Sivut


maanantai 29. helmikuuta 2016

Karkauspäivää

Tekisi mieleni karata jonnekin. Meidän kriisit eivät ole vielä ohi, eivät likimainkaan. 



Lisää kukkia ihanalta ystävältä



Kerään voimia ja kerron sitten kun tiedän ja uskallan. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että yksi ikuisuusaihe on ensin saatava alta pois, muuten minun jaksuni ei vaan kerta kaikkiaan riitä.

Tästä tulee ihan kamala kevät.

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Upea hiihtolomakeli

Eilen oli ehkä tämän talven kaunein ja paras ulkoilupäivä. No, kaunista oli niillä kolmenkymmenen asteen pakkasillakin, mutta silloin ulkoilu ei ollut niin järin mukavaa. Nyt pakkasta oli muutama aste, aurinko paistoi täydeltä terältä ja linnut lauloivat keväisesti.




Lumiukkomme alkaa muistuttaa Hulkia.


Meillä podettiin angiinaa. Puuh!

No, se on onneksi poispäin menossa ja tänään jo pääsemme liikkeellekin. Suomalaisen kirjallisuuden päivä. Kalevalan päivä. Sen kunniaksi esittelen teille kirjan jota ennätinkin sitten eilen lukea oikein kunnolla:


No se ei ollut kotimainen...


Ihana Jan-Philipp Sendkerin Sydämenlyönneissä ikuisuus. Kannessa lukee, että "Taianomainen tarina, joka saa mielikuvituksen lentoon" ja "Todella kaunis tarina, joka saa paatuneimmankin sydämen pauloihinsa". Ja siltä se jo nyt tuntuu, vaikken vielä lopussa olekaan. Voin suositella kevätlukemiseksi kaikille!

lauantai 27. helmikuuta 2016

Positiivinen ja positiivinen

Loma alkoi oikein ...öh... mielenkiintoisesti. Sunnuntaina loppui kuopuksen angiinaan saama kymmenen päivän kuuri. Keskiviikkona poika totesi, että kurkku on kuiva. Torstaina jo valitti, että sattuu ja samoin eilen aamulla. Koska oman paikkakuntamme terveysasema ruukaa lomailla silloin kun on koulujen lomat päätin varata ajan pikatestiin. Ihan varmuuden vuoksi. Siksikin, kun edellinen pöpö oli se, joka pikatestillä saadaan kiinni. 

Positiivinen.

Saimme uutta troppia viiden päivän kuurin. Toivottavasti tällä tokenisi. Plääh!


Positiivinen


***

Mutta onneksi kuopus on perinyt tai omaksunut ihanan positiivisen mielenlaadun. Häntä harmitti tietysti vietävästi, kun koulun jälkeiseksi sovittu vierailu kaverin luo piti perua. Menimme sen sijaan syömään ranskalaiset perunat huoltoasemalle ja siellä se totesi: "On tässä jotain hyvääkin. Sain roskaruokaa ja loma alkoi aikaisemmin!" Osaa kääntää asiat mielessään hyväksi, ja sillä taidolla pärjää pitkälle. Helpottaa kummasti elämää!

perjantai 26. helmikuuta 2016

Pieni loma

Vietän pienen neljän päivän talviloman. Pojilla alkaa tänään iltapäivällä hiihtolomaviikko ja kuopus lähtee maanantaina isälleen. Minä siis olen jo tänään vapaalla ja menen sitten töihin vasta kun saan pojan matkaan. Tiistaina.







Ah, aion lötköillä ja lueskella, nauttia. Koitan ottaa rennosti, vaikka asiat edelleen painavat. Ja olen minä rennommin sitten ensi viikollakin, vaikka menen töihin. Teinin kanssa sujuu leppoisasti, se ei paljoa äidin perään kysele. Vähän yhteisiä juttuja ja paljon omia. Siitä on hyvä lomaviikko tehty.

Niin, ja karkauspäivänä en taatusti kosi ketään. Huonostihan siinä viime kerrallakin kävi 😉 .

torstai 25. helmikuuta 2016

Oikea ajoitus!

Voi miten oli mahtava ajoitus tiistaina, kun tulin pitkän ja rankan päivän jälkeen kotiin ja postilaatikossa odotti paksu kirjekuori. Olin ensin tehnyt työpäivän ja sitten vielä sen jälkeen istunut kokouksessa paikassa jossa en voi järin hyvin. Kun neljän jälkeen hain kuopuksen kaveriltaan olo oli siis todella väsynyt ja kurja. Mutta piristyin kummasti kun avasin kuoren:





ihanat lasin/ruukunaluset ja aivan minun väriset. Kyllä se Pöllö vaan on taitava! Lisäksi paketista paljastui raakakakun resepti, jota aion taatusti joskus kokeilla. Kiitos ja kumarrus ♥ 






Nyt tuli kyllä oikeaan aikaan ja paikkaan.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Rautainen kaveri

Eilisaamuna blenderiä surisuttaessani sohvalta kuului:
"Mitä sä teet?"
- Aamupalasmoothieta itelleni, haluatko maistaa?
"Mitä siinä on?"
- Mustikkaa, mansikkaa, tuorepuristettua appelsiinia ja pinaattia."
"EEEEEEN!"



Nuo ihanat aluset tipahtivat eilen postilaatikkooni...
Kiitos kaunis <3



- Mulla on sellainen haave, että tekisin joka aamu eri smoothien ja sitten laittaisin sulle pikku kuppiin maistiaiset. Jos tykkäisit, saisit lisää ja jos et, ei tarvisi juoda edes sitä loppuun.
" Se haave ei tuu toteutumaan!"
- No höh!
"Toi kuulosti hyvältä siihen pinaattiin asti. Miks siihen piti mennä laittamaan jotain sellasta?!
- Pinaatti on tosi terveellistä, siitä saa mm. paljon rautaa.
"Mä oon jo täyttä rautaa!"

tiistai 23. helmikuuta 2016

Jaksaa jaksaa

Onneksi on ystävä - tai ystäviä.





Tuntuvat vaikeatkin asiat helpommilta, kun ei ole ihan yksin.





Kyllä tämä tästä. Ensi viikko on lomaa koulusta ja kuopus menee liki koko viikoksi isälleen. Minä olen töissä mutta saan silti levättyä. Vain yhden lapsen tarpeet hoidettavana. Yksi pieni reissukin vissiin luvassa.

Taidamme levittää taas palapelin keittiön pöydälle! Yksi Colin Thompson vielä odottaa kokoamistaan!

maanantai 22. helmikuuta 2016

Pirteää viikkoa

Toivotan teille eilisaamuisen smoothieni keralla värikästä ja pirteää viikkoa.



Pöllölle erityisesti!




Tänä aamuna on vuorossa vihreämpi versio. Eiköhän silläkin päivä ja viikko käynnisty?

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Lapsi pesuveden mukana?

Wanhojen tanssit menivät jo rutiinilla (hehheh) enkä minäkään itkenyt kovin paljoa. Aamulla kenraaliharjoituksissa vähän, niin pystyin illalla edustamaan. Jotenkin, kun noita liki kaikkia on katsonut siitä eskari-iästä lähtien, on sellainen järjetön ylpeys ja liikutus. Miten isoja ja ihania näistä on tullut! Miten taitavia ja kohteliaita. Toivottavasti maailma kohtelee heitä hyvin. 



Esikoinen parinsa kanssa yläoikealla takimmaisena "nuttura" päässä.
Pääsin kuin pääsinkin hiustenlaittoon, kun solmimme rastoista kampauksen.
Meikkaamisen jätimme väliin.



Tanssien jälkeen heitin nuoret jatkopaikkaan ja minä jatkoin naisten hemmotteluiltaan. Sain iltapalan ja vähän maistiaista vyöhyketerapiastakin. Sitten ajelin yhden tutun kotiin kissavahdiksi ja vähän taloakin haistelemaan. Hän on vissiin myymässä omaansa ja ostattelemassa toista. Ihana tunnelmallinen punainen tupa aivan kylän reunamilla. Lyhyt matka joka paikkaan ja silti omassa rauhassa. Tonttinaapureitakaan ei ole. Yövyin talossa ja vierailin vielä eilenkin useaan otteeseen. En pysty olemaan varma olenko oireeton vai en. En myöskään siihen taloudellisesti varmaan kykenisi - tarvitsisin ja haluaisin vielä pienemmän Majan. Mutta ihana tuo on, puuliesi ja leivinuuni sekä pönttouunit myös. Oi voi...





Niin, ja höntit kissat!

lauantai 20. helmikuuta 2016

Nyyh

Minne nämä vuodet oikein katoavat?



Kuvat viime vuodelta.
Lataan uudet kamerasta jahka toivun!




En voi käsittään, että minun esikoiseni, se alle kolmekiloisena syntynyt mytty, on jo tässä vaiheessa.





Tanssimassa vanhojen tansseja.

Apua!

perjantai 19. helmikuuta 2016

Kuukauden kuva

Tässä tämän kuun kuva "Kymmenen kuvaa juhannukseen" -haasteeseen.



Viime kuun kuva, klik, ja sieltä myös aiempiin.



Luntakin nyt on, vaikka alkuun tuntui, että sitä ei tule millään. Kaadoin joulukuusenkin narsissien suojaksi, niiden, jotka koittivat nostaa päätään joulun aikaan. 

***

P.S. Olen ihan liekeissä sähköpöytäni takia. Rrrrakastan sitä ja seisomatyötäni. Harmi, että tänään on jo vapaapäivä. Ei vais, saahan tuo olla ja tulla, tulee tarpeeseen. Roudausta. Wanhojen tanssit. Kuopus on jo isällään. Kohta minä lepään!

torstai 18. helmikuuta 2016

Mietintämyssy

Kuopus katsoi eilen Aivopelejä ja siinä kehotettiin laittamaan mietintämyssy päähän. "Äiti, missä mun mietintämyssy on?" kuului heti sohvalta. Annoin hänelle arpajaispalkintopiponi ja sitten olikin jo pakko ottaa valokuva.





Ensimmäinen epäonnistui, koska sankari ei halunnut kuvaan. 







Toinen oli jo vähän parempi yritys.






Kolmas kerta toden sanoo!

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Vipinäviikko

Töissä sain tietokoneeni asennetua uudelle hienolle sähköpöydälleni. Ensi kokemukseni oli hyvä, itse asiassa todella hyvä. Tuntui mainiolta tepastella paikallaan ja liikehtiä sen sijaan, että vaan istua nököttää. En tiedä onko seisoma-asentoni miten ergonominen, mutta parempi se nyt ainakin on kuin tuolissa, jossa röhnötän milloin mitenkin. Yleensä toisella kankulla aivan kuin olisin juuri säntäämässä muualle. Monesti olenkin. Tänään pääsen jatkamaan hommia (vähän myöhemmin tosin, ensin pitää auttaa esikoista). Tilastot ja tilinpäätös vaativat huomiota tähän aikaan vuodesta normaalien töideni lisäksi. 


Lumilyhty on yhä voimissaan,
 sen verran pakastaa


Kotosalla tuntuu välillä sellaiselta matalalennolta ettei paremmasta väliä. Olen sekä ruokavastaava, kyyditsijä, seremoniamestari, konsultti että koordinaattori. Nyt on aika hektinen aika meneillään, kun tänään on potkijaiset. Eilen tosin oli ihanaa kun kokosimme soittolistaa. Teemana on 90-luku. Oi, nostalgiaa! Lisäksi hihittelimme vaatteille ja esikoinen sai ystävän mieheltä lainaan tyyliin sopivat autenttiset kauluspaidan ja liivin.

Heti aamusta haemme valot, sitten iltapäivällä äänentoiston ja minä kuskaan ne ja esikoisen juhlapaikalle. Kuopuksen olen sijoittanut siksi aikaa kaverilleen. Yöllä en pääse isompaa poikaa noutamaan, kun pienempi nukkuu kotona, mutta saanee kyydin tai sitten tulee taksilla. Torstaina on ennen iltavuoroani haettava samat laitteet pois ja odottamaan uutta pystyttämistä Wanhojen tansseihin. Perjantaina lupasin leipoa kahvitusta varten jos/kun esikoinen ei itse kerkiä. Illalla sitten pääsen nauttimaan itse tansseista. (Muista varata paljon nenäliinoja...) Niiden jälkeen olen taas kuskina, kun Wanhat asettuvat illaksi ja yöksi mökille. Tässä vaiheessa kuopus on jo lähtenyt isälleen.

Mukava ja ikimuistoinen loppuviikko tulossa esikoisella. Kiireinen ja vähän stressaavakin harjoituksineen, vaatteiden ja kampausten miettimisineen, juhlapaikkojen koristeluineen kaikkineen. 

Vähällähän minä tässä pääsen!

tiistai 16. helmikuuta 2016

Keltainen kortti

Kävimme eilen lunastamassa arpajaisvoittomme. Kuinkas sattuikaan, minä voitin toisen samanlaisen pipon kuin bingosta, mutta erivärisen toki. Kuopus taas sai varapäreen. Minulle.




Ihan mahtavaa, nyt se heiluttelee sitä kuin keltaista korttia jalkapallokentällä konsanaan. Se ruoja!

maanantai 15. helmikuuta 2016

Lumihommia, ei lumitöitä!

Ystävällisissä merkeissä meni ystävänpäiväkin. Rauhassa kotosalla ja sitten koko poppoolla päiväkahveilla ystävän luona. Harmi, ettei sinne tullut kameraa mukaan, koska hän oli väkertänyt voileipäkekseille naamat kurkusta, kirsikkatomaateista ja paprikan palasista. Me suhtauduimme sitten samalla pieteetillä lumiukon koristeluun. Intouduimme nimittäin kotipihassa oikein kunnolla lumihommiin, koska viikolle on luvattu pakkasta ja - no, oli vaan oiva hetki sellaiselle. Ensin teimme lumiukon, joka todellakin on ukko, kuten tarkkasilmäisimmät (tuosta käsitellystä) kuvasta saattavat huomata.





Siitä huolimatta, että tukka on kenties vähän naisellinen. (Kiitti RH vinkistä, jäädytin aikanaan Vihreiden kuulien pakkausmuoviin tuollaisen röpelikön, joka on varmaan sulanut ja jäätynyt useammankin kerran ennen kuin keksin mitä sillä teen.) Silmälasitkin - tai ainakin linssit - aseteltiin paikalleen. 





Sitten intouduimme oikein kunnon lumisotaan. Kun viimein luovutin parempani edessä yhden takinvaihdon ja monen osuman jälkeen, oli piha kuin perunapelto.





Vielä kuitenkin saimme muovailtua lyhdyn. Illalla sitä oli mukava katsella ikkunasta kynttilän tuikkiessa siellä.


Auto sattui ajamaan ohitse juuri kuvanotto-
hetkellä


Niin, niitä lumitöitähän meidän ei tarvitse tehdä, kun asumme vuokralla. Jotain hyvää tässäkin...

Tulkoon tästä viikostakin leppoisa ja mukava, eikös?

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Bingo? Bingo!

Olipas mukava päivä eilen. Tuntuu, että pitkästä aikaa tuli lähdettyä jonnekin. Täällä oli kaksikin tapahtumaa samana päivänä ja osallistuimme molempiin kuopuksen kanssa. Ensimmäinen oli sellainen kotikutoinen bingo (!) ja oli vallan hauskaa. Kaikki saivat rivinsä täyteen ja palkinnot. Kuopus hunajaa ja minä pipon. Lisäksi osallistuimme arvontaan ja saimme vielä perään viestin, että molempia oli onni potkaissut myös siinä. Ne palkinnot haemme maanantaina. Aika kiva!





Seuraavaksi suuntasimme tapahtumaan, jossa pääsimme mm. koiravaljakkoajelulle ja kuopus ahmi käristemakkaraa. Paljon tuttuja nähtiin ja nautittiin leudosta kelistä. Myöhemmin vein kuopuksen kaverilleen ja me saimme pitkästä aikaa kahvitella ja päivittää kuulumiset ystävän kanssa, viime viikonhan hän vietti kuntoutuksessa. Minä olin kuin orpo piru, mutta nyt on onneksi palattu päiväjärjestykseen ja puhelin piippaa tekstiviestejä. 

Sitten kun kotona oli taas koko poppoo koolla teimme pizzaa ja herkuttelimme. Saunassa käytiin myös. Olipa rentoa, juuri sellaista, kuin pitikin tämän hetkisen hässäkän keskellä. Ja mikä parasta, vielä tämä päivä on vapaata ja täysin tyhjä aikatauluistakin. 

Nauttikaa tekin, ystävät. Ja hyvää ystävänpäivää!

lauantai 13. helmikuuta 2016

Ystävä kallein

Mikä päivä, vaikka ystävänpäivä on vasta huomenna. Sain ihanan kortin yhdeltä teistä - kiitos. Ei olisi voinut tulla parempaan saumaan. Ystävä tuli kuntoutuksesta ja toi tuliaisiksi suloisen korun. Lisäksi kuopuksen kaverin äiti antoi minulle poikaansa hakiessaan uutuussuklaata. Nam! Jouduin tosin jakamaan sen poikien kanssa. Kuopus näki levyn ja kysyi "Kenen tuo on?" Kun totesin, että minun, hän kysyi "Ethän sä vaan ajatellut syödä sitä yksin? Sitten sä oot ahne sika!" Ei siinä sitten muu oikein auttanut...






Eiköhän se elämä näillä eväillä kirkastu?

***

Tai näillä:

espanjalainen virkamies ei ilmestynyt kuuteen vuoteen työmaalleen eikä kukaan huomannut. Pitäisiköhän kokeilla?

Toisaalta taas joku oli jättänyt samanmoiseksi ajaksi pikaruoan odottelemaan, josko tulisi syödyksi. Ei vissiin kuitenkaan näillä kahdella uutisella ole mitään tekemistä toistensa kanssa?

perjantai 12. helmikuuta 2016

Sähkötuoliin?

Arvatkaa mitä? Saan tänään töihin sähköisen säädettävän pöydän! Vihdoinkin voin halutessani työskennellä seisten. Tilasin sellaiset itselleni ja toiselle kollegalle. Toinen ei katsonut tarvitsevansa, mutta hänelle hommasimme uuden työtuolin.




Ei sentään sähkötuolia - vitsailimme eilen!

Mukavaa viikonloppua itse kullekin säädylle.

torstai 11. helmikuuta 2016

Positiivista ja negatiivista

Sain ystävältä vähän etukäteen varsin soveliaan kortin.






Viikonloppuna kun on ystävänpäivä. Se, joka jakaa mielipiteitä. No, oli miten oli, minusta oli ihanaa saada tuo kortti. Minä puolestani annoin jo viime viikonvaihteessa munakaspannuni hänelle. Se ei sitten mennytkään kuin Strömsössä. Paistoin toista munakasta, ja sen jälkeen huomasin, että pannussa oli naarmu. Otin kuopuksen munaa varten toisen käyttööni, ja sen pinnoitteeseen jäi myös ihan selviä jälkiä, vaikka molemmissa käytin puulastaa. Ystävän pannun kohtalosta en vielä tiedä, hän kun on ollut koko viikon kuntoutuksessa (ja minä kuin orpo piru). 

Ei muuta kuin reklamaatiota kehiin. Ensin minulle tarjottiin rahallista hyvitystä - noin kolmasosaa siitä hinnasta jonka postikuluineen pannuista maksoin -, mutta kun kerroin, etten tee mitään pannuilla joilla en uskalla paistaa, laittoivat linkin palautusehtoihin. Meinasin jo hermostua pelkästään siitä, että jouduin kahlaamaan niitä läpi ja viimeistään silloin otsassani oli kyseinen elin, kun löysin kohdan, jossa kerrottiin, että viallisen tuotteen tilalle saa uuden. Kieltäydyin ottamasta uutta, koska vahvasti epäilen, että sekin olisi hyvin vähän käytön jälkeen osoittautunut käyttökelvottomaksi. Sain lopuksi viestin, jossa pyydettiin ilmoittamaan tilinumero rahallista palautusta varten. Varsin lyhytsanaista ja töykeää oli kyllä palvelu, mutta pääsia, että saisin rahani takaisin.

Niitä odotellessa.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kun oikein silmin katsotaan

Kuopus on hupaisa ja piristää minua suuresti. Eilen hän totesi, että hänellä on minun silmäni. Se pitää paikkansa, poika on perinyt ruskeat silmäni.

Seuraavaksi hän toi Pikku Nälän aivan naamani eteen ja kysyi pienellä äänellä: "Olenko minäkin sinun poikasi?"


Kyllä, kyllä silläkin on ruskeat silmät,
kun oikein silmin katsotaan. Tai oikein silmiin katsotaan.


Repesin!

(Mielikuva pienen keltaisen otuksen synnyttämisestä oli niin hupaisa...)

tiistai 9. helmikuuta 2016

Kriisistä kriisiin?

Tiedättekö sen ihmistyypin, joka aina rämpii kriisistä toiseen? Vastoinkäyminen toisensa perään.  Ei ehdi edellisestä kunnolla toipua kun jo uutta pukkaa. Niin, että ulkopuolinen jo salaa hiljaa mielessään miettii, että noinkohan tuo suurentelee asioita. Liioittelee. Ottaa kaiken liian raskaasti.

En todellakaan ole koskaan pitänyt itseäni sellaisena. Päin vastoin.

Mutta nyt yht äkkiä tuntuu, että olen. Katkeaa se vahvinkin vissiin, kun tarpeeksi koetellaan? No taipuu ainakin.


Onneksi molemmat pojat ovat kotona,
siipieni suojassa,
kuopuskin tuli eilen.


Suokaa anteeksi jos olen hetken hiljaa tai hissukseen. Päivittelen niitä näitä, merkityksettömiä juttuja. Kokonaan en varmaan osaa olla poissa, koska tästä on tullut minulle tärkeää, henkireikä, ja teistä ystäviä. Joistakuista ihan oikeastikin.

Kiitos kun olette olemassa  !

maanantai 8. helmikuuta 2016

Räntää ja märkää

Olikohan se talvi nyt sitten tässä?




Minua ei kyllä ollenkaan haittaisi, vaikka helmikuussa ei paukkupakkasia olisikaan. Sain tarpeeksi sillä viikolla kun vaihtari oli meillä eikä auto kulkenut. Nyt voitaisiin minun puolestani mennä kevättä kohti. Kun tuo pilviverho vaan raottuisi ja näkyisi joskus se aurinko!

Mukavaa alkavaa viikkoa, oli sää mikä hyvänsä!

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Naurua ja itkua

Eilinen oli rentouttava päivä. Sain nukuttua hyvin, heräilin rauhassa ja nautin olostani ja aamupalasta (tällä kertaa kuitenkin ilman munaa). Käväisin pikipäin rauhanomaisessa hiljaisessa mielenilmauksessa rasismia vastaan. Siellä vuodatin ensimmäiset kyyneleet. Oli vaan jotenkin niin liikuttavaa. Sitten olikin aika hypätä junaan. Esikoinen lähti mummille ja minä ystävän kanssa kaupunkiin. En muista milloin viimeksi olisimme käyneet ulkona syömässä. Nyt olin totisesti sen tarpeessa. 

Hoidimme kaupunkiasioita, hörppäsimme lasit kuohuvaa ja suunnistimme vakipaikkaamme päivälliselle. Rakastamani punajuuripasta oli tehnyt paluun, joten sain kerrankin tilattua jotain muuta kuin sitä iän ikuista kaupungin parasta caesarsalaattia. Viiniäkin otimme palanpainikeeksi. Ja jälkkäriksi suklaakakkua, ah! Olipas ihanaa pitkästä aikaa!



Kuva ja enemmän elokuvasta täältä



Takaisin tultuamme vietimme vielä leffaillan lisäviinin maustamana ja katsoimme Tähtiin kirjoitetun virheen. Tykkäsin näistä John Greenin kirjoista kovasti ja leffakin oli aivan ohana ja liikuttava. Me nauroimmekin - kyynelten välissä - että näköjään meidän elokuvailloistamme on tullut nyyhkyiltoja. Ensin katsoimme Casablancan, sitten Hiljaiset sillat ja nyt tämän syöpää sairastavista nuorista kertovan romanttisen pätkän. (No oli välissä sentään kuopuksen kera David Bowien muistoksi kolmisin katsomamme Labyrintti.)

Mitäs seuraavaksi? ET?

Kertokaahan teidän parhaat itkuleffavinkkinne!

lauantai 6. helmikuuta 2016

Huonon huumorin perhe

Ei se kuopus minua suotta tituleeraa maailman omituisimmaksi äidiksi. Sain hepulin kuin luin tämän jutun, ja rupesin metsästämään sellaista meillekin. Jotenkin siinä sitten kävi niin, että tuli tilattua ei vaan yksi, eikä edes kahta vaan peräti kolme penispannua.



Willy Frying Pan!



En vaan voinut itselleni mitään. Ajattelin, että olisi paitsi hyvä mauton vitsi meidän perheessämme, myös hyvä lahja ystävänpäiväksi. Ystävä aina kehuu, kuinka hän rakastaa munaa. Jos tämä on kuitenkin hänelle liikaa, voi varmasti antaa sen eteenpäin vaikka stand up -komiikkaa harrastavalle pojalleen. 

Niin, ja se kolmas. Esikoinen saa ottaa sen mukaansa kun muuttaa kotoa pois. Jos haluaa.




***

Hmm, vähän meinasi ruveta kaduttamaan, kun eilen töiden jälkeen kurvasin kotipihaan. Postimies ajoi perässä, tuli ulos autostaan ja ojensi paketin allekirjoitettavaksi. Minä ihmettelemään, että mikäs tämä nyt on, kun näin käteen toimitetaan. Hän totesi, että jotain Eestistä. Ah, yhdistin tuohon tilaukseeni ja sanoin, että varmaan tilaamani paistinpannut. Tottahan se oli, mutta tuo kauppa sattui olemaan myös eroottisten tavaroiden liike. Vai että paistinpannuja, tuntui paistavan kauas posteljoonin naamasta. Luojan kiitos en päästänyt suustani heti seuraavaa ajatusta: "Onpas pieni" (ollakseen kolmen pannun paketti).

Toisaalta harmittaa, etten samoilla nolostumisilla sitten tullut tilanneeksi muutakin!

perjantai 5. helmikuuta 2016

Pe-pe-pe-perjantai!

Nyt ei irtoa muuta kuin hyvän viikonlopun toivotus.





Palataan, ystävät ♥

torstai 4. helmikuuta 2016

Tulppaanit tölkissä

Aurinko paistoi - ihanaa.

Käytiin työmaalla kuopuksen kanssa. Jokohan sen tänään voisi laittaa lyhyeksi päiväksi kouluun? Ainakin se saa mennä tukiopetustunnille pyytämään viikonvaihteen läksyt, koska lähtee isälleen viikonlopuksi.

Käväisimme myös ajnakuluksi paikallisella kirpparilla kahvilla. Laskiaispullia, naaaaam!

Olimme rauhassa kaksin kotosalla loppupäivän. Esikoinen meni koulusta suoraan nuoristotalolle ja ilmiintyi vasta illankähmässä.

Saunottiin teinin kanssa kuopuksen painuttua jo pehkuihin, joten molemmat pojat saivat laatuaikaa äidin kanssa.


Tulppaanit joutuivat ulkoruokintaan.
Siellä oli vielä liian lämmin,
mutta ehkä nuo tuosta jäätyvät...


Äiti tekee tänään iltavuoron ja huomenna poikkeuksellisesti työpäivän myös. 

Sitten äiti on vapaalla ja nauttii. Lauantaina on tarkoitus mennä kaupunkiin ystävän kanssa samalla kun esikoinen lähtee mummille. Syömme ulkona oli rahaa eli ei. Joskus on vaan pakko päästä pois. Pakko vähän hemmotella itseään. Aina ei jaksa pihistää. Käyttää sitä puoliarkkitalouspaperia kahteen-kolmeen kertaan, säästellä kaikessa ja ruopata pakastinta. Aina ei tarvitsekaan jaksaa. 

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Lemmekkäät dinosaurukset

Kuopus on vähän puolikuntoinen ja olimme eilisen päivän kotosalla. Tai siis hän ei mennyt kouluun. Minä sen sijaan väistin sen soittelurumban enkä anonut sairaan lapsen hoitovapaata vaan otin pojan töihin mukaan ja tein vajaan päivän. Oli muutama juttu, jotka halusin saada hoidetuksi. 


Töistä löytyi tällainen asetelma.
Oli ylähyllyn kaveri ollut vissiin
vähän yksinäinen ja kurotteli alahyllylle.



Omassakin elämässä on pari juttua, jotka haluaisin saada hoidetuksi. Olemme säätäneet elatusavun kanssa viime huhtikuusta asti. Miten pitkään pitää ihmisen venyä? Onko liian kiltti kun ei haluaisi mennä käräjille?



Olin niin kiltti, että päästin kaverukset vierekkäin!



Nimimerkillä Lopen uupunut ei kuitenkaan Lopelta

tiistai 2. helmikuuta 2016

Rento rouva

Eilen vielä vapaapäivä. Aamulla oli jo valoisampaa, iltapäivällä ei ole niin umpipimeää. Kevät? Ainakin hetken ihana aurinko. Iltapäiväkahvit paikallisella kirpparilla. Kiireetöntä. Tosin kuopus voi huonosti. Flunssa kolkuttelee?





Päivällä hieroja, illalla sauna. Arvaatte, että olin rentoa rouvaa!

Vähän kun vielä jaksaa, niin ehkä tämä elo tästä selkiintyy.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Kukkaa pukkaa

Kuopuksen kaverin äitikin toi minulle piristystä viikonvaihteessa. Nyt on sitten ihan kaksi kimppua yhtä aikaa Majassa. Eiköhän tämä auta matalaan mielialaan. Ja sekin, että sunnuntai oli myös melkolailla leppoisaa eloa ja oloa. Söimme jämäruokia, ei tarvinut heilua hellan ääressä. Molemmat pojat pistäytyivät kavereillaan kyläilemässä ja minä katselin viikollä väliin jääneen Autralian MasterChefin ja lueskelin rauhassa. 







Aion myös tänään ottaa rennosti: pidän ylityövapaan, käyn kaupnkiasioilla ja hierojalla samalla kertaa. Taitaa sitten hieronnan jälkimainingeissa mennä iltapäivä ja iltakin rentoillessa ja vettä lurppiessa jos vanhat merkit paikkansa pitävät.






Jos huomenna sitten jo tekisikin jotain? Voisi vaikka aloittaa menemällä töihin...