Sivut

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Lapsi pesuveden mukana?

Wanhojen tanssit menivät jo rutiinilla (hehheh) enkä minäkään itkenyt kovin paljoa. Aamulla kenraaliharjoituksissa vähän, niin pystyin illalla edustamaan. Jotenkin, kun noita liki kaikkia on katsonut siitä eskari-iästä lähtien, on sellainen järjetön ylpeys ja liikutus. Miten isoja ja ihania näistä on tullut! Miten taitavia ja kohteliaita. Toivottavasti maailma kohtelee heitä hyvin. 



Esikoinen parinsa kanssa yläoikealla takimmaisena "nuttura" päässä.
Pääsin kuin pääsinkin hiustenlaittoon, kun solmimme rastoista kampauksen.
Meikkaamisen jätimme väliin.



Tanssien jälkeen heitin nuoret jatkopaikkaan ja minä jatkoin naisten hemmotteluiltaan. Sain iltapalan ja vähän maistiaista vyöhyketerapiastakin. Sitten ajelin yhden tutun kotiin kissavahdiksi ja vähän taloakin haistelemaan. Hän on vissiin myymässä omaansa ja ostattelemassa toista. Ihana tunnelmallinen punainen tupa aivan kylän reunamilla. Lyhyt matka joka paikkaan ja silti omassa rauhassa. Tonttinaapureitakaan ei ole. Yövyin talossa ja vierailin vielä eilenkin useaan otteeseen. En pysty olemaan varma olenko oireeton vai en. En myöskään siihen taloudellisesti varmaan kykenisi - tarvitsisin ja haluaisin vielä pienemmän Majan. Mutta ihana tuo on, puuliesi ja leivinuuni sekä pönttouunit myös. Oi voi...





Niin, ja höntit kissat!

4 kommenttia:

  1. Heh, kissojen on aina pakko mennä istuun johonkin astiaan, tai sitten altaaseen... tai pussiin, kassiin, laatikkoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan miten meidän kissat meni pahvilaatikkoon tai ryntäsi paperipussiin niin että ryminä kävi ;-)

      Poista
  2. Nää on just asioita, joista se pakahdus tulee!! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana