Sivut

tiistai 9. helmikuuta 2016

Kriisistä kriisiin?

Tiedättekö sen ihmistyypin, joka aina rämpii kriisistä toiseen? Vastoinkäyminen toisensa perään.  Ei ehdi edellisestä kunnolla toipua kun jo uutta pukkaa. Niin, että ulkopuolinen jo salaa hiljaa mielessään miettii, että noinkohan tuo suurentelee asioita. Liioittelee. Ottaa kaiken liian raskaasti.

En todellakaan ole koskaan pitänyt itseäni sellaisena. Päin vastoin.

Mutta nyt yht äkkiä tuntuu, että olen. Katkeaa se vahvinkin vissiin, kun tarpeeksi koetellaan? No taipuu ainakin.


Onneksi molemmat pojat ovat kotona,
siipieni suojassa,
kuopuskin tuli eilen.


Suokaa anteeksi jos olen hetken hiljaa tai hissukseen. Päivittelen niitä näitä, merkityksettömiä juttuja. Kokonaan en varmaan osaa olla poissa, koska tästä on tullut minulle tärkeää, henkireikä, ja teistä ystäviä. Joistakuista ihan oikeastikin.

Kiitos kun olette olemassa  !

20 kommenttia:

  1. Mä mietin ekan kappaleen kohdalla että minustako puhut. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tarkoittanut ketään erityisesti, vaan sitä tyyppiä, tiedäthän ;-)

      Ja kiitti tsempeistä <3

      Poista
    2. Ymmärsin, jotenkin vain samaistuin :)

      Poista
    3. Ja mä ymmärsin että sä samaistuit, varmistin vaan ;-)

      Poista
  2. Me ollaan täällä, kun tarvitset *hal*

    VastaaPoista
  3. Tiedän Marjaana <3 <3
    Eilisestä asti on tuntunut siltä eikä valoa näy, en tiedä mitä tehdä.

    Mutta olen silti "kuulevana" korvana, vaikken auttaa osaakaan, saa kirjoittaa.

    Halauksia, ystävä kallis - me ei kadota mihinkään!

    "Taipuu, vaan ei katkea"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Pöllö, onko sullakin huolia? Sun täytyy kertoa, liittyykö ne terveys- ja/tai e-asioihin?

      Ja kiitos että jaksat olla olemassa omista vaikeuksistasi huolimatta <3

      Poista
  4. Meillä kilteillä ihmisillä on juuri se vika, että sitten kun alkaa kamelin selkä katketa, niin se sitten todella katkeaa. Aina ei vain jaksa, mutta voimia kuitenkin. Täällä me odotellaan, että jaksat taas viestiä laittaa. Halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se just on! Mutta joskus se raja vaan tulee vastaan eikä kroppa ja pää enää kestä. Kiitos Sari <3

      Poista
  5. Hali ja voimia sinulle rakas marjaana, minä pelkään joskus kovalla äänellä nauraa, kun mietin että mitä- kun nyt tapahtuukin jotakin kamalaa- kun liian paljon naurattaa ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Nata, nauraa pitää aina kun naurattaa. Mulla oli yks ystävä jota aina muistan, kun tulee puheeksi se sanonta "ei tiedä itkiskö vai nauraisko". Se aina sanoo, että "Aina kannattaa ennemmin nauraa kuin itkeä". Joten pidetään siitä kiinni, vaikka välillä itkettääkin <3

      Poista
  6. Halaus

    Jos kaipaat kuuntelevaa korvaa -tai lukijaa- niin laita viestiä <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana