinen mökkivierailu kestää siksi, ja myös siitä syystä, että matkaa on reilusti enemmän, peräti kaksi yötä.

Tässä välissä vähän pyykkään ja mietin menu-asioita. Kokkasimme ensimmäisellä mökkietapilla hölskypottuja ja minusta tuli heti fani. Toisella mökillä suunnittelimme savustavamme kalaa ja taidan laittaa sielläkin lisukkeeksi noita makoisia murskattuja pottuja. Tässä vaiheessa kesää olen jo valmis tekemään uusista perunoista muutakin kuin vain yksikertaisia voin kanssa nautittavia pottuja, joten keittämisen jälkeen hölskytin perunat voissa, sitten lisäsin kevätsipulia, ruohosipulia ja kaapista löytyneitä yrttejä (taisi olla persiljaa ja basilikaa, mutta kaikki käy - se perinteinen tillikin, tietty, ken siitä pitää) ja hölskytin taas. Viimeinen hölskytys tapahtui kermaviilin kanssa, smetana ja muut ovat minun makuuni turhan raskaita. Oli muuten jotenkin meidän suihin sopiva ruoka, sellainen perunamuusin ja lämpimän perunasalaatin suussasulava yhdistelmä. Nam!

Vietnamilaisia kevätkääryleitäkin tekisi mieli kokeilla, ja tiedän, että tämän jälkimmäisen mökin omistaja tulisi niitä rakastamaan. Voisimme piilottaa niihin myös edellispäivän savukalan loput. Tuskin maltan odottaa.

Pääsen savusaunaankin!

Ei tämän parempaa rentoutuskeinoa olekaan, Suomen suvi, saunominen, hyvä ruoka ja juoma parhaiden ystävien seurassa!

Keskikesän juhlaa!

Kasviskassi on täällä taas:

Viime kesänä olin ihan liekeissä kun löysin lähiseudulta viljelijän, joka toimittaa luonnonmukaisesti viljeltyjä kasviksia kirpparikahvilamme eteen. Kerran viikossa voi päättää ottaako kassin, jonka sisäältö esitellään muutamia päiviä toimitusta aikaisemmin. Kasvikset kerätään samana päivänä kun nouto tapahtuu, ja vaihtomahdollisuuskin on: minä esimerkiksi vaihdoin tällä kertaa tillin raparperiin. 

Tuossa kassissa on raparperin lisäksi monenlaista salaattia, pinaattia, porkkanoita, sipulia ja ruohosipulia. Niitä sitten tuhoamme tulevan viikon aikana ja ensi viikolla on taas uuden kassin aika. 15€ tämä ihana lysti maksaa ja pulitan sen kyllä enemmän kuin mielelläni. Ja kohta tulevat ne karkinmakuiset pienet tomaatit, niin herkullisia ei saa mistään! Kuopus taas on intona noista porkkanoista.

Muutakin mukavaa on tapahtunut: kuopus tuli eilen kotiin ja on täällä nyt pari viikkoa. Kiva viettää juhannusta yhdessä, semminkin, kun pääsemme ystävän mökille. He ovat aina perinteisesti viettäneet sekä juhannuksen että mökkikauden päättäjäiset sukulaisten luona, joten vuorottelemme sitten heidän mökillään lastensa kanssa. Tänä vuonna onni potkaisi meitä! Aika ihanaa!

Eli julmetun mainiota juhannusta itse kullekin ♥

Ihan pihalla

Voisin elää fetasalaatilla,

melonilla

ja uusilla perunoilla,

ah!

Vähän kahvia vaan lisäksi

Meloni menee sellaisenaan, fetan kanssa (myös kuopukselle, se on ihanaa) ja smoothiena. Aika raikas versio tuli tässä yksi lämmin lomapäivä tehtyä: runsaasti melonia, inkivääriä, ananasta ja vähän vadelmia suoraan pakkasesta. Nam!

Hyvää lukemista, kirpparikahvilaa, ystävän ja kuopuksen seuraa. Siitä on tämä lomapätkä tehty!!

30 astetta varjossa!

Minä hikoilen ja leikin Kreikkaa. On - sopivasti - vapaapäivä. Vichyä kuluu mutta ruokahalua ei juuri ole.

Heitin bataatin uuniin oliiviöljyttynä ja suolattuna, fetan vartin päästä perään. Suola tekee hyvää. Jälkkäriksi paistettua pilkkujuustoa viikunahillolla. Juusto tekee aina hyvää...

Se, mikä ei tee, on hyttysten ja mäkäräisten invaasio. Grrr.

Mutta se on kesä. Nyt. Todellakin!

Lisää leppoisaa lomailua

Alkuloma on mennyt juuri niin kuin suunnittelinkin: levätessä ja loikoillessa. Kuopus tulee huomenna, joten loppulomasta on sitten jo aktiviteettejakin luvassa. Toki jo eilen kävin kaupungissa ja söimme yhdessä äitini ja hänen miehensä sekä esikoisen kanssa. Se perinteinen paikka ja perinteinen caesarsalaatti - pitkästä aikaa. Pitkästä aikaa myös lämmitin tänään itselleni pakastepizzan, ruokahuolto kun on näinä itsenäisinä hetkinä ihanan vapaata ja vapauttavaa. Olipas muuten hyvä kasvispizza:

Ristoranten Pizza vegetale; näyttää melkein terveelliseltä!

On täällä jotain tapahtunutkin: hampsteri on muuttanut!

Se oli viime yönä nukkuessani vissiin pakannut kimpsunsa ja kampsunsa - arvattavasti pieneen olalla kannettavaan nyyttiin - ja päättänyt siirtyä isompaan mökkiin asustelemaan. Tyttö kasvaa sellaista vauhtia, etten yhtään ihmettele tätä ratkaisua. Sen aiempi majapaikka, keraaminen leipä, kun on varmasti käynyt jo vähän ahtaaksi.

Tuolla pitäisi sitten olla lääniä teuhtaroida loppuikä. Nyt se oli tukkinut ikkuna-aukon nenäliinapaperilla (fiksu eläin) etten voi vakoilla sitä kun se nukkuu.

Mutta nyt taitaa olla minunkin päiväuniaika, pizza painaa mahassa ja silmät lurpattavat. Ehdin ehkä vielä päiväkahville kirppiskahvioomme jahka heräilen. Hyviä kirjojakin on vielä jäljellä ja aurinko paistaa.

Aika ihanaa.

Pikku hiljaa

palaan normaaliin päiväjärjestykseen syömisen kanssa. Huomenna loppuu paasto, mutta kevyttä ja pientä syömistä (paastosta palautumista) täytyy harrastaa ainakin loppuviikko ja viikonloppu vielä. Ja siis olisihan se paaston perimmäinen tarkoitus ihan oikeasti keventää, miettiä omia ruokatottumuksia, suhdetta ruokaan jne. Sitä tässä on saanut tehdä, vaikka yllättävän hyvin on mennyt.

Minulla on vaikea suhde ruokaan:
tämäkin virnuilee ja iskee silmää!

Muutoinkin elämässä on sellainen rauhallinen vaihe menossa. Kotoilemme, mietimme jyrsijäjuttuja (saattaa olla, että meillä on suunnitelmia sillä saralla...) ja otamme rennosti. Kuopus on nyt monta monta viikonloppua kotona putkeen, mutta tällä menolla se ei haittaa. On oikein leppoisaa. Eilenkin istuimme sohvalla ja luimme molemmat omaa kirjaamme, sitten kuopus heittäytyi pitkäkseen ja rapsutettavaksi. Leppoisaa!

Mutta tänään vasta rentoa on: hermoratahieroja kävi, illalla on shindo ja sitten vielä sauna. Jollei sen jälkeen ole löysä ja puhdistunut olo niin ei sitten milloinkaan.

Tästä on hyvä jatkaa!

Arkiruokaa pyhänä

Vaikka viime päivityksessä väitin horrostelleeni koko viikonlopun, niin sain minä jotain aikaankin. Olen ottanut sunnuntaisin tavaksi vähän valmistella alkuviikon ruokia. Keskiviikon kasviskassi jo siinä vaiheessa usein vetelee viimeisiään, mutta jos jotain on vielä jäljellä, täytyy se jo johonkin appeeseen upottaa. Tällä kertaa jäljellä oli kesäkurpitsa. Perjantaina ajoimme lähikaupunkiin pikipäin ja mukaan tarttui myös kukkakaali ja bataatti. Niinpä sunnuntaina valmistui kukkakaalikesäkurpitsakeitto,

ja toinen puolikas kesäkurpitsasta päästi kesäkurpitsa-tomaatti-mozzarellavuokiin, jotka on helppo ottaa töihin mukaan sellaisenaan.

Jonakin iltapäivänä loput kukkakaalista ja bataatti pääsevät uuniin. Bataatti ranskalaisina ja kukkakaalin ajattelin paahtaa tämän reseptin mukaisesti.

Terveellistä, helppoa ja halpaa. Ja auttaa kyllä arjen tiimellyksessä. Noiden lisäksi kun syö vielä tuhdin salaatin niin siinäpä ne arkipäivän ateriat melkein sitten ovatkin.

Huomenna tulee taas uusi kasviskassi. Luvassa on ainakin herkkuporkkanoiden dippaamista iltapalalla ja - ikävä kyllä jäähyväisiä - koska tämä on nyt tälle syksylle viimeinen laatuaan. Mitenkähän minä sitten pärjään?

No, perjantaina on kenties ravintolaruokaa tarjolla, koitan houkutella esikoisen kanssani syömään kaksi yhden hinnalla -tarjouksen.

Uusi vanha shindo

Shindo rentoutusvenyttely alkoi eilen ja se oli kyllä ihanaa! Vaikka edellisestä shindokokeilustani on vuosia aikaa, palautui asiat ja fiilis kyllä välittömästi mieleen. Keho muistaa? Ohjaaja oli minun makuuni: ei liian hörhö, ei liian puhelias, muttei liian hiljainenkaan. Just hyvä. Ja hyvä olo on vuoden understatement oli kyllä tunnin jälkeenkin. Rentoutunut, venynyt, mainio. Jotenkin tuli sellainen ajatus, että tuon avulla jaksan pitkän talven yli. Nyt nimittäin, harmaudessa ja vähän sisäisessäkin synkkyydessä on tuntunut hiukkasen toivottomalta tämä pimenevä vuodenaika, kevään kaukaisuus ja ajatus tulevan talven kylmyydestä. Taitaa olla aika kaivaa kirkasvalolamppu esiin.

Tämän hetken "kirkasvalolamppuni"
- kasviskassi tuli taas tänään

*Kipittää kaivelemaan arkistoja* ... Hetken kuluttua... En saanut täyttä varmuutta milloin viime vuonna otin kirkasvalolamppuni käyttöön, mutta lokakuussa se jo ainakin tuossa pöydällä mollotti. Olkoon nyt sitten vaikka kaikkien aikojen aikaisin ajankohta, mutta virtaa on saatava jostain lisää.

Sitä tulee varmasti ainakin vähän kun pääsen ystävän mökille viikonlopuksi. Mietimme juuri menu-asioita ja kasviskassin antimet pääsevät ilahduttamaan ystävääkin. Huomenna ennen iltavuoroa ajattelin käydä sienimetsällä. Josko saisin leivottua sienipiirakan matkaan?

Perjantai-aamuna vien kuopuksen bussille ja starttaan itsekin saman tien matkaan. Toivotankin siis hyvät viikonloput teillekin jo tässä vaiheessa!

Juhlapäivä

Tänään

hups, ihan kaikki ei kuitenkaan tullut kasviskassista...

Vielä kerran

Olen koittanut olla kuvaamatta tai ainakin postaamatta ihan joka ikistä kasviskassia, mutta en vaan voi itselleni mitään. Ehkä minun elämäni on just nyt sen verran pientä, että tällainen asia on viikon kohokohta. Tuoreet ja terveelliset satokauden tuotteet.

Ja siitä tehdyt erilaiset ruoat. Tästä kassista olen ottanut aineksia kolmeen eri aamusmoothieen, tyrni- ja pinaatti-marja- sekä porkkanainkivääri -sellaiseen. Porkkanoita on syöty myös sellaisenaan ja dipattu kermaviiliin. Salaattejakin noista on syntynyt: yksi tomaattimozzarella- ja pari fetasalaattia.  Kesäkurpitsasta tulee tänään paistosta tomaatin ja mozzarellan kanssa ja sitten vähän tuhdimpaa lasagnea papujen, tomaattimurskan ja juuston kera. Saa nähdä mitä muuta vielä...

Niin, ja sipuleista tuli kuvaelma, sukupuu. Tuo pienin, vasemmanpuoleinen, josta kaikki alkoi, on lapsisipuli ja vierellä sen perhe. Keskellä isovanhemmat ja oikealla sen serkut vanhempineen. Kuopus puisteli päätään mutta nauroi kyllä. Luulen, että minulle?

Viikonloppua kuvina

Jotenkin tuli viikonloppuna tarve kaivaa kamera ja ottaa vähän tuokiokuvia. Liian vähän sitä tulee arjessa tehtyä. Nyt kuitenkin päädyin ikuistamaan jotain. Eikös näytä mainiolta ja suorastaan luksukselta tämä minun perjantai-iltainen:

Kuvasta puuttuu vain skumppa. Niin, ja ne pussit ja kääreet

- aika edullisesti voi siis hemmotella itseään toisinaan.

Tuon Old  Amsterdamin jämät päätyivät lauantain iltapalaleivän päälle. Eksyin metsään ja epäilyistäni huolimatta löysin kantarelleja. Kesä oli kuiva mutta ehkä nyt on kuitenkin sitten satanut sen verran, että sienisato saattaa olla ihan joltinenkin?

Paistoin osan sipulin kera ja tosiaan tumman leivän päällä ja juuston alla olivat varsin herkullisia. Loput päätyvät sienipiirakkaan. Nam. Onkohan se nyt sitten syksy?

Ainakin väriä on jo hiukkasen joissain puissa...

Lauantaina oli vähän apea olo joten päätin lähteä käveleskelemään ja kuinka ollakaan päädyin hautausmaalle. Suokaa anteeksi huono huumorini, mutta jostain syystä siellä käveleminen aina vähän piristää minua. Tulee sellainen olo, että jollakin menee vielä huonommin kuin minulla...

Löysin muutaman suloisen haudan, joita en ollut ennen huomannut

onkohan tuolla paljon neliapiloita? Luulisi apilapedin alla olevan aika suloista uinua...

eikä nämä pörröiset hmm-mitä-lie-mehi-tai-jotain-kasvitkaan toiseksi jää. Kauniit ja omaperäiset.

Alakulokin sitten helpotti ja taas mennään. Arki alkoi ja lapsen läsnäolo sittenkin piristää. On se ihmisen mieli kummallinen!

Ihana viikonloppu!

Hoitelin eilen kaikki kaupunki- ja sosiaalisuusasiat. Kävin marketin (ja Alkon, nyt oli sellainen viikonloppu) jälkeen äitini luona kahvilla, pitkästä aikaa. Myös esikoista tapasin, pitkästä aikaa. Äiti on ihana ja lapsi myös. Puhuimme joulusta, se lupasi tulla kotiin, siis lapsi. Ja se ehkä joutuu hommaamaan itselleen tehokkaamman tietokoneen 3D-mallinnuksia ja sen sellaisia opiskeluun liittyivä asioita varten. Samalla tuli varmaan ratkaisseeksi minun joululahjaongelmat.

JOS hän ostaa uuden koneen, voin lunastaa käypäsellä rahalla hänen vanhan, josta ei meinannut ensin iljetä rahaa pyytää lainkaan, ja antaa se lahjaksi kuopukselle, joka kinuaa tietokonetta harva se päivä viikko. Siinä olisi simsalabim molemmille pojille joululahjaa kerrakseen. Ei tarvitsisi miettiä päätään puhki, ostaa mitään pientä höpöä eikä keksimällä keksittyä taikka sujauttaa rahaa kuoreen. Miten onnellinen voi ihminen tällaisesta olla! Niin, ja siis joululahja-asiat ehkä ratkaistuna jo elokuussa - wow!

Sosiaalisen alun jälkeen päädyin nyhjäämään enimmäkseen kotona. Se on ihanaa. Olin tehnyt torstai-aamuna ennen iltavuoroon menoa kahta eri ruokaa kasviskassin antimista ja syön niitä myös perjantain ja lauantain. Salaattia vähän lisukkeeksi. Vasta huomenna pitää laittaa ruokaa, se sekin menu on jo ennalta tiedossa: ne uunijuurekset fetan kanssa edelleen samaisen kassin sisällöstä. Enpä ole koskaan maistanutkaan kelta- taikka raitajuurta! Uskon, että annoksesta jää vielä evääksi töihin alkuviikoksi. Kaiken säästyneen ajan ja energian olen ajatellut ladata rentoutumiseen. Olen käynyt lenkillä, saunonut. Juonut skumppa. Lukenut. Nukkunut. Katsoin myös viikolla väliin jääneet Australian MasterChefin uuden kauden jaksot. Ja täytyy tunnustaa että vietin ja aion viettää vähän Cheekendiä. Nautin.

Sipulia, salaattia, tomaatteja ja basilikaa käytetty salaatteihin,
porkkanaa syöty sellaisenaan, dipattuna ja aamusmoothiessa,
pinaatti upotettu salaatin seuraksi ja smoothieen,
palsternakka ja puna-, kelta- ja raitajuuret uuniruokaan
- pavut vielä odottavat höyryttämistä ja kuullottamista voissa,
siinähän se sitten jäljellejääneiden uunijuuresten kanssa
on ratkottu alkuviikon eväsongelmatkin.
Ihana ihana kasviskassi!!!

Huomenna minä olen taas ihan valmis ottamaan kuopuksen kotiin - onneksi myös joka toisen viikonlopun rytmi alkaa jälleen toimia - ja aloittamaan arjen. 

Viherpiiperrystä

Varoitus: nyt seuraa taas kasviskassihehkutusta ja muutakin positiivista pölinää.

Tunsin eilen itseni supernaiseksi, kun kävin lenkillä vietyäni kuopuksen koulutaksille. Ja aamupalan syötyäni rupesin jo valmistelemaan lounasta. Niin, mitä sitä ihminen muutakaan vapaapäivänään tekee ja ajattelee kuin ruokaa? Googlasin mangoldi- reseptejä ja päädyin tekemään pinaattiletun tapaisia "paistikkaita" ja valmistamaan pavutkin varsin yksinkertaisesti. Väsäsin taikinan turpoamaan ja lähdin aamukahville lähikirppikselle. Samalla etsiskelin kuopuksen mikrolle jotain oikeaa tasoa, koska nyt se on pelkkien muovilaatikoiden päällä. Yksi ehdokas löytyi ja taidan kotiuttaa sen maanantaina, jollen tänään törmää parempaan.

Kotiin tultuani lounastin ja mietin, jotta päivälliseksi nauttisin tomaatti- mozzarellasalaatin. Jotenkin sitä onnistuu hienosti huijaamaan itseään siten, että kun keskiviikkona maksaa kasviskassin ja loppuviikosta ja viikonloppuna tekee sen antimista ruokaa, niin sehän on silloin liki ilmaista. Kun on ainekset valmiina ja kaupasta täytyy hakea vain jotain pientä niin kuin kermaviiliä ja fetaa ja mozzarellaa ja ja ja...

Sama se, haaskuuseen ei ole vielä jäänyt mitään yhdestäkään kassista ja marttapisteitä sen kun ropisee. Tulee tosiaan kokeiltua erilaisia ruokia ja osa jää varmasti repertuaariinkin. Ei hullumpaa!

Tänään on lähiruokatapahtuma jossa on mahdollista ostaa samaisen tuottajan kasviksia irtona. Katsotaan, mitä sieltä tarttuu matkaan.

Sadonkorjuun aika

Olen edelleenkin täpinöissäni kasviskassista, jonka voi hakea omalta paikkakunnalta kerran viikossa suht edulliseen 15€:n hintaan. Rouskuttelemme osan sellaisenaan, teemme salaatteja ja sitten viikonloppuna viimeistään olen ideoinut jotain, johon saan upotettua viimeisetkin käyttämättömät kasvikset. Ruokaa, smoothieita. Hävikkiä meillä ei tästä kassista tule eikä suvaita. Viime sunnuntaihin mennessä olin surisutellut pinaatit ja mangolditkin smoothieihin ja päätin tehdä alkuviikon ruokia valmiiksi. Leivoin sipulipiirakan, jota tarjosin ensin vieraalle ja loput söin töissä eväänä. Tein myös kesäkurpitsa-tomaatti-mozzarellapaistoksia pieniin vuokiin, jotka sitten ovat päässeet lounasruoiksi myöskin. Aika ihanaa!

Huomenna on taas uuden kassin aika!

EDIT: Aikamoisia herkkuja sieltä taas paljastuikin

***

Olen taas kerran koittanut ryhdistäytyä syömisen suhteen ja lenkilläkin olen käynyt. Nyt vaan pitäisi pitää tästä rytmistä päättäväisesti kiinni. On oikeasti ihana tunne, kun tunkkaisen työpäivän jälkeen on saanut lähdettyä pienelle kävelylle. Pää tuulettuu ja iltakin sujuu mukavammin. Viikonloppuisin olen liikehtinyt joskus jo heti aamusta. Tiedän kyllä, että tämä ei tule jatkumaan pimeällä ja pakkasella, mutta parempi tämäkin kuin ei mitään. 

Otsikkoon liittyen vielä: meillä taitaa viikonloppuna olla peräti jonkinlainen sadonkorjuu/kirpputoritapahtuma samassa paikassa jossa kävimme lauantaina pannupullalla. Siellä täytyy pistäytyä ainakin kaffeilla ja jos säät sallii, saatan jopa kerätä vähän kuopuksen vaatteita myyntiin. Alkaa olla jo tosi tarkka siitä mitä päälleen pistää. Esiteini, hmmmmhh.