Sivut

maanantai 29. helmikuuta 2016

Karkauspäivää

Tekisi mieleni karata jonnekin. Meidän kriisit eivät ole vielä ohi, eivät likimainkaan. 



Lisää kukkia ihanalta ystävältä



Kerään voimia ja kerron sitten kun tiedän ja uskallan. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että yksi ikuisuusaihe on ensin saatava alta pois, muuten minun jaksuni ei vaan kerta kaikkiaan riitä.

Tästä tulee ihan kamala kevät.

14 kommenttia:

  1. *valistaa* katso Googlen etusivun animaatio, jos se piristäisi hiukan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitii olla *halistaa*, mutta automaattikorjaus.

      Poista
    2. Valistaminenkin on ihan ok, mutta halistaminen parempaa ;-)

      Poista
    3. Katottiin kuopuksen kanssa molemmat - ihana!

      Poista
  2. Voimahalaus! (aikuisempi versio jaxuhalista ;) )

    VastaaPoista
  3. Olen tässä ehkä tunnin miettinyt, mitä sitä sanoisi. Veti meinaan aika sanattomaksi tuo sun viimeinen lause. Mutta kai sitä voi silti toivoa kaiken uhallakin, että sen ihan kamalan kevään lomassa olisi jotain ihanaakin. Ettei menis hyvyyden saldo ihan jättimäisesti miinukselle.

    Anyways, voimia ja haleja ja jaksuja ja kestoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua... kiitos <3

      Meillä on tapana kääntää asiat positiivisiksi ja voimavaroiksi mutta ihan kaikessa se ei meiltäkään onnistu. Ainakaan äkkiseltään. Mutta täällä porskutetaan.

      Vedän vähän henkeä ja kerron sitten.

      Poista
  4. Tänään meillä todistettiin sitä faktaa, että asiat järjestyvät. Vaikka näyttäisivät ihan toivottomilta jossain vaiheessa. Ne kyllä järjestyvät.

    Mä kerron sulle keinon: näe mielessäsi ihan konkreettisesti, miten ne ovat järjestyneet. Esim. jos kello on hävinnyt, niin kuvittele mielessäsi tilannetta, että pidät sitä kädessäsi, kun se on taas löytynyt. Ja se löytyy. Niin se vaan on.

    Ja sama pätee muihinkin juttuihin. Ne pitää vain nähdä. Se onnistunut loppuratkaisu. Ihan nähdä. :)

    *rutistus*

    VastaaPoista
  5. Niin kuin Marra - olen miettinyt, tunnin, toisen, kolmannenkin, koko iltapäivän ja illan mitä sanoisin, millä rohkaisisin. Itse en osaa sanoa muuta kuin kuluneet "asioilla on tapana järjestyä" - niihin uskon itsekin, on pakko uskoa, mutta vaihtoehtoa ei ole. Me ei anneta periksi, eihän Marjaana?
    Sulla on hienot pojat, joista varmasti saat voimaa, huomaamattasikin. Kevät tulee ja sen myötä aurinko, se tuo lisää energiaa ja voimaa, toivottavasti.
    Meitä on täällä monta, jotka ollaan sun tukena, eletään tätä samaa kevättä sun kanssa ja siitä huolimatta, että jokaisella olisikin omia huolia, oot varmasti meidän ajatuksissa - "pienestä" piiristä on tullut tärkeä :)
    Löysin Positiivareiden sivuilta runon, joka oikeastaan kuvaa aika hyvin sitä mitä haluan sulle sanoa, mutta kun en osaa :)
    Sä selviät Marjaaana - ja kun tuntuu pahalta, pyydä apua, ihan mitä vaan. Ystävät, myös me täällä, on sitä varten <3 Halauksia.

    "Tiedän, että välillä surettaa,
    Tiedän, että välillä on olo, jolloin tuntee,
    että maailma kaatuu niskaan.
    Tiedän, että välillä joutuu kuulemaan jotain,
    jota ei olisi halunnut kuulla,
    Tiedän myös, että jokainen, joka todella haluaa
    ja jaksaa odottaa saa asiansa kokoon, pala palalta.

    Jokaisella on sydän,
    vaikka välillä se olisikin hukassa.
    Jokaisella on tunteet ja jokaisella on joku,
    joka välittää ja muistaa, että olet olemassa,
    joka hyväksyy sen, että sinä olet sinä ja
    joka lohduttaa kun lohtua tarvitset.

    Et ole koskaan yksin, maailmassa on aina
    joku joka ajattelee juuri sinua ja muista
    myös se, että sinä voit olla se,
    jota joku kipeästi tarvitsee, nyt ja aina."

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana