Viikonloppu, hyvin odotettu sellainen!
Tulin juuri iltavuorosta ja huomenna, jahka saan kuopuksen aamusta bussiin, huokaisen ja syvään. En aio tehdä mitään pakollista. Luen, nukun, lenkkeilen jos tuntuu siltä, syön uusimman kasviskassin antimia - tällä kertaa siellä oli jo juureksiakin - ja olen vain.
Olen tällä hetkellä jotenkin kuormittunut äitiydestä. Tapaamisrytmi on ollut vähän epäsäännöllinen lomalla ja heti sen jälkeen. Huomaan, että olen tottunut joka toisen viikonvaihteen vapaaseeni. Pinna alkaa kiristyä, olen huono äiti ja ihminen.
Sitä ei tietenkään helpota, että olen kuormittunut myös sisäilmallisesti juuri nyt.
Samoin taloudellisesti. Oli pari suurempaa laskua viime tilistä ja odotan kovasti paitsi lapsilisää (joka melkein menee uusiin laskuihin) niin jo myös asumis- ja elatustukia. Nyt on vuosi siitä, kun esikoinen muutti pois ja taloutemme heilahti entistä pahempaan jamaan. Aika pitkä aika laskea ja kituuttaa. Se nakertaa koko ajan pahemmin ja pahemmin. Välillä jaksaa paremmin ja toisinaan taas on ihan totaalisen puhki koko pihistelyyn. Juuri nyt on sellainen hetki.
Olen kuormittunut vähän myös sosiaalisesti. Haluan olla vain Ihan Yksin. Erakoitua.
Sitä onneksi tosiaan on luvassa.
Tulin juuri iltavuorosta ja huomenna, jahka saan kuopuksen aamusta bussiin, huokaisen ja syvään. En aio tehdä mitään pakollista. Luen, nukun, lenkkeilen jos tuntuu siltä, syön uusimman kasviskassin antimia - tällä kertaa siellä oli jo juureksiakin - ja olen vain.
Olen tällä hetkellä jotenkin kuormittunut äitiydestä. Tapaamisrytmi on ollut vähän epäsäännöllinen lomalla ja heti sen jälkeen. Huomaan, että olen tottunut joka toisen viikonvaihteen vapaaseeni. Pinna alkaa kiristyä, olen huono äiti ja ihminen.
Sitä ei tietenkään helpota, että olen kuormittunut myös sisäilmallisesti juuri nyt.
Samoin taloudellisesti. Oli pari suurempaa laskua viime tilistä ja odotan kovasti paitsi lapsilisää (joka melkein menee uusiin laskuihin) niin jo myös asumis- ja elatustukia. Nyt on vuosi siitä, kun esikoinen muutti pois ja taloutemme heilahti entistä pahempaan jamaan. Aika pitkä aika laskea ja kituuttaa. Se nakertaa koko ajan pahemmin ja pahemmin. Välillä jaksaa paremmin ja toisinaan taas on ihan totaalisen puhki koko pihistelyyn. Juuri nyt on sellainen hetki.
Olen kuormittunut vähän myös sosiaalisesti. Haluan olla vain Ihan Yksin. Erakoitua.
Sitä onneksi tosiaan on luvassa.
***
Otsikko ei liity mitenkään mihinkään, paitsi melkein tähän kuvaan:
 |
| ...vaikka tuo onkin kukkakärpänen... |
Hyvää viikonloppua kaikesta huolimatta!
Mä lähetän täältä Kaikkea!! Tiedät kyllä mitä.... <3
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaÄitikin lähetti kaikkea, tiedät kyllä mitä, ja ihan vaistolla, ilman, että luki edes tätä. Elämä kantaa!
No onneksi saat huokaista huomenna! Ja syyä rouskuttaa terveellisiä kasviksia :) Onnellista viikonloppua!
VastaaPoistaJoo mä teen uunijuureksia fetan kans ja rouskutan niitä pitkin viikonloppua. Ja käyn lenkillä ja kaikkea kivaa!
PoistaLeppoisaa oman ajan viikonloppua!
VastaaPoistaJoskus parasta ja tärkeintä mitä itselleen voi antaa, on oma yksityinen aika.
Juuri sellainen olo mulla oli, ja nyt on sosiaalisuusaspektikin huolehdittu (soitin ystävälle, kävin äitini luona ja samalla treffasin myös esikoista pitkästä aikaa). Nyt voin hyvällä omalla tunnolla olla viikonlopun vain omassa hyvässä seurassani.
PoistaSulle kans Marika ihanaa viikonloppua <3
Aina ei tarvitse jaksaa, eikä tarvitse olla sosiaalinen. Sille on aikansa, mutta omalle itsellekin ajan antaminen on tärkeää. Hyvä, että nyt on sopiva viikonloppu edessä. Ja mukavaa, että herkkukassi on odottamassa :)
VastaaPoistaKaikkea hyvää viikonloppuusi <3
Sinulle myös Birgitta, ihanaa viikonvaihdetta <3
PoistaOnnistuin jo eilen rentoutumaan mukavasti, ja tässähän on vielä melken koko viikonloppu edessä. Ihanaa!
Lepäile ja sit jaksat taas <3 Itse yritän noudattaa samaa ohjetta..
VastaaPoistaKoitetaan mennä näillä, molemmat <3
PoistaTiedän tunteen. Ajoittain, jaksoittain tai muuten vain. Huonoa äitiyttä ei muuten ole tottuminen "vapaisiin". Se on ihan hyvän äitiyden vaalimista. Että äläpä ainakaan sillä itseäsi kuormita.
VastaaPoistaSamaa "etuus"karuselli pyörii täälläkin palkan päälle. Lapsilisä, elatusapu, asumistuki. Jälkimmäinen laskenut samaa matkaa, kun asukaslukukin. Harmi kun vuokra ei niin. Se kun tuppaa vaan nousemaan.
Ja mitä sisäilmaan tulee, oireet alkoivat kaksi tuntia loman loppumisesta. Pitäisi vissiin olla onnellinen niistäkin kahdesta...
Hali! <3
Voi sua, ei sen kelvollosempi tilanne siis sielläkään! Tuo asumistuen laskeminen on niiiin tuttua... mulla vaan se tippui kokonaan pois ja sellanen 250 tuntuu aika hyvin kukkarossa. Ai niin ja kuopuksen isäkin jäi työttämäksi samoihin aikoihin joten elatustuki tippui puoleen myös. Aikamoinen yhtälö.
PoistaMutta näillä mennään ja nyt olen taas ihan eri ihminen kun olen saanut olla vaan. En mä (kai) tuosta vapaisiin tottumisesta itsenäi syyllistä ainakaan kauheesti, mutta on se vaan aika lujassa se äitimyytti että kaiken se kestää jne.
Sinne kans, hali, ihananainen <3