Sivut

torstai 21. helmikuuta 2019

Ikivanha?

Tunsin itseni ikivanhaksi, kun tässä yksi aamu kerroin kuopukselle, että sellainen sanonta on olemassa kuin kevät keikkuen tulevi, ja aloin selittää mitä se tarkoittaa. Kuopus katsoi minua sillä tavalla vähän väsyneesti kuten teinit vain osaavat ja totesi: sä sanoit nuo täsmälleen samat sanat ja asiat viime vuonna tähän aikaan. Auts. No mutta kun se kevät tulee keikkuen...

Muita vanhoja sanontoja, joiden olemme viime aikoina todenneet pitävän paikkansa, on aamun rusko päivän pasko. Maanantaina oli upea oranssin violetti auringonnousu ja sitten onkin ollut siitä pitäen aivan kauheaa keliä. Ahneella on paskanen loppu opittiin jo taannoin, kun tarjolla oli pannupullaa ja kuopus söi yhden liikaa. Se turpoaa mukavasti mahassa... Minä taas en millään opi, söimme taas tortilloja ja aina on pakko änkeä niin paljon täytettä, kermaviilikastiketta, guacamolea, tuoreita asioita ja juustoraastetta, että syöminen on suunnattoman sottaista. Kuopus taittelee omansa siistiksi taskuksi ja naureskelee vielä olemattomaan partaansa. Grrr.





***

Samaisena aamuna pohdimme muuten myös, miksi niin monet piirroshahmot elelevät ilman housuja. Ei siinä mitään, elelköön, mutta kovin epäloogista se kyllä on, kun Muumit pukevat rannalla ylleen uimahousut. Miksi ihmeessä? Tai Aku peittää häveliäästi jalkovälinsä riisuttuaan paidan. Nalle Puhkin kuuluu tähän housuttomien joukkioon, ja hän sai armottoman tuomion kuopukselta: "no se on kyllä sellanen hunaja-addiktoitunut outo karhu joka elää metsässä kummallisen possun ja masentuneen aasin kanssa". Ahaa... eikun siis Ihaa?

tiistai 19. helmikuuta 2019

Millä todennäköisyydellä

kun lähden kirpputorille etsimään hamsterille keraamista ruokakuppia, koska se on kasvanut jo niin isoksi, että lasinen keikkaa sen painon alla, löydän tällaisen






- hamsterin ruokakupin?!?

maanantai 18. helmikuuta 2019

Suunnitelma lomaviikolle

Minulla on tulossa tiukat neljä päivää töissä: on tilastoja, tilinpäätöstä, sellaista pientä kevyttä ennen lomaa. Koska sitten se tosiaan alkaa, talviloma. Kokonaista 10 päivää! Perjantaina koulun jälkeen vien kuopuksen lähikaupunkiin ja lähtee sieltä isälleen. Palaa kotiin keskiviikkona illan suussa, joten saan lomailla sekä yksin että yhdessä lapsen kanssa. Optimaalinen kombo.

Koska odotan jo kovasti seuraavaa viikkoa, tein suunnitelman (kiitos vaan Helmi tästäkin hullutuksesta, tarrat on tilattu sun innoittamana!):





Eikös näytäkin aika leppoisalta?
Tulis tulis tulis jo!

perjantai 15. helmikuuta 2019

Mullin mallin

Eka päivä kolmen päivän viikonlopusta aluillaan ja minulla on jo varsin virkistynyt olo. Olen melkein ottanut aamupäivätorkut, käynyt tilipäivän kunniaksi isosti kaupassa, ostanut lääkkeitä, istunut kahveilla kirppari-kahviossamme jossa tapaa aina mukavia ihmisiä - niin nytkin - ja päättänyt olla siivoamatta. Sen sijaan ostin tällaisen jääkaappimagneetin:






No, täytynee alkuviikosta tai sitten viikonloppuna jos innostun, tehdä kuitenkin jotain kodin hyväksi, esikoinen nimittäin taitaa tulla vierailulle (hupaisaa, tässä suhteessa on kyllä roolit kääntyneet päälaelleen, minä stressaan ja siivoan että hän voi tulla...) viikolla. Oli pyydetty vanhaan kouluun matikan, fysiikan ja kemian sijaiseksi muutamaksi päiväksi. On ennenkin kyselty, mutta ei ole aiemmin aikataulut natsanneet. Nyt natsasi, ja on se varmaan aika velho tunne astella opettajanhuoneeseen "vertaisena" eikä enää kainostellen oppilaana. 

Tarkoitus on viettää rauhaisaa aikaa, mitä nyt kuopuksella on huomenna kaverisynttärit ja minä taidan sillä aikaa mennä tuonne kirpparikahvioon kassaharjoittelijaksi. Voisin sitten välillä vähän autella jos on sairastumisia, myyjän lomapäiviä, tapahtumia tms. Mutta muuten ollaan vaan. 

Levätkäähän tekin. Mukavaa viikonvaihdetta!

torstai 14. helmikuuta 2019

Hyvää ystävänpäivää

vaikka sä et olekaan mun ystävä, toivotti kuopus minulle tänä aamuna. En olekaan, minä olen sitä koulukuntaa, että vanhempi, ainakaan lapsen kanssa vielä asuva, ei ole ystävä. Se on huoltaja, vanhempi, kuuntelija, mutta ei ystävä. Sitten kun lapsi aikuistuu, voi asia ollakin sitten jo toinen jossain vaiheessa. Mutta yhtä kaikki, eilen kuopus totesi myös, miten leppoisaa ja mukavaa meillä on. Miten asiat sujuvat. Onhan se oppinut tätä puhetta minulta, mutta hyvältä se silti tuntui, ja siltä, että kannattaa jatkaa samalla linjalla.




Minä toivotan teille myös hyvää ystävänpäivää, rakkaat blogiystävät. 
Teistä on tullut tosi tärkeitä <3

maanantai 11. helmikuuta 2019

Tervetuloa

hampsterin kotiin.


(Oli pakko päästä eroon siitä kuolemasta ensimmäisenä postauksena, alkoi olla jo vähän karmivaa!)


Kukkuu, joko aloitetaan?






Aika iso tyttö jo, eikös?







Eikä mikään ihme, ruoka maistuu -  tässä kuvassa tomaatti.







Syömisen jälkeen pitää sitten tietysti vähän trenata






Kaikkein parasta kuitenkin on olla kukkulan kuningatar ja tähyillä ihan korkeimmalla paikalla mitä ihmettä kuopuksen huoneessa oikein tapahtuu.





Siitä voi  myös kuikuilla koko omaa valtakuntaa ja todeta, että virikkeitä löytyy.








***

Ehkä ensi kerralla myös ihmisten kuulumisia. Pikkasen ottaa taas koville elämä, työ ja kaikki. Palataan!

perjantai 8. helmikuuta 2019

Kymmenen asiaa

Luin sekä Sadun että Onnelin versiot siitä, mitä omissa hautajaisissa haluaisi muisteltavan taikka kerrottavan. Tähän haasteeseen inspiroi Matti Nykäsen kuolema ja sen ympärillä käyty keskustelu siitä, voiko kuolleesta puhua kriittiseen sävyyn, vai pitääkö omaksua se ikiaikainen "ei puhuta pahaa" -asenne. Minä olen sitä mieltä, että kaunistelemaan ei tarvitse eikä pidä ryhtyä, mutta voihan sitä kunnioituksesta vainajaa kohtaan pitää vähän pienempää ääntä niistä huonommista puolista. Ainakin hautajaisissa. 

Minä olen silti kertonut vaikkapa lapsilleni isästäni sen karuimman: hän kuoli siihen, että joi liikaa viinaa. Mitä sitä kaunistelemaan, se on kuitenkin tosiasia. Ei tätä kuitenkaan tarvinut hautajaisissa alleviivata. Mitä nyt veljeni kanssa jatkoilla kuuntelimme Tundramaticsin Kun minä kerran kuolen (tahdon votkapullon haudalleni)-biisiä ja itkimme ja nauroimme. On muuten huikea kappale, varsinkin lopussa, kun homma lähtee ihan lapasesta!









No niin, niihin omiin hautajaisiin.

1. Haluan, että minut muistetaan siitä, että en ollut ollenkaan tosikko. Päin vastoin. Huumorintajuni on huono, ja jos lapsiltani kysytään, peräti nolo. Nauru raikukoon!

2. Olen kerran liftannut Jukka-palmun kanssa Helsingistä Ouluun. Niin, ja yhden vuoden aikana liftasin 25 000 kilometriä.

3. Olin rokkityttö (ks. edellinen), joten musiikki ei todellakaan saa olla mitään harrasta eikä hidasta. Rokkipoljentoa ja hauskanpitoa, mieluusti tanssiakin, kiitos!

4. Niin, ja erosin kirkosta 15-vuotiaana heti rippikoulun käytyäni ja konfirmaationi jälkeen. Ateistin haudalla on turha jakaa taivaspaikkoja tai hurskastella. 

5. Rakastan värejä, joten ei valkoista ja mustaa. Oranssia, punaista, keltaista, violettia, räiskyvää. Koskee niin kukkia kuin pukeutumistakin.

6. Olen hippiluomuhörhö, joten tuhkaus, ehdottomasti. Ja mahdollisimman halvasti kaikki vaan. 

7. Haluaisin, että minut muistettaisi siitä, että elin oman näköistä elämää. Aina ne ratkaisut eivät olleet aivan niitä tavanomaisimpia, mutta aina seisoin niiden takana ja kuljin tuulta päin ylpeänä. 

8. Hyvä äiti voi olla myös hassu, outo, sellainen, joka tanssii ja laulaa ja pukeutuu possupukuun. (Ks. kohta 1) Mutta ne lapset ... ne ovat aina ne kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat <3

9. Mitään en kadu. Enkä myönnä.

10. Kiitos ja anteeksi.